Kategoria: talous

  • YLE maalittaa jälleen Nordeaa

    Kaikki varmaan muistavat kuinka jo reilu vuosi sitten YLE penkoi Panaman ja paratiisin papereita. Ennakkoon näitä ”kohupaljastuksia” markkinoitiin erittäin näkyvästi, ikäänkuin ne sisältäisivät jotain poikkeuksellista tietoa veronkiertäjistä. Toisin kuitenkin kävi, koko juttu oli täysi pannukakku ja kertoi lähinnä siitä kuinka vähän YLE:n toimittajat ymmärtävät esimerkiksi laillisen verosuunnittelun realiteeteista. Samalla tämä vaikutti olevan kohdistettu lokakampanja Nordeaa vastaan.

    Kaksi päivää sitten julkaistiin uutta tietoa koskien Putinin lähipiirin rahanpesua. YLE:n saamien tietojen mukaan rahaa on pesty Nordean tilien kautta noin 700 miljoonan euron edestä. Koska liettualaispankista vuodettua aineistoa on käyty läpi toimittajien kesken, minua ihmetyttää erityisesti se kuinka he ovat kyenneet arvioimaan millaisen rahan alkuperä on rikollisista lähteistä ja mikä vain tavallisesta veroparatiisirahasta eli kansainvälisestä verosuunnittelusta. Näissähän rahasiirtojen rakenne on hyvin samankaltainen, eli rahat siirtyvät veroparatiisin kautta kohdepankin tilille. Korvaani särähti kuinka ohjelmassa ei lainkaan todistettu, että raha olisi alunperin rikollisista lähteistä. Tämän todistamatta jättäminen vie jo pohjaa siltä väitteeltä, että kyse ylipäätään on rahanpesusta.

    Toinen seikka mikä mietityttää on se, että eiväthän toimittajat voi tietää millaisiin toimiin esimerkiksi Nordean sisällä on ryhdytty rahansiirtojen tutkimiseksi. Ja toisaalta Nordea on siinä mielessä ollut mediakohun kautta vaikeassa asemassa, sillä he eivät voi tietenkään kommentoida yksittäisiä tapauksia. Miksi YLE hyökkää näin voimakkaasti yksittäisen pankin kimppuun jälleen kerran varsinkin kun oletettavasti tiedetään ettei pankista voida kommentoida yksittäisten tapausten ja tutkimusten yksityiskohtia?

    Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull vieraili A-Studiossa vastaamassa näihin ”uusiin” paljastuksiin. Nordea on panostanut lähes puoli miljardia euroa  edellisen reilun 3 vuoden aikana rahansiirtojen valvontaan ja palkannut 1500 henkilöä tutkimaan mahdollisia rahanpesutapauksia. Asia on siis otettu erittäin vakavasti jo useita vuosia, eikä näiden paljastusten myötä tullut konsernijohtajan mukaan esille mitään uutta.

    Vaikuttaa siltä, että YLE on varsin tarkoitushakuisesti maalittanut Nordeaa tämän tutkintansa aikana, jotta saataisiin kohua aikaan sekä jokin syntipukki nostettua esiin. Todellisuudessahan pankki ei koskaan pese rahaa vaan kyse on rikollisten suorittamista transanktioista joissa pankki on vain välikädessä. Kuten konsernijohtaja von Koskull sanoi, asiat ollaan kuitenkin otettu jo vuosikaudet tosissaan ja niihin on panostettu mittavat resurssit. Näin ollen YLE:n toiminta on jälleen kerran osoittautunut kohusta huolimatta pannukakuksi kuten edellisilläkin kerroilla. Pitäisikö YLE:n toimia kohtaan järjestää tutkinta koskien tahallista kurssimanipulaatiota, sillä Nordean osakekurssi painui näiden kohu-uutisten myötä pahimmillaan noin -5% pakkaselle, päätyen kuitenkin päivän päätteeksi noin -4 prosenttiin?

    Seuraavana päivänä kurssi kuitenkin avasi nousuun, ja nopeimmat ehtivätkin hyödyntää tämän tilanteen edukseen.

  • Pitääkö Norwegianilla lentävän olla nyt huolissaan?

    Lentoyhtiö Norwegian Air Shuttle on ollut viimeaikoina otsikoissa sen ajauduttua rahoituskriisiin. Viime vuoden viimeisellä kvartaalilla yhtiö teki 300 miljoonan euron tappion ja ilmoitti samalla aloittavansa lähes samansuuruisen osakeannin turvatakseen rahoituksensa. Luonnollisesti pörssikurssi on ottanut pahoin siipeensä näistä uutisista, mutta täytyykö myös lentolippuja ostaneiden matkustajien olla huolissaan?

     

    Norwegianin Boeing 737-lentokone laskeutumassa hakemaan uutta rahoitusta.

     

    Mielestäni ei, sillä Norwegian Air Shuttle on osakeannin lisäksi aloittanut aktiiviset toimet turvatakseen talouttaan. Uusien koneiden ostot laitettiin jäihin ja vanhempaa kalustoa on myös myyty. Lisäksi reittiverkostoa karsitaan. Taloussanomien mukaan yritysjärjestelyt ovat yhä mahdollisia, Norwegian Air Shuttle on uuden kalustonsa myötä liian houkutteleva ostokohde vakavaraisemmille lentoyhtiöille. Näin ollen on suhteellisen varmaa, että Norwegianin lennot lennetään jatkossakin sovitusti.

     

    Olennaista on kuitenkin, että asiakkat maksavat ostoksensa luottokortilla jolloin mahdolliset lentojen peruuntumiset menevät luottokunnan piikkiin. Ja mikäpä olisi parempi luottokortti näiden lentojen ostamiseen kuin tuttu ja turvallinen Bank Norwegianin luottokortti. Bank Norwegianista tulee huomata, että sen sidonnaisuudet lentoyhtiöön ovat sangen vähäiset. Lentoytiö Norwegian Air Shuttle omistaa Bank Norwegianista 16,4% osuuden. Pankkipuolen toiminnot ovat täten lentoyhtiön mahdollisesta konkurssista huolimatta turvattuja. Luonnollisesti mikäli sinulla on talletuksia Bank Norwegianissa, ovat ne vielä Norjan valtion suojarahaston turvaamia.

     

    Henkilökohtaisesti en siis ole huolissani Norwegianin nyt kohtaamista ongelmista. Lentoyhtiön sulautuminen toiseen yhtiöön on toki mahdollista, mutta tästä huolimatta sovitut lennot tullaan todennäköisesti lentämään sovittujen aikataulujen mukaisesti. Tämäkin skenaario tulisi käytäntöön vain ääritapauksessa, Norwegian Air Shuttlen saadessa rahoituksensa kuntoon tulee se jatkamaan ponnistelujaan kohti paranevaa kannattavuutta itsenäisenä yhtiönä. Näin ollen kerrytetyt Cashpointit ehtii käyttämään ja muuttamaan lentopisteet lentolipuiksi myös tulevaisuudessa.

     

    Kuten jotkut saattanevat muistaa, kävin viime syksynä ilmaismatkalla Puolan Krakovassa. Tällä hetkellä tililläni on yhä sen verran Cashpointseja, että tänäkin vuonna taidan lentopisteillä jonkinlaisen matkan suorittaa. En voi olla korostamatta sitä, että yhä tälläkin hetkellä Norwegianin luottokortti tarjoaa matkustavalle ihmiselle ilmaisen lounaan, ja jopa minunkin pienillä menoillani kortti mahdollistaa ilmaismatkailun vuosittain. Jos haluat lukea lisää kortin ominaisuuksista ja pisteiden kertymisestä, luethan vanhemman Norwegianin luottokorttia käsittelevän kirjoitukseni.

     

    Cashpoint-saldoni tällä hetkellä. Määrä vastaa tämän päivän kurssillä noin 238 euroa.

     

    Mikäli haluat inspiraatiota tai vinkkejä mihin lentää, kannattaa tarkistaa koodaamani sivusto Lentobotti. Lentobotin idea on, että tietokone suorittaa ympäri vuoden lentohakuja ja listaa sivuille halvimmat löytämänsä hinnat. Näin ollen sivuilta löytyvät tarjoukset ovat aina ajantasaisia. Kohteiden lisäksi se näyttää kohteessa vallitsevat sääolosuhteet. Amerikan kohteissa Lentobotti osaa myös ehdottaa NHL- tai NBA-lippuja mikäli näitä pelataan kohdekaupungissa ja ne sattuvat osumaan loman kohdalle. Tulevaisuudessa tarkoituksena olisi laajentaa tapahtumatarjontaa niin kotimaassa kuin maailmallakin esimerkiksi konsertteihin.

  • Ammattiliitot, Kojamo ja ahneus

    Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

    Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

    Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

    Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viimeaikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

    En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

    Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

    Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

    Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

  • Työvoimapula Suomessa

    Jo vuosikausien ajan Suomessa on puhuttu työvoimapulasta joka iskee kasvoille suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tuo työvoimapula antaa yhä odottaa itseään.

    Tarkastelin tuoretta tilastokeskuksen työttömyystilastoa heinäkuulta ja parhaassa työiässä olevia 20-64-vuotiaita ihmisiä on tällä hetkellä työttömänä 189 000. Tämä kuulostaa valtavalta määrältä. Onkin kummallista kuinka meillä on samaan aikaan sekä työvoimapula että massatyöttömyyttä, ja samaan aikaan esimerkiksi turvapaikanhakijoita on povattu ratkaisuksi tähän työvoimapulaan jota ei siis todellisuudessa ole.

    Koska työttömyys varsinkin nuorten keskuudessa on ollut kasvamaan päin, ovat maamme työvoimapoliittiset ratkaisut olleet riittämättömiä. Nuorten työllistymistä siirrettiin vastikään muutamalla vuodella eteenpäin nostamalla eläkeikiä. Meillä koulutetaan liikaa ihmisiä aloille joilla ei ole työvoimatarvetta. Koulutusta tulisi lisätä aloille, joilla on kysyntää ja puolestaan karsia aloilta joita vaivaa massatyöttömyys. Koska muutokset työvoimatarpeessa ovat yhä nopeampia, tulee koulutusjärjestelmän kyetä reagoimaan muutoksiin nopeammin. Nuorille tulisi jo aikaisessa vaiheessa ammatinvalintaa tehdessä painottaa riittävästi seuraamaan alan työvoimatarvetta. Pahimmassa tapauksessa se oma unelma-ammatti ei työllistä koskaan.

    Toisen korkeakoulututkinnon opiskelemista vaikeutettiin rajoittamalla tukikuukausia, mutta tehtiinkö tämä päätös liian aikaisin? Tavoitteena oli vähentää ”ikiopiskelijoiden” määrää ja sysätä heitä työelämään. Nykyjärjestelmällä toinen korkeakoulututkinto voi kuitenkin tulla tarpeeseen, mikäli ensimmäinen koski alaa jolta ei ole koskaan ollut mahdollisuuksia työllistyä. Mielestäni ensin olisi pitänyt korjata kohtaanto-ongelma koulutuksen ja työvoimatarpeen välillä.

    Koska maahanmuuttoasiat ovat olleet tapetilla viimeaikoina, on paikallaan pohtia onko esimerkiksi kielitaidottomista turvapaikanhakijoista todella ratkaisuksi tähän ongelmaan. Voisi olettaa että paljon pienemmillä kustannuksilla valjastaisimme omat työttömien reservimme käyttöön mikäli asiaan kohdennettaisiin samanlaisia miljardipanostuksia kuin turvapaikkabisnekseen. On toki eri asia tarjota humanitaarista apua ja siihen en ota sen kummemmin kantaa, mutta mielestäni nimenomaan työllisyysongelmaan ei heistä ole ratkaisuksi.

    Työ itsessään muuttuu yhä nopeammin ja tästä syystä työurien on ennustettu tulevaisuudessa koostuvan useammista pätkistä sen sijaan että tehtäisiin elinikäisiä uria samassa työssä ja saman työnantajan palveluksessa. Meidän ja työvoimapoliittisten ratkaisujen tulee olla tähän valmiita.

  • Valtionyhtiöt ja toimitusjohtajien lisäeläkkeet

    Viime päivinä on kohistu näyttävästi Pekka Vauramon lisäeläkkeestä. Finnairin toimitusjohtajalle maksetaan 130 000 euron lisäeläkettä vaikka pääministeri Juha Sipilä on linjannut, että valtion enemmistöomistamissa yhtiöissä tätä palkitsemistapaa ei käytetä. Sen sijaan peräänkuulutetaan palkkamalttia kiky-hengessä.

    Nyt kuitenkin Finnairin hallitus on ehdottanut Vauramolle lisäeläkettä kaikesta huolimatta. Koska tällainen virhe on päässyt tapahtumaan, on joku joko tehnyt virheen tai laiminlyönyt tehtäviään. Onkin kummallista että tämä päätös on mennyt ohi tuolloin omistajaohjauksesta vastaavalta Sipilältä. Vai vieritetäänkö sittenkin vastuu Finnairin hallitukselle? Näyttää siltä, että tässa tapauksessa vahvimmin kätensä on liannut valtion omistajaohjauksesta vastaava virkamiesjohtaja Eero Heliövaara.

    Joka tapauksessa kyseessä on palkankorotus valtionyhtiön johtajalle samaan aikaan kun tavalliselta duunarilla korotukset ovat nollassa ja vaaditaan kikyhenkeä ”yhteisissä talkoissa.”

    Lukaisin kommenttiosiota eräässä talouslehdessä ja siellä oli varsin tulisia kommentteja liittyen siihen kuinka tämäkin raha revitään duunarin selkänahasta. Tästä olen kuitenkin eri mieltä, sillä Finnairkin on markkinavetoisesti tuloksensa tekevä yhtiö ja toimii ilman valtion subventiota eli käymättä veronmaksajien kukkarolla. Toimitusjohtajan palkka sekä lisäeläke, joka on vain hieman eri tavalla maksettua palkankorotusta, kuuluvat yhtiön normaaleihin palkkamenoihin. Valtiolle(eli veronmaksajille) ja osakesijoittajille tulevaan osinkovirtaan tällä summalla on käytännössä mitätön vaikutus.

    Kukkaron sijaan suurin kolhu tulikin lähinnä solidaarisuuteen juuri heikoimpana hetkenä,  kun perusduunari suorittaa pakollisia kikypäiviään palkatta.

  • Jotain uutta ja erilaista tulossa piakkoin

    Olemme pian saamassa päätökseen kuukausien kehitystyön. Tuloksena saimme aikaiseksi jotain mikä kiinnostanee teitä kaikkia sijoittamisesta kiinnostuneita. Tarvitsemme vielä viimeiset testaukset jotta voimme olla varmoja koodausjälkemme toimivuudesta.

    Nyt oli kuitenkin jo aika juhlia tähänastista työtä teen ja mansikkakakun kera. Pysykäähän mukana, kerromme pian lisää mitä tuleman pitää!

     

  • Mietteitä ministereiden osakeomistuksista ja piensijoittajien verokohtelusta

    Julkisessa keskustelussa on usein tullut esille etteivät kansanedustajat ole kovin suotuisia piensijoittajia kohtaan eivätkä suosi kansankapitalismin lisäämistä. Pääomaverot ovat kiristyneet vuosi toisensa jälkeen, ja sijoitusharrastuksen kannattavuus on tästä syystä heikentynyt. Ennen edellisiä eduskuntavaaleja puhuttiin jo pienten osinkojen verottomuudesta, mutta tämäkin jäi lopulta vain puheeksi. Päätimme nyt tutkia ministereiden osakeomistuksia sekä ottaa selville tätä kautta onko heillä harrastuneisuutta sijoittamista kohtaan.

     

    Pääministeri Juha Sipilä

    • Nordea Eläkesijoitus
    • Nordea säästöhenkivakuutus 2 kpl
    • Nordea Capital Private (tuottokori)
    • OP Kasvutuottotili
    • Ei suoria osakeomistuksia, omistusten arvoja ei kerrottu

     

    Ulkoasiainministeri Timo Soini

    • Elisa Oyj 50 osaketta (1758€)
    • Metso Oyj 20 osaketta (549€)
    • Outokumpu Oyj 150 osaketta (1062€)
    • Wärtsilä Oyj 20 osaketta (1151€)
    • Outotec Oyj 200 osaketta (1118€)
    • Sampo Oyj 20 osaketta (934€)
    • Pörssiomistukset yhteensä 6572€

     

    Valtiovarainministeri Petteri Orpo

    • Kone 60 kpl (2660€)
    • Metso 50 kpl (1373€)
    • Neste Oil 150 kpl (5553€)
    • Nokia 802 kpl (4411€)
    • Oriola-KD B 240 kpl (874€)
    • UPM 300 kpl (6822€)
    • Ponsse 200 kpl (4832€)
    • Raisio 500 kpl (1805€)
    • Talvivaara 6500 kpl (0€)
    • Pörssiomistukset yhteensä 28 330€

     

    Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen

    • Sampo A 10 kpl (467€)

     

    Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko

    • Op-Eläkevakuutus 2.500€
    • Op-Sijoitusvakuutus 25.100€

     

    Perhe- ja peruspalveluministeri (10.7.2017 asti) Juha Rehula

    • Neo Industrial B 20 kpl (198€)
    • PHP Holding Oy 2 kpl (2 800€)
    • Pörssiomistukset 198€

     

    Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä

    • Kemira 30 kpl (321€)
    • Tikkurila 7 kpl (128€)
    • Telia Company 228 kpl (910€)
    • Suur-Savon Sähkö 30 kpl, Lähteen mukaan osakkeilla on käyty kauppaa 3 750 euron hintaan joten omistusten arvo on noin 112 500€
    • Pörssiomistukset yhteensä 1359€

     

    Eurooppa-, kulttuuri-, ja urheiluministeri Sampo Terho

    • Rahasto-osuuksia 137 000 euron arvosta

     

    Maatalous- ja ympäristöministeri sekä asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

    • Afarak group 2000 kpl (1560€)
    • Componenta 690 kpl (159€)
    • Metso 70 kpl (1098€)
    • Outokumpu 480 kp (3398€)
    • Outotec 400 kpl (2236€)
    • Pöyry 400 kpl (1980€)
    • Pörssiomistukset yhteensä 10 431€

     

    Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

    • Stockmann B 174 kpl (1275€)

     

    Ei lainkaan omistuksia

    • oikeusministeri Antti Häkkänen
    • kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen
    • puolustusministeri Jussi Niinistö
    • elinkeinoministeri Mika Lintilä
    • sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila
    • sisäministeri Paula Risikko
    • työministeri Jari Lindström
    • opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen

     

    Tästä listauksesta nähdään, että osakesijoittaminen ei ole aivan suurinta huutoa ministerien keskuudessa. Poikkeuksen tekee Juha Sipilän tiettävästi miljoonien arvoinen salkku. Suurin yksittäisiä pörssiosakkeita sisältävä salkku löytyy Petteri Orpolta. Orpon yli 100 000 euron vuosituloihin nähden salkun koko on kuitenkin vaatimaton. Koska hallituksella ei ole suuremmin harrastuneisuutta sijoittamisen alalta, heidän voi olla vaikea asettua piensijoittajan asemaan päätöksiä tehdessään. Tästä päästäänkin kevyellä aasinsillalla nykyiseen eriarvoiseen osinkoverotukseen.

    Tällä hetkellä osinkoveroprosentti on 30%, ja 30 000 euroa ylittävältä osalta 34%. Osingoista 85% on veronalaista tuloa. Mikäli taas omistusosuus pörssiyhtiöstä ylittää 10% rajan, osinkoveroa maksetaan pyöreät nolla prosenttia. Samoin myös ammattiliittojen, rahastojen sekä yleishyödyllisten säätiöiden osingot ovat verottomia. Tämä on esimerkki sijoittajien eriarvoisesta kohtelusta ja suurten sijoittajien suosimisesta. Käytännössä siis verorasitus kohdistuu ainoastaan piensijoittajiin ja suurimmat omistajat pääsevät kuin koira veräjästä. Tämä ei kannusta piensijoittajia sijoittamaan pörssiin, vaan rahat jäävät helposti säästötilille. Olisi mielenkiintoista kuulla mikä logiikka on taustalla verottomissa osingoissa yli 10% pörssiyhtiöstä omistaville, samalla kun pieniä omistajia verotetaan yhä rankemmalla kädellä. Lisäksi suuret omistajat pystyvät minimoimaan veronsa erilaisin yritysjärjestelyin. Suomen rikkain mies ja Koneen suuromistaja Antti Herlin maksaa veroja miljoonaosingoistaan alle 5%.

    Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius laski muutama vuosi sitten, että kaikille osingonsaajille sama kolmen prosentin osinkovero takaisi valtiolle nykyisen suuruisen verokertymän. Näin pieni veroprosentti tuskin heilauttaisi suurimpien sijoittajien tuottoja suuntaan tai toiseen, mutta toisi merkittävän helpotuksen piensijoittajan verokohteluun. Erityisesti ennen viime eduskuntavaaleja puhutusta 500 euron verottomasta pienosingosta voisi tulla toteutuessaan varsinainen pörssimagneetti, joka rohkaisisi piensijoittajia sijoitusharrastuksen äärelle.

    Toivon, että vielä jonakin päivänä verokohtelua tasapäistetään ja asteittain siirrytään pois nurinkurisesta veroprogressiosta jossa ne, jotka tienaavat vähiten maksavat eniten veroja.

     

    Lähteet:

    YLE: 8 miljardin pörssiosingoista veroja alle 400 miljoonaa

    Talouselämä: Maistuisiko kolmen prosentin osinkovero?

     

  • Pikavisiitti Tampereella

    Suoritin alkuviikosta työmatkan Tampereelle. Tampereen saavutettavuus Oulusta käsin on helpointa junalla, joten valitsinkin menopeliksi tällä kertaa lentokoneen sijasta Intercity-junan. Vihdoinkin lähinnä Onnibussin aiheuttaman kilpailun takia VR joutui taipumaan ja uudistamaan lippuhinnoittelunsa sille tasolle, että junaa voi siviililiikenteessäkin pitää vaihtoehtona omalle autolle. Tällä kertaa kuitenkin bisnesmatkan ollessa kyseessä työnantaja maksoi viulut, joten kuluista viis. Tarkoituksenani oli viettää Tampereella yksi yö majoittuen Scandic-hotellissa.

    Junaa ei turhaan mainosteta rennoksi tavaksi matkustaa. Matkalla ehtii lukea sähköpostit ja hoitaa työasioita. Nykyään jokaisessa junassa on saatavilla langaton verkko, jonka nopeus tuli toki testattua. Huomionarvoista lienee se, että itseasiassa Norwegianin lentokoneissa internet on aavistuksen nopeampi. Jos missasit aikaisemman tarinan Helsingin reissustamme, se löytyy tästä.

    Saavuttuani Tampereen asemalle huomasin välittömästi epäkohdan kotikaupungissani Oulussa. Tampereen asemarakennus nimittäin oli hieno ja moderni. Kun turisti saapuu Ouluun hän ei erota onko saapunut Kauhavalle tai muuhun vastaavaan pienempään maalaispitäjään. Pohjoisen pääkaupungista puuttuu selvästi suurkaupunki meininki vaikka Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Oulussa matkustajaa tervehtii vanha asemarakennus suoraan vuodelta 1886. Palvelujakin löytyy, nimittäin R-Kioski ja muutama penkki. Kuinka ihmeessä Oulussa ollaan uuden matkakeskuksen rakentamista lykätty näin pitkään, eikä vieläkään ole mitään valmista saatu aikaiseksi? Viimeisimpien tietojen mukaan aseman viereen ollaan rakentamassa, yllätys yllätys, kerrostaloja ja ehkä joskus myöhemmin hamassa tulevaisuudessa matkakeskusta.

    Mutta pysytäänpäs tarinassa. Nappasin Scandicista pari kuvaakin.

    Huone oli siisti ja kyllähän siellä kelpasi köllötellä.

    Kun olin seuraavana päivänä lähdössä takaisin pohjoisen pääkaupunkia kohti, nappasin kuvan vielä uudehkosta hotelli Tornista. Siinä on kyllä sellainen maamerkki jota kaipaisimme Ouluunkin. Muistaakseni torinrannan seutuville oli jossain kaavassa suunniteltu vastaavaa tornihotellia mutta lieköhän nuo suunnitelmat on jo haudattu?

    Paluumatka ei sitten mennytkään ihan putkeen. Aikaisemmin lähteneen tavarajunan veturi oli hajonnut, ja jouduimme odottelemaan niin kauan kunnes tavarajuna saatiin hinattua pois tieltämme. Usein VR:ää syytetään siitä, että olivat olosuhteet mitkä tahansa syytetään aina säätilaa ongelmien aiheuttajaksi.


    VR:n kuulutus IC27

    Hiljalleen alkoi tuntua siltä ettei matka ala ikinä. Lopulta olimmekin aikataulua yli kaksi tuntia jäljessä.

    Mikäpäs siinä sitten odotellessa kun nettikin toimii ja samalla hoitelin työasioita.

    Vähän ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa, oli Junassa hetken aikaa mukava tunnelmavalaistus. Tälläinen valaistus johtui kai siitä, että veturia oltiin liittämässä takaisin vaunuihin.

    Saavuttuani takaisin Ouluun, ajattelimme kollegani kanssa ottaa tolpalta taksin ja suhahtaa samalla taksilla kotiin. Ikävä kyllä junan myöhästymisestä johtuen taksitolppa olikin tällä kertaa tyhjä. Vaikuttaa siltä, että taksarit eivät ehdi työssään seurailla junien aikatauluja kun ajoa on niin paljon. Se on hienoa se, tämähän kertoo suoraan siitä että talouden rattaat pyörivät laakerit punaisina. Lopulta löysimme yhden taksin käveltyämme 500 metriä Oulun keskustaan päin. Taksikuski oli ystävällinen ja sammutti taksamittarin 100 m ennen kotioveani.