SOK ilmoitti juuri vetäytyvänsä Viron markkinoilta. Prisma on ollut Virossa ollut hieman kallis ja kömpelö jättiläinen paikallisten ketterien toimijoiden puristuksessa. Jos kuitenkin nostamme katsetta punalaputetuista aletuotteista horisonttiin, kuvaan astuu se kuuluisa ”elefantti huoneessa” eli Venäjän naapurusto ja muuttunut turvallisuusympäristö.
Geopoliittinen riskienhallinta
Vaikka SOK virallisesti puhuisi ”ydintoimintoihin keskittymisestä” tai ”markkina-aseman optimoinnista”, taustalla saattaa hyvinkin vaikuttaa uudenlainen riskianalyysi. Venäjän arvaamattomuus on tehnyt Baltiasta sijoittajien silmissä hieman aiempaa kuumemman alueen, eikä siinä hyvässä mielessä.
Kun suuri osuuskauppa arvioi investointejaan kymmenen vuoden jänteellä, se joutuu kysymään haluammeko sitoa satoja miljoonia kiinteistöihin ja logistiikkaan maassa, joka sijaitsee geopoliittisella polttopisteellä? SOK:n vetäytyminen voidaan nähdä eräänlaisena riskien hajauttamisena. Jos itärajan takana tilanne eskaloituu, on mukavampi olla tukevasti kotimaan kamaralla kuin selittelemässä osuuskauppalaisille, miksi Tallinnan ja Tarton hyllyt ammottavat tyhjyyttään tai kiinteistöjen arvot sulavat käsiin.
Coop Eesti – paikallinen rohkeus vai pakkorako?
Samaan aikaan Coop Eesti ottaa kapulan vastaan. Paikallinen toimija uskoo markkinaan, josta suomalainen jätti poistuu. Tässä on klassinen asetelma. Paikallinen tuntee maaperän ja uskoo pärjäävänsä mahdollisessa myrskyn silmässä paremmin, koska sillä ei ole vaihtoehtoja. SOK:lla taas on varaa valita, ja se valitsee nyt turvasataman.
Pelkurin pako vai viisaan veto?
Asiantuntijatasolla voitaisiin puhua pääoman allokoinnin uudelleenarvioinnista muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Suomeksi sanottuna SOK katsoi kortit, totesi Viron markkinan olevan marginaalinen suhteessa niihin riskeihin, joita Venäjän naapuruus nyt tarjoilee, ja päätti että on aika kotiuttaa pelimerkit ennen kuin sää muuttuu entistä epävakaammaksi.
Onko SOK:lla käsissään timantti? Tuskin. Enemmänkin se on hiomaton kivi, jonka hiominen vaatisi sellaista riskinsietokykyä, jota suomalaiselta, jäykähköltä osuuskauppakoneistolta ei tässä maailmantilanteessa löydy. Coop saa markkinaosuutta, mutta SOK saa mielenrauhan. Ja nykymaailmassa mielenrauha on yllättävän kallis hyödyke.
Ehkä suomalaisen sijoittajan (ja osuuskaupan jäsenen) ei kannata olla harmissaan. Joskus se, että pidetään rahat omassa taskussa, on kaikkein kovinta asiantuntijuutta varsinkin kun naapurissa kalistellaan sapeleita. SOK:n ratkaisu saattaa hyvinkin olla ennakkotapaus, nähdäänkö seuraavaksi muidenkin suomalaistoimijoiden hiljainen lipuminen takaisin Suomenlahden pohjoispuolelle? Aika näyttää, mutta juuri nyt SOK näyttää sijoittajalta, joka osasi poistua juhlista ennen kuin valomerkki syttyy.