Suoritin alkuviikosta työmatkan Tampereelle. Tampereen saavutettavuus Oulusta käsin on helpointa junalla, joten valitsinkin menopeliksi tällä kertaa lentokoneen sijasta Intercity-junan. Vihdoinkin lähinnä Onnibussin aiheuttaman kilpailun takia VR joutui taipumaan ja uudistamaan lippuhinnoittelunsa sille tasolle, että junaa voi siviililiikenteessäkin pitää vaihtoehtona omalle autolle. Tällä kertaa kuitenkin bisnesmatkan ollessa kyseessä työnantaja maksoi viulut, joten kuluista viis. Tarkoituksenani oli viettää Tampereella yksi yö majoittuen Scandic-hotellissa.
Junaa ei turhaan mainosteta rennoksi tavaksi matkustaa. Matkalla ehtii lukea sähköpostit ja hoitaa työasioita. Nykyään jokaisessa junassa on saatavilla langaton verkko, jonka nopeus tuli toki testattua. Huomionarvoista lienee se, että itseasiassa Norwegianin lentokoneissa internet on aavistuksen nopeampi. Jos missasit aikaisemman tarinan Helsingin reissustamme, se löytyy tästä.
Saavuttuani Tampereen asemalle huomasin välittömästi epäkohdan kotikaupungissani Oulussa. Tampereen asemarakennus nimittäin oli hieno ja moderni. Kun turisti saapuu Ouluun hän ei erota onko saapunut Kauhavalle tai muuhun vastaavaan pienempään maalaispitäjään. Pohjoisen pääkaupungista puuttuu selvästi suurkaupunki meininki vaikka Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Oulussa matkustajaa tervehtii vanha asemarakennus suoraan vuodelta 1886. Palvelujakin löytyy, nimittäin R-Kioski ja muutama penkki. Kuinka ihmeessä Oulussa ollaan uuden matkakeskuksen rakentamista lykätty näin pitkään, eikä vieläkään ole mitään valmista saatu aikaiseksi? Viimeisimpien tietojen mukaan aseman viereen ollaan rakentamassa, yllätys yllätys, kerrostaloja ja ehkä joskus myöhemmin hamassa tulevaisuudessa matkakeskusta.
Mutta pysytäänpäs tarinassa. Nappasin Scandicista pari kuvaakin.
Huone oli siisti ja kyllähän siellä kelpasi köllötellä.
Kun olin seuraavana päivänä lähdössä takaisin pohjoisen pääkaupunkia kohti, nappasin kuvan vielä uudehkosta hotelli Tornista. Siinä on kyllä sellainen maamerkki jota kaipaisimme Ouluunkin. Muistaakseni torinrannan seutuville oli jossain kaavassa suunniteltu vastaavaa tornihotellia mutta lieköhän nuo suunnitelmat on jo haudattu?
Paluumatka ei sitten mennytkään ihan putkeen. Aikaisemmin lähteneen tavarajunan veturi oli hajonnut, ja jouduimme odottelemaan niin kauan kunnes tavarajuna saatiin hinattua pois tieltämme. Usein VR:ää syytetään siitä, että olivat olosuhteet mitkä tahansa syytetään aina säätilaa ongelmien aiheuttajaksi.
VR:n kuulutus IC27
Hiljalleen alkoi tuntua siltä ettei matka ala ikinä. Lopulta olimmekin aikataulua yli kaksi tuntia jäljessä.
Mikäpäs siinä sitten odotellessa kun nettikin toimii ja samalla hoitelin työasioita.
Vähän ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa, oli Junassa hetken aikaa mukava tunnelmavalaistus. Tälläinen valaistus johtui kai siitä, että veturia oltiin liittämässä takaisin vaunuihin.
Saavuttuani takaisin Ouluun, ajattelimme kollegani kanssa ottaa tolpalta taksin ja suhahtaa samalla taksilla kotiin. Ikävä kyllä junan myöhästymisestä johtuen taksitolppa olikin tällä kertaa tyhjä. Vaikuttaa siltä, että taksarit eivät ehdi työssään seurailla junien aikatauluja kun ajoa on niin paljon. Se on hienoa se, tämähän kertoo suoraan siitä että talouden rattaat pyörivät laakerit punaisina. Lopulta löysimme yhden taksin käveltyämme 500 metriä Oulun keskustaan päin. Taksikuski oli ystävällinen ja sammutti taksamittarin 100 m ennen kotioveani.