Suomen hyvinvointivaltion perusta on ollut vahva, mutta nykyään keskustelu sen tulevaisuudesta ja kestävyydestä käy kiivaana. Monien suomalaisten tuntema tyytymättömyys omaan taloudelliseen tilanteeseensa nostaa kysymyksiä siitä, kohtaavatko palkat ja verotus enää oikeudenmukaisesti.
Palkat, verotus ja huono-osaisuus
Ylen artikkeli kuvaa tilannetta, jossa keskituloisetkin kokevat taloudellisen liikkumavaransa olevan olematon. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko verotusjärjestelmästä tullut niin raskas, että se tukahduttaa yksilön mahdollisuudet parantaa omaa taloudellista asemaansa. Samalla kun tulonsiirrot ovat merkittävä osa Suomen mallia, moni kokee, että työn tekemisen ja ahkeruuden palkitseminen jää taka-alalle.
Sosialismin varjopuolet
Tulonsiirrot ovat toki tietyissä tilanteissa tärkeitä, mutta onko niitä enää varaa kasvattaa? Itse ymmärrän asian niin, että tulonsiirtojen tulisi olla viimesijainen turvaverkko, kaikilta muilta nämä tulisi lopettaa. Kompensaatio olisi helppo tehdä laskemalla työn verotusta.
Suomi sijoittuu monilla mittareilla korkealle sosiaaliturvan kattavuudessa, mutta samaan aikaan huolestuttavan moni kokee elävänsä kädestä suuhun. Jos työtä tekevä keskituloinen kokee olevansa taloudellisesti samassa(tai jopa huonommassa) asemassa kuin täysin tulonsiirtojen varassa oleva, herää väistämättä kysymys, onko järjestelmä oikeudenmukainen.
Mitä huono-osaisuus todella on?
Yhteiskunnan käsitys huono-osaisuudesta on muuttunut. Onko kyse aidosta puutteesta vai vääristyneistä prioriteeteista? Alkoholille, tupakalle ja muille turhakkeille löytyy rahaa, mutta ruokapankit täyttyvät asiakkaista. Tämä ei tarkoita, että köyhyys ei olisi todellista – se on – mutta joskus on aiheellista pohtia, voisiko ongelma liittyä myös kulutustottumuksiin ja taloudelliseen lukutaitoon. Ihminen voi kokea olevansa huono-osainen, jos ei ole varaa uuteen autoon tai esimerkiksi pääse joka vuosi ulkomaanmatkalle. Mielestäni tämä on kuitenkin kaukana todellisesta huono-osaisuudesta, eli siitä että varat eivät meinaa riittää aitoihin elämisen peruskuluihin.
Tulevaisuus vaatii ratkaisuja
On selvää, että Suomen hyvinvointivaltio on tienhaarassa. Ratkaisujen löytäminen ei ole yksinkertaista, mutta se vaatii avointa keskustelua siitä, miten yhteiset resurssit jaetaan, ja miten palkkatyöstä voidaan tehdä kannustavampaa. Jos nykyinen kehitys jatkuu, vaarana on, että yhä useampi kansalainen kokee jäävänsä järjestelmän ulkopuolelle. Tämä on tilanne, jota kukaan ei varmasti toivo.
Nykyinen hallitus on veronalennuksissaan oikealla tiellä. Toivoisin näkeväni tulevaisuudessakin lisää veronalennuksia työtä tekeville, näin saisimme lisää työtä ja hyvinvointia. Verotuksen keventäminen ei ainoastaan lisää yksilön ostovoimaa, vaan se myös kannustaa työskentelemään enemmän ja tavoittelemaan parempaa elintasoa.
Lisäksi kevyempi verotus voisi houkutella Suomeen kansainvälisiä osaajia ja yrityksiä, jotka näkevät maamme taloudellisesti houkuttelevana kohteena. Näin voisimme vahvistaa työmarkkinoitamme ja kasvattaa verotuloja dynaamisen talouskasvun kautta, ilman että yksittäisten työntekijöiden harteille asetetaan yhä suurempia taakkaa.