Sain inspiraation tähän tekstiin ajellessani pidempää automatkaa joulun aikaan. Tuolloin liikenne oli suhteellisen vilkasta eräällä eteläpohjalaisella maakuntatiellä. Olen tottunut ajamaan tasaisella vauhdilla rajoitusten mukaan + pieni mittarivirhelisä päälle.
Tämä vauhti ei kuitenkaan riitä kaikille, vaan kun kiire painaa, ohi on päästävä. Eräs BMW-merkkinen katumaasturi ohitti autoni paikassa, jossa eteen näkee tuskin mitään, ja vieläpä niin että ohitus tapahtui risteyksen kohdalla. Tällä kerralla kaikki meni hyvin, kukaan ei tullut vastaan eikä risteyksestäkään tullut ketään. Kaikki säilyttivät henkensä ja Bemarin kuljetteja jatkoi kohti uusia haasteita.
Ruuhkavuosien aikana minulla ei tyypillisesti ole päivän aikana aikaa ajatella mitään, vaan täytyy suorittaa sekä töissä että kotona jotta homma toimii ja arki pyörii. Tuolloin olin kuitenkin pitkällä taipaleella auton ratissa ja aloin mietiskellä tapahtunutta hieman syvällisemmin. Kuinkahan kauan bemarikuskin pitää toimintaansa jatkaa kunnes tulee se kerta kun rysähtää, vai voisiko hän selvitä koko aktiiviuran moisella ajotyylillä vahingoittumatta? Epäilen.
Pian tämä ajatusteni juoksu kulkeutui myös sijottamiseen, samahan pätee tässäkin hommassa. Lyhyellä tähtäimellä voi tulla menestystä vaikka tekisi asioita väärinkin, mutta jossain vaiheessa voi tulla eteen paha takaisku. Liika itseluottamus on usein pahasta ja omaa toimintaa tulee tarkastella jatkuvasti kriittisesti. Tätä voi soveltaa esimerkiksi siihen, onko sijoittajalla ylipäätään sijoitussunnitelmaa jossa pysytään, vai onko tapana vain säntäillä sinne tänne? Ottaako sijoittaja omaan riskitasoonsa nähden kuitenkin liikaa riskiä mikäli laskumarkkinassa salkun sulaminen tuntuu liian pahalta, ja tulee tehtyä paniikkiratkaisuja. Entä ovatko sijoituskohteet ylipäätään omaan riskitasoon sopivia?
Asetelman voi kääntää myös toisin päin. Mikäli tekisit kaiken oikein, voi tuloksena olla silti lyhyellä tähtäimellä miinusta tekevä salkku. Nyttemmin on naljailtu esimerkiksi maailman tunnetuimmalle sijoittajalle Warren Buffetillekin, jonka arvo-osakkeita sisältävä salkku ei ole pysynyt Applea lukuunottamatta nousuhuumassa mukana. Vain aika näyttää kuka vetää tässä kamppailussa pisimmän korren. Avainsana on kurinalainen työ, joka on vuosien saatossa Buffetinkin saattanut huimiin tuottoihin.
Treidaus suositumpaa kuin koskaan – markkinat ylikuumentuneet?
Nykyään yhä useampi päivätreidaaja on kertonut lopettaneensa päivätyöt ja alkaneensa treidaamaan täysipäiväisesti. Helsingissä sijaitsevat treidaushuoneetkin ovat kuulemma ruuhkautuneet.
Lyhyellä tähtäimellä katsottuna viime kevään koronakuopasta alkaneessa äärimmäisen kovassa nousumarkkinassa kuka tahansa on hyvä treidaaja, mutta onko tässä tapauksessa otettu huomioon sitä toimiiko homma yhtä hyvin kunhan markkina palautuu normaaleihin uomiinsa? Ettei tässäkin hommassa kävisi vielä ”bemarikuskit?”
