Katsellessani metsäyhtiöiden osakekursseja, muistin erään vanhan ajatelmani. Uumoilin vuonna 2018 metsäyhtiöiden uusien investointien myötä, että niiden riippuvaisuus sykleistä voisi olla vähenemässä. Tämä ajatukseni tuli siitä, että uudet investoinnit kohdistuvat yhä enenevissä määrin esimerkiksi elintarvikekartonkeihin, joiden kysyntä on suhteellisen stabiilia verrattuna vaikkapa painopaperin kysyntään. Voi kuinka väärässä olinkaan tämän vision kanssa.
Supersyklin käännyttyä jälleen kohti taantumaa on Stora Enson osake laskenu tämän vuoden aikana liki -21 prosenttia, UPM:n -23% ja Metsä Boardin -23%. Paikallisen, toista jätti-investointiaan Ouluun suorittavan Stora Enson aidan takaa olen kuullut, että niin sellutehdasta kuin elintarvikekartonkikonettakin on jouduttu ajamaan vajaalla nopeudella ja tehtaalla on valmiudet myös koko henkilöstön lomautuksiin. Tämä on tulos siitä että samaan aikaan kun lopputuotteiden hinta on tullut alas, on raaka-aine kuitenkin pitänyt hintansa paremmin.
Koska metsäyhtiöiden toimintakentässä muuttujina ovat esimerkiksi sellun tai muiden lopputuotteiden hinta sekä raaka-aineen hinta, ne eivät voi syklisyyteensä vaikuttaa määräänsä enempää vaikka siirtyisivätkin tuottamaan aihioita, joille on tasaisempaa kysyntää kuin perinteisille painopapereille. Ainakaan nykyisten investointien suuruus ei riitä vielä perinteistä dynamiikkaa horjuttamaan.
Hyvä puoli on se, että en ole salkullani peesannut tätä taannoista ajatustani. Mikäli kuitenkin metsäyhtiöt kiinnostavat, parhaat ajat niiden ostamiseen alkanee olla lähellä.