Tuulipuku.fi

Kategoria: politiikka

  • Donald Trumpin neuvottelutaktiikka: Miksi Putinille kehut ja Euroopalle moitteet?

    Donald Trumpin toimintatavat ovat herättäneet hämmennystä niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Hänen kommenttinsa Venäjän presidentistä Vladimir Putinista ovat usein olleet myönteisiä, kun taas Eurooppa ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Miksi Trump toimii näin? Onko kyseessä sattumanvarainen käytös vai harkittu neuvottelutaktiikka?

    Trumpin neuvottelustrategia – ensin kehut, sitten vaatimukset

    Trump on liike-elämässä oppinut, että paras tapa saada vastapuoli myötämieliseksi on ensin antaa tunnustusta ja rakentaa suhdetta. Tämä ei tarkoita sitä, että hän olisi Putinin tai Venäjän erityinen ihailija – kyse on enemmän taktiikasta. Kun Trump kehuu Putinia, hän ei niinkään osoita lojaaliutta, vaan luo pohjaa mahdollisille neuvotteluille.

    Donald Trumpin kirjassa The Art of the Deal (1987) on useita kohtia, joissa hän puhuu neuvottelutaktiikoistaan. Yksi keskeinen periaate on, että neuvottelukumppani täytyy saada tuntemaan itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Hän ei suoraan sano, että aina pitäisi mielistellä, mutta hän korostaa, että on tärkeää rakentaa hyvä suhde ja saada toinen osapuoli tuntemaan olonsa mukavaksi ennen kuin neuvottelu kovenee.

    Trumpin mukaan ihmiset ovat taipuvaisempia suostumaan hyviin diileihin, jos he tuntevat, että heitä arvostetaan ja että he myös hyötyvät sopimuksesta. Tämä voi tarkoittaa kohteliaisuuksia, myönnytyksiä tai muita tapoja rakentaa luottamusta ennen kuin kovemmat neuvottelut alkavat.

    Trumpin logiikka menee kutakuinkin näin:
    1. Putinille kehut: Jos Trump osoittaa kunnioitusta Putinia kohtaan, tämä kokee olonsa arvostetuksi eikä asetu puolustuskannalle. Tämä antaa Trumpille etulyöntiaseman, kun hän joskus myöhemmin esittää vaatimuksia.
    2. Euroopalle ja Zelenskylle kritiikkiä: Trumpin maailmankuvassa Eurooppa ja Ukraina ovat heikkoja osapuolia, jotka ovat riippuvaisia Yhdysvaltain tuesta. Heille ei tarvitse mielistellä, koska heillä ei ole vaihtoehtoja – he tarvitsevat Yhdysvaltoja enemmän kuin Yhdysvallat tarvitsee heitä.

    Voiko tämä taktiikka toimia kansainvälisessä politiikassa?

    Trumpin neuvottelutyyli perustuu vahvasti kaupankäynnin logiikkaan, jossa vastapuolta ensin imarrellaan ja sitten kovistellaan. Liike-elämässä tämä voi toimia, mutta kansainvälisessä politiikassa asetelma on monimutkaisempi.

    Putinin kohdalla Trumpin strategia voi toimia osittain, koska Venäjä arvostaa voimapolitiikkaa ja henkilökohtaista suhdetta johtajien välillä. Sen sijaan Euroopan ja Ukrainan suhteen Trump saattaa yliarvioida Yhdysvaltain vaikutusvaltaa. Jos Eurooppa kokee tulleensa liian huonosti kohdelluksi, se voi alkaa etsiä vaihtoehtoja – esimerkiksi kehittää omia puolustuskykyjään ilman Yhdysvaltain apua.

    Yhteenveto

    Trumpin tapa kehua Putinia ja haukkua Eurooppaa ja Zelenskyä ei välttämättä johdu hänen henkilökohtaisista mieltymyksistään, vaan se voi olla osa tietoisesti valittua neuvottelutaktiikkaa. Hän uskoo, että vahvemmalle (Putin) pitää ensin antaa tunnustusta, jotta voi myöhemmin vaatia jotain vastineeksi, kun taas heikompia (Eurooppa ja Ukraina) voi kritisoida ilman pelkoa seurauksista – anteeksipyynnön voi aina esittää myöhemmin, jos se on tarpeen.

    Onko tämä toimiva strategia? Se riippuu siitä, miten osapuolet reagoivat. Jos Eurooppa ja Ukraina eivät suostu Trumpin peliin, hän saattaa joutua muuttamaan taktiikkaansa. Jos taas Putin kokee saavansa tarpeeksi tunnustusta, hän voi olla halukkaampi neuvottelemaan. Lopputuloksen näyttää vain aika.

  • Ajatuksia etätyöstä ja Pyhäjoesta

    Etätyön merkitys on kasvanut, kunnat eivät ole kaikki vielä ymmärtäneet tai osanneet sopeutua tilanteeseen. Nyt jos koskaan olisi mahdollisuus maaseutupitäjien järjestää hyvät puitteet ja rohkaista perheitä muuttamaan takaisin maalle. Maalaiskuntien tulisi nyt todella ymmärtää etätyön merkitys.

    Pyhäjoki on valinnut oikean suunnan. Pyhäjoen kunta laskee kiinteistöveron alimpaan mahdolliseen veroprosenttiin 0,5 % -> 0,41 %:iin joka on nykyisessä maailmantilanteessa poikkeuksellinen kädenojennus kunnan asukkaita kohtaan. Sähköntuotantoon liittyvien kiinteistöjen verotulot ovat niin isoja, että kunta on voinut alentaa asukkaiden vakituisen asunnon kiinteistöveroa. Pyhäjoella on ollut myös puhetta ilmaisesta varhaiskasvatuksesta joka olisi mahdollista toteuttaa vuoden 2023 aikana.

    Vertailun vuoksi Pyhäjoen naapurikaupunki Raahe aikoo nostaa kiinteistöveroa 0,5 % -> 0,55 %:iin. Oulun siivellä kehittyvä Kempele puolestaan nostaa vakituisen asunnon kiinteistöveroa 0,​43 % -​> 0,​5 %:iin ja Oulu pitää kiinteistöveron nykyisessä 0,5 %:ssa.

    Etätyöntekijä voi valita vapaasti asuinpaikkakunnan ja sen valintaan vaikuttavat etenkin toimiva ja nopea internetyhteys. Korkeapalkkaista etätyöntekijää voi kiinnostaa myös kunnan matala tulovero sekä edellämainittu asunnon kiinteistövero. Jos etätyöntekijällä on pieniä lapsia niin myös varhaiskasvatuksessa olevat asiat ovat tärkeitä. Esimerkiksi Pyhäjoella jokaiseen kotiin saa 1000/1000 megabitin kuituliittymän sekä matalimman mahdollisen kiinteistöveron. Pörssihuhujen mukaan Fortum Oyj:n toimitusjohtaja Markus Rauramo on vieraillut Pyhäjoen ydinvoimala-alueella. Tämä voisi enteillä uutta ydinvoimalahanketta.

    17.11.2023 alkaen lukukerrat: 408

  • Keskustan hillotolpat ovat valmiina – aika siirtyä nauttimaan valmistelutyön hedelmistä

    Provosoiva otsikko kertoo kaiken siitä mitä ajattelin, kun näin eilen uutisotsikon jonka mukaan Keskustapuolueen Markus Lohi hakee Lapin hyvinvointialueen johtoon. Samalla siirtyminen tarkoittaisi eroamista kansanedustajan tehtävästä. Vaikka tätä siirtymää hartaasti valmisteltuihin hillotolppavirkoihin osasi odottaa etukäteen, nyt tämä pitkään odotettu siirtymä on ensimmäistä kertaa konkretisoitumassa.

    Keskusta on perinteisesti maakuntien puolue ja suurin osa sen kannatuksesta tulee yhä jostain syystä maaseudulta. Siitäkin huolimatta että keskustan on ollut mukana muun muassa heikentämässä Suomen huoltovarmuutta olemalla mukana turpeen alasajossa. Keskusta toivoo maakuntamallin tuovan sille lisää vaikutusmahdollisuuksia maakuntien asioihin.

    Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, onko uudistus suomalaisten veronmaksajien kannalta paras ratkaisu. Sotemallia markkinoitiin halpenevalla hinnalla, mutta on riskinä että vaikutus on aivan päinvastainen kuten joidenkin laskelmien mukaan on käymässä. Itsekin kallistun tälle näkökulmalle, sillä en usko että uudistuksen tekeminen olisi mussa tapauksessa vienyt näin kauan aikaa. Ja koska nykyinen sosialistihallitus runttasi sen väkisin läpi, on selvää että säästölaskelmat on unohdettu. Tästä on hyvänä esimerkkinä hyvinvointialueiden palkkaharmonisointi, joka jo sinällään tarkoittaa vähintään satojen miljoonien eurojen lisälaskua vuosittain. Uskotko, että toiminnan tehostamisen kautta ero saadaan kurottua umpeen ja vielä niin, että tavallinen veronmaksaja hyötyy tästä jotain? En minäkään. 🙂

    Politiikka on valitettavasti usein härskiä oman edun ajamista, ja tämä on siitä jälleen yksi surullinen esimerkki.

  • Jussi Halla-Ahon talousteesit

    Vaalikevät lähestyy ja puoluejohtajien Twitterit ovat käyneet jo kuumina. On lupailtu korotuksia eläkkeisiin, uutta vankempaa hoitajamitoitusta, lisäresursseja poliiseille ja milloin mitäkin. Talouskysymykset ovat jääneet hieman taka-alalle, ja juuri nämähän meitä sijoittajia kiinnostavat aivan erityisesti. Vasemmistopuolueiden kannan esimerkiksi sijoitustiliin voi hyvin arvata jo ennalta, mutta mitä tästä ajattelevat toisen laidan puolueet? Kokoomuksen kanta on luonnollisesti positiivinen, sillä Petteri Orpo toimi tällä hallituskaudella sijoitustilin kummisetänä. Keskustan kanta on hieman epäselvä, mutta entäpä Perussuomalaiset? Tähän saatiin juuri vastaus, sillä Perussuomalaisten johtaja Jussi Halla-Aho vieraili Nordnetin Rahapodissa haastateltavana. Tähän kirjoitukseen poimin pääkohdat tuosta keskustelusta nimenomaan koskien Halla-Ahon mietteitä keskeisistä talousasioista.

     

    Valtiontaloudessa Perussuomalaisten linja on kaikista muista puolueista poikkeava siten, että he pyrkivät toimimaan niin sanotusti ”suu säkkiä myöden.” Vain sellaista varallisuutta voidaan jakaa, jota on kassassa. Heidän mukaansa tulisi määritellä tarkemmin valtion ja kuntien perustoiminnot, koska nykyään varoja käytetään liikaa kansalaisia hyödyttämättömiin toimintoihin. Halla-Ahon mielestä on huolestuttavaa, että vaikka eletään nousukautta Suomi velkaantuu joka vuosi 1,5 miljardia euroa lisää. Toki hän ymmärtää ettei velka itsessään ole paha asia, mutta velanhoitokulut tulevat olemaan pois yhteiskunnan perustoiminnoista.

     

    Kun puhuttiin julkistalouden perustoimintojen priorisoinnista, mitä se sitten tarkoittaa? Halla-Aho nostaa esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisen kustannukset, jotka ovat tähän mennessä olleet täysin hukkaan heitettyä rahaa. Paitsi tietenkin tässä bisneksessä mukana oleville firmoille. Varoja kotouttamiseen käytetään vuosittain noin 220 miljoonaa euroa, todella suuri summa siitä huolimatta että nyt eletään ”hullujen vuosien” jälkeen huomattavasti rauhallisempaa aikaa eikä siirtolaisia enää virtaa Suomeen junalasteittain kuten muutama vuosi sitten. Valtion perustehtäviin ei kuitenkaan kuulu toimia koko maailman sosiaalitoimistona varsinkin, kun otetaan huomioon että siirtolaiset tulevat muista turvallisista maista kuten Ruotsista.

     

    Viime viikkoina vaalikevään kuumentaman mediakohun sai aikaan liian alhainen hoitajamitoitus. Kaikkien puolueiden vaatima 0,7-hoitajamitoitus tulisi maksamaan noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Sattumalta summa on lähestulkoon samansuuruinen kuin tehottomaan kotouttamiseen käytetty raha. Tässä olisi selvästi yksi priorisoinnin paikka. Kotouttamisen ongelma on se, että sen onnistumisen laadulliseen mittaamiseen ei ole kunnollisia mittareita. Tällä hetkellä kotouttamista punnitaan vain sen mukaan kuinka paljon siihen saadaan upotettua varoja. Halla-Ahon mukaan kotouttamisongelmiin ei ole olemassa ratkaisua, sillä kotouttaminen ei ole onnistunut joidenkin maahanmuuttajaryhmien osalta yhdessäkään valtiossa. Ainoa tie säästöihin on vähentää maahanmuttoa. Pelkät vastaanottokustannukset ovat vuosittain noin 150 miljoonaa euroa siitäkin huolimatta, kuten edellä mainittiin että nyt eletään rauhallisempaa aikaa siirtolaisten suhteen.

     

    Suomessa viralliseksi totuudeksi on jossain vaiheessa tullut, että monikulttuurisuus on rikkaus. Tämä ei kuitenkaan Halla-Ahon mukaan pidä paikkaansa, Suomi ei tarvitse haittamaahanmuuttoa mihinkään. Valtion resurssit humanitääriseen apuun voidaan käyttää paljon tehokkaammin auttamalla suoraan kohdemaissa, esimerkiksi viemällä apua pakolaisleireille. Pakolaisen tullessa siirtolaisena Suomeen paremman elintason perässä vie hän resursseja moninkertaisesti.

     

    Valtion tulee pyrkiä kasvattamaan jakovarojaan sekä menoleikkauksin, että tukemalla yksityisen sektorin työllisyyttä. Valtio ja kunnat eivät voi luoda tuottavaa työtä, mutta ne saavat rahoituksensa tuottavan työn verotuksesta. Tässä on nähtävillä suuri ero verrattuna Vasemmistopuolueisiin. Vasemmisto pyrkii lääkitsemään tätä ilmiötä tulonsiirroilla ja verottamalla yhä ankaremmin tuottavaa työtä. Tämä ei ole toimiva konsti, sillä tukemalla yksityisen sektorin työllisyyttä julkinen talous paranee kahta kautta: sekä sosiaalimenojen vähentymisenä että verotulojen nousemisena.

     

    Syntyvyyden alentuminen ei Halla-Ahon mielestä ole niin suuri ongelma kuin siitä on julkisuudessa tehty. Missään ei ole määritelty kuinka monta suomalaista täytyy olla. Lyhyellä tähtäimellä suurten ikäluokkien eläköityminen on ongelma, mutta vastapainoisesti vähenevää työntekijämäärää kompensoi työn tuottavuuden jatkuva kasvu. Näin ollen yhden työntekijän tuottama työn arvo on suurempi kuin aikaisemmin ja esimerkiksi robotisaatio tulee lisäämään tätä myös jatkossa.

     

    Veikkauksen toimintaan Halla-Aho ottaa kielteisen kannan. Hän pitää kyseenalaisena tapaa, jolla Veikkaus mainostaa rahojen jäävän Suomeen ja ylipäätään uhkapelien markkinointi ei sovi valtionyhtiön tehtäviin. Koska Veikkaus rahastaa ihmisten ongelmilla, vähintä mitä voitaisiin tehdä olisi voittovarojen kohdentaminen paremmin peliongelmien hoitamiseen.

     

    Osakesäästötiliin Halla-Aho suhtautuu positiivisesti. Hän on itse sijoittanut arvometalleihin lähinnä suojatakseen pääomia inflaatiolta. Lisäksi hän mainitsee olevansa hyvin säästäväinen henkilö eivätkä hänen elämäntyylillään menot karkaa kovin suureksi. Hän ajaa muun muassa 12 vuotta vanhalla autolla.

     

    Lopputulemana voidaan pitää että Halla-Ahon talousteesit vaikuttavat varsin järkeviltä. Perussuomalaiset on profiloitumassa Suomen ainoaksi oikeistopuolueeksi, sillä nykyisen hallituskauden aikana niin Kokoomus, Keskusta kuin Sinisetkään eivät puuttuneet haittamaahanmuuton ongelmiin kuin vasta Oulun tapausten jälkimainingeissa. Jatkossa minua kiinnostaisi kuulla esimerkiksi Li Anderssonin mietteitä pääomatuloverotuksesta ja kuinka heidän kaavailemansa tuloluokat yhdistävä veromalli vaikuttaisi osinkotuloja saavan perusduunarin veroasteeseen. Entä näkeekö Antti Rinne ristiriitaa siinä, että samaan aikaan kun hän demonisoi sijoittajia saavat he vaalirahoitusta suomensisäisessä veroparatiisissa toimivilta ay-liikkeiltä? Toivottavasti puoluejohtajien sarja Rahapodissa saa jatkoa!