Näin keväisin törmää helposti uutisiin, joissa kerrotaan pörssiyhtiöiden jakamista hulppeista osingoista ja kerrotaan mihin osinkojuniin ehti vielä mukaan. Ohessa papukaijamerkin arvoinen malliesimerkki Kauppalehdestä:
Mikäpä olisikaan sen hienompaa, kuin hypätä mukaan osinkojunaan juuri ennen osingon irtoamista. Sen jälkeen voisi laskeskella mielessään että näinpä se osinkopotti taas tällekin vuotta kasvoi. Oletko kuitenkaan ajatellut, mikä on tällaisen toiminnan hyöty sijoittamasi pääoman kannalta?
On luonnollista, että sijoittajat pitävät osingoista ja haluavat niitä vuosittain lisää. Tällainen osinkojunaan hyppääminen juuri ennen osingon irtoamista on kuitenkin mielestäni silkkaa pääoman tuhoamista. Tällaisesta toiminnasta hyötyy eniten verottaja. Onkin merkillistä, että talouslehdet kampanjoivat tällaisen asian puolesta. Kyseessä lienee silkka sijoituspopulismi ja klikkien kalastelu.
Miksi osinkojunaan ei kannata hypätä viime hetkellä?
Vastaus on yksinkertainen. Osingonjako on käytännössä varojen siirtoa taskusta toiseen, ja mikäli sijoitus ei ole osakesäästötilillä ottaa verottaja oman osuutensa osingoista. Näin ollen odotusarvo sijoittajalle on tässä tapauksessa negatiivinen.
Suosittelenkin ostamaan osaketta vasta osingon irtoamisen jälkeen, koska silloin välttyy ylimääräiseltä veronmaksulta ja osaketta saa useimmiten osingon verran halvemmalla(eli kappalemääräisesti enemmän). Koska osakkeilla on tapana toipua osinkodipistä jollain aikavälillä(olettaen että liiketoiminnassa ei tapahdu suurempia muutoksia), osinko ikään kuin siirtyy arvonnousuksi osakkeeseen. Tämän arvonnousun sijoittaja voi itsenäisesti realisoida myöhemmin tai jättää realisoimatta. Näin sijoittaja voi halutessaan luoda itselleen osingon myöhemmin myymällä osinkoa vastaavan määrän kyseista osaketta.