Tilastojen mukaan Suomi on länsimaa, jossa kansalaiset ovat suhteellisen köyhiä. Varallisuustilastojen perusteella olemme köyhempiä kuin esimerkiksi italialaiset tai vaikkapa espanjalaiset. Vertailu muihin Pohjoismaihin on hävettävää. Baltian maille pärjäämme, mutta nekin lähestyvät meitä ja ajavat tulevaisuudessa varallisuudessa ohitse mikäli emme saa muutosta aikaan. Mutta mistä ihmeestä tämä oikein johtuu?
Osakeomistaminen on tabu Suomessa
Suomalaisten varallisuus on pitkälti kiinni asunnoissa. Täällä asuntolainoja maksetaan reipasta vauhtia toisin kuin esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. Siellä laina-ajat ovat pidempiä ja täten maksettavat lainaerät maltillisempia. Vaikka asunnot maksavat sielläkin paljon, jää tällä taktiikalla rahaa muuhunkin, kuten esimerkiksi osakesijoituksiin.
Suomessa osakesijoittamiseen on tyypillisesti menneinä vuosina suhtauduttu rikkaiden harrastuksena, johon tavallisilla duunareilla ei ole varaa. Totuus on mahdollisimman kaukana tästä pinttyneestä näkemyksestä. Todellisuudessa osakesijoittaminen on mahdollista ja suositeltavaa ihan kaikille joilla pakollisten menojen jälkeen jää rahaa tilille lojumaan. Ja vaikka sijoitettavat summat olisivat alussa pieniä, aika tekee kyllä tehtävänsä ja pienistä puroista alkaa syntyä suurempia jokia kun korot kasvavat edelleen korkoa vuosien saatossa.
Lähtökohdat ovat erilaisia
Sijoituskärpänen ei kuitenkaan puraise itsekseen, vaan usein idea tulee ulkopuolelta. Monelle tämä vaikutin on esimerkiksi omat vanhemmat, muut sukulaiset tai ystävät. Nykyään myös esimerkiksi sosiaalinen media tai vaikkapa sijoitusblogi voivat toimia ideantuojina.
Kodin ja kasvatuksen vaikutus on merkittävä. Omalla kohdallani isäni kehoitti minua tutkimaan rahastoja, ja pian tämän jälkeen kiinnostuinkin sijoittamisesta toden teolla sekä aloin opiskelemaan asioita itsenäisesti muun muassa blogien parissa. Erään blogin ansiosta esimerkiksi ymmärsin siirtyä pankin rahastoista indeksisijoittajaksi ja varmistaa sijoituksilleni pienet kulut. Myöhemmin kun kokemusta kertyi, aloin ostamaan suoria osakkeita. Lapselleni avasin sijoitustilin heti kun se oli mahdollista, ja sinne ostan kuukausittain pienellä summalla indeksirahastoja jotka ehtivät 18 vuodessa todennäköiseti poikimaan merkittävän pesämunan. Hän tulee saamaan taloudelliseen ajatteluun vielä huomattavasti paremmat eväät kuin itse aikoinani sain.
Lähtökohta voi kuitenkin olla todella erilainen, mikäli on kyseessä perhe jossa vanhemmat ovat syystä tai toisesta työttömänä ja sosiaalitukien varassa. Tuolloin rahaa ei liiemmälti jää säästöön ja tällaisissa vanhemmissa osakesäästäminen voi aiheuttaa jopa vihaa tai inhoa. On helppo kuvitella, että tällaisen perheen lapset eivät tule ainakaan kotoa saamaan kovin hyvää talouskasvatusta tai oppia sijoitusasioista. Näissä tapauksissa koulu ja ystäväpiiri ovat niitä tahoja jotka voivat saada asenneilmapiirin muuttumaan ja kiinnostuksen sijoittamiseen heräämään nuoressa sijoittajan alussa.
Taloustaitoja kouluihin
Taloustaitoja ja sijoittamista tulisi opettaa kouluissa paljon enemmän. Omilta peruskouluajoiltani en juuri muista että osakkeista olisi puhuttu mitään, toivon mukaan nykyään tilanne on edes joiltain osin parantunut. Tutkitun tiedon perusteella opettajat ovat voimakkaasti kallellaan vasemmistoon päin, joten opettajien keskuudessa tiedot, taidot ja asenteet sijoittamista kohtaan eivät välttämättä ole kaikkein parhaimmalla tolalla. Toivon kuitenkin ettei tällä ole suuremmin merkitystä vaan nuoret saavat arvokasta sijoitustietoa jo peruskouluissa. Tämän avulla he tulevat taatusti pärjäämään paremmin elämässään.
Verotus tappaa toimeliaisuuden
Yhtenä kohtana omistamisen vaikeuteen Suomessa on pakko nostaa esille korkea verotus. Suomen korkea veroaste on saanut aikaan sen, että palkasta jää vähemmän rahaa käteen pakollisten menojen jälkeen. Etenkin keskituloisten tai sitä paremmin tienaavilta on verotuksen kautta viety kannustimet lisätöihin tai vastuulliseempaan positioon siirtymisestä. Lisätyön marginaalivero on sen verran suuri, että lisätyöpanokseen menetetystä ajasta hyötyy lähinnä valtio.
Koska kokean verotuksen jälkeen on vähemmän rahaa käytettävänä, ihmisillä on vähemmän varaa sijoittaa. Ja jos sijoitustoiminnalla jotain sattuu tienaamaankin ovat pääomatuloverot sangen korkeat. Osakesäästötilin lanseeraus ja talletusrajan nosto 100 000 euroon olivat valtiolta hyviä ensiaskelia sijoittamisen verotuksen kohtuullistamiseksi, lisäksi esimerkiksi Nordnetin sijoitusvakuutus vaikuttaa pätevältä ratkaisulta tähän ongelmaan.
Yhteenveto
Olemme kansakuntana huonoja omistamaan ja sijoittamaan. Siitä huolimatta sijoittamisen tulisi olla jokaisen harrastus. Lähtökohdat ovat ihmisillä erilaisia, mutta jo hyvän peruskoulutuksen on taattava kaikille riittävät opit taloudesta ja sijoittamisesta. Askelia on otettu viime vuosina oikeaan suuntaan, mutta mielestäni paljon on vielä tehtävää jotta ihmisille jäisi enemmän rahaa käteen työstään ja tätä kautta varoja joita sijoittaa. Myös pääomatuloverotuksessa voisi olla kohtuullistamisen varaa esimerkiksi pienillä pääomatuloilla.
Omistaminen ja sijoittaminen luovat turvaa tulevaisuuteen.
