Kategoria: talous

Taloudellinen lukutaito on nykypäivän yhteiskunnassa yhä tärkeämpi taito, ja sen perusta luodaan usein jo lapsuudessa. Vanhempien suhtautuminen rahaan ja heidän tapansa keskustella talousasioista vaikuttavat merkittävästi lasten käsityksiin rahasta, säästämisestä ja vaurastumisesta. Esa Juntusen tarina on tästä oiva esimerkki ja toimikin inspiraationa tälle tekstille.

Lapsuuden rahapuheen vaikutus

Esa Juntunen, joka on saavuttanut yli puolen miljoonan euron omaisuuden, kasvoi perheessä, jossa rahasta ei puhuttu avoimesti. Hänen vanhempiensa opit rahasta olivat:​

1. Työtä tekemällä ei rikastu, mutta säästäminen kannattaa.​
2. Kaikki laina on pahasta, ja se kannattaa maksaa nopeasti pois.​
3. Sijoittaminen on rikkaita varten ja äärimmäisen riskialtista.​
4. Rikkaus on jollain tavalla epäilyttävää, ja rikkaat ajavat aina vain omaa etuaan.

Nämä uskomukset loivat Juntuselle rajoittavan käsityksen taloudellisista mahdollisuuksista. Hän koki, että vaurastuminen ei ollut mahdollista hänen taustallaan, ja sijoittaminen tuntui vaaralliselta alueelta. Kuitenkin, omien kokemustensa ja opiskelujensa kautta hän kyseenalaisti nämä uskomukset ja ryhtyi aktiivisesti sijoittamaan, mikä johti hänen nykyiseen taloudelliseen tilanteeseensa.​

Avoimen rahapuheen tärkeys

Vanhempien tulisi ymmärtää, että heidän asenteensa ja puheensa rahasta muovaavat lasten käsityksiä taloudesta. Avoin keskustelu rahasta, sen hallinnasta ja mahdollisuuksista voi antaa lapsille työkalut ymmärtää talouden perusperiaatteita ja rohkaista heitä tekemään järkeviä taloudellisia päätöksiä tulevaisuudessa. On tärkeää välttää rajoittavia uskomuksia, jotka voivat estää lapsia näkemästä kaikkia taloudellisia mahdollisuuksiaan.

Varallisuuteen liittyvät asenteet ja yhteiskunnallinen retoriikka

Yhteiskunnassamme esiintyy ajoittain retoriikkaa, jossa varakkaita ihmisiä pidetään itsekkäinä tai epäilyttävinä. Tällainen ajattelu juontaa juurensa vasemmistolaisesta näkökulmasta, jossa korostetaan taloudellista tasa-arvoa ja kritisoidaan varallisuuden keskittymistä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että varallisuus itsessään ei tee kenestäkään hyvää tai pahaa. Monet varakkaat yksilöt ovat saavuttaneet asemansa kovalla työllä, riskinotolla ja viisailla taloudellisilla päätöksillä.​ Vasemmistolaisessa retoriikassa varakkaat ovat niitä jotka riistävät köyhempiään ja jotka tulisi verottaa henkihieveriin.

Sen sijaan, että keskityttäisiin kateuteen tai epäluuloon varakkaita kohtaan, tulisi kannustaa kaikkia yksilöitä taloudelliseen itsenäisyyteen ja vastuullisuuteen. Talouskasvatuksen avulla voidaan vähentää eriarvoisuutta ja antaa kaikille mahdollisuus parantaa omaa taloudellista tilannettaan.

Yhteenveto

Rahapuheella on merkittävä rooli lasten talousajattelun kehittymisessä. Vanhempien tulisi pyrkiä avoimeen ja rakentavaan keskusteluun rahasta, välttäen rajoittavia uskomuksia ja stereotypioita. Samalla on tärkeää tarkastella kriittisesti yhteiskunnallista retoriikkaa varallisuudesta ja ymmärtää, että taloudellinen menestys on usein seurausta tietoisista valinnoista ja kovasta työstä. Kannustamalla lapsia ymmärtämään rahaa ja sen hallintaa, voimme auttaa heitä rakentamaan vakaamman taloudellisen tulevaisuuden.

Kun Trump kaveeraa Putinin kanssa – Euroopalle avautuu historiallinen mahdollisuus

Donald Trumpin paluu Valkoiseen taloon ja lämpimät välit Venäjän Vladimir Putiniin aiheuttavat harmaita hiuksia monelle Euroopan päättäjälle. Mutta entä jos tämä geopoliittinen mullistus onkin juuri se herätys, jota Eurooppa ja Suomi tarvitsevat? Ehkä Trumpin toimet pakottavat meidät tekemään sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten: ottamaan vastuun omasta puolustuksestamme, järkeistämään EU:n sisämarkkinoita ja lopettamaan turhan sääntelyn aiheuttaman jarrutuksen.

Euroopan puolustussektori herää horroksesta

Eurooppa on ollut puolustuksen vapaamatkustaja liian kauan. Yhdysvallat on kantanut päävastuun Naton turvatakuista, mutta Trump on jo aiemmin osoittanut, ettei hänellä ole mielenkiintoa jatkaa tätä hyväntekeväisyyttä. Jos Euroopan maat eivät satsaa omaan puolustukseensa, ne voivat jäädä yksin Venäjän uhan edessä. Tämä voi lopulta osoittautua siunaukseksi.

Kriisitilanteet pakottavat Euroopan panostamaan sotilaalliseen suorituskykyyn, ja se tarkoittaa isompia puolustusbudjetteja, parempaa teknologista kehitystä ja kotimaisen puolustusteollisuuden uutta nousua. Suomelle tämä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia Patrian, Nokian (kyberturva), ja muiden korkean teknologian yritysten näkökulmasta. EU:n yhteinen puolustus saattaa vihdoin saada kunnollisen selkärangan, eikä turvallisuus perustu enää Washingtonin oikkuihin.

EU:n sisämarkkinoille piristysruiske?

Trumpin protektionistinen linja voi tarkoittaa vähemmän vientimahdollisuuksia Euroopalle, mutta samalla se voi sysätä EU:n sisämarkkinoita kohti vapauttamista. Kun kauppasuhteet Yhdysvaltoihin heikkenevät, EU:n on löydettävä kasvua omista riveistään – ja se ei onnistu ilman sääntelyn keventämistä.

EU on ollut liian pitkään sääntelybyrokratian vanki. Yritykset joutuvat painimaan loputtomien raportointivaatimusten, energiatehokkuusdirektiivien ja erilaisten vihreiden siirtymien kanssa, joista osa on tarpeellisia, mutta osa vain kasaa esteitä kasvulle. Jos Trumpin toinen kausi ja mahdollinen transatlanttinen etääntyminen herättävät Euroopan päättäjät purkamaan turhaa byrokratiaa, se voi olla juuri se tarvittava piristysruiske, joka vapauttaa sisämarkkinat ja tuo uutta kilpailukykyä.

Suomen mahdollisuudet – puolustusteollisuus ja uudet markkinat

Suomelle tämä kehitys voi olla suorastaan lottovoitto. Meillä on teknologista osaamista ja puolustussektorin kyvykkyyksiä, jotka voivat saada uudenlaista kysyntää, jos EU alkaa vihdoin investoida omaan turvallisuuteensa. Lisäksi Suomen vahvuus digitaalisessa infrastruktuurissa ja tekoälyssä voi avata uusia mahdollisuuksia, kun Eurooppa joutuu panostamaan kyberturvaan ja omavaraisuuteen monilla kriittisillä aloilla.

Trump ei ehkä ole Euroopan ystävä, mutta jos hänen linjansa herättävät EU:n toimimaan omilla jaloillaan, siitä voi lopulta olla meille enemmän hyötyä kuin haittaa. Kysymys kuuluu: tartummeko tähän mahdollisuuteen, vai jäämmekö odottamaan seuraavaa kriisiä?

Tuloerot, talouden vakaus ja verotuksen oikeudenmukaisuus ovat aiheita, jotka herättävät aina tunteita. Ovatko Suomen tuloerot niin suuria, että niistä todella pitäisi olla huolissaan? Vai onko tuloeroista keskustelu enemmän poliittisen propagandan väline kuin taloudellisesti perusteltu huolenaihe? Samalla hallituksen säästötoimenpiteet ja Suomen korkea verotus ovat teemoja, jotka vaativat tarkastelua niin talouden kuin yksilöiden näkökulmasta.

Tuloerot Suomessa

Kun tarkastelemme Suomen tuloeroja, useimmat mittarit kertovat, että olemme yksi maailman tasavertaisimmista maista. Gini-kerroin, joka mittaa tuloeroja, on Suomessa Euroopan alhaisimpia. Vaikka tuloerojen kasvu voi olla poliittisesti herkkä aihe, absoluuttinen taso ei tällä hetkellä osoita suurta kriisiä. Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa, jossa tuloerot ovat huomattavasti suuremmat, nähdään kuitenkin vahva taloudellinen dynamiikka ja innovaatio.

Tuloerojen kasvun pelko liittyy usein huoleen eriarvoisuuden lisääntymisestä, mutta samalla on tärkeää muistaa, että tiettyjä tuloeroja tarvitaan talouden toimivuuden kannalta. Ilman palkkioita ahkeruudesta, riskinotosta ja osaamisesta on vaikeaa kannustaa ihmisiä ja yrityksiä tavoittelemaan parempaa. Toisaalta liian suuret tuloerot voivat johtaa sosiaalisiin ongelmiin ja vähentää yhteiskunnan koheesiota.

Haittaavatko vai hyödyttävätkö suuret tuloerot?

Yksi tuloerojen kasvua puoltava näkökulma on se, että ne voivat olla merkki vahvemmasta taloudesta. Yhdysvalloissa suuret tuloerot ovat olleet osa talousjärjestelmää, joka on tuottanut maailman innovatiivisimpia yrityksiä ja vahvaa talouskasvua. Vaikka malli ei ole täydellinen, se osoittaa, että dynamiikka ja taloudellinen menestys eivät synny tasapäistämisellä.

Suomessa tilanne on kuitenkin erilainen. Meillä yhteiskunnan rakenteet – kuten laaja hyvinvointivaltio – perustuvat tasa-arvoon ja pieniin tuloeroihin. Meillä tasapäistäminen on viety jopa niin pitkälle, että kykenevimmät henkilöt etsivät työmahdollisuuksia ulkomailta, jolloin palkka on todennäköisesti suurempi ja verotus maltillisempaa. Toisaalta myös yritysten into investoida suurverotuksen maahan on vähäisempää kuin esimerkiksi naapurimaihimme. Tilanne ei valitettavasti näytä paranevan oikeistohallituksenkaan vahtivuorolla, heidänkin lääkkeensä tilanteeseen oli arvonlisäveron korotus. Tämä luonnollisesti vain pahentaa tilannetta entisestään.

Yhteenvetona voidaan päätellä, että liika tasapäistäminen tuhoaa taloudellista pohjaa ja suurempia tuloeroja kaivattaisiin meillä nyt kipeästi.

Ovatko säästöt välttämättömiä, kun verotus on jo korkealla?

Kokonaisveroasteemme on yksi Euroopan korkeimmista, mikä tarkoittaa, että suurin osa julkisen sektorin rahoituksesta perustuu verotuloihin. Tämä herättää kysymyksen: onko hallituksen välttämätöntä tehdä säästöjä, kun verot ovat jo näin korkeat?

Vastaus on kyllä. Suomen julkinen sektori on ajautunut tilanteeseen, jossa menot ylittävät tulot. Tämä ei ole kestävää pitkällä aikavälillä. Hallituksen säästötoimet voivat tuntua kovilta, mutta ne ovat välttämättömiä, jotta vältetään tulevaisuuden suuremmat kriisit. Jos verotusta kiristetään entisestään, vaarana on, että työ ja investoinnit muuttuvat vähemmän houkutteleviksi, mikä voi ajaa osaajia ja yrityksiä pois Suomesta.

Yhteenveto

Keskustelu tuloeroista ja säästöistä on monisyinen, eikä siihen ole yksinkertaisia vastauksia. On kuitenkin selvää, että tuloerot itsessään eivät ole Suomen suurin ongelma. Talouden kasvun ja innovaatioiden kannalta tiettyjä tuloeroja tarvitaan, mutta liiallinen keskittyminen tuloerojen kaventamiseen voi johtaa taloudellisiin kannustinongelmiin.

Hallituksen säästötoimet ovat tarpeen, mutta niiden toteuttaminen vaatii tarkkuutta ja oikeudenmukaisuutta. On tärkeää, että samalla kun karsitaan tehottomia menoja, panostetaan kasvua tukeviin investointeihin, kuten koulutukseen ja infrastruktuuriin. Korkean verotuksen Suomella ei ole varaa jäädä taloudellisen kilpailukyvyn junasta, mutta samalla on huolehdittava siitä, että yhteiskunta pysyy koossa ja luottamus säilyy.

Kuten kaikkia länsimaita, myös Suomea vaivaa alhainen syntyvyys. Kun ikäpyramidi on kallellaan vanhempaan päin, aiheuttaa tämä useita taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita. Koko maan elinvoimaisuus heikkenee kun työntekijöitä on tulevaisuudessa vähemmän, samaan aikaan kansan vanhetessa eläke- ja terveydenhuoltomenot tulevat kasvamaan. Vaarana on, että jopa suomalaisten ykkössijoituskohteen eli seinien arvo tulee laskemaan kysynnän hiipuessa.

Poliittisessa keskustelussa ratkaisuna tähän on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Ainoa ongelma on vain siinä, mistä työntekijöitä tänne saataisiin. Suomi ei ole maana lainkaan niin houkutteleva kuin useat muut länsimaat johtuen matalemmista palkoista ja korkeasta verotuksesta. Näin ollen realistisin vaihtoehto työvoimapulan ratkaisuun pitkällä aikavälillä on suomalaisten syntyvyyden parantaminen. Tässä artikkelissa kerron ideoita joilla taklata ainakin osan Suomen ongelmista.

Perheverotus

Perheverotuksessa otettaisiin huomioon koko perheen tulot ja menoerät eikä ainoastaan yksilöiden tuloja. Tämä tarkoittaisi sitä, että puolisoiden tulot yhdistettäisiin ja verotus kohdistuisi talouteen kokonaisuutena. Perheverotus voisi huomioida myös perhekoon ja erityiset tilanteet, kuten lasten tai muiden huollettavien määrän. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä alhaisempi olisi ansiotulovero. Tällainen malli oli käytössä Suomessa vielä 1970-luvulle asti, mutta nykyisin henkilökohtainen verotus on vallitseva käytäntö. Uskoisin, että nyt kun ollaan saatu jalalle osakesäästötilikin, aika voisi olla jälleen kypsä perheverolle. Molemmissa valtion näkökulmasta katsottuna verotus siirtyy tulevaisuuteen ja on riskinä että verotulot laskevat hetkeksi, mutta riski olisi todennäköisesti sen arvoinen. Perheverotuksen myötä osa perheistä siirtyisi matalampaan veroluokkaan, mutta tämä menetys voisi osittain kompensoitua vähemmän kuormittuneiden julkisten palvelujen kautta.

Kotiäitien ammattikunta takaisin

Perheveron myötä myös kotiäidit voisivat jälleen tehdä paluun. Sen sijaan että äidit tekevät uraa ja uupuvat rankassa ja kilpaillussa työelämässä, voisivat he keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin kuten perheen lasten kasvattamiseen. Miehen tulot riittäisivät kevyemmän verotuksen vuoksi perheen elättämiseen. Samalla säästettäisiin mittavia summia päivähoidosta. Tällä hetkellä jokainen päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle keskimäärin 10 000–15 000 euroa vuodessa, joten kotihoidon lisääntyminen voisi merkittävästi vähentää kuntien kustannuksia.

Ja tasa-arvon aikaa kun eletään, toki asetelma voisi olla toisinkin päin että mies olisi koti-isänä. Uskon että nykyaikana työelämän hektisyys ja jatkuvasti kasvava vaatimustaso on tehnyt tehtävänsä ja monia voisi kiinnostaa tämäkin vaihtoehto.

Kotiäitien eläkejärjestelmä

Kotiäidit tekevät arvokasta työtä perheen eteen, mutta eläketurvan kertyminen jää usein vähäiseksi ansiotulojen puuttuessa. Onneksi kotiäiti voi turvata tulevaisuuttaan säästämällä pienen summan kuukausittain, esimerkiksi osan lapsilisistä rahastoon tai arvo-osuustilille. Näin säästöt kasvavat korkoa korolle, ja avioehdolla kotiäiti voi varmistaa, että säästöt pysyvät hänen omanaan mahdollisessa erotilanteessa. Avioehto on mahdollista laatia myös avioliiton aikana, ja sen tulisi olla puolison näkökulmasta tuki kotiäidin tulevaisuuden varmistamiselle.

Yhteenveto

Tässä oli muutama idea syntyvyyden parantamiseen. Näillä käytännön muutoksilla voitaisiin tukea perheitä ja kannustaa lastenhankintaan. Jokainen perhe tarvitsee sekä taloudellista tukea että joustavia ratkaisuja, jotta lapsiluvun kasvattaminen olisi mahdollista ja toivottavaa. Valtion tulisi kyetä siirtämään verotustaan vuosien päähän, jolloin nämä uudistukset alkaisivat todenteolla tuottaa hedelmää.

Oman mausteensa soppaan on tuomassa esimerkiksi naisille pakolliseksi muuttuva asepalvelus. Israelin mallin mukaan tässäkin voitaisiin vapauttaa nuoret naiset palveluksesta mikäli heillä on lapsia. Siinä olisi jälleen yksi vetovoimatekijä lisää perheen perustamiseen.

Heti alkuun haluan sanoa, että tämä kirjoitus saattaa joidenkin mielestä tuntua hyvin moraalittomalta pohdiskelulta. Toisaalta koska Suomi on sosialismin ja tulonsiirtojen luvattu maa, haluan laittaa omankin lusikkani tähän soppaan, vaikkakin vain näin ajatuksen tasolla. Tässä tekstissä laskeskelen kuinka sijoittaja voi saavuttaa mahdollisesti taloudellisen riippumattomuuden osittain sosialismin tukemana.

Koska en todellakaan ole sosialismin ammattilainen, toivon että kertoisitte kommenteissa mikäli jokin asia tämän artikkelin laskelmissa ja tukimekaniikassa ei toimi todellisessa maailmassa.

Mitä taloudellinen riippumattomuus on?

Kuvitellaan tilanne, että sijoittaja tekee normaalisti päivätöitä ja säästää rahaa palkkatuloistaan osakkeisiin. Tyypillisesti taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että kun pääomatuloista on saatu työn ohelle riittävä tulovirta, voidaan päivätöitä vähentää tai mahdollisesti lopettaa kokonaan. Ideana on tämän jälkeen elää pelkillä pääomatuloilla.

Jotta näin voi tehdä, tulee pääomatuloja verojen jälkeen olla tietysti riittävä määrä, jolloin pakolliset menot saadaan katettua. Lisäksi on hyvä laskea mukaan riittävästi puskuria, koska osakkeiden tuotot tai osinkotuotot voivat joinain vuosina laskea, inflaatio voi vaikuttaa suunnitelmiin tai tulee muita odottamattomia riskejä jotka vaikkapa nostavat pysyvästi kulutasoa.

Yksinkertaisuudessaan tämä on taloudellisen riippumattomuuden idea. Koska jokaisen kulutaso ja riskinsietokyky on erilainen, tulee laskelmat tehdä omista lähtökohdistaan jotta voi hahmottaa millaiset nettopääomatulot itselle riittävät ja kuinka suuren osakesalkun tällöin tarvitsee.

Kuinka sosialismia voi käyttää apuna taloudelliseen riippumattomuuteen?

Sitten päästään varsinaiseen aiheeseen, kuinka taloudellisesta riippumattomuudesta haaveileva sijoittaja voisi hyötyä tulonsiirroista? Työttömäksi jäädessään sijoittaja saa alkuun ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, jonka sinänsä pitäisi riittää elämiseen vallan hyvin jos kulutaso on edes jollain tapaa kohtuullinen. Näin ollen tähän noin puolentoista vuoden vaiheeseen en sen suuremmin puutu. Ansiosidonnaisen rullatessa saa tienata pääomatuloja rajattomasti ilman että ne vaikuttavat tuen määrään.

Mielestäni suurin yksittäinen mahdollisuus pidemmässä omaehtoisessa työttömyydessä piilee työmarkkinatuessa, koska se lienee ainoa tuki jota sohvalla makoileva sijoittaja voi tässä kohtaa saada. Työmarkkinatuki ei ole riippuvainen sijoitusvarallisuudesta, vaan ainoastaan tuloutuvista pääomatuloista. Näin ollen osakevarallisuutta voi olla vaikka miljoonia, mutta mikäli sijoittajalle ei tästä huolimatta tiliydy pääomatuloja, saa hän täyden työmarkkinatuen joka on tällä hetkellä noin 800 euroa bruttona. Tästä summasta toki vähennetään vielä verojen osuus, joka on automaattisena vähennyksenä 20%. Näin ollen käteen jäävä osuus on 640€/kk.

Jotta saa vielä täyden työmarkkinatuen, voi naimisissa tai avoliitossa oleva työtön tienata pääomatuloja 1174€/kk bruttona. Verotus vaihtelee sen mukaan onko kyseessä osinkotulo(joista 85% on veronalaista ja 15% verotonta, näin pienillä osinkotuloilla veroprosentti täten 25,5%) vai pääomatuloa esimerkiksi osakemyynneistä(vero 30% kun puhutaan näin pienistä summista). Osinkoja tienaavalla käteen jää 874,63€ ja pääomatuloja tienaavalla 821,80€ kuukautta kohti. Sillä ei ole väliä tuleeko tulo tasaisesti pitkin vuotta, vai esimerkiksi kertakönttinä yhdelle kuukaudelle. Laskelmat tehdään joka tapauksessa aina vuosikohtaisesti.

Näin ollen sekä osinkotulosta että työmarkkinatuesta koostuu kuukausittain: 874,63€ + 640€=1514,63€/kk ja kovemmin verotetuilla myyntivoitoilla puolestaan 52,80€ vähemmän eli 1461,80€/kk. Tämän jälkeen onkin vain sijoittajan kulutasosta kiinni riittävätkö nämä summat sosialistiseen vapaaherruuteen vai eivät.

Huomaathan että tämä laskelma on tehty nimenomaan naimisissa tai avoliitossa olevalle työttömälle, koska työmarkkinatuessa on erikoisuus että yksin asuvalle naimattomalle ja lapsettomalle suurin sallittu osinkomäärä niin, että saa vielä täyden työmarkkinatuen on vain 311€/kk. Voidaan siis päätellä, että yksin asuva henkilö ei voi vapaaherrailla tällä menetelmällä tai ainakin meno on melko kuivaa, koska käteen jää osingoista ja työmarkkinatuesta yhteensä vain noin 872€/kk.

Tilanne muuttuu jälleen suotuisammaksi mikäli henkilöllä on jälkikasvua. Tällöin yksinkin asuva voi tienata pääomatuloja 1170€/kk ilman että tällä on vaikutusta työmarkkinatukeen.

Sosialismin hyödyt

Koska sijoittaja joka haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta omistaa todennäköisesti paljon muhkeamman osakesalkun kuin mitä yllä olevat 1174 euron kuukausittaiset osingot indikoivat, voidaan pohtia sitä mitä hyötyä sosialismista on tällaiselle sijoittajalle. Luonnollisesti tässä tilanteessa sijoittajan ei tarvitse keskittyä puhtaaseen osinkosijoittamiseen tai hänen ei tarvitse realisoida salkustaan omistuksia niin paljon kuin ilman tätä valtion tukea tarvitsisi. Salkun pääomat voisivat esimerkiksi jatkaa poikimistaan korkoa korolle indeksirahastoissa.

Periaatteessa tämä mahdollistaa sosialismilla höystetyn taloudellisen riippumattomuuden myös pienemmällä salkulla, mutta tätä vaihtoehtoa en suosittele koska se sisältää liikaa riskejä niin sijoitusmaailman kuin valtionhallinnonkin puolelta. Esimerkiksi työmarkkinatuen ehtoja voidaan muuttaa tai se voidaan lakkauttaa kokonaan, jolloin ollaankin hyvin nopeasti taloudellisessa ahdingossa.

Yhteenveto

Sosialismia hyödyntävä taloudellinen (valtioriippuvainen) riippumattomuus on tällä tavalla mahdollista, joskaan ei missään nimessä suositeltavaa niin moraalisesti kuin riskienkin vuoksi. Mikäli tätä aikoo kokeilla, ainakin salkun on oltava sen verran suuri että sillä tulee hyvin toimeen ilman sosialismiakin.

Tämän artikkelin lähteenä käytin Kelan työmarkkinatukilaskuria joka löytyy täältä.

Tilastojen mukaan Suomi on länsimaa, jossa kansalaiset ovat suhteellisen köyhiä. Varallisuustilastojen perusteella olemme köyhempiä kuin esimerkiksi italialaiset tai vaikkapa espanjalaiset. Vertailu muihin Pohjoismaihin on hävettävää. Baltian maille pärjäämme, mutta nekin lähestyvät meitä ja ajavat tulevaisuudessa varallisuudessa ohitse mikäli emme saa muutosta aikaan. Mutta mistä ihmeestä tämä oikein johtuu?

Osakeomistaminen on tabu Suomessa

Suomalaisten varallisuus on pitkälti kiinni asunnoissa. Täällä asuntolainoja maksetaan reipasta vauhtia toisin kuin esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. Siellä laina-ajat ovat pidempiä ja täten maksettavat lainaerät maltillisempia. Vaikka asunnot maksavat sielläkin paljon, jää tällä taktiikalla rahaa muuhunkin, kuten esimerkiksi osakesijoituksiin.

Suomessa osakesijoittamiseen on tyypillisesti menneinä vuosina suhtauduttu rikkaiden harrastuksena, johon tavallisilla duunareilla ei ole varaa. Totuus on mahdollisimman kaukana tästä pinttyneestä näkemyksestä. Todellisuudessa osakesijoittaminen on mahdollista ja suositeltavaa ihan kaikille joilla pakollisten menojen jälkeen jää rahaa tilille lojumaan. Ja vaikka sijoitettavat summat olisivat alussa pieniä, aika tekee kyllä tehtävänsä ja pienistä puroista alkaa syntyä suurempia jokia kun korot kasvavat edelleen korkoa vuosien saatossa.

Lähtökohdat ovat erilaisia

Sijoituskärpänen ei kuitenkaan puraise itsekseen, vaan usein idea tulee ulkopuolelta. Monelle tämä vaikutin on esimerkiksi omat vanhemmat, muut sukulaiset tai ystävät. Nykyään myös esimerkiksi sosiaalinen media tai vaikkapa sijoitusblogi voivat toimia ideantuojina.

Kodin ja kasvatuksen vaikutus on merkittävä. Omalla kohdallani isäni kehoitti minua tutkimaan rahastoja, ja pian tämän jälkeen kiinnostuinkin sijoittamisesta toden teolla sekä aloin opiskelemaan asioita itsenäisesti muun muassa blogien parissa. Erään blogin ansiosta esimerkiksi ymmärsin siirtyä pankin rahastoista indeksisijoittajaksi ja varmistaa sijoituksilleni pienet kulut. Myöhemmin kun kokemusta kertyi, aloin ostamaan suoria osakkeita. Lapselleni avasin sijoitustilin heti kun se oli mahdollista, ja sinne ostan kuukausittain pienellä summalla indeksirahastoja jotka ehtivät 18 vuodessa todennäköiseti poikimaan merkittävän pesämunan. Hän tulee saamaan taloudelliseen ajatteluun vielä huomattavasti paremmat eväät kuin itse aikoinani sain.

Lähtökohta voi kuitenkin olla todella erilainen, mikäli on kyseessä perhe jossa vanhemmat ovat syystä tai toisesta työttömänä ja sosiaalitukien varassa. Tuolloin rahaa ei liiemmälti jää säästöön ja tällaisissa vanhemmissa osakesäästäminen voi aiheuttaa jopa vihaa tai inhoa. On helppo kuvitella, että tällaisen perheen lapset eivät tule ainakaan kotoa saamaan kovin hyvää talouskasvatusta tai oppia sijoitusasioista. Näissä tapauksissa koulu ja ystäväpiiri ovat niitä tahoja jotka voivat saada asenneilmapiirin muuttumaan ja kiinnostuksen sijoittamiseen heräämään nuoressa sijoittajan alussa.

Taloustaitoja kouluihin

Taloustaitoja ja sijoittamista tulisi opettaa kouluissa paljon enemmän. Omilta peruskouluajoiltani en juuri muista että osakkeista olisi puhuttu mitään, toivon mukaan nykyään tilanne on edes joiltain osin parantunut. Tutkitun tiedon perusteella opettajat ovat voimakkaasti kallellaan vasemmistoon päin, joten opettajien keskuudessa tiedot, taidot ja asenteet sijoittamista kohtaan eivät välttämättä ole kaikkein parhaimmalla tolalla. Toivon kuitenkin ettei tällä ole suuremmin merkitystä vaan nuoret saavat arvokasta sijoitustietoa jo peruskouluissa. Tämän avulla he tulevat taatusti pärjäämään paremmin elämässään.

Verotus tappaa toimeliaisuuden

Yhtenä kohtana omistamisen vaikeuteen Suomessa on pakko nostaa esille korkea verotus. Suomen korkea veroaste on saanut aikaan sen, että palkasta jää vähemmän rahaa käteen pakollisten menojen jälkeen. Etenkin keskituloisten tai sitä paremmin tienaavilta on verotuksen kautta viety kannustimet lisätöihin tai vastuulliseempaan positioon siirtymisestä. Lisätyön marginaalivero on sen verran suuri, että lisätyöpanokseen menetetystä ajasta hyötyy lähinnä valtio.

Koska kokean verotuksen jälkeen on vähemmän rahaa käytettävänä, ihmisillä on vähemmän varaa sijoittaa. Ja jos sijoitustoiminnalla jotain sattuu tienaamaankin ovat pääomatuloverot sangen korkeat. Osakesäästötilin lanseeraus ja talletusrajan nosto 100 000 euroon olivat valtiolta hyviä ensiaskelia sijoittamisen verotuksen kohtuullistamiseksi, lisäksi esimerkiksi Nordnetin sijoitusvakuutus vaikuttaa pätevältä ratkaisulta tähän ongelmaan.

Yhteenveto

Olemme kansakuntana huonoja omistamaan ja sijoittamaan. Siitä huolimatta sijoittamisen tulisi olla jokaisen harrastus. Lähtökohdat ovat ihmisillä erilaisia, mutta jo hyvän peruskoulutuksen on taattava kaikille riittävät opit taloudesta ja sijoittamisesta. Askelia on otettu viime vuosina oikeaan suuntaan, mutta mielestäni paljon on vielä tehtävää jotta ihmisille jäisi enemmän rahaa käteen työstään ja tätä kautta varoja joita sijoittaa. Myös pääomatuloverotuksessa voisi olla kohtuullistamisen varaa esimerkiksi pienillä pääomatuloilla.

Omistaminen ja sijoittaminen luovat turvaa tulevaisuuteen.

Suomen verotusjärjestelmä on monimutkainen ja koskettaa monia elämän osa-alueita. Verotuksen tavoitteena on rahoittaa yhteiskunnan todellisia tarpeita, mutta liiallinen holhous ja sosialismi voivat todellisuudessa aiheuttaa haittaa koko yhteiskunnalle. Tässä blogitekstissä tarkastellaan näitä aiheita sekä talousosaamisen merkitystä.

Verotus ja holhous

Verotus on välttämätöntä yhteiskunnan toiminnan ylläpitämiseksi. Kuitenkin liiallinen kansalaisten holhous voi johtaa riippuvuuteen ja passiivisuuteen. Kun yksilöille tarjotaan liikaa tukea, he saattavat menettää motivaationsa tehdä omia päätöksiä ja ottaa vastuuta omasta taloudestaan. Tämä voi vaikuttaa myös lasten kasvatukseen ja tukiriippuvuus voi myös periytyä seuraavalle sukupolvelle.

Holhous voi ilmetä esimerkiksi liian suurina tulonsiirtoina tai liian tiukkoina sääntöinä, Suomen tapauksessa monet varmasti tunnistavat meillä nämä molemmat. Jos perheet eivät ole vastuussa omasta taloudestaan, lapset eivät opi talousosaamista ja itsenäistä päätöksentekoa. Verotuksen ja tukipolitiikan tulisi kannustaa omatoimisuuteen ja vastuullisuuteen.

Työtä tekevien verotus keveni hieman tämän hallituskauden aikana, mutta maamme verotaso on valitettavasti yhä jopa koko maailman mittakaavassa kärkiluokkaa. Etenkin liika ansiotuloverotus passivoi työtä tekeviä, kun lisätöiden tienesteistä suuri osa menee verottajan pohjattomaan pussiin. Ja kaiken kukkuraksi korkeasta verotasosta huolimatta meillä ei ole riittävästi rahaa perusasioihin kuten terveydenhoitoon ja hoivapalveluihin, kouluihin tai esimerkiksi perusinfraan kuten teiden kunnostamiseen.

Talousosaaminen ja omistaminen

Talousosaaminen on tärkeä taito, joka tulisi oppia jo nuorena. Kaikkien olisi hyvä ymmärtää perusasioita kuten budjetointia, säästämistä ja sijoittamista. Näiden opettaminen seuraavalla sukupolvelle kuuluu vanhempien vastuuseen. Kun talousosaaminen lisääntyy, ihmiset voivat tehdä parempia päätöksiä omasta rahankäytöstään.

Omistaminen on myös tärkeä osa taloudellista hyvinvointia. Se voi olla esimerkiksi oma asunto, sijoitusasunto tai osakkeita. Omistaminen antaa ihmisille turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan talouteensa. Useissa muissa länsimaissa tämä on huomioitu merkittävästi Suomea paremmin, meillä keskimääräinen varallisuus on huomattavasti pienempi kuin muissa Pohjoismaissa tai vaikkapa esimerkiksi italialaisilla joille juuri pumppasimme EU-tuen muodossa lisää verorahojamme. Parannettavaa on vielä paljon, mutta esimerkiksi osakesäästötilin lanseeraus ja talletusrajan nosto 100 000 euroon ovat askelia oikeaan suuntaan.

Yhteenveto

Verotus on välttämätöntä, mutta ylikova verotus yhdistettynä liialliseen holhoukseen on haitallista. Talousosaaminen ja omistaminen ovat avainasemassa yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnissa. Jokaisen olisi tärkeää oppia säästämään ja lisäämään talousosaamistaan, jotta voimme rakentaa kestävää ja vastuullista yhteiskuntaa Suomessa.

Ammattiliittojen lakkokenraalit tiedottivat tänään uusista kaksi viikkoa kestävistä lakoista. Tämä ilmoitus tuli sen jälkeen, kun pääministeri Orpo kutsui ammattiliitot neuvotteluihin perjantaiksi. On ilman muuta selvää, että tällä toimenpiteellä ammattiliitot pyrkivät lisäämään panoksia perjantain neuvotteluihin, ja toivovat liennytyksiä jo hallituksen suunnittelemiin työelämän tehostustoimiin.

Tilanne on monella tapaa mielenkiintoinen. Hallituksella on vaaleissa saatu mandaatti tehdä jo pitkään kaivattuja lakimuutoksia, joilla pyritään palauttamaan Suomen kilpailukyky. Ammattiliitot pyrkivät kuitenkin ulkoparlamentaarisella vallallaan sabotoimaan näitä toimia parhaansa mukaan kiristämällä lakoilla. Viimeisin julkistettu kahden viikon lakko raskaaseen prosessiteollisuuteen ja satamiin laittaa käytännössä koko maan teollisuuden seis.

Tilanteen ratkaisevat lopulta työntekijät itse. Kumpi on tärkeämpää, toimia *hiipuvien ammattiyhdistysliikkeiden vallan nappuloina vai olla lojaali työnantajalleen joka tarjoaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen leivän pöytään? Tällä hetkellä markkinat ovat muutenkin heikot kun keikumme laman kynnyksellä, joten kannattaako lakkoilemalla riskeerata oman työnantajansa liiketoimia? Näin mittava lakko tulee toteutuessaan todennäköisesti aiheuttamaan YT-aallon jonka mukana tullaan näkemään sekä lomautuksia että irtisanomisia, valitettavasti.

Toivon mukaan tässä nähdään samalla Suomen viimeiset poliittiset lakot. Kuten nyt nähdään, tilanne on täysin kestämätön ja tarvittavia työelämäuudistuksia on mahdoton toteuttaa tällaisessa ympäristössä. Poliittisten lakkojen moraali on lisäksi todella löyhää. Lakkojen on tarkoitus kohdistua hallitukseen, mutta samalla aiheutetaan miljardiluokan vahingot yrittäjille. Tässä ei ole suoraan sanottuna mitään järkeä.

*Tarkkaa dataa ammattiyhdistysliikkeiden reaaliaikaisesta jäsenmääristä ei ole, joten lähteenä käytetty vanhempia tilastoja.
YTK työttömyyskassa puolestaan julkaisee jäsenmääriään vuosittain, ja siinä on nähtävissä merkittävää kasvua vuosi toisensa perään.

Terassin laajennus tuli ajankohtaiseksi tänä kesänä, ja tartuinkin tuumasta toimeen. Oma aikani ja taitoni ovat rajalliset, joten päätin teettää urakan ulkopuolisella urakoitsijalla. Ensimmäinen askel oli kilpailuttaa useampi rakennusfirma. Sain tarjouksia eri yrityksiltä ja punnitsin tarkkaan niiden sisältöä ja hintaa. Lopulta tartuin houkuttelevaan tarjoukseen, joka vaikutti sopivalta budjettiini.

Tarjouksessa mainittiin muun muassa selvästi, että hinnat sisältävät verot. Tämä oli minulle tärkeä seikka, jotta välttäisin ikävät yllätykset laskutuksen yhteydessä ja ymmärtäisin projektin kokonaiskustannukset paremmin. Pian aloitimmekin terassin rakentamisen valitun rakennusfirman kanssa, ja huomasin, että heidän ammattitaitonsa ja työn laatu olivat erinomaisia.

Kun lasku kuitenkin saapui, ilmeni ongelmia. Lasku oli noin 800 euroa suurempi kuin alustavien laskelmien mukaan. Nopealla vilkaisulla selvisi, että hintojen päälle oli lisätty vielä arvonlisävero, vaikka tarjouksessa nimen omaan oli selkeästi ilmoitettu, että hinnat sisältävät verot. Tämä herätti epäilyksiä, oliko kyseessä huijausyritys vai rehellinen virhe.

Yritys myönsi virheensä ja korjasi laskun, mutta seuraava laskutus oli yhä suurempi kuin odotettu. Tämä johtui siitä, että laskutettava terassin pinta-ala oli suurempi kuin se oikeasti oli. Kysyin että mistä nämä mitat on saatu ja ilmoitin heille terassin oikeat mitat. Tuohon kysymykseeni en luonnollisesti saanut vastausta. Tämän jälkeen saimme lopulta sovittua laskutuksen oikealle tasolle.

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun tilasin rakennuspalveluita, mutta tästä jäi kuitenkin huono maku ainakin kyseisestä firmasta. Miksi laskuun lisättiin verot vaikka tarjouksessa mainittiin hintojen sisältävän verot, eikö firman laskutus osaa lukea omia tarjouksiaan? Heiltä kävi myös projektin alussa työnjohtaja ottamassa terassityömaalla alustavia mittoja ja toisekseen olisivathan terassin tekijät voineet varmistusmitata kuinka suuren terassin lopulta rakensivat. Nyt yritettiin viilata asiakasta linssiin heittämällä pelkkä arvio alasta ja tottakai yläkanttiin.

Huolimattomuutta, tuplahuijausyritys vai alan tapa?

Tein vajaa kuukausi sitten autokaupat täyssähköautosta. Samalla kerrytin kokemuksia hieman näistä kotimaisista kilpailijoista, Sakasta eli Suomen Autokauppa Oy:sta sekä Kamuxista. Aivan mutkitta tai laadukkaasti eivät kaikki prosessit toimi, niistä seuraavaksi lisää.

Saka otti minulta ilmaisen lainan

Koska Suomen sähköautokanta etenkin täällä Pohjoisessa on huono, maamme sähköautojen valikoima on aika lailla Etelä-Suomen varassa. Bongasin sopivan auton Vaasasta, ja alustavasti kyselin auton tietoja. Kaikki näytti hyvältä, ja keskustelut etenivät siihen että kävisin Vaasassa koeajamassa autoa. Tämä siksi, että minulla oli juhannuksen tienoilla muutenkin menoa sinne suunnalle.

Keskustelujen edetessä myyjä toivoi, että maksaisin autosta 200€ varausmaksun jolloin he poistavat auton myynnistä ja se on siten varattu kokonaan minulle. Varausmaksun saisi heti takaisin mikäli en pitäisikään autosta. Emmin hieman, sillä osasin jotenkin jo aavistaa että vaikeuksia seuraa kun rahaa siirrellään tililtä toiselle, etenkin autokauppiaalle.

Myyjä ehdotti vielä, että he voisivat toimittaa auton Ouluun, joten voisin koeajaa sen jo ennen juhannusreissuani. Näin sovittiin. Lopulta auto tuli Ouluun vasta juhannuksen jälkeen, koska se oli Saksasta tuotu ja paperihommat vielä tekemättä. Näitä sattuu.

Olin alunperin kysynyt myyjältä auton kunnosta, ja hän ei huomannut auton korissa mitään erityistä sanomista. Livenä autoa katsellessani totesin, että korissa on kauttaaltaan pohjamaaliin menneitä jälkiä siellä täällä. Apukuskin ovessa oli useampikin jälki, jotka olisi kyllä pitänyt huomata. Koska auto on minulle suuri ostos, en halunnut ostaa autoa jonka katsominen harmittaisi minua joka päivä. Niinpä päätin hylätä tämän auton. Jälkikäteen voisi sanoa, että monelta harmilta olisi säästytty jos myyjä olisi vilkaissut autoa heti alunperin paremmin (tai vaihtoehtoisesti ollut rehellinen, mutta tähän en haluaisi uskoa).

Pyysin tuolloin saman tien myyjältä 200€ varausmaksun palauttamista, hän lupasi olla yhteydessä toimistoon ja hoitaa homman. Aikaa kului eikä rahoja kuulunut, kysyin uudestaan ja myyjä lupasi jälleen laittaa toimistolle viestin. Kului taas viikko eikä vieläkään rahoja kuulunut, ja otin uudelleen yhteyttä, myyjä lupasi taas olla toimistoon yhteydessä. Vihdoin kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä pyynnöstäni rahat tulivat tilille. Mitä tuossa välillä tapahtui? Oma päätelmäni on, että Saka otti minulta ilmaisen korottoman lainan. Asiakkalle on ikävä tunne kun omat rahat ovat toisella takavarikossa.

Kaupat Kamuxin kanssa

Kamuxilla oli vastaava auto, mutta huomattavasti vähemmän ajettuna ja parempikuntoisena myynnissä täällä Oulussa. Niinpä aloimme tästä hieromaan kauppoja, ja lopulta kaupat syntyivätkin. Kaupan yhteydessä sovittiin, että Kamux tilaa autoon sekä uudet kesä- että talvirenkaat. Mitään sen kummempia ehtoja näille en asettanut, oletin että Kamux tilaa jotkin kohtuuhintaiset rengassarjat autoon.

Ja niinhän Kamux toden totta tekikin. Kesärenkailla ei mielestäni suuremmin ole väliä kunhan melutaso on kohtuullinen ja ellei ajele kovassa vesisateessa. Siitä huolimatta hieman hymyilytti kun huomasin, että Kamux laittoi autooni Tuulilasin kesärengastestissä huonoiten pärjänneet renkaat, Sailun Atrezzo Elitet.

Hyvä on, en asettanut kesärenkaille mitään odotuksia, mutta kyllä tästä saa aika negatiivisen kuvan siitä kuinka Kamux kohtelee maksavia asiakkaitaan. Ymmärrän, että yrityksen tarkoitus on ainoastaan rahan tekeminen osakkeenomistajille, mutta voisiko pienellä pelisilmällä näissä tapauksissa parantaa asiakaskokemusta, ja sitouttaa asiakasta ostamaan uudelleenkin auton samasta liikkeestä? Hintaero esimerkiksi Roadhawkkeihin olisi ollut vain muutamia euroja koko setille.

Yhteenveto

Minulle on jäänyt autokaupoista ja autokauppiaista negatiivinen kuva menneiltä vuosilta. Tämä johtuu siitä, että myyjät eivät ole aina olleet valmiita noudattamaan virhevastuutaan. Toivoin, että autokauppa olisi vuosien saatossa mennyt hieman asiallisempaan suuntaan, mutta nämä kokemukset osoittavat että asiakaspalvelu tai hyvä asiakaskokemus eivät vieläkään ole ykkösprioriteetteja alalla. Kunhan rahat on asiakkaalta saatu, jälkityöt hoidetaan sen jälkeen vähän sinne päin.

Milllaisia kokemuksia sinulla on autokaupoista? Kirjoita kommentti!