Jo vuosikausien ajan Suomessa on puhuttu työvoimapulasta joka iskee kasvoille suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tuo työvoimapula antaa yhä odottaa itseään.
Tarkastelin tuoretta tilastokeskuksen työttömyystilastoa heinäkuulta ja parhaassa työiässä olevia 20-64-vuotiaita ihmisiä on tällä hetkellä työttömänä 189 000. Tämä kuulostaa valtavalta määrältä. Onkin kummallista kuinka meillä on samaan aikaan sekä työvoimapula että massatyöttömyyttä, ja samaan aikaan esimerkiksi turvapaikanhakijoita on povattu ratkaisuksi tähän työvoimapulaan jota ei siis todellisuudessa ole.
Koska työttömyys varsinkin nuorten keskuudessa on ollut kasvamaan päin, ovat maamme työvoimapoliittiset ratkaisut olleet riittämättömiä. Nuorten työllistymistä siirrettiin vastikään muutamalla vuodella eteenpäin nostamalla eläkeikiä. Meillä koulutetaan liikaa ihmisiä aloille joilla ei ole työvoimatarvetta. Koulutusta tulisi lisätä aloille, joilla on kysyntää ja puolestaan karsia aloilta joita vaivaa massatyöttömyys. Koska muutokset työvoimatarpeessa ovat yhä nopeampia, tulee koulutusjärjestelmän kyetä reagoimaan muutoksiin nopeammin. Nuorille tulisi jo aikaisessa vaiheessa ammatinvalintaa tehdessä painottaa riittävästi seuraamaan alan työvoimatarvetta. Pahimmassa tapauksessa se oma unelma-ammatti ei työllistä koskaan.
Toisen korkeakoulututkinnon opiskelemista vaikeutettiin rajoittamalla tukikuukausia, mutta tehtiinkö tämä päätös liian aikaisin? Tavoitteena oli vähentää ”ikiopiskelijoiden” määrää ja sysätä heitä työelämään. Nykyjärjestelmällä toinen korkeakoulututkinto voi kuitenkin tulla tarpeeseen, mikäli ensimmäinen koski alaa jolta ei ole koskaan ollut mahdollisuuksia työllistyä. Mielestäni ensin olisi pitänyt korjata kohtaanto-ongelma koulutuksen ja työvoimatarpeen välillä.
Koska maahanmuuttoasiat ovat olleet tapetilla viimeaikoina, on paikallaan pohtia onko esimerkiksi kielitaidottomista turvapaikanhakijoista todella ratkaisuksi tähän ongelmaan. Voisi olettaa että paljon pienemmillä kustannuksilla valjastaisimme omat työttömien reservimme käyttöön mikäli asiaan kohdennettaisiin samanlaisia miljardipanostuksia kuin turvapaikkabisnekseen. On toki eri asia tarjota humanitaarista apua ja siihen en ota sen kummemmin kantaa, mutta mielestäni nimenomaan työllisyysongelmaan ei heistä ole ratkaisuksi.
Työ itsessään muuttuu yhä nopeammin ja tästä syystä työurien on ennustettu tulevaisuudessa koostuvan useammista pätkistä sen sijaan että tehtäisiin elinikäisiä uria samassa työssä ja saman työnantajan palveluksessa. Meidän ja työvoimapoliittisten ratkaisujen tulee olla tähän valmiita.
