Kategoria: talous

Verotiedot ja Kateuslista

Viime viikolla julkaistiin verotiedot, jota kansan keskuudessa myös kateuslistaksi kutsutaan. Jokainen taloudesta ymmärtävä kuitenkin tietää, että tämän listan henkilöt ovat niitä suurimpia iloisia veronmaksajia, joille hyvinvointivaltion ja meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia.

Jos oma nimi ei vielä löytynyt listalta, siinäkään tapauksessa kadehtiminen ei auta mitään vaan on tehtävä päätöksiä ja toimittava sen eteen. Oma strategiani on kasvattaa pääomatuloja hiljalleen, ja ehkäpä joku päivä niitä on sen verran, että nimensä saa tuonne kunnialistalle.

Listaus Tunnetuista Sijoittajista

Ajattelin koostaa pienen listan eri sijoitusmaailman henkilöistä, joita listalta löytyi. Kriteereinä oli etsiä tunnettuja osakesäästäjiä, joihin olen sijoitusurani aikana törmännyt. Sijoituskirjailijoita tai tunnettuja osakesijoittajia löytyi melko vähän. Tämä voi luonnollisesti johtua myös esimerkiksi tulopuolen yhtiöittämisestä, jolloin kaikki tulot eivät näy henkilöverotuksessa. Mutta pidemmittä puheitta mennäänpä listan pariin:

Ansiotulo	Pääomatulo	Yhteensä
Kakkonen Kyösti	47 405	1 874 908	1 922 313
Lindström Kim	55 181	431 661	486 842
Matikainen Kimmo	89 966	270 983	360 949
Sinkko Erkki	12 652	100 530	113 182
Saario Seppo	89 805	374 946	464 751
Harkimo Harry	164 395	82 906	247 301
Oksaharju Jukka	134 414	49 417	183 831
Kajaani Petri	71 600	46 106	117 706
Rautanen Mikael	145 899	32 604	178 503
Rothovius Timo	91 170	24 748	115 918
Vilén Sauli	136 371	9 781	146 152

Listan Huomionarvoisimmat Nimet

Järjestin listan pääomatulojen mukaan suurimmasta pienimpään. Ensimmäisenä listalta löytyy tunnettu sijoittaja Kyösti Kakkonen, joka on pääomatuloilla mitattuna aivan omassa luokassaan. Kakkonen tuli minulle tunnetuksi varsinkin sijoituksestaan Revenio Groupiin juuri oikeaan aikaan. Loppu onkin historiaa ja tässä tapauksessa Kyöstiä kannatti peesata. Nyttemmin hän on ollut aktiivinen muun muassa Afarakin parissa.

Toisena listalla on Kim Lindström, jonka koko kirjatuotannon olen jossain vaiheessa tainnut kahlata läpi. Kim liputtaa arvosijoittamisen puolesta ja ajan kanssa arvosijoittaminen on näyttänyt toimivan ja tuovan mukavat pääomatulot tullessaan. Toinen kirjailija, pörssiraamatun isä Seppo Saario, tulee heti Lindströmin kannoilla 374 000 euron pääomatuloillaan.

Neljänneksi listallani kiilaa ehkä suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi yllätysnimi Kimmo Matikainen. Kimmon ajatuksiin törmäsin ensimmäisen kerran Twitterin kautta ja olihan hän mukana myös Nordnetin vuoden sijoittaja-kilpailussa. Valitettavasti tuossa kilpailussa ei nimestään huolimatta haettukaan vuoden sijoittajaa vaan ilmeisesti vuoden sijoittajasomepersoonaa. Näin ollen Kimmo ei tuota titteliä saanut, vaikka onkin osoittanut kykenevänsä erinomaisiin tuottoihin myös tänä vuonna.

Seuraavalla sijalla on pitkän linjan osakesäästäjä, Erkki Sinkko. Erkki tunnetaan sijoittajana, joka palkkatöistään säästäen ja kurinalaisesti sijoittaen on saavuttanut merkittävän sijoitusomaisuuden. Hän toimii hyvänä inspiraationa meille tavallisille tuulipuvuille. Hänen esimerkkinsä kertoo, että pitkäjänteisellä työllä kaikki on mahdollista.

Lisäsin listalle Harry Harkimon, sillä tätä nykyä hän jakaa muun muassa sijoitusvinkkejä Youtubessa. Vinkit eivät kylläkään olleet kovin kummoisia, mutta mukavansuuruiset pääomatulot Hjalliskin on saanut kerättyä.

Jukka Oksaharjun varmaan tuntevat kaikki. Itse olen hänen ajatuksiaan seurannut lukemalla muun muassa kaikki hänen kirjansa. Jukka on paljon esillä mediassa kirjoittaen muun muassa kolumneja useampaan lehteen. Jukan pääomatulot lienevät todellisuudessa paljon suuremmat, sillä hän hoitaa sijoituksiaan myös oman yrityksensä kautta.

Listan loppupäässä on useampi Inderesistä tuttu kasvo. Toimitusjohtaja Mikael Rautanen, pääanalyytikko Sauli Vilén sekä analyytikko Petri Kajaani ovat onnistuneet analyyseissaan sekä sijoituksissaan myös siviilielämässä. Heidän ympäröimänä listassa on Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja sekä Vaasan yliopiston rahoituksen professori Timo Rothovius.

Päätös

Mielestäni tämä lista on hyvä esimerkki siitä, kuinka eri tavoilla osakesäästämisen parissa voi menestyä. On pienyhtiöitä kehittävää sijoittajaa, pitkäjänteistä puurtajaa, alaa mullistavia innovaattoreita, analyytikoita sekä kirjailijoita ja akateemikoita.

Haluan onnitella jokaista listalla olevaa hienosta työstä sekä toivon hyvää menestystä myös tuleville vuosille!

Verotiedot ja Kateuslista

Viime viikolla julkaistiin verotiedot, jota kansan keskuudessa myös kateuslistaksi kutsutaan. Jokainen taloudesta ymmärtävä kuitenkin tietää, että tämän listan henkilöt ovat niitä suurimpia iloisia veronmaksajia, joille hyvinvointivaltion ja meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia.

Jos oma nimi ei vielä löytynyt listalta, siinäkään tapauksessa kadehtiminen ei auta mitään, vaan on tehtävä päätöksiä ja toimittava sen eteen. Oma strategiani on kasvattaa pääomatuloja hiljalleen, ja ehkäpä joku päivä niitä on sen verran, että nimensä saa tuonne kunnialistalle.

Listaus Tunnetuista Sijoittajista

Ajattelin koostaa pienen listan eri sijoitusmaailman henkilöistä, joita listalta löytyi. Kriteereinä oli etsiä tunnettuja osakesäästäjiä, joihin olen sijoitusurani aikana törmännyt. Sijoituskirjailijoita tai tunnettuja osakesijoittajia löytyi melko vähän. Tämä voi luonnollisesti johtua myös esimerkiksi tulopuolen yhtiöittämisestä, jolloin kaikki tulot eivät näy henkilöverotuksessa. Mutta pidemmittä puheitta mennäänpä listan pariin:

Ansiotulo	Pääomatulo	Yhteensä
Kakkonen Kyösti	47 405	1 874 908	1 922 313
Lindström Kim	55 181	431 661	486 842
Matikainen Kimmo	89 966	270 983	360 949
Sinkko Erkki	12 652	100 530	113 182
Saario Seppo	89 805	374 946	464 751
Harkimo Harry	164 395	82 906	247 301
Oksaharju Jukka	134 414	49 417	183 831
Kajaani Petri	71 600	46 106	117 706
Rautanen Mikael	145 899	32 604	178 503
Rothovius Timo	91 170	24 748	115 918
Vilén Sauli	136 371	9 781	146 152

Yksityiskohtia Sijoittajista

Järjestin listan pääomatulojen mukaan suurimmasta pienimpään. Ensimmäisenä listalta löytyy tunnettu sijoittaja Kyösti Kakkonen, joka on pääomatuloilla mitattuna aivan omassa luokassaan. Kakkonen tuli minulle tunnetuksi varsinkin sijoituksestaan Revenio Groupiin juuri oikeaan aikaan. Loppu onkin historiaa ja tässä tapauksessa Kyöstiä kannatti peesata. Nyttemmin hän on ollut aktiivinen muun muassa Afarakin parissa.

Toisena listalla on Kim Lindström, jonka koko kirjatuotannon olen jossain vaiheessa tainnut kahlata läpi. Kim liputtaa arvosijoittamisen puolesta ja ajan kanssa arvosijoittaminen on näyttänyt toimivan ja tuovan mukavat pääomatulot tullessaan. Toinen kirjailija, pörssiraamatun isä Seppo Saario, tulee heti Lindströmin kannoilla 374 000 euron pääomatuloillaan.

Neljänneksi listallani kiilaa ehkä suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi yllätysnimi Kimmo Matikainen. Kimmon ajatuksiin törmäsin ensimmäisen kerran Twitterin kautta ja olihan hän mukana myös Nordnetin vuoden sijoittaja-kilpailussa. Valitettavasti tuossa kilpailussa ei nimestään huolimatta haettukaan vuoden sijoittajaa vaan ilmeisesti vuoden sijoittajasomepersoonaa. Näin ollen Kimmo ei tuota titteliä saanut, vaikka onkin osoittanut kykenevänsä erinomaisiin tuottoihin myös tänä vuonna.

Seuraavalla sijalla on pitkän linjan osakesäästäjä Erkki Sinkko. Erkki tunnetaan sijoittajana, joka palkkatöistään säästäen ja kurinalaisesti sijoittaen on saavuttanut merkittävän sijoitusomaisuuden. Hän toimii hyvänä inspiraationa meille tavallisille tuulipuvuille. Hänen esimerkkinsä kertoo, että pitkäjänteisellä työllä kaikki on mahdollista.

Lisäsin listalle Harry Harkimon, sillä tätä nykyä hän jakaa muun muassa sijoitusvinkkejä Youtubessa. Vinkit eivät kylläkään olleet kovin kummoisia, mutta mukavansuuruiset pääomatulot Hjalliskin on saanut kerättyä.

Jukka Oksaharjun varmaan tuntevat kaikki. Itse olen hänen ajatuksiaan seurannut lukemalla muun muassa kaikki hänen kirjansa. Jukka on paljon esillä mediassa kirjoittaen muun muassa kolumneja useampaan lehteen. Jukan pääomatulot lienevät todellisuudessa paljon suuremmat, sillä hän hoitaa sijoituksiaan myös oman yrityksensä kautta.

Listan loppupäässä on useampi Inderesistä tuttu kasvo. Toimitusjohtaja Mikael Rautanen, pääanalyytikko Sauli Vilén sekä analyytikko Petri Kajaani ovat onnistuneet analyyseissaan sekä sijoituksissaan myös siviilielämässä. Heidän ympäröimänä listassa on Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja sekä Vaasan yliopiston rahoituksen professori Timo Rothovius.

Yhteenveto

Mielestäni tämä lista on hyvä esimerkki siitä, kuinka eri tavoilla osakesäästämisen parissa voi menestyä. On pienyhtiöitä kehittävää sijoittajaa, pitkäjänteistä puurtajaa, alaa mullistavia innovaattoreita, analyytikoita sekä kirjailijoita ja akateemikoita.

Haluan onnitella jokaista listalla olevaa hienosta työstä sekä toivon hyvää menestystä myös tuleville vuosille!

Poliittista sekasortoa ja irtisanomislaki

Jälleen kerran maamme näyttää ajautuvan keskelle poliittista sekasortoa. Tällä kertaa syynä on hallituksen irtisanomislaki, joka on saanut ammattiliitot barrikadeille. Hallitus tuli tänään jo hieman vastaan ja esitystä muutettiin koskemaan alle 10 hengen yrityksiä sekä irtisanomista seuraava karenssi alennettiin 60 päivään. Mutta mistä tässä laissa ja jupakassa on perimmiltään kysymys?

Irtisanomislain tarkoitus

Irtisanomislain tarkoitus on vähentää yrittäjän riskiä palkata ensimmäisiä työntekijöitään. Jokainen varmasti ymmärtää kuinka suuri riski pienelle yritykselle on, mikäli työntekijä osoittautuukin myöhemmin työhönsä sopimattomaksi. Irtisanomisen perusteita olisivat esimerkiksi piittaamattomuus työajoista, työnantajan määräämien työtehtävien laiminlyönti tai niiden suorittaminen ohjeiden vastaisesti. Irtisanomiseen voisi oikeuttaa myös sellainen työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen, joka vaikeuttaa pienen työyhteisön toimintaa. Nämä syyt kuulostavat mielestäni erittäin asiallisilta. Kyseiset laiminlyönnit olisivat omiaan myrkyttämään työilmapiiriä sekä laskemaan työn tehokkuutta jo suuressakin yrityksessä, joten voi vain kuvitella millaista jälkeä ne saisivat aikaan pienissä mikrofirmoissa.

Ammattiyhdistysten reaktio

Politiikkakentän vasen laita sekä ammattiyhdistysliikkeet ovat tarttuneet ilmeisesti tuohon kohtaan “epäasiallisesta käyttäytymisestä”, joka on hieman kärjistäen tulkittu niin, että työnantajat voisivat potkia työntekijöitä täysin mielivaltaisesti. Tämän perään joutuisi kärsimään vielä 60 päivän karenssin ilman työttömyyskorvauksia. Työministeri Jari Lindström kuitenkin kommentoi, että tämänkaltainen menettely ei ole jatkossakaan mahdollista. Irtisanomisen perusteiden tulee olla merkittäviä ja sanantarkasti ehdotuksessa todetaankin:

”Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsuhteeseen vaikuttavien velvoitteiden niin merkittävää rikkomista, laiminlyöntiä taikka työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten muuttumista, ettei työnantajan voida perustellusti edellyttää jatkavan työsuhdetta.”

Lainauksesta on helppo päätellä, että irtisanomisen tulee siis jatkossakin perustua oikeaan syyhyn, eikä mielivaltaisia irtisanomisia tulla näkemään. Myös jo ennestään tuttu työntekijälle varoituksen antaminen on yhä voimassa, joten työntekijä kyllä saa infoa mikäli toimii jollain tapaa töitään laiminlyöden ja kykenee näin korjaamaan toimintaansa ilman sen suurempia seuraamuksia.

Ammattiliittojen toimintatavat

Nyt emme voi kuin ihmetellä ammattiliittojen toimintaa, jotka ovat mitä ilmeisimmin jälleen kerran pysäyttämässä koko maata tällaisen asian vuoksi. Hallitus tuli jo hieman vastaan, ammattiliitot eivät jousta piiruakaan. JHL ja Super aloittivat ylityö- ja vuoronvaihtokielloilla ja nyt Teollisuusliitto suorittaa vuorokauden mittaisen poliittisen lakon, jonka piiriin kuuluu 150 toimipistettä ja 22 000 työntekijää. Samaiseen vuorokauden seisaukseen osallistuvat myös ammattiliitot Pro, PAM ja Sähköliitto.

Teollisuusliitosta on myös annettu väärää tietoa, jonka mukaan liittoon kuulumattomatkaan eivät saisi mennä työpaikalle, koska lakko koskee tehtäviä töitä eikä työntekijöitä. Näin ollen liittoon kuulumaton työntekijä ei saisi liitolta lakkopäivärahaa eikä palkkaa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä liittoon kuulumattomat saavat kyllä mennä normaalisti töihin mikäli näin haluavat ja ovat oikeutettuja päivän palkkaansa. Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen toteaa, että työpaikalla ensimmäisenä ovat vastassa lakkovahdit, jotka käyvät kaikkien töihin pyrkivien kanssa asiallisen keskustelun. Töihin menoa ei kuitenkaan voida fyysisesti estää.

Omia ajatuksia ja tulevaisuus

Oma liittoni ei vielä ole ilmoittautunut mukaan työtaistelutoimenpiteisiin tämän asian tiimoilta, ja toivon että näin ei käykään. Mikäli oma liittoni kuitenkin päättää alkaa lakkoilemaan, ajattelin toimia siten, että nautin liiton tarjoamilla päivärahoilla ilmaisista vapaista, jonka jälkeen eroan liitosta. Ammattiliittojen kyvyttömyys nähdä työllisyyspolitiikkaa yhtään omaa napaansa pidemmälle on se asia, joka liittoon kuulumisessa eniten hiertää omalla kohdallani. Ajattelen myös tämänkin lakiesityksen kohdalla hieman raadollisesti, ettei kaikilla vain ole kykyjä kaikkiin töihin ja on kollektiivisesti parempi, että töissään pärjäämätön siirtyy itselleen paremmin sopiviin töihin. Jos työnsä hoitaa aina kunnolla ja niin hyvin kuin pystyy, ammattiliittojen paapomiselle tässä asiassa ei ole perusteita. Samalla säästyneet varat ammattiliiton jäsenmaksuista voi sijoittaa osakkeisiin.

Kysymys lukijalle

Mitä mieltä sinä olet uudesta irtisanomislaista ja ammattiliittojen toteuttamista työtaistelutoimenpiteistä?

Työssäkäyvät köyhät: Daniel Böckermanin tarina

Yle kirjoitti uutisen työssäkäyvistä köyhistä, ja ajattelin ottaa tähän hieman kantaa. Uutisen päähenkilönä toimi laitoshuoltaja Daniel Böckerman, jonka bruttotulot ovat kuukaudessa 1800 euroa. Käteen tästä jää noin 1400-1500 euroa. Böckerman asuu vaimonsa kanssa, ja asumiskustannusten ja laskujen jälkeen hänellä jää käteen noin 800 euroa ruokaan ja muihin menoihin.

Pakolliset kulut ja asumismuoto

Pakolliset kulut syövät hänen palkastaan siis 600-700 euroa. Asumismuodosta jutussa ei mainittu sanaakaan. Voi olla, että he maksavat vaimonsa kanssa asuntolainaa, jolloin osa tuostakin summasta menee säästöön. Myöskään laskuista ei mainittu sen tarkemmin, mutta oletan niiden sisältävän perussähkölaskut sekä netti- ja puhelinmaksut.

Elämänlaatu ja säästämismahdollisuudet

Minun on silti vaikea ymmärtää, kuinka 800 euroa ei riittäisi hyvinkin mukavaan elämänlaatuun. Tai kuinka näin paljon tienaava, ehkä jopa omaan asuntoonsa säästävä, edes kuvittelee olevansa köyhä. Hyvin suunnittelemalla tuskin olisi ongelmaa säästää ja sijoittaa tuostakaan summasta osaa. Jos kuvitellaan, että ruokaan menee maksimissaan 300 euroa, jää hupirahaa vielä 500 euroa.

Ainakin itselläni olisi vaikeuksia keksiä, mihin tuollaisen summan saisi kuukausittain hassattua. Toki ehkä olen siinä mielessä poikkeus, että olen elämäntapaköyhä, ja säästöaste kuukausittain on varmaankin noin 70-80% käteen jäävästä tulosta. Tätä ovat edesauttaneet minulle siunaantuneet halvat harrastukset; en tarvitse juurikaan pääomaa viihtyäkseni tai pitääkseni hauskaa.

Työn ja valintojen vaikutus

Koska uutisessa Daniel kertoo, että palkkaa pitäisi työstä saada enemmän, voisi olla paikallaan myös miettiä toisin päin: voisiko hän tehdä omilla valinnoillaan palkastaan isomman? Jokainen säästetty eurohan on verotuksen takia huomattavasti arvokkaampi kuin tienattu euro. Voisiko työmatkat kulkea kävellen tai pyörällä? Kokkaako hän omat eväät mukaan töihin? Asuntojen hintataso Helsingin ulkopuolella laskee välittömästi. Jos on valmiuksia lähteä kauemmas, asumiskustannukset helposti jopa puolittuvat.

Elämä muualla Suomessa

Olen sitä mieltä, että pieni- ja keskituloisten ei kannattaisi asua pääkaupunkiseudulla laisinkaan, sillä muualla Suomessa pienelläkin palkalla tulee paljon paremmin toimeen ja voi elää paljon leveämpää elämää ilman kituuttamista. Vaihtoehtoisesti säästöastetta voi nostaa huomattavasti, ellei keksi, mihin kaikkeen ylijäävät rahat tuhlaisi. 😉

Omakohtainen esimerkki Oulusta

Voin kertoa omakohtaisen esimerkin täältä maaseudulta Oulusta: asumismenoni ovat lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen alle 400 euroa. Asumuksena toimii 85 neliön uudehko rivitaloasunto noin 8 km päässä keskustasta. Luulenpa, että Helsingistä tai edes pääkaupunkiseudulta ei irtoaisi tähän hintaan koirankopin kokoista yksiötä kummempaa, jos edes sitäkään. Työmatkat hoituvat joko pyörällä tai omalla autolla. Myös julkiset toimivat hyvin, mutta olen kokenut niiden käytön liian vaivalloiseksi. Haluan mennä omien aikataulujeni mukaisesti.

Valintojen merkitys

Elämä on loppujen lopuksi valintoja täynnä. Jos ei ole tyytyväinen asemaansa, asioille kannattaa tehdä jotain. Huonopalkkaisen työn ongelmat voi korjata esimerkiksi kouluttautumalla parempaan ammattiin tai tarkastelemalla kulutustottumuksiaan. Jos asuminen jossain on naurettavan kallista, kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä halvemmille alueille, jolloin samasta työstä jää enemmän käteen.

Loppujen lopuksi tilanne ei ole hyvä kenellekään, ei työntekijöille itselleen eikä valtiolle, mikäli valtio joutuu tukemaan vielä työssäkäyviäkin.

Työssäkäyvät köyhät: Daniel Böckermanin tarina

Yle kirjoitti uutisen työssäkäyvistä köyhistä, ja ajattelin ottaa tähän hieman kantaa. Uutisen päähenkilönä toimi laitoshuoltaja Daniel Böckerman, jonka bruttotulot ovat kuukaudessa 1800 euroa. Käteen tästä jää noin 1400-1500 euroa. Böckerman asuu vaimonsa kanssa, ja asumiskustannusten ja laskujen jälkeen hänellä jää käteen noin 800 euroa ruokaan ja muihin menoihin.

Pakolliset kulut ja asumismuoto

Pakolliset kulut syövät hänen palkastaan siis 600-700 euroa. Asumismuodosta jutussa ei mainittu sanaakaan. Voi olla, että he maksavat vaimonsa kanssa asuntolainaa, jolloin osa tuostakin summasta menee säästöön. Myöskään laskuista ei mainittu sen tarkemmin, mutta oletan niiden sisältävän perussähkölaskut sekä netti- ja puhelinmaksut.

Elämänlaatu ja säästämismahdollisuudet

Minun on silti vaikea ymmärtää, kuinka 800 euroa ei riittäisi hyvinkin mukavaan elämänlaatuun. Tai kuinka näin paljon tienaava, ehkä jopa omaan asuntoonsa säästävä, edes kuvittelee olevansa köyhä. Hyvin suunnittelemalla tuskin olisi ongelmaa säästää ja sijoittaa tuostakaan summasta osaa. Jos kuvitellaan, että ruokaan menee maksimissaan 300 euroa, jää hupirahaa vielä 500 euroa.

Ainakin itselläni olisi vaikeuksia keksiä, mihin tuollaisen summan saisi kuukausittain hassattua. Toki ehkä olen siinä mielessä poikkeus, että olen elämäntapaköyhä, ja säästöaste kuukausittain on varmaankin noin 70-80% käteen jäävästä tulosta. Tätä ovat edesauttaneet minulle siunaantuneet halvat harrastukset; en tarvitse juurikaan pääomaa viihtyäkseni tai pitääkseni hauskaa.

Työn ja valintojen vaikutus

Koska uutisessa Daniel kertoo, että palkkaa pitäisi työstä saada enemmän, voisi olla paikallaan myös miettiä toisin päin: voisiko hän tehdä omilla valinnoillaan palkastaan isomman? Jokainen säästetty eurohan on verotuksen takia huomattavasti arvokkaampi kuin tienattu euro. Voisiko työmatkat kulkea kävellen tai pyörällä? Kokkaako hän omat eväät mukaan töihin? Asuntojen hintataso Helsingin ulkopuolella laskee välittömästi. Jos on valmiuksia lähteä kauemmas, asumiskustannukset helposti jopa puolittuvat.

Elämä muualla Suomessa

Olen sitä mieltä, että pieni- ja keskituloisten ei kannattaisi asua pääkaupunkiseudulla laisinkaan, sillä muualla Suomessa pienelläkin palkalla tulee paljon paremmin toimeen ja voi elää paljon leveämpää elämää ilman kituuttamista. Vaihtoehtoisesti säästöastetta voi nostaa huomattavasti, ellei keksi, mihin kaikkeen ylijäävät rahat tuhlaisi. 😉

Omakohtainen esimerkki Oulusta

Voin kertoa omakohtaisen esimerkin täältä maaseudulta Oulusta: asumismenoni ovat lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen alle 400 euroa. Asumuksena toimii 85 neliön uudehko rivitaloasunto noin 8 km päässä keskustasta. Luulenpa, että Helsingistä tai edes pääkaupunkiseudulta ei irtoaisi tähän hintaan koirankopin kokoista yksiötä kummempaa, jos edes sitäkään. Työmatkat hoituvat joko pyörällä tai omalla autolla. Myös julkiset toimivat hyvin, mutta olen kokenut niiden käytön liian vaivalloiseksi. Haluan mennä omien aikataulujeni mukaisesti.

Valintojen merkitys

Elämä on loppujen lopuksi valintoja täynnä. Jos ei ole tyytyväinen asemaansa, asioille kannattaa tehdä jotain. Huonopalkkaisen työn ongelmat voi korjata esimerkiksi kouluttautumalla parempaan ammattiin tai tarkastelemalla kulutustottumuksiaan. Jos asuminen jossain on naurettavan kallista, kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä halvemmille alueille, jolloin samasta työstä jää enemmän käteen.

Loppujen lopuksi tilanne ei ole hyvä kenellekään, ei työntekijöille itselleen eikä valtiolle, mikäli valtio joutuu tukemaan vielä työssäkäyviäkin.

Johdanto

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Kojamon hallituksen palkkioiden korotukset

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Palkkioiden korotusten motiivit

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja niiden merkitys

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Liittojen valta ja sen vaikutukset

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuuskysymys

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Ammattiliittojen tulevaisuus

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Keskustelu

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Kojamon listautuminen ja ammattiliittojen palkkioiden korotukset

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Palkkioiden korotukset ja niiden perustelut

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Motivaatio palkkioiden korotuksille

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja niiden rooli

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon.

Jäsenmaksut ja moraalinen kysymys

Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen valta ja vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuus ja henkilökohtaiset päätökset

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi.

Työttömyyskassat ja liittojen rooli

Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä tapahtuu ilman ammattiliittoja?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Johdanto

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti.

Moraalinen dilemma piensijoittajille

Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää, miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Palkkionkorotukset ja niiden perustelut

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen, kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin, kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Kysymys hallituspalkkioista

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan miettiä, mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliittojen rooli

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan, että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa.

Pohdintaa jäsenmaksuista

Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeastaan saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä, mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Liittojen valta ja vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut, ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuuskysymys

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys: onko oikein, että alkaisin ikään kuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi.

Työttömyyskassa ja liittojen rooli

Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mahdollinen tulevaisuus ilman ammattiliittoja

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Keskustelu

Kuulisin mielelläni kommenteissa, mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Kojamon listautuminen ja ammattiliittojen palkkioiden korotukset

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää, miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Kojamon hallituksen palkkioiden korotukset

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen, kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vaja vuosi takaperinkin, kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Palkkioiden korotusten oikeutus

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä, mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliittojen rooli ja henkilökohtainen pohdinta

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan, että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikein saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä, mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen valta ja vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut, ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuuskysymys ja henkilökohtaiset päätökset

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys: onko oikein, että alkaisin ikään kuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä tapahtuu, jos ammattiliitot katoavat?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa, mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Kojamon Listautuminen ja Ammattiliittojen Palkkionkorotukset

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää, miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Palkkionkorotukset Kojamon Hallituksessa

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen, kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin, kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Palkkioiden Korotusten Oikeutukset

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä, mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja Niiden Rooli

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan, että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikein saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon.

Jäsenmaksut ja Ammattiliittojohtajien Palkat

Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä, mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen Valta ja Vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut, ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuuskysymykset ja Henkilökohtaiset Valinnat

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys: onko oikein, että alkaisin ikään kuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi.

Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä Jos Ammattiliitot Katoaisivat?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa, mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?