Avasimme sivustolle viikoittain vaihtuvat kyselyn, johon jokainen lukija voi äänestää yhden kerran. Kyselyiden aiheet tulevat luonnollisesti käsittelemään pääasiassa ajankohtaisia sijoittamiseen liittyviä aiheita. Äänestykset löytyvät jatkossa sivuston ”sivupalkin” yläosasta.
Kyselypalvelussamme lukijat voivat lisäksi tehdä omia kyselyitä joita voi jakaa helposti esimerkiksi sosiaaliseen mediaan pelkän linkin välityksellä.
Ostin joitain viikkoja sitten talouteemme täyssähköauton. Tämä on käsittääkseni juuri sellainen toimi, johon hallitus Vihreät etunenässä meitä kansalaisia pyrkii ohjaamaan. En ole tästä enää kuitenkaan täysin vakuuttunut, kerron syyn aivan tuota pikaa.
Osakesäästäjänä sähköautoilussa minua houkuttivat eniten edulliset polttoainekustannukset. Ekologisuus esimerkiksi lähipäästöjen poistumisen muodossa on luonnollisesti hyvä bonus tämän lisäksi. Oletan, että bensiinin ja dieselin hinta ei tulevaisuudessa tule ainakaan merkittävästi laskemaan, pikemminkin päinvastoin. Pitkällä tähtäimellä ennakoin, että fossiilisilla polttoaineilla ajavat tullaan hiillostamaan hinnankorotuksilla puhtaamman autoilun pariin.
Taloudessamme on 2 autoa, ja verottaja muisti minua molempien autojen ajoneuvoverolla. Koska toinen automme on bensahybridi, olen jo tottunut edulliseen ajoneuvoveroon. Odotin, että nyt vero vasta laskeekin aivan minimiin kun sähköautosta ei päästöjä tule lainkaan. Toisin kuitenkin kävi!
Bensiinihybridin ajoneuvovero on 116,07 euroa vuodessa. Täyssähköauton vero puolestaan on 157,31 euroa vuodessa. Hetkinen, miksi CO2-päästöjä tupruttelevan auton vero on 41,24 euroa pienempi?
Selittävä tekijä näyttää olevan sähköautolle lätkäisty käyttövoimavero. Perusvero bensiinihybridille on 0,318€ per päivä, muita maksuja ei tule joten tästä koostuu tuo vuotuinen 116,07€.
Täyssähköauton perusvero on vain 0,146€ per päivä, joten perusveron kokonaissumma vuodessa on 53,29€. Tähän päälle täyssähköautolle tulee lisäksi käyttövoimaveroa 0,285€ per päivä, joka tarkoittaa 104,03 euroa vuodessa. Näin ollen yhteispotiksi tulee tuo aikaisemmin mainitsemani 157,31€.
Hallitus on puhunut vihreään autoiluun siirtymisen tukemisesta, ja nyt kun se on tehty tuleekin saman tien raippaa niskaan. Ero ei tosin ole suuri, ajoneuvoverojen erotus tulee kuolletettua siinä vaiheessa kun polttomoottoriautomme pitää tankata ensimmäisen kerran. Siitä huolimatta tämä on mielestäni todella epäloogista. Jos vihreää autoilua halutaan edistää, sen tulee aidosti näkyä. Nyt tuntuu siltä, että valtio rankaisi siirtymisestä puhtaampaan autoiluun.
Tiedätkö sinä, mikä on perustelu sähköauton käyttövoimaverolle? Kirjoita kommentti!
Ihmiset viettävät yhä enemmän ja enemmän aikaa verkossa. Hoidamme siellä niin pankkiasioita, ostoksia, kuin myös rentoutumisen: Netflix, Amazon Prime ja nettipelaaminen ovat varmasti monelle tuttuja ajanviettotapoja. Myös musiikkiteollisuus on mullistunut Spotifyn ja Deezerin kaltaisten palveluiden myötä. Voidaan sanoa, että teknologian kehitys ja nopeat verkkoyhteydet ovat muuttaneet niin työmme kuin arkemme: voimme tehdä etätöitä kotoa (tai mistä vaan) ja voimme myös ostaa tuotteita, vaikka toiselta puolen maailmaa. Ne asettavat myös aivan uudenlaisia haasteita yrityksille, jotka joutuvat vastaamaan digitalisaation haasteisiin. Samalla se tarjoaa niille myös mahdollisuuksia.
Vauhdikkaasti etenevä digitalisaatio on tarkoittanut sitä, että juuri mikään ala ei ole voinut välttyä sen vaikutuksilta. Näin on ollut myös rahoitusalalla, jossa digitaalinen sitoutuminen (englanninkieliseltä termiltään digital engagement, jota näkee joskus käytettävän suoraan suomen kielessä) on noussut tärkeään asemaan viime vuosina. Alkuun on hyvä katsoa, mitä asiakkaan sitoutumisella tarkoitetaan yleisellä tasolla.
Verkko-ostaminen onkin muuttanut liiketoimintaa melkoisesti ja siitä on tullut erittäin suosittu tapa hankkia tuotteita. Vaikka suosio kasvaa, liittyy verkkokauppaan muutamia kysymyksiä. Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia, ennen kuin tekee tilauksen verkkokaupassa. Mikäli päättää pohdinnan jälkeen hyödyntää verkkokauppoja, on niistä mahdollista löytää tuotteita tarjoushinnoin. Tämä auttaa säästämisessä. Toimiva kokemus verkossa sitouttaa asiakkaan luotettavaksi ja toimivaksi havaittuun verkkokauppaan. Tämä on erittäin keskeinen valtti digitalisaation aikakaudella.
Sitoutuminen voi olla kognitiivista, emotionaalista, tai sitten käyttäytymiseen liittyvää aktiivisuutta. Sitoutumisessa on kysymys arvokkaiden suhteiden luomisesta, joista hyötyvät molemmat osapuolet. Puhutaan siis syvällisemmästä yhteydestä organisaation ja sen asiakkaan välillä. Asiakkaan sitoutumiseen voidaan vaikuttaa ensinnäkin asiakaskokemuksella, joka on itsessään varmasti kaikkein tärkein asiakkaan sitoutumiseen vaikuttava kokonaisuus. Koska pohdimme sitoutumista nimenomaan digitaalisen sitoutumisen kautta, keskitymme digitaaliseen asiakaskokemukseen, jota siirrymme käsittelemään seuraavaksi. Se liittyy luonnollisesti asiakkaan digitaaliseen sitoutumiseen.
Digitalisaation edetessä yhä nopeammin ja pidemmälle, digitaalinen asiakaskokemus on todella keskeisessä roolissa, mitä tulee yritysten asiakaspalveluun. ”Digitaalinen asiakaskokemus” vaikuttaakin olevan trenditermi, vaikka asiana se ei ole uusi, vaan aikaansa seuranneet yritykset ovat jo pitkän aikaa laittaneet asiakkaansa toimintansa keskiöön. Digitalisaation aikakausi tarkoittaa, että se on nyt tehtävä digitaalisesti. Ihmisten liikkuminen yhä enemmän verkossa, tarkoittaa sitä, että siellä on nykyään myös asiakaskokemus yhä useammin. Tämä on totta myös rahoituspalveluiden parissa, koska yhä useammat hoitavat pankki- ja raha-asioitaan digitaalisesti verkossa.
Asiakaskokemus itsessään on kaikkien kohtaamisten, mielikuvien sekä tunteiden summa, jonka asiakas muodostaa esimerkiksi rahoituspalveluita tarjoavan yrityksen toiminnasta. Digitaalisuus tuo asiakaskokemukseen lisän, joka antaa ihmisille enemmän mahdollisia kosketuspintoja eri yrityksiin ja samalla tilaisuuksia rakentaa mielikuvia yrityksistä. Tutkimukset kertovat, että 88 prosenttia ihmisistä aloittaa Googlesta, kun etsii tuotetta ja palvelua. Mikäli rahoituslaitoista ei löydy Googlen hakukoneessa, jää mahdollisuus positiivisen asiakaskokemuksen tuottamiseen hyödyntämättä. Hakukonelöydettävyys ei tietenkään ole itsessään riittävästi, mutta se on asiakasinteraktion ensimmäinen vaihe.
Digitaalinen kehitys on lisännyt yksittäisiä asiakasinteraktioita merkittävästi, ja samalla niistä on tullut läpinäkyvämpiä. Tämä johtuu siitä, että nykyään jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin sisältöä julkaisemalla ja tätä kautta asiakaskokemukset – etenkin negatiiviset sellaiset – leviävät myös muiden ihmisten tietoisuuteen. Yksikään rahoituslaitos ei halua löytää itseään negatiivisen kommentoinnin kohteena esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Yritykset voivat vetäytyä ja pelätä virheitä tai sitten he voivat hioa kohtaamispisteet kuntoon ja hyödyntää kehityksen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Hyvän asiakaskokemuksen tarjoaminen antaa esimerkiksi juuri rahoituspalveluiden tuottajalle mahdollisuuden erottautua kilpailijoista.
Etenkin verkossa asiakaskokemus rakentuu pienistä asioista: asiakkaan kenkiin pitää pystyä astumaan jokaisessa digitaalisessa kanavassa. Sosiaaliseen mediaan on pohdittava sellainen viesti, joka ei häiritse, vaan auttaa asiakasta. Googlessa pitää pohtia mitä asiakas etsii ja millainen ongelma hänellä on. Laskeutumissivun (yksittäinen verkkosivu, jonne kävijät saapuvat yrityksen digimarkkinoinnin kautta) kohdalla on mietittävä ongelman kipupistettä, joka saa asiakkaan toimimaan. Omien verkkosivujen on puolestaan viestittävä nopeasti, että potentiaalinen asiakas tuli oikeaan paikkaan. Verkkokauppakokemuksen taas on oltava vaivatonta, kun asiakas esimerkiksi päättää ostaa tietyn rahoituspalveluratkaisun.
Hyvän digitaalisen asiakaskokemuksen kautta rahoituspalveluiden tarjoajat pystyvät sitouttamaan asiakkaitaan digitaalisesti. Tämän digitaalisen sitouttamisen merkityksen kasvu johtuu meneillään olevasta digitalisaation prosessista. Ihmiset asioivat yhä enemmän verkossa ja siellä on yritysten kohdattava potentiaaliset asiakkaansa. Rahoituspalveluiden tarjoajat antavat hyvän vaikutelman, jos potentiaalinen asiakas kokee heti alussa tulleensa paikkaan, josta hän voi löytää ratkaisun ongelmalleen.
Stora Enso ilmoitti sulkevansa Veitsiluodon paperitehtaan jo tulevan Q3:n aikana. Syynä sulkemiseen on tehtaan tekemät raskaat tappiot, jotka syvenivät entisestään koronan laskettua pysyvästi paperin kysyntää. Edes investointia sellutehtaaseen ei nähty kannattavana, Veitsiluodossa kun ei sellutehtaan perässä ole toimivaa kuivauskonetta lainkaan. Oman lusikkansa soppaan tuo parin vuoden päästä valmistuva Metsä Fibren jättitehdas joka tulee kahmaisemaan merkittävän määrän pohjoisen puustosta.
Stora Enson Oulun tehdas puolestaan koki vastikään muodonmuutoksen kun siihen investoitiin 350 miljoonaa euroa ja tehtaan tuotantosuunta muutettiin kannattavalle kartongille. ”Uusi” tehdas käynnistyi vuoden vaihteessa. Alunperin suunnitelmat tehtaan muutostöistä olivat laajemmat, ja ympäristölupa haettiin molempien paperikonelinjojen muutokselle kartongin tuotantoon, uudelle voimalaitoskattilalle, CTMP-kuorimolle ja se sisällytti lisäksi myös arkittamon uudelleenkäynnistyksen. Suurinvestoinnin tekeminen kerralla olisi ollut liian suuri riski, näin ollen investointi päätettiin jakaa kahteen vaiheeseen.
On selvää, että Veitsiluodon tehtaan sulkeminen oli välttämätöntä Oulun seuraavan laajennuksen puuhuollon turvaamiseksi. Oulun tehdas tulee käyttämään tulevaisuudessa pohjoisen kuitupuut ja Veitsiluodon saha vastaanottaa tukit.
On selvää, että Veitsiluodon tehtaan sulkeminen oli välttämätöntä Oulun seuraavan laajennuksen puuhuollon turvaamiseksi.
Veitsiluodon tehdas käytti kuitupuuta hieman reilut 2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Oulun uusi tehdas käyttää nykyisellään noin 2,4 miljoonaa kuutiometriä ja seuraavan investoinnin valmistuessa noin 3,5 miljoonaa kuutiometriä puuta. Näin ollen Veitsiluotoon menneet puuvirrat siirtyisivät lähes sellaisenaan Ouluun sillä erotuksella, että Oulussa käytetään pelkkää havupuuta. Veitsiluodossa mukana oli myös koivua.
Suunnitelmien toteutuminen riippuu nyt kahdesta seikasta. Ensinnäkin juuri valmistunut kartonkikonelinja tulee saada ensin täyteen tasaiseen tuotantoonsa. Tämä voi viedä helposti ensimmäisen toimintavuoden kunnes kaikki asetukset ovat löytäneet paikkansa ja tuotanto stabiloituu.
Toinen seikka on markkinatilanne. Korona ei näytä iskeneen kovinkaan pahasti elintarvikekelpoisen kartongin valmistajiin. Näin ollen Oulun tehdas tahkoaa tälläkin hetkellä hyvää tulosta jokaisesta valmistetusta kartonki- ja sellutonnista, ja markkinat vetävät hyvin. Tätä taustaa vasten voisi olettaa, että uutta investointipäätöstä Ouluun ei tarvise odottaa loputtoman pitkään. Oma arvaukseni on, että investointiuutinen kuullaan noin vuoden sisään.
Sähköautot ovat jo jonkin aikaa tehneet tuloaan autoilun valtavirtaan. Etenkin viime vuonna myös perinneautonvalmistajat ilmoittivat yksin toisensa perään siirtyvänsä valmistamaan siirtymäajan jälkeen pelkästään sähköisiä ajoneuvoja. Polttomoottorin kehityksen päättyminen on nyt useiden automerkkien kohdalla tosiasia.
Tämä kehitys on vienyt autonvalmistajat uuden tilanteen eteen. Muutokset vaativat mittavia investointeja tehtaisiin sekä siirtymistä akkuteknologian pariin, sillä akut ovat keskeisin sähköajoneuvojen komponentti. Mieleen tulee väkisinkin ajatus, että tässä voisi olla myös uusilla toimijoilla hyvä markkinarako, siis sellaisilla joilla on jo osaamista teknologiasta, autonvalmistuksesta sekä akuista. Olisiko meillä Suomessa mahdollista alkaa valmistamaan sähköajoneuvoja?
Fortum on vauras energiayhtiö jolla on pitkät perinteet Suomessa sekä Pohjoismaissa. Fortumilla on lisäksi erittäin kova osaaminen erilaisissa sähköntuotantojärjestelmissä. Voisiko Fortum laajentua myös akkujen valmistajaksi tai tuotannon yhteistyökumppaniksi? Kuten tiedetään, Fortumilla on hyvät edellytykset akkujen ja akkumineraalien kierrätykseen akkujen tultua elinkaarensa päähän. Näin ollen Fortum voisi olla akkutuotannossakin mukana kiertotalouden edelläkävijänä. Koska Fortum toimii myös sähkön myyjänä sekä latausinfran ylläpitäjänä, voisi yhtiö tarjota omien autojensa ostajalle houkutuksena esimerkiksi halvempaa lataussähköä.
Nokia puolestaan on vauras verkkoyhtiö joka nykyään tekee 5G-verkkoja, mutta osaamista on usealla sektorilla. Nokia on hyvin kansainvälinen yhtiö. 5G mahdollistaa useat erilaiset innovaatiot, kuten esimerkiksi autonomisen ajamisen.
Qt on kasvava ohjelmistoyritys jonka tuotteet soveltuvat muun muassa sulautettuihin järjestelmiin. Qt:lla on tälläkin hetkellä paljon asiakkaita autoalalla, ja asiakkaita löytyy varmasti leivänpaahdinfirmoista sähköautonvalmistajiin myös tulevaisuudessa. Qt:lla on ohjelmoitu muun muassa BMW:n autotietojärjestelmiä.
Varsinaista autonvalmistustahan Suomessa jo on Valmet Automotiven kautta. Valmet on toiminut sopimusvalmistajana useille eri automerkeille. Viimeisimpänä Uudessakaupungissa on valmistettu Mercedes-Benzin A-sarjaa sekä GLC-katumaasturia. Salossa yhtiö valmistaa sarjatuotantona akkuja autoteollisuuteen. Akkutehtaan laajennus valmistuu tämän vuoden aikana.
Nokian nykyinen pääjohtaja Pekka Lundmark on entinen Fortumin pääjohtaja. Hän olisi juuri oikea henkilö rakentamaan yhteistyötä näiden kahden suuryhtiön välille. Myös Qt:lla on Nokia-tausta, joten sielläkin on todennäköisesti Lundmarkiin suopeasti suhtautuvia ihmisiä. Nämä mainitut yhtiöt ovat pitkien juurtensa vuoksi todennäköisesti jonkin verran isänmaallisia, joten ne voisivat hyvinkin olla kiinnostuneita kotimaisesta automerkistä. Toki on muistettava, että projektin kannattavuus sanelee sen mielekkyyden.
Voisin kuvitella, että kansan keskuudessa kotimainen automerkki otettaisiin suopeasti vastaan, sillä viimeinkin meillä olisi jotain jota verrata naapurimaiden Volvoihin ja Ladoihin. Etenkin meille osakesijoittajille olisi ylpeyden aihe ajaa autolla, jota on ollut valmistamassa mahdollisesti useampikin salkkuyhtiö.
Tietoturvallisuus on nopeasti noussut näkyväksi ja jatkuvasti pinnalla olevaksi puheenaiheeksi. Syynä tähän ovat erityisesti viime vuosina paljastuneet lukuisat suuret tietomurrot sekä uudenlaiset tietojenkalasteluohjelmat ja -sivustot. Etenkin terveydenhuollon palveluihin kohdistuvat hyökkäykset herättävät ymmärrettävästi paljon huolta ja pelkoa, minkä vuoksi moni on löytänyt uuden kiinnostuksen etsiä keinoja suojellakseen yritystään ja itseään.
Paljon pinnalla olleen Psykoterapiakeskus Vastaamoon kohdistuneen hyökkäyksen lisäksi viime aikoina uutisotsikoissa ja keskusteluissa aiheina ovat toistuneet erityisesti useat verkkopankkien asiakkaisiin kohdistuneet tietojenkalasteluyritykset. Yksi suurimpia tietojenkalastelun trendejä ovat olleet verkkopankin sisäänkirjautumissivulta näyttävät sivustot, jotka on keinotekoisesti nostettu hakukonetulosten ensimmäiselle sivulle. Huijausverkkosivustojen tarkoituksena saada ihmiset syöttämään pankkitietonsa huijareiden tietokantaan. Muun muassa Nordea ja OP -pankit ovat varoittaneet asiakkaitaan tämänkaltaisista tietojenkalasteluyrityksistä.
Psykoterapiakeskus Vastaamon potilastietojen jouduttua hakkereiden käsiin moni yritys ja kotitalous on herännyt huolehtimaan omasta tietoturvastaan.Kuinka tietoturvauhkilta voi suojautua omassa arjessa? Omat henkilötiedot ja nettiliikenne olisi hyvä turvata niin rikollisten varalle kuin itseäänkin varten. Monet käyttävät VPN-palveluita, eli Virtual Private Network -palveluita (suomeksi virtuaalinen erillisverkosto) apuna tietojensa ja tietoliikenteensä suojaamiseen. VPN:n avulla nettiin voi muodostaa yhteyden anonyymisti niin, että internetpalveluntarjoajat tai nettisivut eivät voi seurata käyttäjän liikkeitä netissä.
Käyttämällä virtuaalista erillisverkostoa on mahdollista valita, mitä sivustot näkevät, joten esimerkiksi toisen maan palvelujen käyttäminen on mahdollista yhdistämällä kyseisen maan VPN-palvelimelle. Moni hyödyntääkin yhteyksien suojaamista VPN-palvelun avulla esimerkiksi Netflixiä katsellessaan ulkomailla oleillessaan.
Psykoterapiakeskus Vastaamoon tehty tietomurto, jossa jopa 33 000 asiakkaan tiedot varastettiin, tuli julkiseksi 21. lokakuuta 2020. Asiakkaiden tiedot varastettiin marraskuun 2018 ja maaliskuun 2019 välillä, ja viimeisimmän hakkeroinnin yhteydessä koko tietokanta tyhjennettiin ja tilalle jätettiin kiristysviesti. Selvää vastausta sille, miksi tieto hakkeroinnista tuli julki vasta useita kuukausia tietomurron jälkeen, ei ole. Tietomurron tehnyt taho julkaisi asiakastiedot Tor-verkon Sipulikanavalla, mistä lukuisat henkilöt ovat ladanneet tietoja itselleen. Vastaamon tietomurtoa pidetään jopa kansainvälisellä tasolla poikkeuksellisena, ja se herättikin lehdistön huomion ulkomaita myöten.
Terapia-asiakkaiden potilastietojen mukana vuosi nettiin asiakkaiden henkilötietoja, mukaan lukien henkilötunnukset. Uhrit pyrkivät kiireesti suojelemaan tietojaan hankkimalla mm. luottokiellon itselleen estääkseen identiteettivarkaita käyttämästä heidän henkilötietojaan hyväksi. Valitettavasti edes luottokielto ei ollut täydellinen vastaus tilanteeseen, vaan moni joutui ottamaan itse yhteyttä osamaksua ja luottoa tarjoaviin palveluihin saadakseen varmistettua, että heidän nimissään ei voi tehdä ostoksia.
Henkilötunnusten käyttämistä tunnistautumisessa ja yksilöinnissä on kritisoitu usealta taholta, ja nyt hyviä syitä muutoksiin on entistäkin enemmän – esimerkiksi kaikki Vastaamon tietomurron uhrit, ja ne, jotka huolestuivat omasta tietoturvastaan tapauksen seurauksena. Asioidessa netissä tai puhelimitse onkin voinut huomata, että moni yritys on ollut erityisen tarkka tunnistautumiseen ja luottoihin liittyvissä asioissa. Terveydenhuollon tietoturva on ollut kovassa syynissä tapauksen jälkeen. Voiko Kanta.fi-palvelun tietoturvaan luottaa? Miten on sairaaloiden järjestelmien tietoturvan laita?
Internetiä käyttäessä meistä ja tekemisistämme kerätään jatkuvasti tietoa. Vierailemamme verkkosivut voivat saada tietoonsa IP-osoitteemme, sijaintimme ja mahdollisesti kerätä muitakin yksilöiviä tietoja. Internetpalveluntarjoajamme voivat seurata kaikkea internetliikennettämme, eli käytännössä nähdä jokaisen vierailemamme sivun. Lisäksi palvelut, kuten Google ja Facebook, keräävät hurjan määrän tietoa käyttäjistään, luoden hakusanojen, kommenttien, kuvien, selauskäyttäytymisen ja ostohistorian perusteella laajan kuvan jokaisesta käyttäjästä.
Moni ei siis edes tiedä mitä kaikkea jakaa itsestään käyttämällä internetiä, kanta-asiakasohjelmia tai sosiaalisen median palveluita. Vielä harvempi vaivautuu tarkistamaan tietonsa, vaikka Euroopan Unionin jäsenvaltioiden asukkailla on koko unionia koskevien tietoturva-asetusten mukaisesti siihen oikeus. On siis syytä olla tietoinen omista oikeuksistaan ja pitää omasta yksilönsuojastaan kiinni monin eri tavoin.
Korona-virus on hiljalleen pysäyttämässä koko Suomen. Ihmisiä suositellaan pysymään kotona tartuntojen ehkäisemiseksi. On helppo kuvitella millaisen loven tällainen taloudellisen toimeliaisuuden totaalistoppi tekee pienyrittäjien liiketoimintaan, kun asiakkaat ja heidän mukanaan tuoma liikevaihto loppuu kuin seinään. Valtiovalta räätälöi tilanteeseen apupakettia, mutta ilman liikevaihtoa apupaketitkaan eivät pienyrittäjiä auta kovin pitkälle vallitsevan tilanteen pitkittyessä.
Tilannetta parantaakseen nyt kannattaa pohtia kuinka voisi omilla valinnoillaan tukea pienyrittäjää. Omalla kohdallani olen suunnannut katseet tulevaan (kuten toimin osakemarkkinoillakin) ja miettinyt voisinko joitain tulevaisuuteen lykättyjä hankintoja tehdä jo nyt ja vieläpä niin, että tilaisin tuotteita kotimaisilta pienyrittäjiltä.
Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta hankin kotimaisesta Wiinapuu-käsityöverstaasta jo pidempään himoitsemani sankavakan. Tällainen alusta loppuun käsityönä tehty vakka on mielestäni esteettisin ja ekologisin astia esimerkiksi hedelmien tarjolle laittamiseen. Olin pohtinut tällaisen ostamista jo pitkään, mutta lykännyt hankintaa aina tulevaisuuteen. Oivalsin, että nyt jos koskaan on oikea hetki tehdä oma osani ja tukea pienyrittäjää.
Suosittelen samaa teille lukijoillenikin. Kannattaa pohtia voisiko jonkin mielessä pyörineen hankinnan tehdä suosimalla suomalaista yrittäjää. Koronasta selvitään kyllä aikanaan, mutta nyt tarvitaan yhteiseen hiileen puhaltamista.
Jos kiinnostuit Wiinapuun tuotteista, niihin voi tutustua esimerkiksi heidän Instagram-tilinsä kautta.
Vasemmistoliitto markkinoi Twitterissä näyttävästi keinoista joilla se aikoo rahoittaa ajamiaan uudistuksia. Päätin tutkailla tuon materiaalin läpi perehtyen varsinkin pääomatuloverotukseen, koska heidän yhdistetty veromallinsa kiinnostaa minua. Kysyin tästä veromallista jo aikaisemmin, mutta kukaan heistä ei osannut vastata kysymykseeni kuinka piensijoittajaduunarin verotus muuttuisi heidän mallillaan.
Lupaukset ovat kuitenkin sangen suuria. Materiaalissa(pdf) sanotaan seuraavaa: ” Vasemmistoliiton tavoitteena on luopua ansio- ja pääomatulojen erillisverotuksesta. Yhdistetty verotus kaikille tuloille tekisi pääomatuloverotuksesta aidosti progressiivista, keventäisi pienten pääomatulojen verotusta ja hyödyttäisi kaikkia muita kuin suurten pääomatulojen saajia. Nyt myös hyvin pienistä pääomatuloista peritään kohtalaisen suurta veroa, ja toisaalta suurten pääomatulojen veroprosentti on varsin matala suhteessa ansiotuloverotukseen, mikä osaltaan kannustaa tulonmuuntoon. ” Tästä kohdasta saa sellaisen kuvan, että tavalliselle sijoittavalle duunarille koittaisi pian kissanpäivät, mikäli Vasemmisto pääsisi valtaan.
Näinpä keksin kysyä Vasemmistoliittolaisilta, kuinka paljon pääomatulojen verotus laskee, jos otetaan esimerkiksi duunari joka tienaa ansiotuloja 40 000 euroa ja siihen pääomatuloja 10 000 euroa päälle. En kuitenkaan saanut tähän koskaan vastausta. Kysyin vielä pari päivää myöhemmin asiaa uudestaan, mutta vastausta ei edelleenkään kuulunut. Oletettavasti mitään laskelmia ei ole edes tehty, vaan kaikki on vielä utopiaa kuten on tyypillistä näin vaalien alla.
Eihän siinä auttanut sitten muu kuin alkaa itse laskeskella Vasemmistoliiton mallin vaikutuksia osinkojen verotukseen. Muistin virkistykseksi, tällä hetkellä osinkotuloista 85 prosenttia on veronalaista tuloa, joten veroprosentin ollessa 30 on todellinen veroaste tällöin 25,5 prosenttia. Seuraavassa omin kätösin laskemani yksinkertaistetut esimerkit Vasemmistoliiton verokohtelun vaikutuksista piensijoittajaduunarin verotukseen.
Duunari joka tienaa 40 000 euroa vuodessa sekä saa osinkotuloja 10 000 euroa vuodessa maksaa nykytilanteessa ansiotuloistaan veroa 21% sekä osingoistaan 25,5%. Tästä yhteensä 50 000 euron kokonaissummasta veroa maksetaan tyypillisten vähennysten jälkeen ensin ansiotuloista 8 341 euroa ja pääomatuloista 2 550 euroa. Kokonaisveropotiksi muodostuu täten 10 891€ ja kokonaisveroprosentiksi 21,78%. Marginaalivero on tietysti jokaisesta tienatusta osinkoeurosta tuo sama 25,5% aina 30 000 euroon asti.
Jos kuvitellaan tilanne, että verokannat on yhdistetty kuten Vasemmistoliiton mallissa, henkilön saamaa pääomatuloa kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin ansiotuloa. Tällöin koko 50 000 euron summa verotetaan ansiotulonomaisesti ja veroaste on 25%. Tyypillisten ansiotulovähennysten jälkeen henkilö maksaa veroja tästä potista 12 275 euroa joka on 1 384 euroa enemmän kuin nykymallissa. Koska nykytilanteessa edellisen esimerkin mukaisesti 40 000 euron ansiotuloista maksettiin veroa 8 341 euroa, tarkoittaa tämä sitä että pääomatuloverojen osuus on tästä kokonaissummasta loput eli 3934 euroa. Pääomatulojen marginaaliveroaste on täten noin 39%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisesta osinkoeurosta 39 senttiä kilahtaa valtion haaviin. Ei kuulosta kovin kohtuulliselta?
Nykymuodossaan tämä Vasemmistoliiton kaavailema veromalli ei siis lupauksistaan huolimatta hyödyttäisi tyypillistä piensijoittajaa, vaan se vaatisi toimiakseen huomattavia kevennyksiä kokonaisveroasteeseen. Muutoin lupaus pienten pääomatulojen verotuksen kevenemisestä ei täyty. Oletettavasti he ovat tehneet alustavia laskelmia ennen tämän mallin esittelyä, joten olisi mukava kuulla millaisilla luvuilla he koeponnistivat tämän mallinsa.
Ilmeisesti mediassa ei ole asiaa sen kummemmin noteerattu, mutta kuulemani perusteella Stora Enson kokonaan omistama tytäryhtiö, Suomen tehtaiden huoltotoiminnoista vastaava Efora ilmoitti aloittavansa Oulussa yhteistoimintaneuvottelut lomautuksista koskien koko loppuvuotta. Emoyhtiö Stora Ensossa paperitehtaan lomautukset ovat parhaillaan käynnissä koskien vuoden ensimmäistä puoliskoa.
Tehtaalla eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä päätöstä tuotantosuunnan muutoksesta odotellaan yhä. Alunperin tiedon oli tarkoitus tulla vuodenvaihteessa, nyt päätöstä odotetaan tulevaksi kevään aikana. Tämä uusin yhteistoimintaneuvotteluilmoitus on omiaan lisäämään vettä huhumyllyyn.
Ensinnä voitaisiin spekuloida miksi Eforassa mahdollisten lomautusten aikataulut poikkeavat näin emoyhtiön vastaavista. Vaihtoehdot ovat, että investointipäätös on jo tehty ja näin ollen tiedetään, ettei loppuvuonna ole huoltotarvetta johtuen koneiden muutostöistä. Toinen vaihtoehto on että nyt lyötiin samaan aikaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli varaudutaan sekä investointiin että myös paperitehtaan alkuvuonna jatkuvaan ”tyhjäkäyntiin.” Joka tapauksessa on selvää, että tehtaan ollessa ajossa täydellä kapasiteetillaan ei Eforalaisia olisi varaa lomauttaa. Stora Ensossa paperitehtaan lomautuksiin on alkuvuoden aikana turvauduttu maltillisesti ja niiden kesto on ollut vain muutamia päiviä kerrallaan.
Tilinpäätösraportin yhteydessä Stora Ensosta viestittiin etteivät he ole tyytyväisiä kuluttajapakkauskartongin hintakehitykseen, ja hinnankorotuksia oltiin juuri ajamassa markkinoille. Luultavasti tässä piilee syy Oulun investointipäätöksen lykkäämiseen. Excelit lienee otettu uudelleen käyttöön ja pohdittu tarkkaan, ettei jälleen toisteta samoja virheitä joita tehtiin jo paperinvalmistuksessa. Missään nimessä ei haluta joutua tilanteeseen, jossa hintoja joudutaan polkemaan markkinoiden kroonisen ylikapasiteetin vuoksi. Investoinnin toteutuessa Oulun tehdas siirtyisi suoraan kartonginvalmistajien kärkiluokkaan koneidensa kapasiteeteilla mitattuna.
Kartongin valmistukseen siirtymistä puoltaa ympäristöystävällisempien pakkausten megatrendi. Tästä syystä kartonkien globaali kysyntä kasvaa jatkuvasti, toisin kuin paperin. Ajurit tulevaisuuden kasvulle ovat täten ilmeiset.
Toivottavasti kuulemme pian toteutuuko yksi Suomen teollisuuden suurimmista investoinneista tänä vuonna. Osakkeenomistajan tilipussiin tämä tulisi mitä todennäköisimmin tuomaan kasvua pitkälle tulevaisuuteen.
Kaikki varmaan muistavat kuinka jo reilu vuosi sitten YLE penkoi Panaman ja paratiisin papereita. Ennakkoon näitä ”kohupaljastuksia” markkinoitiin erittäin näkyvästi, ikäänkuin ne sisältäisivät jotain poikkeuksellista tietoa veronkiertäjistä. Toisin kuitenkin kävi, koko juttu oli täysi pannukakku ja kertoi lähinnä siitä kuinka vähän YLE:n toimittajat ymmärtävät esimerkiksi laillisen verosuunnittelun realiteeteista. Samalla tämä vaikutti olevan kohdistettu lokakampanja Nordeaa vastaan.
Kaksi päivää sitten julkaistiin uutta tietoa koskien Putinin lähipiirin rahanpesua. YLE:n saamien tietojen mukaan rahaa on pesty Nordean tilien kautta noin 700 miljoonan euron edestä. Koska liettualaispankista vuodettua aineistoa on käyty läpi toimittajien kesken, minua ihmetyttää erityisesti se kuinka he ovat kyenneet arvioimaan millaisen rahan alkuperä on rikollisista lähteistä ja mikä vain tavallisesta veroparatiisirahasta eli kansainvälisestä verosuunnittelusta. Näissähän rahasiirtojen rakenne on hyvin samankaltainen, eli rahat siirtyvät veroparatiisin kautta kohdepankin tilille. Korvaani särähti kuinka ohjelmassa ei lainkaan todistettu, että raha olisi alunperin rikollisista lähteistä. Tämän todistamatta jättäminen vie jo pohjaa siltä väitteeltä, että kyse ylipäätään on rahanpesusta.
Toinen seikka mikä mietityttää on se, että eiväthän toimittajat voi tietää millaisiin toimiin esimerkiksi Nordean sisällä on ryhdytty rahansiirtojen tutkimiseksi. Ja toisaalta Nordea on siinä mielessä ollut mediakohun kautta vaikeassa asemassa, sillä he eivät voi tietenkään kommentoida yksittäisiä tapauksia. Miksi YLE hyökkää näin voimakkaasti yksittäisen pankin kimppuun jälleen kerran varsinkin kun oletettavasti tiedetään ettei pankista voida kommentoida yksittäisten tapausten ja tutkimusten yksityiskohtia?
Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull vieraili A-Studiossa vastaamassa näihin ”uusiin” paljastuksiin. Nordea on panostanut lähes puoli miljardia euroa edellisen reilun 3 vuoden aikana rahansiirtojen valvontaan ja palkannut 1500 henkilöä tutkimaan mahdollisia rahanpesutapauksia. Asia on siis otettu erittäin vakavasti jo useita vuosia, eikä näiden paljastusten myötä tullut konsernijohtajan mukaan esille mitään uutta.
Vaikuttaa siltä, että YLE on varsin tarkoitushakuisesti maalittanut Nordeaa tämän tutkintansa aikana, jotta saataisiin kohua aikaan sekä jokin syntipukki nostettua esiin. Todellisuudessahan pankki ei koskaan pese rahaa vaan kyse on rikollisten suorittamista transanktioista joissa pankki on vain välikädessä. Kuten konsernijohtaja von Koskull sanoi, asiat ollaan kuitenkin otettu jo vuosikaudet tosissaan ja niihin on panostettu mittavat resurssit. Näin ollen YLE:n toiminta on jälleen kerran osoittautunut kohusta huolimatta pannukakuksi kuten edellisilläkin kerroilla. Pitäisikö YLE:n toimia kohtaan järjestää tutkinta koskien tahallista kurssimanipulaatiota, sillä Nordean osakekurssi painui näiden kohu-uutisten myötä pahimmillaan noin -5% pakkaselle, päätyen kuitenkin päivän päätteeksi noin -4 prosenttiin?
Seuraavana päivänä kurssi kuitenkin avasi nousuun, ja nopeimmat ehtivätkin hyödyntää tämän tilanteen edukseen.