Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?
Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.
Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉
Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viimeaikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.
En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.
Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.
Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.
Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?
Itsekin olen liitosta eroamista aina joskus miettinyt, mutta toistaiseksi olen vielä jäsenenä pysynyt. Kai se jonkunlainen solidaarisuuden tunne on ainakin yksi syy, että on jäsenenä pysynyt. Mutta kyllähän se mielestäni vähän kallis jäsenmaksu tympäsee ja ehkä varsinkin se, että se on tietty prosenttiosuus palkasta. Aina kun saa jotain ylimääräistä, esim. lomarahoja, ylitöitä, niin menee aina isompi raha jäsenmaksuun. Kuulun itse Teollisuusliittoon ja maksoin viime vuonna jäsenmaksua melkein 500 ja vuosipalkka oli n. 28400. Osa liitoistahan on sellaisia, että jäsenmaksu on kiinteä, esim Tekniikan Akateemisten jäsenmaksu näytti olevan 360 €/vuosi. Vähän erikoiselta sekin tuntuu, että ”pienipalkkainen” duunari maksaa isompia jäsenmaksuja, kuin joku diplomi-insinööri, vaikka DI:n tulot olisivat kuinka isot tahansa. Väkisinkin on kyllä mieleen tullut, että voisi Teollisuusliitollakin olla oman rahan käyttönsä suhteen vähän petrattavaa.
Se on mielenkiintoinen ajatus, että kuinka esim. palkoille kävisi, jos ammattiliittoja ei olisi ollenkaan. Omalla tavallaan se olisi ihan kiinnostavakin tilanne, mutta en tiedä, ehkä liitoilla kuitenkin paikkansa on. Vaikka itsekin monesti eri mieltä on vasemmistopuoluiden ja ammattiliittojen toiminnasta ja mielipiteistä, niin historian aikana vasemmistoporukka on kyllä paljon hyvääkin saanut aikaan. Vaikkapa viisipäiväinen työviikko, kahdeksan tunnin työpäivä ja kyllähän ne lomarahatkin kelpaa sillon kun ne omalle tilille kilahtavat.
Jep ei näitä saavutettuja etuja voi kiistää. Juuri samanlaisessa tilanteessa olen kanssasi eli vähän palloilen pysyisinkö liitossa vai en, ja maksutkin menevät juuri tuolla tavalla prosenttiperusteisesti eli välillä menee vähän enemmän ja välillä vähemmän, kyllä se vuodessa kuitenkin tekee useamman satasen.
Itse haluaisin myös nähdä tuon miten palkoille kävisi jos liittoja ei olisi ja palkat sovittaisiin paikallisesti. Voisi käydä niin että ahkerimmat oikeasti saisivat enemmän kuin ne joita ei työt niin paljon ole koskaan kiinnostaneet/ei vain riitä kyvyt samanlaiseen tulokseen kuin muilla, näitähän on aina jokaisella työpaikalla.
Kuulun liittoon (Akavaan) tosin vain sen takia, että olen laskenut että Akavan jäsenenä saamani Dansken Bankin edut ja muut edut ovat isommat kuin maksamani jäsenmaksu. Etenkään monelle korkeakoulutetulle en kauheasti näe ammattiliittoon kuulumisessa järkeä ellei tosiaan saa paljoa rahanarvoisia etuja. Asiantuntijatyössä enemmän tuntuu väliä olevan omalla työllä ja omilla neuvottelutaidoilla.
Jep kyllähän eduille jotain arvoa kannattaa laskea, omalla liitollani on lähinnä joitakin lomaetuja joita tulee harvemmin käytettyä. Näitä käyttämällä kuitenkin voisi saada edes osan maksamastani pääomasta takaisin tai ainakin hyötykäyttöön.
Minä taas olen maksanut aina vain Jatkk kassan maksua, hiukkasen yli 70e vuodessa.
Ennen nykyistä työtäni minäkin kuuluin vain IAET-kassaan ja se oli edullista lystiä. Nyt vielä vähän puntaroin pysynkö liitossa vai mitenhän tässä toimisi. 🙂
Minä näen, että ammattiliittojen toiminnassa on paljon petrattavaa, mutta tarve ammattiliiton olemassaololle ei ole kadonnut mihinkään. Ja kuten jo yllä mainittiinkin, on hyvä myös muistaa itsestäänselvyyksinä pidetyt seikat, joita ei olisi ilman ammattiliittoja (5-päiväinen työviikko, kesäloma, talviloma, 8h työpäivä jne.). Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että työnantaja on hyvää hyvyyttään antanut palkallisia lomia yms? Ei myöskään kannata kuvitella, että ne itsestään tulevaisuudessa pysyvät nykyisenlaisina.
Ammattiliittojen todellinen merkitys on kadonnut ihmisten mielistä nykyaikana, kun ammattiliittojen saavutuksia pidetään itsestäänselvyyksinä. Nyt työläinenkin voi keskittyä pohtimaan ay-pomojen palkkoja ja liittojen veroetuuksia, vaikkapa sillä palkallisella kesälomalla ja lomarahojaan odotellen.
Koko työmarkkinajärjestelmä kaipaa massiivisia uudistuksia. Jos pelkkää AY-liikettä ajatellaan, itseäni nyppii eniten jäykkyys, avoimuuden puute ja epäsolidaarisuus. Esim. AY-liikkeen verovapaus-ongelma on vain murunen kokonaisuudessa, vaikka toki yksinkertaisena asiana senkin voisi pikimmiten kuntoon saattaa.
Laitan vielä kevyesti provokatiivisen linkin juuri äsken sattumalta löytämääni blogiin, missä verrataan ammattiliittojen ja työttömyyskassan saavutuksia 🙂
https://ariwigelius.fi/ammattiliittojen-saavutukset-1889-2014/
Totta, vastikäänhän oli puhetta esimerkiksi sunnuntaikorvausten poistamisesta ja tästä saattaa tulla vielä jatkossa vääntöä. Avoimuutta kaivattaisiin kyllä ainakin tuohon AY-liikeiden rahaliikenteeseen ja myös tasa-arvoa, sillä se saattaisi auttaa meitä piensijoittajiakin kohti reilumpaa verotusta kun kaikki osallistuvat talkoisiin.
Mielenkiintoista ja älykästä pohdintaa. Ristiriitaista on todellakin se, että työntekijät maksavat suhteellisesti valtavia jäsenmaksuja verrattuna esim akavalaisiin liittoihin!
Tähän kun ynnää vielä Kojamon toiminnan mennä pörssiin ja muutokset vuokra-asuntojen vuokrissa ja indeksiehdoissa, tuntuu hullulta, että kaikki voitot valuvat ihan muualle kuin ammattiliittojen jäsenille!
Olen myös täysin samaa mieltä, että isot toimijat käyttävät hyväkseen asemaansa ja alkuperäinen tarkoitus on pahasti karannut näköpiiristä.
Olen todella huolestunut ihan yleisellä tasolla moraalin rapautumisesta, lakien noudattamisen laiminlyönnistä (viittaan vanhojen vuokrasopimusten törkeisiin sopimusmuutoksiin omistajavaihdon yhteydessä) ja ahneuden muuttumisesta hyveeksi.
Kiitos kehuista! 🙂
Ammattiliittojen virallinen vastaus siihen mihin rahat menevät on lakkokassan kartuttaminen, eli rahat saattavat tulla vielä liittolaisille ”päivärahoina” siinä vaiheessa jos on lakko päällä(toivottavasti samaan aikaan ei ole jälleen kerran pysäytetty koko Suomea).
Muistaisin, että varallisuuden pimittämistäkin joskus perusteltiin sillä, ettei työnantaja saa tietää, kuinka pitkään työtaisteluun liitolla on varaa. Tässä on ilmeisesti menty kuitenkin eteenpäin, esim. tässä hyvä juttu aiheesta:
https://yle.fi/uutiset/3-9691412
Uutisen mukaan varakkaimmilla liitoilla on jopa 100-200 miljoonaa euroa nettovarallisuutta. Luvut ovat suuria, mutta suuret on jäsenmäärätkin. Jos vaikka 100 000 jäsentä maksaa joka kk 30e liittoon tekee se vuodessa jo 36 miljoonaa. Isoimmilla liitoilla on tuplasti tuo määrä jäseniä ja luonnollisestikin näyttää siltä, että mitä rikkaampi liitto sen suremmat jäsenmaksut.
Isoimmilla ja rikkaimmilla liitoilla jäsenmaksut pyörii 1,5% tuntumassa tai hieman alle (Teollisuusliitto 1,49%; JHL 1,38%; PAM 1,5%), kun taas esim. köyhemmät TEHY (1,1%) ja Super (1,2%) ovat hieman halvempia.
Kojamon listauksessa suurimmat voitot tekevät Teollisuusliitto, JHL, Rakennusliitto, PAM, PRO ja OAJ. Muut saavat paljon vähemmän.
Kyllä tuossa on siis selvästi nähtävissä, että osa liitoista ”rohmuaa” jäsenistöltään rahaa yli tarpeen ja harrastaa sitten kaikkea kivaa sillä rahalla. Ehkä siitä lopulta hyötyy myös työläinen itse, ehkä ei. Sinänsä en näe ongelmana AY-liikkeen varallisuutta ja sijoitustoimintaa, mutta eihän näistä tavalliset jäsenmaksuja maksavat työläiset mitään ymmärrä, tai siis harvaa kiinnostaa koko asia. Itse liittoon kuuluvan haluaisin liitoltani selkeän vision siitä, mitä liitto tavoittelee rahamassoillaan ja miten se palvelee työntekijöitä tai edes yhteiskuntaa tavalla tai toisella.
Jaa sulla oliki toi sama Ylen linkki en ollut tekstiä lukiessa klikannut auki…