Vaalikevät lähestyy ja puoluejohtajien Twitterit ovat käyneet jo kuumina. On lupailtu korotuksia eläkkeisiin, uutta vankempaa hoitajamitoitusta, lisäresursseja poliiseille ja milloin mitäkin. Talouskysymykset ovat jääneet hieman taka-alalle, ja juuri nämähän meitä sijoittajia kiinnostavat aivan erityisesti. Vasemmistopuolueiden kannan esimerkiksi sijoitustiliin voi hyvin arvata jo ennalta, mutta mitä tästä ajattelevat toisen laidan puolueet? Kokoomuksen kanta on luonnollisesti positiivinen, sillä Petteri Orpo toimi tällä hallituskaudella sijoitustilin kummisetänä. Keskustan kanta on hieman epäselvä, mutta entäpä Perussuomalaiset? Tähän saatiin juuri vastaus, sillä Perussuomalaisten johtaja Jussi Halla-Aho vieraili Nordnetin Rahapodissa haastateltavana. Tähän kirjoitukseen poimin pääkohdat tuosta keskustelusta nimenomaan koskien Halla-Ahon mietteitä keskeisistä talousasioista.
Valtiontaloudessa Perussuomalaisten linja on kaikista muista puolueista poikkeava siten, että he pyrkivät toimimaan niin sanotusti ”suu säkkiä myöden.” Vain sellaista varallisuutta voidaan jakaa, jota on kassassa. Heidän mukaansa tulisi määritellä tarkemmin valtion ja kuntien perustoiminnot, koska nykyään varoja käytetään liikaa kansalaisia hyödyttämättömiin toimintoihin. Halla-Ahon mielestä on huolestuttavaa, että vaikka eletään nousukautta Suomi velkaantuu joka vuosi 1,5 miljardia euroa lisää. Toki hän ymmärtää ettei velka itsessään ole paha asia, mutta velanhoitokulut tulevat olemaan pois yhteiskunnan perustoiminnoista.
Kun puhuttiin julkistalouden perustoimintojen
Viime viikkoina vaalikevään kuumentaman mediakohun sai aikaan liian alhainen hoitajamitoitus. Kaikkien puolueiden vaatima 0,7-hoitajamitoitus tulisi maksamaan noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Sattumalta summa on lähestulkoon samansuuruinen kuin tehottomaan kotouttamiseen käytetty raha. Tässä olisi selvästi yksi priorisoinnin paikka. Kotouttamisen ongelma on se, että sen onnistumisen laadulliseen mittaamiseen ei ole kunnollisia mittareita. Tällä hetkellä kotouttamista punnitaan vain sen mukaan kuinka paljon siihen saadaan upotettua varoja. Halla-Ahon mukaan kotouttamisongelmiin ei ole olemassa ratkaisua, sillä kotouttaminen ei ole onnistunut joidenkin maahanmuuttajaryhmien osalta yhdessäkään valtiossa. Ainoa tie säästöihin on vähentää maahanmuttoa. Pelkät vastaanottokustannukset ovat vuosittain noin 150 miljoonaa euroa siitäkin huolimatta, kuten edellä mainittiin että nyt eletään rauhallisempaa aikaa siirtolaisten suhteen.
Suomessa viralliseksi totuudeksi on jossain vaiheessa tullut, että monikulttuurisuus on rikkaus. Tämä ei kuitenkaan Halla-Ahon mukaan pidä paikkaansa, Suomi ei tarvitse haittamaahanmuuttoa mihinkään. Valtion resurssit humanitääriseen apuun voidaan käyttää paljon tehokkaammin auttamalla suoraan kohdemaissa, esimerkiksi viemällä apua pakolaisleireille. Pakolaisen tullessa siirtolaisena Suomeen paremman elintason perässä vie hän resursseja moninkertaisesti.
Valtion tulee pyrkiä kasvattamaan jakovarojaan sekä menoleikkauksin, että tukemalla yksityisen sektorin työllisyyttä. Valtio ja kunnat eivät voi luoda tuottavaa työtä, mutta ne saavat rahoituksensa tuottavan työn verotuksesta. Tässä on nähtävillä suuri ero verrattuna Vasemmistopuolueisiin. Vasemmisto pyrkii lääkitsemään tätä ilmiötä tulonsiirroilla ja verottamalla yhä ankaremmin tuottavaa työtä. Tämä ei ole toimiva konsti, sillä tukemalla yksityisen sektorin työllisyyttä julkinen talous paranee kahta kautta: sekä sosiaalimenojen vähentymisenä että verotulojen nousemisena.
Syntyvyyden alentuminen ei Halla-Ahon mielestä ole niin suuri ongelma kuin siitä on julkisuudessa tehty. Missään ei ole määritelty kuinka monta suomalaista täytyy olla. Lyhyellä tähtäimellä suurten ikäluokkien eläköityminen on ongelma, mutta vastapainoisesti vähenevää työntekijämäärää kompensoi työn tuottavuuden jatkuva kasvu. Näin ollen yhden työntekijän tuottama työn arvo on suurempi kuin aikaisemmin ja esimerkiksi robotisaatio tulee lisäämään tätä myös jatkossa.
Veikkauksen toimintaan Halla-Aho ottaa kielteisen kannan. Hän pitää kyseenalaisena tapaa, jolla Veikkaus mainostaa rahojen jäävän Suomeen ja ylipäätään uhkapelien markkinointi ei sovi valtionyhtiön tehtäviin. Koska Veikkaus rahastaa ihmisten ongelmilla, vähintä mitä voitaisiin tehdä olisi voittovarojen kohdentaminen paremmin peliongelmien hoitamiseen.
Osakesäästötiliin Halla-Aho suhtautuu positiivisesti. Hän on itse sijoittanut arvometalleihin lähinnä suojatakseen pääomia inflaatiolta. Lisäksi hän mainitsee olevansa hyvin säästäväinen henkilö eivätkä hänen elämäntyylillään menot karkaa kovin suureksi. Hän ajaa muun muassa 12 vuotta vanhalla autolla.
Lopputulemana voidaan pitää että Halla-Ahon talousteesit vaikuttavat varsin järkeviltä. Perussuomalaiset on profiloitumassa Suomen ainoaksi oikeistopuolueeksi, sillä nykyisen hallituskauden aikana niin Kokoomus, Keskusta kuin Sinisetkään eivät puuttuneet haittamaahanmuuton ongelmiin kuin vasta Oulun tapausten jälkimainingeissa. Jatkossa minua kiinnostaisi kuulla esimerkiksi Li Anderssonin mietteitä pääomatuloverotuksesta ja kuinka heidän kaavailemansa tuloluokat yhdistävä veromalli vaikuttaisi osinkotuloja saavan perusduunarin veroasteeseen. Entä näkeekö Antti Rinne ristiriitaa siinä, että samaan aikaan kun hän demonisoi sijoittajia saavat he vaalirahoitusta suomensisäisessä veroparatiisissa toimivilta ay-liikkeiltä? Toivottavasti puoluejohtajien sarja Rahapodissa saa jatkoa!