Kategoria: talous

On esitetty huoli siitä, että Kiina yrittää hankkia pääsyn kiellettyihin mikrosiruihin ja muihin teknologisiin komponentteihin investoimalla datateknologiayrityksiin ympäri maailmaa. Lähteenä toimivan YLE:n artikkelin (linkki) mukaan, näiden yritysten palveluksessa olevat datakeskukset saattavat tarjota mahdollisuuden päästä näihin muuten vaikeasti saatavilla oleviin teknologisiin kohteisiin.

Kiellettyjen sirujen ja muiden teknologisten laitteiden hankkiminen on Kiinalle keskeisen tärkeää, erityisesti ottaen huomioon Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden asettamat kauppasaarrot. Nämä saarrot rajoittavat Kiinan pääsyä huippuluokan teknologiaan ja käytännössä estävät maan teknologisen kehityksen tietyillä alueilla.

Kuitenkin, jos Kiina todella pääsee käsiksi näitä teknologioihin, se voisi mahdollisesti ylittää teknisen kuilun, joka tällä hetkellä erottaa sen muusta maailmasta. Tämä on huolestuttava skenaario erityisesti teknologiasektorilla toimiville yrityksille, joka näiltä osin saattaa vaikuttaa negatiivisesti niiden pitkänajan sijoitustuottoihin.

Vaikka asia on merkityksellinen, ei se välttämättä merkitse suurta muutosta maailmantaloudelle. Huomiota kannattaa jatkossa kiinnittää Kiinan tekemiin sijoituksiin datakeskusten teknologiaan ja miten nämä mahdollisesti muovaavat maailmanlaajuista teknologiakenttää sekä Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden suhdetta Kiinaan. On myös suositeltavaa seurata, miten tämä vaikuttaa teknologiasektoriin ja sen yrityksiin ja ennen kaikkea, kuinka sijoittajat voivat suojella itseään tulevista muutoksista.

Meille suomalaisille datakeskushankkeiden seuraaminen on erityisen mielenkiintoista, sillä maamme on tällä hetkellä potentiaalinen kohde useisiin eri datakeskushankkeisiin. Näistä mielenkiintoisin on juuri kiinalaisen Tiktokin investointihanke, joka saattaisi tehdä Suomesta pelinappulan kiinalaisille.

Suomen hyvinvointivaltion perusta on ollut vahva, mutta nykyään keskustelu sen tulevaisuudesta ja kestävyydestä käy kiivaana. Monien suomalaisten tuntema tyytymättömyys omaan taloudelliseen tilanteeseensa nostaa kysymyksiä siitä, kohtaavatko palkat ja verotus enää oikeudenmukaisesti.

Palkat, verotus ja huono-osaisuus

Ylen artikkeli kuvaa tilannetta, jossa keskituloisetkin kokevat taloudellisen liikkumavaransa olevan olematon. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko verotusjärjestelmästä tullut niin raskas, että se tukahduttaa yksilön mahdollisuudet parantaa omaa taloudellista asemaansa. Samalla kun tulonsiirrot ovat merkittävä osa Suomen mallia, moni kokee, että työn tekemisen ja ahkeruuden palkitseminen jää taka-alalle.

Sosialismin varjopuolet

Tulonsiirrot ovat toki tietyissä tilanteissa tärkeitä, mutta onko niitä enää varaa kasvattaa? Itse ymmärrän asian niin, että tulonsiirtojen tulisi olla viimesijainen turvaverkko, kaikilta muilta nämä tulisi lopettaa. Kompensaatio olisi helppo tehdä laskemalla työn verotusta.

Suomi sijoittuu monilla mittareilla korkealle sosiaaliturvan kattavuudessa, mutta samaan aikaan huolestuttavan moni kokee elävänsä kädestä suuhun. Jos työtä tekevä keskituloinen kokee olevansa taloudellisesti samassa(tai jopa huonommassa) asemassa kuin täysin tulonsiirtojen varassa oleva, herää väistämättä kysymys, onko järjestelmä oikeudenmukainen.

Mitä huono-osaisuus todella on?

Yhteiskunnan käsitys huono-osaisuudesta on muuttunut. Onko kyse aidosta puutteesta vai vääristyneistä prioriteeteista? Alkoholille, tupakalle ja muille turhakkeille löytyy rahaa, mutta ruokapankit täyttyvät asiakkaista. Tämä ei tarkoita, että köyhyys ei olisi todellista – se on – mutta joskus on aiheellista pohtia, voisiko ongelma liittyä myös kulutustottumuksiin ja taloudelliseen lukutaitoon. Ihminen voi kokea olevansa huono-osainen, jos ei ole varaa uuteen autoon tai esimerkiksi pääse joka vuosi ulkomaanmatkalle. Mielestäni tämä on kuitenkin kaukana todellisesta huono-osaisuudesta, eli siitä että varat eivät meinaa riittää aitoihin elämisen peruskuluihin.

Tulevaisuus vaatii ratkaisuja

On selvää, että Suomen hyvinvointivaltio on tienhaarassa. Ratkaisujen löytäminen ei ole yksinkertaista, mutta se vaatii avointa keskustelua siitä, miten yhteiset resurssit jaetaan, ja miten palkkatyöstä voidaan tehdä kannustavampaa. Jos nykyinen kehitys jatkuu, vaarana on, että yhä useampi kansalainen kokee jäävänsä järjestelmän ulkopuolelle. Tämä on tilanne, jota kukaan ei varmasti toivo.

Nykyinen hallitus on veronalennuksissaan oikealla tiellä. Toivoisin näkeväni tulevaisuudessakin lisää veronalennuksia työtä tekeville, näin saisimme lisää työtä ja hyvinvointia. Verotuksen keventäminen ei ainoastaan lisää yksilön ostovoimaa, vaan se myös kannustaa työskentelemään enemmän ja tavoittelemaan parempaa elintasoa.

Lisäksi kevyempi verotus voisi houkutella Suomeen kansainvälisiä osaajia ja yrityksiä, jotka näkevät maamme taloudellisesti houkuttelevana kohteena. Näin voisimme vahvistaa työmarkkinoitamme ja kasvattaa verotuloja dynaamisen talouskasvun kautta, ilman että yksittäisten työntekijöiden harteille asetetaan yhä suurempia taakkaa.

Työttömyysturva ja yrittäjyyden vaikutukset

Jos olet ollut vakituisessa työsuhteessa, mutta menetät työpaikkasi, työttömyysturvan saamiseen voivat vaikuttaa erilaiset yrittäjyyden muodot, kuten holdingyhtiön omistaminen tai kevytyrittäjyys. Käsitellään seuraavaksi, miten nämä tekijät voivat vaikuttaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan saamiseen ja miten tulee toimia.

1. Holdingyhtiön vaikutus työttömyysturvaan

Holdingyhtiö voi vaikuttaa merkittävästi työttömyysturvaan riippuen siitä, miten aktiivinen holdingyhtiö on. Työttömyysturvan saamiseen vaikuttaa se, katsotaanko sinut yrittäjäksi vai työttömäksi. TE-toimisto tekee tämän arvioinnin.

• Passiivinen holdingyhtiö: Jos holdingyhtiö ei tuota tuloja eikä sitä hoida aktiivisesti kukaan, et todennäköisesti menetä oikeuttasi ansiosidonnaiseen päivärahaan. Tämä kuitenkin edellyttää, että voit osoittaa yhtiön olevan täysin passiivinen.
• Aktiivinen holdingyhtiö: Jos yhtiö on toiminnassa tai tuotat sen kautta tuloja, TE-toimisto voi tulkita sinut päätoimiseksi yrittäjäksi. Tällöin ansiosidonnaisen saaminen voi estyä.

Toimenpiteet: Dokumentoi huolellisesti, ettei yhtiö tuota tuloja eikä sillä ole aktiivista toimintaa. Tarvittaessa esitetään TE-toimistolle todisteet.

2. Kevytyrittäjyys ja työttömyysturva

Kevytyrittäjyys, esimerkiksi Ukko.fi-palvelun kautta, voi myös vaikuttaa työttömyysturvaasi. Tärkeää on, onko kevytyrittäjyys pää- vai sivutoimista.

• Sivutoiminen kevytyrittäjyys: Jos kevytyrittäjyys on satunnaista eikä estä sinua ottamasta vastaan kokoaikaista työtä, voit saada ansiosidonnaista päivärahaa. Tuloja otetaan huomioon soviteltuna, eli ne vähentävät hieman päivärahan määrää.
• Päätoiminen kevytyrittäjyys: Jos kevytyrittäjyys on päätoimista, TE-toimisto katsoo sinut yrittäjäksi. Tällöin et voi saada ansiosidonnaista päivärahaa, mutta mahdollisesti Kelan peruspäivärahaa.

Toimenpiteet: Ennen kuin otat vastaan keikkatöitä kevytyrittäjänä, varmista TE-toimiston kanta tilanteeseesi.

3. Hallituksen uudistukset ja holdingyhtiöt

Vuonna 2023 voimaan tulleet uudistukset vaikuttivat holdingyhtiöiden asemaan, erityisesti verotuksen ja työttömyysturvan osalta. Lähde: YLE.

Uudistusten myötä:

• Holdingyhtiöiden toimintaa valvotaan tarkemmin erityisesti passiivisuuden ja tulojen osalta.
• Jos holdingyhtiöön liittyy selvä liiketoiminnallinen riski, TE-toimiston tulkinta yrittäjyydestä voi tiukentua.
• Työttömyysturvan ehdot ovat muuttuneet siten, että yrittäjyyttä arvioidaan entistä kattavammin. Myös osittainen yrittäjyys voi estää päivärahan.

4. Yhteenveto

Tilanne vaikuttaa ansiosidonnaisen saamiseen seuraavasti:

Tilanne	Saatko ansiosidonnaista?	Kommentti
Holdingyhtiö on passiivinen	Mahdollisesti kyllä	Jos et tee yhtiön kautta töitä etkä saa tuloja.
Holdingyhtiö on aktiivinen	Ei	Tulkitaan yrittäjyydeksi.
Kevytyrittäjyys on satunnaista	Kyllä, soviteltuna	Täytettävä työssäoloehto.
Kevytyrittäjyys on päätoimista	Ei	Tulkitaan yrittäjyydeksi.

5. Suositukset

• Ilmoittaudu heti työttömäksi ja toimita kaikki tarpeelliset tiedot TE-toimistoon.
• Älä aloita uutta toimintaa ennen kuin olet saanut TE-toimistolta selkeän lausunnon.
• Tarkista YTK:lta tai muulta työttömyyskassalta, miten kevytyrittäjyys tai holdingyhtiö vaikuttavat päivärahaan.

Kun ymmärrät pelisäännöt ja toimit niiden mukaisesti, voit minimoida riskin työttömyysturvan menettämisestä.

Hallitus on ilmoittanut kaavailevansa ammattiyhdistysjäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista osana laajempaa verotuksellista uudistusta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, mitä muutoksella tavoitellaan ja miten se vaikuttaa niin yksilöihin, yhteiskuntaan kuin sijoitusnäkökulmasta katsottuna. Vasemman laidan ajatuksissa hallitus alistaa työntekijöitä, oikeistolaisessa näkökannassa verotus tasapuolistuu ja työmarkkina on muuttumassa joustavammaksi. Sukelletaan seuraavaksi syvemmin aiheen taustoihin ja seurauksiin.

Mikä on ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus?

Tällä hetkellä ammattiyhdistysjäsenmaksut voi Suomessa vähentää verotuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaksun maksaja saa hyötyä verohelpotuksesta, joka alentaa jäsenmaksun todellista kustannusta. Verovähennysoikeus perustuu siihen ajatukseen, että ammattiyhdistysten toiminta tukee jäsenistöään esimerkiksi työehtosopimusten neuvottelussa, juridisessa avussa ja koulutuksessa.

Kun tämä oikeus poistetaan, jäsenmaksuista tulee täysin henkilökohtaisia kuluja, joita ei hyvitetä veroilmoituksessa. Verovähennyksen poistaminen nostaa siis suoraan ay-jäsenyyden kustannusta yksittäiselle työntekijälle.

Veropohjan tasapuolistaminen vai ideologinen valinta?

Hallitus on perustellut uudistusta veropohjan tasapuolistamisella. Nykytilanteessa ammattiyhdistysjäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, mutta monilla muilla kansalaisjärjestöillä, kuten urheiluseuroilla tai harrasteyhdistyksillä, ei ole vastaavaa etua. Verovähennysoikeuden poistaminen yhtenäistäisi järjestelmää ja poistaisi yhden tietyille toimijoille suunnatun edun.

Kritiikkiä herää kuitenkin siitä, että uudistusta voidaan pitää ideologisesti latautuneena. Ammattiyhdistykset ovat perinteisesti olleet vahvoja toimijoita suomalaisessa yhteiskunnassa ja politiikassa, erityisesti vasemmiston tukijalkana. Verovähennysoikeuden poistamista voidaan tämän takia tulkita osaksi hallituksen pyrkimystä heikentää ay-liikettä.

Taloudelliset vaikutukset yksilöille ja yhteiskunnalle

Yksilötason vaikutukset

Jäsenmaksun hinnan nousu voi johtaa siihen, että osa työntekijöistä harkitsee ay-jäsenyyden lopettamista. Tämä saattaa olla erityisen merkittävä niille, joilla on pienet tulot ja joille jokainen lisäkulu vaikuttaa talouden tasapainoon. Jo ennen tätä uudistusta ay-liikkeen jäsenmäärät ovat huvenneet, ja esimerkiksi nuorista enää alle puolet liittyy ammattiyhdistyksen jäseniksi.

Yhteiskuntatason vaikutukset

Ay-liikkeen mahdollinen heikentyminen voi johtaa työelämän pelisääntöjen muutoksiin. Jos jäsenmäärät jatkavat laskuaan, ammattiyhdistysten neuvotteluvoima voi heikentyä, mikä voi vaikuttaa työehtosopimuksiin ja yleissitovuuteen. Toisaalta, jos kaikki järjestöt ovat verotuksellisesti samalla viivalla, voidaan argumentoida, että kilpailuasetelma on reilumpi. Kovinkaan monia tuskin haittaisi, mikäli koko yhteiskuntaa rapauttavat AKT-satamalakot loppuisivat tulevaisuudessa kokonaan.

Sijoittajan näkökulma

Sijoittajille uudistus voi tarjota mahdollisuuksia. Työmarkkinoiden joustavuuden kasvu saattaa parantaa yritysten tuloksentekokykyä, erityisesti aloilla, joissa työvoimakustannukset ovat merkittävä kulu. Yhtiöt, jotka kykenevät reagoimaan nopeasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, voivat saada kilpailuetua. Samalla veropohjan tasapuolistaminen vahvistaa taloudellista vakautta ja läpinäkyvyyttä, mikä luo ennakoitavuutta pitkän aikavälin sijoituksille.

Lopuksi

Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen on askel kohti reilumpaa ja tasapuolisempaa verotusta. Se korostaa yksilön vastuuta ja antaa ammattiyhdistyksille mahdollisuuden osoittaa oma arvonsa ilman veroetujen tukea. Sijoittajien näkökulmasta uudistus voi lisätä työmarkkinoiden tehokkuutta ja luoda parempia kasvuedellytyksiä suomalaisille yrityksille.

Taloudellinen lukutaito on nykypäivän yhteiskunnassa yhä tärkeämpi taito, ja sen perusta luodaan usein jo lapsuudessa. Vanhempien suhtautuminen rahaan ja heidän tapansa keskustella talousasioista vaikuttavat merkittävästi lasten käsityksiin rahasta, säästämisestä ja vaurastumisesta. Esa Juntusen tarina on tästä oiva esimerkki ja toimikin inspiraationa tälle tekstille.

Lapsuuden rahapuheen vaikutus

Esa Juntunen, joka on saavuttanut yli puolen miljoonan euron omaisuuden, kasvoi perheessä, jossa rahasta ei puhuttu avoimesti. Hänen vanhempiensa opit rahasta olivat:​

1. Työtä tekemällä ei rikastu, mutta säästäminen kannattaa.​
2. Kaikki laina on pahasta, ja se kannattaa maksaa nopeasti pois.​
3. Sijoittaminen on rikkaita varten ja äärimmäisen riskialtista.​
4. Rikkaus on jollain tavalla epäilyttävää, ja rikkaat ajavat aina vain omaa etuaan.

Nämä uskomukset loivat Juntuselle rajoittavan käsityksen taloudellisista mahdollisuuksista. Hän koki, että vaurastuminen ei ollut mahdollista hänen taustallaan, ja sijoittaminen tuntui vaaralliselta alueelta. Kuitenkin, omien kokemustensa ja opiskelujensa kautta hän kyseenalaisti nämä uskomukset ja ryhtyi aktiivisesti sijoittamaan, mikä johti hänen nykyiseen taloudelliseen tilanteeseensa.​

Avoimen rahapuheen tärkeys

Vanhempien tulisi ymmärtää, että heidän asenteensa ja puheensa rahasta muovaavat lasten käsityksiä taloudesta. Avoin keskustelu rahasta, sen hallinnasta ja mahdollisuuksista voi antaa lapsille työkalut ymmärtää talouden perusperiaatteita ja rohkaista heitä tekemään järkeviä taloudellisia päätöksiä tulevaisuudessa. On tärkeää välttää rajoittavia uskomuksia, jotka voivat estää lapsia näkemästä kaikkia taloudellisia mahdollisuuksiaan.

Varallisuuteen liittyvät asenteet ja yhteiskunnallinen retoriikka

Yhteiskunnassamme esiintyy ajoittain retoriikkaa, jossa varakkaita ihmisiä pidetään itsekkäinä tai epäilyttävinä. Tällainen ajattelu juontaa juurensa vasemmistolaisesta näkökulmasta, jossa korostetaan taloudellista tasa-arvoa ja kritisoidaan varallisuuden keskittymistä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että varallisuus itsessään ei tee kenestäkään hyvää tai pahaa. Monet varakkaat yksilöt ovat saavuttaneet asemansa kovalla työllä, riskinotolla ja viisailla taloudellisilla päätöksillä.​ Vasemmistolaisessa retoriikassa varakkaat ovat niitä jotka riistävät köyhempiään ja jotka tulisi verottaa henkihieveriin.

Sen sijaan, että keskityttäisiin kateuteen tai epäluuloon varakkaita kohtaan, tulisi kannustaa kaikkia yksilöitä taloudelliseen itsenäisyyteen ja vastuullisuuteen. Talouskasvatuksen avulla voidaan vähentää eriarvoisuutta ja antaa kaikille mahdollisuus parantaa omaa taloudellista tilannettaan.

Yhteenveto

Rahapuheella on merkittävä rooli lasten talousajattelun kehittymisessä. Vanhempien tulisi pyrkiä avoimeen ja rakentavaan keskusteluun rahasta, välttäen rajoittavia uskomuksia ja stereotypioita. Samalla on tärkeää tarkastella kriittisesti yhteiskunnallista retoriikkaa varallisuudesta ja ymmärtää, että taloudellinen menestys on usein seurausta tietoisista valinnoista ja kovasta työstä. Kannustamalla lapsia ymmärtämään rahaa ja sen hallintaa, voimme auttaa heitä rakentamaan vakaamman taloudellisen tulevaisuuden.

Kun Trump kaveeraa Putinin kanssa – Euroopalle avautuu historiallinen mahdollisuus

Donald Trumpin paluu Valkoiseen taloon ja lämpimät välit Venäjän Vladimir Putiniin aiheuttavat harmaita hiuksia monelle Euroopan päättäjälle. Mutta entä jos tämä geopoliittinen mullistus onkin juuri se herätys, jota Eurooppa ja Suomi tarvitsevat? Ehkä Trumpin toimet pakottavat meidät tekemään sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten: ottamaan vastuun omasta puolustuksestamme, järkeistämään EU:n sisämarkkinoita ja lopettamaan turhan sääntelyn aiheuttaman jarrutuksen.

Euroopan puolustussektori herää horroksesta

Eurooppa on ollut puolustuksen vapaamatkustaja liian kauan. Yhdysvallat on kantanut päävastuun Naton turvatakuista, mutta Trump on jo aiemmin osoittanut, ettei hänellä ole mielenkiintoa jatkaa tätä hyväntekeväisyyttä. Jos Euroopan maat eivät satsaa omaan puolustukseensa, ne voivat jäädä yksin Venäjän uhan edessä. Tämä voi lopulta osoittautua siunaukseksi.

Kriisitilanteet pakottavat Euroopan panostamaan sotilaalliseen suorituskykyyn, ja se tarkoittaa isompia puolustusbudjetteja, parempaa teknologista kehitystä ja kotimaisen puolustusteollisuuden uutta nousua. Suomelle tämä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia Patrian, Nokian (kyberturva), ja muiden korkean teknologian yritysten näkökulmasta. EU:n yhteinen puolustus saattaa vihdoin saada kunnollisen selkärangan, eikä turvallisuus perustu enää Washingtonin oikkuihin.

EU:n sisämarkkinoille piristysruiske?

Trumpin protektionistinen linja voi tarkoittaa vähemmän vientimahdollisuuksia Euroopalle, mutta samalla se voi sysätä EU:n sisämarkkinoita kohti vapauttamista. Kun kauppasuhteet Yhdysvaltoihin heikkenevät, EU:n on löydettävä kasvua omista riveistään – ja se ei onnistu ilman sääntelyn keventämistä.

EU on ollut liian pitkään sääntelybyrokratian vanki. Yritykset joutuvat painimaan loputtomien raportointivaatimusten, energiatehokkuusdirektiivien ja erilaisten vihreiden siirtymien kanssa, joista osa on tarpeellisia, mutta osa vain kasaa esteitä kasvulle. Jos Trumpin toinen kausi ja mahdollinen transatlanttinen etääntyminen herättävät Euroopan päättäjät purkamaan turhaa byrokratiaa, se voi olla juuri se tarvittava piristysruiske, joka vapauttaa sisämarkkinat ja tuo uutta kilpailukykyä.

Suomen mahdollisuudet – puolustusteollisuus ja uudet markkinat

Suomelle tämä kehitys voi olla suorastaan lottovoitto. Meillä on teknologista osaamista ja puolustussektorin kyvykkyyksiä, jotka voivat saada uudenlaista kysyntää, jos EU alkaa vihdoin investoida omaan turvallisuuteensa. Lisäksi Suomen vahvuus digitaalisessa infrastruktuurissa ja tekoälyssä voi avata uusia mahdollisuuksia, kun Eurooppa joutuu panostamaan kyberturvaan ja omavaraisuuteen monilla kriittisillä aloilla.

Trump ei ehkä ole Euroopan ystävä, mutta jos hänen linjansa herättävät EU:n toimimaan omilla jaloillaan, siitä voi lopulta olla meille enemmän hyötyä kuin haittaa. Kysymys kuuluu: tartummeko tähän mahdollisuuteen, vai jäämmekö odottamaan seuraavaa kriisiä?

Tuloerot, talouden vakaus ja verotuksen oikeudenmukaisuus ovat aiheita, jotka herättävät aina tunteita. Ovatko Suomen tuloerot niin suuria, että niistä todella pitäisi olla huolissaan? Vai onko tuloeroista keskustelu enemmän poliittisen propagandan väline kuin taloudellisesti perusteltu huolenaihe? Samalla hallituksen säästötoimenpiteet ja Suomen korkea verotus ovat teemoja, jotka vaativat tarkastelua niin talouden kuin yksilöiden näkökulmasta.

Tuloerot Suomessa

Kun tarkastelemme Suomen tuloeroja, useimmat mittarit kertovat, että olemme yksi maailman tasavertaisimmista maista. Gini-kerroin, joka mittaa tuloeroja, on Suomessa Euroopan alhaisimpia. Vaikka tuloerojen kasvu voi olla poliittisesti herkkä aihe, absoluuttinen taso ei tällä hetkellä osoita suurta kriisiä. Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa, jossa tuloerot ovat huomattavasti suuremmat, nähdään kuitenkin vahva taloudellinen dynamiikka ja innovaatio.

Tuloerojen kasvun pelko liittyy usein huoleen eriarvoisuuden lisääntymisestä, mutta samalla on tärkeää muistaa, että tiettyjä tuloeroja tarvitaan talouden toimivuuden kannalta. Ilman palkkioita ahkeruudesta, riskinotosta ja osaamisesta on vaikeaa kannustaa ihmisiä ja yrityksiä tavoittelemaan parempaa. Toisaalta liian suuret tuloerot voivat johtaa sosiaalisiin ongelmiin ja vähentää yhteiskunnan koheesiota.

Haittaavatko vai hyödyttävätkö suuret tuloerot?

Yksi tuloerojen kasvua puoltava näkökulma on se, että ne voivat olla merkki vahvemmasta taloudesta. Yhdysvalloissa suuret tuloerot ovat olleet osa talousjärjestelmää, joka on tuottanut maailman innovatiivisimpia yrityksiä ja vahvaa talouskasvua. Vaikka malli ei ole täydellinen, se osoittaa, että dynamiikka ja taloudellinen menestys eivät synny tasapäistämisellä.

Suomessa tilanne on kuitenkin erilainen. Meillä yhteiskunnan rakenteet – kuten laaja hyvinvointivaltio – perustuvat tasa-arvoon ja pieniin tuloeroihin. Meillä tasapäistäminen on viety jopa niin pitkälle, että kykenevimmät henkilöt etsivät työmahdollisuuksia ulkomailta, jolloin palkka on todennäköisesti suurempi ja verotus maltillisempaa. Toisaalta myös yritysten into investoida suurverotuksen maahan on vähäisempää kuin esimerkiksi naapurimaihimme. Tilanne ei valitettavasti näytä paranevan oikeistohallituksenkaan vahtivuorolla, heidänkin lääkkeensä tilanteeseen oli arvonlisäveron korotus. Tämä luonnollisesti vain pahentaa tilannetta entisestään.

Yhteenvetona voidaan päätellä, että liika tasapäistäminen tuhoaa taloudellista pohjaa ja suurempia tuloeroja kaivattaisiin meillä nyt kipeästi.

Ovatko säästöt välttämättömiä, kun verotus on jo korkealla?

Kokonaisveroasteemme on yksi Euroopan korkeimmista, mikä tarkoittaa, että suurin osa julkisen sektorin rahoituksesta perustuu verotuloihin. Tämä herättää kysymyksen: onko hallituksen välttämätöntä tehdä säästöjä, kun verot ovat jo näin korkeat?

Vastaus on kyllä. Suomen julkinen sektori on ajautunut tilanteeseen, jossa menot ylittävät tulot. Tämä ei ole kestävää pitkällä aikavälillä. Hallituksen säästötoimet voivat tuntua kovilta, mutta ne ovat välttämättömiä, jotta vältetään tulevaisuuden suuremmat kriisit. Jos verotusta kiristetään entisestään, vaarana on, että työ ja investoinnit muuttuvat vähemmän houkutteleviksi, mikä voi ajaa osaajia ja yrityksiä pois Suomesta.

Yhteenveto

Keskustelu tuloeroista ja säästöistä on monisyinen, eikä siihen ole yksinkertaisia vastauksia. On kuitenkin selvää, että tuloerot itsessään eivät ole Suomen suurin ongelma. Talouden kasvun ja innovaatioiden kannalta tiettyjä tuloeroja tarvitaan, mutta liiallinen keskittyminen tuloerojen kaventamiseen voi johtaa taloudellisiin kannustinongelmiin.

Hallituksen säästötoimet ovat tarpeen, mutta niiden toteuttaminen vaatii tarkkuutta ja oikeudenmukaisuutta. On tärkeää, että samalla kun karsitaan tehottomia menoja, panostetaan kasvua tukeviin investointeihin, kuten koulutukseen ja infrastruktuuriin. Korkean verotuksen Suomella ei ole varaa jäädä taloudellisen kilpailukyvyn junasta, mutta samalla on huolehdittava siitä, että yhteiskunta pysyy koossa ja luottamus säilyy.

Kuten kaikkia länsimaita, myös Suomea vaivaa alhainen syntyvyys. Kun ikäpyramidi on kallellaan vanhempaan päin, aiheuttaa tämä useita taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita. Koko maan elinvoimaisuus heikkenee kun työntekijöitä on tulevaisuudessa vähemmän, samaan aikaan kansan vanhetessa eläke- ja terveydenhuoltomenot tulevat kasvamaan. Vaarana on, että jopa suomalaisten ykkössijoituskohteen eli seinien arvo tulee laskemaan kysynnän hiipuessa.

Poliittisessa keskustelussa ratkaisuna tähän on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Ainoa ongelma on vain siinä, mistä työntekijöitä tänne saataisiin. Suomi ei ole maana lainkaan niin houkutteleva kuin useat muut länsimaat johtuen matalemmista palkoista ja korkeasta verotuksesta. Näin ollen realistisin vaihtoehto työvoimapulan ratkaisuun pitkällä aikavälillä on suomalaisten syntyvyyden parantaminen. Tässä artikkelissa kerron ideoita joilla taklata ainakin osan Suomen ongelmista.

Perheverotus

Perheverotuksessa otettaisiin huomioon koko perheen tulot ja menoerät eikä ainoastaan yksilöiden tuloja. Tämä tarkoittaisi sitä, että puolisoiden tulot yhdistettäisiin ja verotus kohdistuisi talouteen kokonaisuutena. Perheverotus voisi huomioida myös perhekoon ja erityiset tilanteet, kuten lasten tai muiden huollettavien määrän. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä alhaisempi olisi ansiotulovero. Tällainen malli oli käytössä Suomessa vielä 1970-luvulle asti, mutta nykyisin henkilökohtainen verotus on vallitseva käytäntö. Uskoisin, että nyt kun ollaan saatu jalalle osakesäästötilikin, aika voisi olla jälleen kypsä perheverolle. Molemmissa valtion näkökulmasta katsottuna verotus siirtyy tulevaisuuteen ja on riskinä että verotulot laskevat hetkeksi, mutta riski olisi todennäköisesti sen arvoinen. Perheverotuksen myötä osa perheistä siirtyisi matalampaan veroluokkaan, mutta tämä menetys voisi osittain kompensoitua vähemmän kuormittuneiden julkisten palvelujen kautta.

Kotiäitien ammattikunta takaisin

Perheveron myötä myös kotiäidit voisivat jälleen tehdä paluun. Sen sijaan että äidit tekevät uraa ja uupuvat rankassa ja kilpaillussa työelämässä, voisivat he keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin kuten perheen lasten kasvattamiseen. Miehen tulot riittäisivät kevyemmän verotuksen vuoksi perheen elättämiseen. Samalla säästettäisiin mittavia summia päivähoidosta. Tällä hetkellä jokainen päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle keskimäärin 10 000–15 000 euroa vuodessa, joten kotihoidon lisääntyminen voisi merkittävästi vähentää kuntien kustannuksia.

Ja tasa-arvon aikaa kun eletään, toki asetelma voisi olla toisinkin päin että mies olisi koti-isänä. Uskon että nykyaikana työelämän hektisyys ja jatkuvasti kasvava vaatimustaso on tehnyt tehtävänsä ja monia voisi kiinnostaa tämäkin vaihtoehto.

Kotiäitien eläkejärjestelmä

Kotiäidit tekevät arvokasta työtä perheen eteen, mutta eläketurvan kertyminen jää usein vähäiseksi ansiotulojen puuttuessa. Onneksi kotiäiti voi turvata tulevaisuuttaan säästämällä pienen summan kuukausittain, esimerkiksi osan lapsilisistä rahastoon tai arvo-osuustilille. Näin säästöt kasvavat korkoa korolle, ja avioehdolla kotiäiti voi varmistaa, että säästöt pysyvät hänen omanaan mahdollisessa erotilanteessa. Avioehto on mahdollista laatia myös avioliiton aikana, ja sen tulisi olla puolison näkökulmasta tuki kotiäidin tulevaisuuden varmistamiselle.

Yhteenveto

Tässä oli muutama idea syntyvyyden parantamiseen. Näillä käytännön muutoksilla voitaisiin tukea perheitä ja kannustaa lastenhankintaan. Jokainen perhe tarvitsee sekä taloudellista tukea että joustavia ratkaisuja, jotta lapsiluvun kasvattaminen olisi mahdollista ja toivottavaa. Valtion tulisi kyetä siirtämään verotustaan vuosien päähän, jolloin nämä uudistukset alkaisivat todenteolla tuottaa hedelmää.

Oman mausteensa soppaan on tuomassa esimerkiksi naisille pakolliseksi muuttuva asepalvelus. Israelin mallin mukaan tässäkin voitaisiin vapauttaa nuoret naiset palveluksesta mikäli heillä on lapsia. Siinä olisi jälleen yksi vetovoimatekijä lisää perheen perustamiseen.

Heti alkuun haluan sanoa, että tämä kirjoitus saattaa joidenkin mielestä tuntua hyvin moraalittomalta pohdiskelulta. Toisaalta koska Suomi on sosialismin ja tulonsiirtojen luvattu maa, haluan laittaa omankin lusikkani tähän soppaan, vaikkakin vain näin ajatuksen tasolla. Tässä tekstissä laskeskelen kuinka sijoittaja voi saavuttaa mahdollisesti taloudellisen riippumattomuuden osittain sosialismin tukemana.

Koska en todellakaan ole sosialismin ammattilainen, toivon että kertoisitte kommenteissa mikäli jokin asia tämän artikkelin laskelmissa ja tukimekaniikassa ei toimi todellisessa maailmassa.

Mitä taloudellinen riippumattomuus on?

Kuvitellaan tilanne, että sijoittaja tekee normaalisti päivätöitä ja säästää rahaa palkkatuloistaan osakkeisiin. Tyypillisesti taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että kun pääomatuloista on saatu työn ohelle riittävä tulovirta, voidaan päivätöitä vähentää tai mahdollisesti lopettaa kokonaan. Ideana on tämän jälkeen elää pelkillä pääomatuloilla.

Jotta näin voi tehdä, tulee pääomatuloja verojen jälkeen olla tietysti riittävä määrä, jolloin pakolliset menot saadaan katettua. Lisäksi on hyvä laskea mukaan riittävästi puskuria, koska osakkeiden tuotot tai osinkotuotot voivat joinain vuosina laskea, inflaatio voi vaikuttaa suunnitelmiin tai tulee muita odottamattomia riskejä jotka vaikkapa nostavat pysyvästi kulutasoa.

Yksinkertaisuudessaan tämä on taloudellisen riippumattomuuden idea. Koska jokaisen kulutaso ja riskinsietokyky on erilainen, tulee laskelmat tehdä omista lähtökohdistaan jotta voi hahmottaa millaiset nettopääomatulot itselle riittävät ja kuinka suuren osakesalkun tällöin tarvitsee.

Kuinka sosialismia voi käyttää apuna taloudelliseen riippumattomuuteen?

Sitten päästään varsinaiseen aiheeseen, kuinka taloudellisesta riippumattomuudesta haaveileva sijoittaja voisi hyötyä tulonsiirroista? Työttömäksi jäädessään sijoittaja saa alkuun ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, jonka sinänsä pitäisi riittää elämiseen vallan hyvin jos kulutaso on edes jollain tapaa kohtuullinen. Näin ollen tähän noin puolentoista vuoden vaiheeseen en sen suuremmin puutu. Ansiosidonnaisen rullatessa saa tienata pääomatuloja rajattomasti ilman että ne vaikuttavat tuen määrään.

Mielestäni suurin yksittäinen mahdollisuus pidemmässä omaehtoisessa työttömyydessä piilee työmarkkinatuessa, koska se lienee ainoa tuki jota sohvalla makoileva sijoittaja voi tässä kohtaa saada. Työmarkkinatuki ei ole riippuvainen sijoitusvarallisuudesta, vaan ainoastaan tuloutuvista pääomatuloista. Näin ollen osakevarallisuutta voi olla vaikka miljoonia, mutta mikäli sijoittajalle ei tästä huolimatta tiliydy pääomatuloja, saa hän täyden työmarkkinatuen joka on tällä hetkellä noin 800 euroa bruttona. Tästä summasta toki vähennetään vielä verojen osuus, joka on automaattisena vähennyksenä 20%. Näin ollen käteen jäävä osuus on 640€/kk.

Jotta saa vielä täyden työmarkkinatuen, voi naimisissa tai avoliitossa oleva työtön tienata pääomatuloja 1174€/kk bruttona. Verotus vaihtelee sen mukaan onko kyseessä osinkotulo(joista 85% on veronalaista ja 15% verotonta, näin pienillä osinkotuloilla veroprosentti täten 25,5%) vai pääomatuloa esimerkiksi osakemyynneistä(vero 30% kun puhutaan näin pienistä summista). Osinkoja tienaavalla käteen jää 874,63€ ja pääomatuloja tienaavalla 821,80€ kuukautta kohti. Sillä ei ole väliä tuleeko tulo tasaisesti pitkin vuotta, vai esimerkiksi kertakönttinä yhdelle kuukaudelle. Laskelmat tehdään joka tapauksessa aina vuosikohtaisesti.

Näin ollen sekä osinkotulosta että työmarkkinatuesta koostuu kuukausittain: 874,63€ + 640€=1514,63€/kk ja kovemmin verotetuilla myyntivoitoilla puolestaan 52,80€ vähemmän eli 1461,80€/kk. Tämän jälkeen onkin vain sijoittajan kulutasosta kiinni riittävätkö nämä summat sosialistiseen vapaaherruuteen vai eivät.

Huomaathan että tämä laskelma on tehty nimenomaan naimisissa tai avoliitossa olevalle työttömälle, koska työmarkkinatuessa on erikoisuus että yksin asuvalle naimattomalle ja lapsettomalle suurin sallittu osinkomäärä niin, että saa vielä täyden työmarkkinatuen on vain 311€/kk. Voidaan siis päätellä, että yksin asuva henkilö ei voi vapaaherrailla tällä menetelmällä tai ainakin meno on melko kuivaa, koska käteen jää osingoista ja työmarkkinatuesta yhteensä vain noin 872€/kk.

Tilanne muuttuu jälleen suotuisammaksi mikäli henkilöllä on jälkikasvua. Tällöin yksinkin asuva voi tienata pääomatuloja 1170€/kk ilman että tällä on vaikutusta työmarkkinatukeen.

Sosialismin hyödyt

Koska sijoittaja joka haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta omistaa todennäköisesti paljon muhkeamman osakesalkun kuin mitä yllä olevat 1174 euron kuukausittaiset osingot indikoivat, voidaan pohtia sitä mitä hyötyä sosialismista on tällaiselle sijoittajalle. Luonnollisesti tässä tilanteessa sijoittajan ei tarvitse keskittyä puhtaaseen osinkosijoittamiseen tai hänen ei tarvitse realisoida salkustaan omistuksia niin paljon kuin ilman tätä valtion tukea tarvitsisi. Salkun pääomat voisivat esimerkiksi jatkaa poikimistaan korkoa korolle indeksirahastoissa.

Periaatteessa tämä mahdollistaa sosialismilla höystetyn taloudellisen riippumattomuuden myös pienemmällä salkulla, mutta tätä vaihtoehtoa en suosittele koska se sisältää liikaa riskejä niin sijoitusmaailman kuin valtionhallinnonkin puolelta. Esimerkiksi työmarkkinatuen ehtoja voidaan muuttaa tai se voidaan lakkauttaa kokonaan, jolloin ollaankin hyvin nopeasti taloudellisessa ahdingossa.

Yhteenveto

Sosialismia hyödyntävä taloudellinen (valtioriippuvainen) riippumattomuus on tällä tavalla mahdollista, joskaan ei missään nimessä suositeltavaa niin moraalisesti kuin riskienkin vuoksi. Mikäli tätä aikoo kokeilla, ainakin salkun on oltava sen verran suuri että sillä tulee hyvin toimeen ilman sosialismiakin.

Tämän artikkelin lähteenä käytin Kelan työmarkkinatukilaskuria joka löytyy täältä.

Tilastojen mukaan Suomi on länsimaa, jossa kansalaiset ovat suhteellisen köyhiä. Varallisuustilastojen perusteella olemme köyhempiä kuin esimerkiksi italialaiset tai vaikkapa espanjalaiset. Vertailu muihin Pohjoismaihin on hävettävää. Baltian maille pärjäämme, mutta nekin lähestyvät meitä ja ajavat tulevaisuudessa varallisuudessa ohitse mikäli emme saa muutosta aikaan. Mutta mistä ihmeestä tämä oikein johtuu?

Osakeomistaminen on tabu Suomessa

Suomalaisten varallisuus on pitkälti kiinni asunnoissa. Täällä asuntolainoja maksetaan reipasta vauhtia toisin kuin esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. Siellä laina-ajat ovat pidempiä ja täten maksettavat lainaerät maltillisempia. Vaikka asunnot maksavat sielläkin paljon, jää tällä taktiikalla rahaa muuhunkin, kuten esimerkiksi osakesijoituksiin.

Suomessa osakesijoittamiseen on tyypillisesti menneinä vuosina suhtauduttu rikkaiden harrastuksena, johon tavallisilla duunareilla ei ole varaa. Totuus on mahdollisimman kaukana tästä pinttyneestä näkemyksestä. Todellisuudessa osakesijoittaminen on mahdollista ja suositeltavaa ihan kaikille joilla pakollisten menojen jälkeen jää rahaa tilille lojumaan. Ja vaikka sijoitettavat summat olisivat alussa pieniä, aika tekee kyllä tehtävänsä ja pienistä puroista alkaa syntyä suurempia jokia kun korot kasvavat edelleen korkoa vuosien saatossa.

Lähtökohdat ovat erilaisia

Sijoituskärpänen ei kuitenkaan puraise itsekseen, vaan usein idea tulee ulkopuolelta. Monelle tämä vaikutin on esimerkiksi omat vanhemmat, muut sukulaiset tai ystävät. Nykyään myös esimerkiksi sosiaalinen media tai vaikkapa sijoitusblogi voivat toimia ideantuojina.

Kodin ja kasvatuksen vaikutus on merkittävä. Omalla kohdallani isäni kehoitti minua tutkimaan rahastoja, ja pian tämän jälkeen kiinnostuinkin sijoittamisesta toden teolla sekä aloin opiskelemaan asioita itsenäisesti muun muassa blogien parissa. Erään blogin ansiosta esimerkiksi ymmärsin siirtyä pankin rahastoista indeksisijoittajaksi ja varmistaa sijoituksilleni pienet kulut. Myöhemmin kun kokemusta kertyi, aloin ostamaan suoria osakkeita. Lapselleni avasin sijoitustilin heti kun se oli mahdollista, ja sinne ostan kuukausittain pienellä summalla indeksirahastoja jotka ehtivät 18 vuodessa todennäköiseti poikimaan merkittävän pesämunan. Hän tulee saamaan taloudelliseen ajatteluun vielä huomattavasti paremmat eväät kuin itse aikoinani sain.

Lähtökohta voi kuitenkin olla todella erilainen, mikäli on kyseessä perhe jossa vanhemmat ovat syystä tai toisesta työttömänä ja sosiaalitukien varassa. Tuolloin rahaa ei liiemmälti jää säästöön ja tällaisissa vanhemmissa osakesäästäminen voi aiheuttaa jopa vihaa tai inhoa. On helppo kuvitella, että tällaisen perheen lapset eivät tule ainakaan kotoa saamaan kovin hyvää talouskasvatusta tai oppia sijoitusasioista. Näissä tapauksissa koulu ja ystäväpiiri ovat niitä tahoja jotka voivat saada asenneilmapiirin muuttumaan ja kiinnostuksen sijoittamiseen heräämään nuoressa sijoittajan alussa.

Taloustaitoja kouluihin

Taloustaitoja ja sijoittamista tulisi opettaa kouluissa paljon enemmän. Omilta peruskouluajoiltani en juuri muista että osakkeista olisi puhuttu mitään, toivon mukaan nykyään tilanne on edes joiltain osin parantunut. Tutkitun tiedon perusteella opettajat ovat voimakkaasti kallellaan vasemmistoon päin, joten opettajien keskuudessa tiedot, taidot ja asenteet sijoittamista kohtaan eivät välttämättä ole kaikkein parhaimmalla tolalla. Toivon kuitenkin ettei tällä ole suuremmin merkitystä vaan nuoret saavat arvokasta sijoitustietoa jo peruskouluissa. Tämän avulla he tulevat taatusti pärjäämään paremmin elämässään.

Verotus tappaa toimeliaisuuden

Yhtenä kohtana omistamisen vaikeuteen Suomessa on pakko nostaa esille korkea verotus. Suomen korkea veroaste on saanut aikaan sen, että palkasta jää vähemmän rahaa käteen pakollisten menojen jälkeen. Etenkin keskituloisten tai sitä paremmin tienaavilta on verotuksen kautta viety kannustimet lisätöihin tai vastuulliseempaan positioon siirtymisestä. Lisätyön marginaalivero on sen verran suuri, että lisätyöpanokseen menetetystä ajasta hyötyy lähinnä valtio.

Koska kokean verotuksen jälkeen on vähemmän rahaa käytettävänä, ihmisillä on vähemmän varaa sijoittaa. Ja jos sijoitustoiminnalla jotain sattuu tienaamaankin ovat pääomatuloverot sangen korkeat. Osakesäästötilin lanseeraus ja talletusrajan nosto 100 000 euroon olivat valtiolta hyviä ensiaskelia sijoittamisen verotuksen kohtuullistamiseksi, lisäksi esimerkiksi Nordnetin sijoitusvakuutus vaikuttaa pätevältä ratkaisulta tähän ongelmaan.

Yhteenveto

Olemme kansakuntana huonoja omistamaan ja sijoittamaan. Siitä huolimatta sijoittamisen tulisi olla jokaisen harrastus. Lähtökohdat ovat ihmisillä erilaisia, mutta jo hyvän peruskoulutuksen on taattava kaikille riittävät opit taloudesta ja sijoittamisesta. Askelia on otettu viime vuosina oikeaan suuntaan, mutta mielestäni paljon on vielä tehtävää jotta ihmisille jäisi enemmän rahaa käteen työstään ja tätä kautta varoja joita sijoittaa. Myös pääomatuloverotuksessa voisi olla kohtuullistamisen varaa esimerkiksi pienillä pääomatuloilla.

Omistaminen ja sijoittaminen luovat turvaa tulevaisuuteen.