Tekijä: admin

  • Nato-tilaukset voivat avata suomalaisille puolustusalan yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia

    Nato-tilaukset voivat avata suomalaisille puolustusalan yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia

    Suomen puolustusyritykset ovat viime aikoina olleet keskiössä, kun Nato-jäsenyyden myötä avautuneet hankkeet ja puolustusinvestointien kasvu ovat tuoneet alalle uusia mahdollisuuksia. Suomalaisyritykset, kuten Patria, odottavat tuotannon vahvistumisen näkyvän aiempaa selvemmin tulevina vuosina. Tilauskantojen kasvu korostuu erityisesti tilanteessa, jossa geopoliittinen epävarmuus on lisääntynyt ja Euroopan maat panostavat puolustukseensa ennennäkemättömällä vauhdilla.

    Sijoittajan näkökulmasta kehitys on mielenkiintoinen. Pitkät puolustushankkeet tuovat yrityksille näkyvyyttä tuleviin kassavirtoihin ja voivat tasoittaa suhdannevaihteluiden vaikutuksia. Nato-yhteistyö avaa suomalaisille yrityksille ovia myös kansainvälisille markkinoille, ja eurooppalaisen puolustusteollisuuden tiivistyvä yhteistyö voi luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia vuosiksi eteenpäin.

    Suomessa puolustussektorin mahdollisista hyötyjistä ei kuitenkaan löydy pelkästään varsinaisia asevalmistajia. Valtion omistama Patria ei ole pörssissä, mutta sen alihankintaverkostosta ja puolustukseen liittyvistä teknologioista voivat hyötyä myös useat pörssiyhtiöt. Esimerkiksi Bittium on tunnettu viranomais- ja puolustusviestintäratkaisuistaan, joiden kysyntä voi kasvaa turvallisuusympäristön muuttuessa. Nokia puolestaan toimittaa kriittisiä tietoliikenneverkkoja ja verkkoteknologioita, joilla on kasvava merkitys myös puolustuksen, viranomaisverkkojen ja turvallisen viestinnän ratkaisuissa. Lisäksi esimerkiksi Insta Group toimii vahvasti puolustus-, ilmailu- ja kyberturvallisuussektorilla, vaikka yhtiö ei olekaan pörssilistattu.

    Yhä suurempaan rooliin nousee myös kyberpuolustus. Tulevaisuuden puolustusta ei ratkaista pelkästään panssarivaunuilla ja ohjuksilla, vaan myös tietoverkkojen, satelliittijärjestelmien ja digitaalisen infrastruktuurin suojaamisella. Tämä voi avata kasvumahdollisuuksia useille suomalaisille teknologia- ja ohjelmistoyhtiöille, vaikka niiden liiketoiminta ei olisi suoranaisesti puolustusteollisuutta.

    Kehitykseen liittyy kuitenkin myös riskejä. Puolustusala on vahvasti riippuvainen poliittisista päätöksistä, valtioiden budjeteista ja kansainvälisestä turvallisuustilanteesta. Vaikka puolustusmenot ovat tällä hetkellä voimakkaassa kasvussa, yksittäisten yritysten menestys riippuu siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat voittamaan kilpailutuksia, kehittämään uusia tuotteita ja laajentumaan kansainvälisille markkinoille.

    Pitkällä aikavälillä suomalaisyritysten kyky hyödyntää Nato-jäsenyyden mukanaan tuomia mahdollisuuksia voi muodostua merkittäväksi kilpailueduksi. Sijoittajan kannattaakin seurata paitsi perinteistä puolustusteollisuutta myös kyberturvallisuuteen, turvalliseen viestintään ja digitaaliseen infrastruktuuriin liittyviä yhtiöitä. Puolustussektorin kasvu ei välttämättä tarkoita pelkästään aseiden valmistusta – myös teknologialla voi olla tulevina vuosina entistä suurempi rooli alan tuloskasvussa.

  • IQM heilahdellen pörssiin

    IQM heilahdellen pörssiin

    Suomalainen kvanttitietokoneyhtiö IQM on noussut viime päivinä sijoittajien puheenaiheeksi. Yhtiön osake nousi parhaimmillaan yli 20 prosenttia, mutta seuraavana päivänä kurssi korjasi lähes saman verran alaspäin. Jo kahden kaupankäyntipäivän tapahtumat osoittavat, kuinka voimakkaasti odotukset voivat heiluttaa korkean kasvun teknologiayhtiöiden arvostuksia.

    Nousulle löytyy myös perusteluita. Espoossa pääkonttoriaan pitävä IQM on yksi Euroopan tunnetuimmista kvanttitietokoneyhtiöistä ja toimittaa kvanttitietokoneita muun muassa tutkimuslaitoksille ja suurteholaskentakeskuksille. Kvanttilaskenta nähdään laajalti yhtenä seuraavista merkittävistä teknologiamurroksista, ja sen odotetaan pitkällä aikavälillä mullistavan esimerkiksi lääketutkimusta, materiaalikehitystä, optimointia ja tekoälyä.

    Samalla sijoittajan on kuitenkin syytä pitää jalat maassa. Kvanttilaskenta on edelleen varhaisessa kehitysvaiheessa, eikä kukaan tiedä varmasti, milloin teknologia saavuttaa laajan kaupallisen läpimurron. Nykyiset arviot liikkuvat 5-15 vuoden aikahaarukassa. Tämän päivän arvostukset perustuvat pitkälti odotuksiin tulevaisuudesta, eivät vielä liiketoiminnan kypsyyteen tai vakaaseen tuloksentekokykyyn.

    Kurssin voimakas nousu ja sitä seurannut lähes yhtä voimakas lasku kertovat ennen kaikkea siitä, että markkina hakee edelleen oikeaa hintaa yhtiölle. Yhden päivän kurssiliike ei muuta yhtiön teknologiaa eikä sen kilpailuasemaa, mutta se muistuttaa siitä, kuinka voimakkaasti sijoittajien tunnelmat voivat vaikuttaa osakkeen hintaan.

    Ehkä tärkein asia, jonka sijoittajan kannattaa pitää mielessä, liittyy kuitenkin itse toimialaan. Vaikka kvanttilaskennasta kasvaisi seuraava suuri teknologinen murros, siitä ei automaattisesti seuraa, että juuri tämän päivän tunnetuimmat yhtiöt ovat huomisen voittajia. Teknologian voittaminen ja sijoituksen voittaminen ovat kaksi eri asiaa.

    Historia tarjoaa tästä lukuisia esimerkkejä. Internet muutti maailman, mutta suuri osa 1990-luvun internetyhtiöistä katosi kokonaan. Älypuhelimet mullistivat kuluttajamarkkinan, mutta vain harva valmistaja onnistui luomaan pysyvän kilpailuedun. Myös sähköautomarkkinoilla ala on kasvanut nopeasti, vaikka kaikki valmistajat eivät ole olleet hyviä sijoituskohteita.

    Sama riski koskee myös kvanttilaskentaa. Ala voi kasvaa valtavasti, mutta kilpailu on kovaa. Vastassa ovat sekä suuret teknologiayhtiöt että useat hyvin rahoitetut kvanttialan yritykset. Kestävän kilpailuedun rakentaminen näin nopeasti kehittyvällä toimialalla on poikkeuksellisen haastavaa.

    Sijoittajan näkökulmasta olennaisinta ei siis ole seurata yksittäisiä kurssipäiviä, vaan arvioida, pystyykö IQM muuttamaan teknologisen osaamisensa kasvavaksi liikevaihdoksi, kannattavaksi liiketoiminnaksi ja lopulta pysyväksi kilpailueduksi. Vasta silloin voidaan arvioida, ovatko nykyiset arvostustasot perusteltuja.

    IQM voi pitkällä aikavälillä osoittautua yhdeksi kvanttialan suurista voittajista, tai sitten ei. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä vastausta. Juuri siksi sijoittajan kannattaa suhtautua sekä voimakkaisiin nousuihin että jyrkkiin laskuihin rauhallisesti. Teknologinen murros voi olla todellinen, mutta voittajayhtiöiden tunnistaminen etukäteen on huomattavasti vaikeampaa kuin itse megatrendin tunnistaminen.

  • Anna lapselle mahdollisuus sijoittaa, älä rahaa

    Anna lapselle mahdollisuus sijoittaa, älä rahaa

    Vanhemmat miettivät usein, miten lapselle kannattaisi siirtää varallisuutta. Keskustelu kääntyy nopeasti lahjaveroon, rahalahjoihin ja siihen, paljonko rahaa voi antaa ilman veroseuraamuksia. Mielestäni yksi tehokkaimmista tavoista jää kuitenkin usein täysin huomaamatta.

    Jos lapsi käy töissä ja saa palkkaa, kaikkein arvokkainta ei välttämättä ole siirtää hänelle rahaa sijoitettavaksi. Sen sijaan vanhemmat voivat halutessaan helpottaa arjen kustannuksia maksamalla lapselle tulevia laskuja. Kun asuminen, puhelinlasku, vakuutukset tai muita tavanomaisia menoja on vähemmän omalla vastuulla, palkasta jää luonnollisesti enemmän säästöön.

    Tällöin sijoitettava pääoma on lapsen itsensä ansaitsemaa rahaa. Hän oppii samalla, että oma työ luo varallisuutta ja että sijoittaminen on tapa kasvattaa sitä edelleen. Tämä on mielestäni huomattavasti opettavaisempaa kuin se, että sijoitustilille ilmestyy säännöllisesti vanhempien lahjoittamia euroja.

    Ajatellaan esimerkiksi nuorta, joka tienaa kesätöissä tai osa-aikatyössä muutaman sadan tai muutaman tuhannen euron verran vuodessa. Jos suurin osa palkasta voidaan sijoittaa sen sijaan, että se kuluu arjen menoihin, korkoa korolle -ilmiö pääsee käyntiin vuosia tai jopa vuosikymmeniä aikaisemmin. Sillä voi olla yllättävän suuri vaikutus tulevaan varallisuuteen.

    Samalla syntyy myös terve ajattelutapa. Ensin tehdään työtä, sitten säästetään ja lopuksi sijoitetaan. Nuori näkee konkreettisesti, miten omaisuus kasvaa hänen omien päätöstensä ansiosta. Se rakentaa taloudellista ymmärrystä aivan eri tavalla kuin pelkkä rahalahja.

    Tässä on myös käytännöllinen etu. Kun vanhemmat maksavat lapsen tavanomaisia elinkustannuksia sen sijaan, että siirtäisivät hänelle rahaa sijoitettavaksi, vältytään käytännössä lahjaverolta.

    Ohessa suora lainaus verottajan sivuilta:

    Lahjaveroa ei tarvitse maksaa siitä, että maksaa toisen puolesta päivittäisiä elämisen kuluja, opiskelumaksuja tai muita kasvatus-, koulutus- tai elatusmenoja. Voit siis maksaa toisen puolesta esimerkiksi vuokran, sähkön, koulukirjat tai ruokaostokset. Tällaisesta lahjoituksesta ei tarvitse maksaa lahjaveroa, jos lahjansaaja ei voi käyttää lahjaa muuhun tarkoitukseen. Käytännössä sinun pitää maksaa laskut tai kulut suoraan esimerkiksi vuokranantajalle tai ruokakauppaan.

    Tässä tulee kuitenkin huomata, että tavanomaisten elinkustannusten maksaminen on eri asia kuin varallisuuden lahjoittaminen sijoitustarkoitukseen.

    Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi maksaa aikuisten lastensa menoja. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta eikä tarvetta. Mutta jos perheen talous sen sallii, näkisin mieluummin tilanteen, jossa nuori sijoittaa omaa palkkaansa kuin sen, että vanhemmat siirtävät tai jättävät hänelle perintönä valmiin sijoituspotin. Tällä menetelmällä voidaan maksaa verotonta ”ennakkoperintöä”.

    Lopulta kyse ei ole pelkästään rahasta. Kyse on siitä, että lapsi oppii rakentamaan varallisuutta omalla työllään jo hyvin nuorena. Se voi olla yksi arvokkaimmista taloustaidoista, jonka vanhemmat voivat hänelle opettaa.

  • Yksityisen terveydenhuollon lisäkulut

    Ruotsalaistutkimuksen mukaan yksityiset sairausvakuutukset, jotka mahdollistavat oikotiet erikoissairaanhoidon palveluihin, aiheuttavat merkittäviä kustannuksia julkiselle sektorille. Tämä herättää pohtimaan, voisiko vastaava ilmiö näkyä myös Suomessa työterveydessä.

    Sijoittajan on olennaista tarkastella, miten terveydenhuoltojärjestelmän muutospaineet vaikuttavat terveyspalveluita tarjoaviin yrityksiin. Suuret vakuutusyhtiöt sekä yksityiset terveydenhuoltopalveluiden tuottajat voivat nähdä toimintaympäristön muutoksen kaksiteräisenä miekkana. Toisaalta mahdollisuus harjoittaa kalliimpiin hoitoihin johtavaa toimintaa voisi kasvattaa tuloja, mutta samalla kiristyvä julkinen paine saattaa synnyttää säätelyä, joka voi rajoittaa näitä mahdollisuuksia. Suomessa työterveyshuollon rooli on merkittävä, ja työterveyspalveluiden muutokset voivat vaikuttaa vakuutusyhtiöiden ja yksityisten terveysalan yritysten kannattavuuteen pitkällä aikavälillä.

    Jos Suomessa päätettäisiin Ruotsin tavoin kiinnittää enemmän huomiota yksityisten vakuutusten ja työterveydenhuollon vaikutusta julkiseen talouteen, sääntely voisi muuttua tiukemmaksi ja se voisi lisätä painetta julkiselle sektorille tasapainottaa säännöstelyä ja palveluiden saatavuutta. Pitkässä juoksussa kysymys on siitä, kannattaako meidän luottaa entistä enemmän yksityiseen sektoriin terveysalalla vai pyrkiä varmistamaan julkisten palveluiden tehokkuus.

    Lopulta sijoittajan on hyvä tarkastella, millaisia päätöksiä poliitikot Ruotsissa ja Suomessa tekevät tulevaisuudessa ja miten ne voivat heijastua terveydenhuollon yrityssektorille. Finanssimarkkinoilla kaikki on kytköksissä kaikkeen, eikä vähiten terveydenhuolto, jossa ihmisten hyvinvointi ja siihen liittyvä taloudellinen intressi kohtaavat usein erimielisyyksiä herättävästi.

  • Uusi piilovero astuu pian voimaan

    Uusi piilovero astuu pian voimaan

    EU on päättänyt ottaa käyttöön kolmen euron tullimaksun halpatuontilähetyksille, kuten kiinalaiselle krääsälle. Tavoitteena on hillitä halpatuontia ja lisääntyviä Temu-tilauksia. Tämä on osa laajempaa suunnitelmaa, jolla yritetään hillitä kulutusta ja tuoda lisätuloja unionille.

    Kolmen euron maksu per nyssäkkä kuulostaa pieneltä, mutta se kasvaa nopeasti aikamoiseksi potiksi, kun miettii kuinka monta pakettia päivittäin rullaa tullin läpi. Jatkossa suomalainen kuluttaja luultavasti miettii kahdesti, ennen kuin klikkaa tilausta menemään.

    On sinänsä hyvä, jos saadaan himmailtua turhaa tilailua, mutta voi olla, että kiinalaiset myyjät vain piilottavat kulut tuotteiden hintoihin. Sopii myös epäillä saako kuluttaja tämän vuoksi lopulta parempaa tavaraa, vai lypsetäänkö jälleen vain lisää verotuloja sosialistisen Suomen pohjattomaan pelikassaan.

    Kaiken tämän keskellä suomalaisen sijoittajan kannattaa tarkkailla, miten tällaiset toimenpiteet vaikuttavat logistiikkayhtiöihin ja verkkokauppoihin. Kuljetettavien tavaroiden määrä tulee todennäköisesti pienenemään, mutta kotimainen kivijalassa sijaitseva halpatavara voi tämän jälkeen alkaa kiinnostamaan kuluttajia enemmän. Alkaisiko tästä esimerkiksi juuri pohjamutiin poljetun Tokmannin uusi nousu?

    Yleensä mitä enemmän jollain markkinalla on sääntelyä, sitä mutkikkaampi on markkinanäkymä. Aika näyttää johtaako tämä lisävero kuluttajien pysyvään käyttäytymisen muutokseen.

  • Perustulo ei ole sosialismia

    Perustulo ei ole sosialismia

    Perustulosta puhutaan Suomessa usein ideologisena kysymyksenä. Todellisuudessa kyse on paljon käytännöllisemmästä asiasta. Miten rakennetaan järjestelmä, joka toimii tehokkaammin, kannustaa työntekoon ja vähentää byrokratiaa?

    Nykyinen tukimalli, jota Kela pyörittää, on monimutkainen verkosto erilaisia etuuksia. Asumistuki, toimeentulotuki, työttömyysturva, sovitellut tuet ja niin edelleen. Jokaisella on omat ehtonsa, tulorajansa ja hakuprosessinsa. Lopputulos on raskas järjestelmä, joka vaatii valtavan määrän hallintoa. Silti se epäonnistuu usein siinä, mikä on olennaisinta, kannustamaan ihmisiä liikkumaan työmarkkinoilla.

    Perustulo kääntää asetelman päälaelleen.

    Siinä missä nykyjärjestelmä tarkkailee, kontrolloi ja rankaisee pienistäkin muutoksista tuloissa, perustulo antaa ihmiselle vapauden tehdä päätöksiä ilman pelkoa tukien menettämisestä. Jokainen saa saman perustoimeentulon ilman byrokratiaa, ja kaikki lisätulot tulevat sen päälle ilman monimutkaisia leikkureita tai kannustinloukkuja.

    Perustulo vähentää valtion roolia ihmisten elämässä. Se poistaa tarpeen jatkuvalle valvonnalle, hakemusten käsittelylle ja tulotarkastuksille. Se tekee järjestelmästä läpinäkyvän ja ennustettavan. Ihminen tietää aina, mitä saa ja mitä tapahtuu, jos ottaa vastaan työtä tai päättää vaikkapa alkaa pienyrittäjäksi.

    Nykyinen malli taas on klassinen esimerkki raskaasta hyvinvointivaltion byrokratiasta. Se on suuri koneisto, joka työllistää tuhansia ihmisiä hallinnoimaan tukia, joiden logiikka on usein ristiriitainen. Kun järjestelmä on näin monimutkainen, se alkaa elää itseään varten.

    Perustulossa iso osa tästä koneistosta käy tarpeettomaksi. Kun tukien hakeminen, tarkistaminen ja valvonta vähenee radikaalisti, myös hallinnollinen työ vähenee. Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat turhia, vaan että heidän työpanoksensa voitaisiin ohjata tuottavampaan tekemiseen. Sellaiseen, joka oikeasti luo arvoa yhteiskuntaan paperien pyörittelyn sijaan.

    Lisäksi perustulo tukee yrittäjyyttä ja osa-aikatyötä paremmin kuin nykyinen malli. Nyt moni jättää kokeilematta yritystoimintaa tai keikkatyötä, koska pelkää tukien katkeamista ja byrokratiaa. Perustulo poistaa tämän esteen lähes kokonaan.

    Perustulo ei ole utopia eikä ideologinen kokeilu. Se on looginen seuraava askel järjestelmästä, joka on kasvanut liian monimutkaiseksi. Perustulon avulla saamme vähemmän byrokratiaa, enemmän vapautta ja todennäköisesti myös enemmän tehokkuutta. Ja mikä parasta, perustulomalli on jo sellaisenaan niin yksinkertainen että nykyjärjestelmää ei tarvitse edes yrittää alkaa kovaamaan keinoälyllä.

  • SOK pakenee Virosta?

    SOK pakenee Virosta?

    SOK ilmoitti juuri vetäytyvänsä Viron markkinoilta. Prisma on ollut Virossa ollut hieman kallis ja kömpelö jättiläinen paikallisten ketterien toimijoiden puristuksessa. Jos kuitenkin nostamme katsetta punalaputetuista aletuotteista horisonttiin, kuvaan astuu se kuuluisa ”elefantti huoneessa” eli Venäjän naapurusto ja muuttunut turvallisuusympäristö.

    Geopoliittinen riskienhallinta

    Vaikka SOK virallisesti puhuisi ”ydintoimintoihin keskittymisestä” tai ”markkina-aseman optimoinnista”, taustalla saattaa hyvinkin vaikuttaa uudenlainen riskianalyysi. Venäjän arvaamattomuus on tehnyt Baltiasta sijoittajien silmissä hieman aiempaa kuumemman alueen, eikä siinä hyvässä mielessä.

    Kun suuri osuuskauppa arvioi investointejaan kymmenen vuoden jänteellä, se joutuu kysymään haluammeko sitoa satoja miljoonia kiinteistöihin ja logistiikkaan maassa, joka sijaitsee geopoliittisella polttopisteellä? SOK:n vetäytyminen voidaan nähdä eräänlaisena riskien hajauttamisena. Jos itärajan takana tilanne eskaloituu, on mukavampi olla tukevasti kotimaan kamaralla kuin selittelemässä osuuskauppalaisille, miksi Tallinnan ja Tarton hyllyt ammottavat tyhjyyttään tai kiinteistöjen arvot sulavat käsiin.

    Coop Eesti – paikallinen rohkeus vai pakkorako?

    Samaan aikaan Coop Eesti ottaa kapulan vastaan. Paikallinen toimija uskoo markkinaan, josta suomalainen jätti poistuu. Tässä on klassinen asetelma. Paikallinen tuntee maaperän ja uskoo pärjäävänsä mahdollisessa myrskyn silmässä paremmin, koska sillä ei ole vaihtoehtoja. SOK:lla taas on varaa valita, ja se valitsee nyt turvasataman.

    Pelkurin pako vai viisaan veto?

    Asiantuntijatasolla voitaisiin puhua pääoman allokoinnin uudelleenarvioinnista muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Suomeksi sanottuna SOK katsoi kortit, totesi Viron markkinan olevan marginaalinen suhteessa niihin riskeihin, joita Venäjän naapuruus nyt tarjoilee, ja päätti että on aika kotiuttaa pelimerkit ennen kuin sää muuttuu entistä epävakaammaksi.

    Onko SOK:lla käsissään timantti? Tuskin. Enemmänkin se on hiomaton kivi, jonka hiominen vaatisi sellaista riskinsietokykyä, jota suomalaiselta, jäykähköltä osuuskauppakoneistolta ei tässä maailmantilanteessa löydy. Coop saa markkinaosuutta, mutta SOK saa mielenrauhan. Ja nykymaailmassa mielenrauha on yllättävän kallis hyödyke.

    Ehkä suomalaisen sijoittajan (ja osuuskaupan jäsenen) ei kannata olla harmissaan. Joskus se, että pidetään rahat omassa taskussa, on kaikkein kovinta asiantuntijuutta varsinkin kun naapurissa kalistellaan sapeleita. SOK:n ratkaisu saattaa hyvinkin olla ennakkotapaus, nähdäänkö seuraavaksi muidenkin suomalaistoimijoiden hiljainen lipuminen takaisin Suomenlahden pohjoispuolelle? Aika näyttää, mutta juuri nyt SOK näyttää sijoittajalta, joka osasi poistua juhlista ennen kuin valomerkki syttyy.

  • Tekoäly myllertää, mutta kuka hyötyy?

    Tekoäly myllertää, mutta kuka hyötyy?

    Tekoäly on tullut ja sekoittaa pakkaa työmarkkinoilla. Kääntäjät ja koodarit ovat jo joutuneet altavastaajiksi. Raporttien mukaan jopa 80 prosenttia asiantuntijatyöstä voi muuttua radikaalisti. Kysymys kuuluu, mikä on uuden maailmanjärjestyksen hinta ja kenelle hyöty kohdistuu?

    Tekoäly auttaa yrityksiä nopeuttamaan prosesseja ja vähentämään kuluja, mutta samalla monen duunarin työpaikka uhkaa muuttua historiaan. Väitetty 80 prosentin muutos kuulostaa aika massiiviselta arviolta. Onko kyseessä pelkkä pelko vai todellinen muutos? Se jää nähtäväksi, mutta varmaa on, että suomalaisten pitää olla hereillä, kun maailma muuttuu.

    Loppujen lopuksi homman nimi on edelleen raha ja kuka sen kerää. Tekoälyn tuomien säästöjen voimin yritysten kilpailukyky kasvaa. Toisaalta mikäli tekoäly aiheuttaa massatyöttömyyttä, myös kysyntäpuoli voi sakata. Voivatko nämä molemmat toteutua samaan aikaan?

    Meidän kannattaa valmistautua siihen, että työnkuvat muuttuvat ja työkalut kehittyvät. Oma tämänhetkinen oletukseni on, että ihmisistä ei tule tarpeettomia, vaan työ tulee pikemminkin kehittymään. Tekoäly on yksi työkalu tehokkuuden nostoon. Ihmistä tullaan tarvitsemaan jatkossakin kuviossa mukana sekä tekoälyn kaitsemiseen että markkinatalouden toimivuuden kannalta.

  • Krääsäralli kuriin

    Krääsäralli kuriin

    Uutisissa kerrotaan, että hallitus aikoo suitsia halpatuontia, koska krääsäralli tyhjentää lompakoita ja paisuttaa roskavuoria. Työryhmä luovii hankalassa tilanteessa yrittäen keksiä, miten hillitä edullisten, mutta usein kertakäyttöisten tavaroiden vyöry Suomeen.

    Mikä tässä oikeastaan yllättää on se, että vasta nyt ollaan puututtu ongelmaan, joka on ollut nähtävissä jo useita vuosia. Halpatuonti on ollut iso bisnes kiinalaista halpatelevisioista kännykänkuoriin, eikä pelisäännöistä niinkään ole piitattu. Nyt hallitus tahtoo kuroa kiinni verotuloja mutta törkein kysymys kuuluu onko kuluttajalle tiedossa säästöjä vai maksaako tavallinen suomalainen lopulta tästäkin lystistä enemmän?

    Vastauksen tähän toki jo tiedämmekin. Hintojen nousu on varma, jos halpatuonnista tehdään kalliimpaa, joten on vaikea nähdä, miten tämä auttaa arkista kukkaroa.

    Lopulta kysymys on siitä, että onko kyseessä vain uusi kikka rahastaa lisää veroja vai paraneeko oikeasti tavaran laatu ja kierrätyskulttuuri. Valitettavasti Suomen historian tuntien kallistun tähän ensimmäiseen.

  • Mörköjä Wall Streetillä

    Mörköjä Wall Streetillä

    Wall Streetillä kurssit sukelsivat kunnolla miinukselle, kun pelot korkeista koroista ja talouskasvun hiipumisesta jäytävät sijoittajien mieliä. Taustalla vaikuttavat Lähi-Idän kriisi sekä Yhdysvaltain keskuspankin mahdollinen rahapolitiikan kiristäminen.

    Eiköhän tämä kurssilasku ole taas yksi niistä finanssimaailman vuoristoradoista, joita saamme seurata vatsanpohja kuristen. Jokainen muistaa, miten näissä karhumarkkinoissa käy. Fiksu raha poimii salkut täyteen halpaita osakkeita ja me muut ihmetellään, mitä tapahtui. Onko suomalaissijoittajalla mitään opittavaa tästä spektaakkelista? Ehkä ainakin se, ettei paniikkiin pidä sortua eikä myydä omistuksiaan alennusmyynneissä.

    Jos katsoo pitemmän päälle, niin nämä kuopat ovat usein tilaisuuksia, kunhan uskaltaa istua kyydissä. Talous noussee taas aikanaan, ja siinä samalla osakkeet löytävät uudet huiput. Tässä pelissä rauhallisuus ja lompakkoon luottaminen voittavat hermoilun. Eli menkää kahville, älkääkä vilkuilko salkkuanne minuutin välein. 🙂