Hallituksen ajamat työelämäuudistukset ovat saaneet ammattiyhdistysliikkeen sekä vasemmisto-opposition puolustustilaan. AY-liike on parhaillaan halvaannuttanut kotimaisen teollisuuden kolmeksi viikoksi. Tämä on tarkoittanut tehtaiden alasajoja sekä työntekijöiden lomautuksia, todennäköisesti myös irtisanomisia on luvassa. Kuinka tähän on oikein päädytty ja miten tilanne ratkaistaan?
Miksi hallitus leikkaa?
Kuten tiedetään, Suomi on jumbosijalla Pohjoismaisessa vertailussa jokaisella taloudellisella mittarilla. Suomen bruttokansantuote on jäänyt kroonisesti verrokkimaitaan heikommaksi. Kun tähän yhdistetään Suomen kaamea velkavuori, on yhdistelmä tuhoisa. Tähän tilanteeseen olemme ajautuneet, koska edelliset hallitukset eivät ole kyenneet riitävästi parantamaan maamme kurssia. Nyt alkaa olemaan viimeiset hetket suunnanvaihdokselle, mikäli mitään ei tehdä leikkaamme seuraavaksi Kreikan tyyliin IMF:n valvonnan alla.
Sanna Marinin hallituksen huoleton talouspolitiikka oli maamme taloudelle tuhoisin pitkään aikaan. Silmitöntä velanottoa perusteltiin lähinnä koronalla, mutta todellisuudessa samaan aikaan muut Pohjoismaat pärjäsivät paljon paremmin. Joko maatamme johdettiin huonosti, tai korona koski vain Suomea. Toinen näistä vaihtoehdoista lienee totta.
Marinin hallituksen aikana velkaa otettiin reilusti ja rahaa myös jaettiin reilusti, leikkauksista ei ollut tietoakaan. Johtajuuspulan vuoksi kaikki leikkausta etäisestikään muistuttavat toimet peruttiin julkisen paineen alla.
Maassamme on ollut viime vuosina vallassa useita oikeistohallituksiakin, joten eikö ole outoa etteivät edes ne ole kyenneet sopeuttamaan Suomen taloutta riittävästi? Tässä vaiheessa esiin astuu ammattiyhdistysliikkeen vaikutus. ne ovat käyttäneet ulkoparlamentaarista valtaansa hyväkseen ja varmistaneet, että tarvittavia työelämäuudistuksia ei ole saatu toteutettua. Käytännössä tämä on tarkoittanut uhkailua poliittisilla lakoilla. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyinen oikeistohallitus on riittävän vahva ajamaan nämä tarvittavat uudistukset läpi.
Työntekijät kärsivät eniten
Nykytilanne kolmen viikon lakkoineen demokraattisesti valittua hallitusta vastaan on oiva esimerkki siitä, että poliittisten lakkojen rajaamista tarvitaan. Ei voi olla niin, että vaalien jälkeen epämieluisa hallitus pyritään kaatamaan tai vaikuttamaan sen päätöksiin painostuskeinoilla. Mieltä kyllä saa osoittaa, mutta sen voi tehdä myös niin ettei samalla vahingoiteta yrityksiä ja työntekijöitä kuten nyt on käynyt. Mainehaitta maallemme on suuri ja Suomeen on tällaisen shown jälkeen yhä vaikeampaa houkutella investointeja.
Yritysten vanavedessä kärsijöitä ovat työntekijät. Eikö olekin ironista, että ammattiyhdistysliike vahingoittaa näillä toimenpiteillä eniten juuri niitä joiden asioista sen tulisi huolehtia? Nämä painostustoimenpiteet heikentävät työntekijöiden asemaa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.
Luonnollisesti mukana on sekin aspekti, että ammattiyhdistysliike käy tässä taistelua omasta vallastaan. Poliittisten lakkojen rajaamisen jälkeen se ei enää kykene vaikuttamaan maan politiikkaan yhtä vahvasti kuin on tähän asti ollut mahdollista. Toivon kuitenkin AY-johtajille sen verran viisautta, että eivät edustamiensa työntekijöiden kustannuksella jatkaisi tätä leikkiä.
Miten tästä eteenpäin?
Toivon mukaan ammattiyhdistysliike sisäistää, että painostuskeinot eivät tähän hallitukseen toimi, ja lopettaa maan halvaannuttamisen sekä alkaa jälleen ajamaan työntekijöiden etua. Hallitus ajaa uudistukset läpi eduskunnan tuella, ja jatkossa näemme kuinka toimet vaikuttavat.
Mikäli käykin niin, että kansa on tyytymätöntä harjoitettuun politiikkaan, sen näemme varmasti seuraavissa vaaleissa. Sitä ennen hötkyily on turhaa.