Työssäkäyvät köyhät: Daniel Böckermanin tarina
Yle kirjoitti uutisen työssäkäyvistä köyhistä, ja ajattelin ottaa tähän hieman kantaa. Uutisen päähenkilönä toimi laitoshuoltaja Daniel Böckerman, jonka bruttotulot ovat kuukaudessa 1800 euroa. Käteen tästä jää noin 1400-1500 euroa. Böckerman asuu vaimonsa kanssa, ja asumiskustannusten ja laskujen jälkeen hänellä jää käteen noin 800 euroa ruokaan ja muihin menoihin.
Pakolliset kulut ja asumismuoto
Pakolliset kulut syövät hänen palkastaan siis 600-700 euroa. Asumismuodosta jutussa ei mainittu sanaakaan. Voi olla, että he maksavat vaimonsa kanssa asuntolainaa, jolloin osa tuostakin summasta menee säästöön. Myöskään laskuista ei mainittu sen tarkemmin, mutta oletan niiden sisältävän perussähkölaskut sekä netti- ja puhelinmaksut.
Elämänlaatu ja säästämismahdollisuudet
Minun on silti vaikea ymmärtää, kuinka 800 euroa ei riittäisi hyvinkin mukavaan elämänlaatuun. Tai kuinka näin paljon tienaava, ehkä jopa omaan asuntoonsa säästävä, edes kuvittelee olevansa köyhä. Hyvin suunnittelemalla tuskin olisi ongelmaa säästää ja sijoittaa tuostakaan summasta osaa. Jos kuvitellaan, että ruokaan menee maksimissaan 300 euroa, jää hupirahaa vielä 500 euroa.
Ainakin itselläni olisi vaikeuksia keksiä, mihin tuollaisen summan saisi kuukausittain hassattua. Toki ehkä olen siinä mielessä poikkeus, että olen elämäntapaköyhä, ja säästöaste kuukausittain on varmaankin noin 70-80% käteen jäävästä tulosta. Tätä ovat edesauttaneet minulle siunaantuneet halvat harrastukset; en tarvitse juurikaan pääomaa viihtyäkseni tai pitääkseni hauskaa.
Työn ja valintojen vaikutus
Koska uutisessa Daniel kertoo, että palkkaa pitäisi työstä saada enemmän, voisi olla paikallaan myös miettiä toisin päin: voisiko hän tehdä omilla valinnoillaan palkastaan isomman? Jokainen säästetty eurohan on verotuksen takia huomattavasti arvokkaampi kuin tienattu euro. Voisiko työmatkat kulkea kävellen tai pyörällä? Kokkaako hän omat eväät mukaan töihin? Asuntojen hintataso Helsingin ulkopuolella laskee välittömästi. Jos on valmiuksia lähteä kauemmas, asumiskustannukset helposti jopa puolittuvat.
Elämä muualla Suomessa
Olen sitä mieltä, että pieni- ja keskituloisten ei kannattaisi asua pääkaupunkiseudulla laisinkaan, sillä muualla Suomessa pienelläkin palkalla tulee paljon paremmin toimeen ja voi elää paljon leveämpää elämää ilman kituuttamista. Vaihtoehtoisesti säästöastetta voi nostaa huomattavasti, ellei keksi, mihin kaikkeen ylijäävät rahat tuhlaisi. 😉
Omakohtainen esimerkki Oulusta
Voin kertoa omakohtaisen esimerkin täältä maaseudulta Oulusta: asumismenoni ovat lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen alle 400 euroa. Asumuksena toimii 85 neliön uudehko rivitaloasunto noin 8 km päässä keskustasta. Luulenpa, että Helsingistä tai edes pääkaupunkiseudulta ei irtoaisi tähän hintaan koirankopin kokoista yksiötä kummempaa, jos edes sitäkään. Työmatkat hoituvat joko pyörällä tai omalla autolla. Myös julkiset toimivat hyvin, mutta olen kokenut niiden käytön liian vaivalloiseksi. Haluan mennä omien aikataulujeni mukaisesti.
Valintojen merkitys
Elämä on loppujen lopuksi valintoja täynnä. Jos ei ole tyytyväinen asemaansa, asioille kannattaa tehdä jotain. Huonopalkkaisen työn ongelmat voi korjata esimerkiksi kouluttautumalla parempaan ammattiin tai tarkastelemalla kulutustottumuksiaan. Jos asuminen jossain on naurettavan kallista, kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä halvemmille alueille, jolloin samasta työstä jää enemmän käteen.
Loppujen lopuksi tilanne ei ole hyvä kenellekään, ei työntekijöille itselleen eikä valtiolle, mikäli valtio joutuu tukemaan vielä työssäkäyviäkin.
Vastaa