Ajattelin kirjoitella tekstin säästämisen perimmäisestä olemuksesta. Meistä varmasti jokainen kokee säästämisen hieman eri tavalla, jotkut näkevät sen vain kitsasteluna, penninvenytyksenä ja toisille se taas on elämäntapa. Minä kuulun näihin jälkimmäisiin oikeastaan edes tiedostamatta koko asiaa. Minulle säästäminen on ollut itsestäänselvää siitä lähtien kun opin käyttämään rahaa. Ehkä se tulee kotikasvatuksesta, ehkä luonteesta, en osaa sanoa miksi. Olen kuitenkin aina nauttinut enemmän siitä tunteesta että minulla on rahaa säästössä, kuin kuluttamisesta.
Tässä vaiheessa on hyvä eritellä sairaalloinen ja terve säästeliäisyys toisistaan. Hommahan voi hyvinkin mennä myös liian pitkälle, mikäli elämää alkaa aivan liian paljon optimoimaan säästämisen ehdoilla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka henkilö, joka hoitaa vessa-asioinnitkin julkisissa tiloissa kodin sijaan vain säästön vuoksi, ja ehkä hakee sieltä pulloon samalla juomavedet. Tai suihkii kaupassa hajuvedet kainaloon ilmaisilla testereillä kun ei raaski ostaa omaa pulloa kotiin. Nämä menevät jo hyvän maun rajan ylitse, enkä tässä kirjoituksessani puhu tällaisesta säästämisestä.
Tervettä säästämistä on esimerkiksi kesäisin työmatkojen taittaminen polkupyörällä, jolloin säästää matkakuluissa ja kuntokin kohenee samalla. Tervettä säästämistä on myös ylikulutuksesta luopuminen. Yleensä säästäminen on jonkinlainen järkivalinta, ja luopumista vain jostain sellaisesta joka ei tuo elämään lisäarvoa.
Mielestäni jokaisen tulisi olla hyvällä tavalla säästäväinen. Ei ole kestävää taloudenpitoa elää jatkuvasti kädestä suuhun. Jos tili menee nollille joka kuukausi, ovat talouden menot liian suuret. Tällöin on tarkasteltava tarkemmin mihin kaikki rahat oikein menevät. Pienistä puroista syntyy usein suuri joki, joten rahaa ei kannata kylvää kaikkialle kovin huolettomasti. Voi olla mahdollista, että tilkitsemällä näitä pieniä puroja rahaa alkaa jäädä säästöön karsimatta oikeastaan juuri mistään oleellisesta. Kun menojen jälkeen rahaa jää vielä tilillekin, seuraava askel on tietysti sijoittaa ne kustannustehokkaasti.
Ymmärrän, että elämä ei ole reilua eikä meillä kaikilla ole tasavertaiset olosuhteet. Näin ollen syystä tai toisesta kaikki eivät välttämättä säästämiseen kykene. Omallakin kohdallani olen miettinyt kuinka onnekas olenkaan ollut, että olen esimerkiksi saanut työpaikan jo ennen valmistumistani korkeakoulusta. Tänä päivänä monella nuorella on vaikeuksia saada edes sitä elämän ensimmäistä kesätyötä. Nuorilla aikuisilla taasen on vaikeuksia löytää vakituista työtä, aktiivimalleista huolimatta. Huonommalla tuurilla minäkin voisin olla työtön, ihan yhtä hyvin kuin moni muu.
Säästäminen on siis hyve, mutta tällä säästetyllä rahalla sitten saa? Kohteita on varmasti niin monia kuin on säästäjiäkin. Joku voi säästää esimerkiksi asuntoon, autoon, veneeseen tai vaikka festarilippuun. Minulle säästäminen ja sijoittaminen ovat taanneet ainakin hyvät yöunet, sillä rahahuolia ei ole liiemmin ikinä ollut. Ajattelen rahan ikäänkuin potentiaalienergiana, mitä kaikkea se voisikaan halutessani mahdollistaa. Kun tiedän, että voisin saada ostettua kaikenlaista, se tuo minulle mielenrauhaa. Jos esimerkiksi jokin kallis kodinkone hajoaa, voin samantien hakea uuden, tai jos auto hajoaa voin sen heti korjauttaa. Toki tarkoituksena on myös jossain vaiheessa elämän leppoistaminen pääomatulojen kautta. Ja ultimaattisena tavoitteena taloudellinen riippumattomuus. En kuitenkaan ole pettynyt jos en aivan tuohon asti pääse. 🙂
Välillisesti säästäminen toi minulle uuden harrastuksenkin. Osakesijoittamiseen liittyvien asioiden parissa kuluu viikossa tunti jos toinenkin. Kiinnostus näitä asioita kohtaan on poikinut esimerkiksi myös tämän blogin ja juuri käynnistyneen osakekilpailun. Ehkä voitaisiin tiivistää, että säästäminen ja sen kautta sijoittaminen toivat rutkasti mielenkiintoista sisältöä elämään.
Säästämisen ei tarvitse tarkoittaa jokaisesta eurosta kynsin ja hampain kiinni pitämistä. Kun on säästöjä, on myös enemmän varaa panostaa itselle tärkeisiin asioihin.
Tämän kirjoituksen otsikko on vanha sanonta, jonka kuulee välillä humalaisten ystävien suusta kun puhutaan säästämisestä ja sijoittamisesta. ”Säästäminen on turhaa, elämä on tässä ja nyt!” Kyllä, elämä on tässä ja nyt ja elän siinä mukana. Säästäminen ei kuitenkaan ole turhaa, joskaan ei pakollista. Mikäli rahansa haluaa tuhlata turhuuksiin, se on jokaisen oma valinta. Tällöin kuitenkin ottaa samalla suuremman riskin, että elämä tuo taloudellisia yllätyksiä eteen sekä unettomia öitä, ehkä myös hieman kurjemman vanhuuden.
Viimeisessä puvussa ei ole taskuja, mutta olen onnellinen tähän elämänlaatuun mikä minulla jo on. Aion jatkossakin säästää ja sijoittaa kaiken rahan mitä en elämiseen tarvitse. Minulle säästäminen ei ole kirosana, vaan viisaampaa varautumista tulevaisuuteen.