Kirjoitin alkuvuodesta metsäteollisuuden tulevaisuudennäkymistä ja niitä varjostavasta puupulasta. Tuolloin lämmin alkutalvi esti routakerroksen syntymisen, ja esti raskaiden metsäkoneiden menon metsiimme. Metsäyhtiöt ovat tuostakin vaikeudesta toipuneet ja tehneet alkuvuonna loistavia tuloksia yksi toisensa perään. Valitettavasti vanha tuttu ongelma on jälleen palannut kuvioihin, ja se on materiaalin riittämättömyys.
Tilanne on kimurantti, sillä tällä hetkellä sellusta ja jopa joistakin paperilaaduista maksetaan ennätyshintoja. Esimerkiksi Stora Enso ilmoitti tehneensä paperiliiketoiminnoissaan parhaan tuloksen 10 vuoteen johtuen pääasiassa paperien hinnankorotuksista. Sellu käy kaupaksi ennätyshinnoin ja olisi ensiarvoisen tärkeää saada sellutehtaat ajolle täydellä kapasiteetillaan. Tämä ei kuitenkaan sellutehtaissamme ole onnistunut viime aikoina. Tuotantoa on jouduttu jälleen rajoittamaan puupulan vuoksi. Tähän on syynä esimerkiksi kelirikkokausi, joka esti puun korjuuta. Keskikokoisella sellutehtaalla tuotannonmenetys voi olla jopa reilut 1000 tonnia viikossa.
YLE:n uutisen mukaan sahatukkien hinnat ovat nousseet viime aikoina ja ajaneet perinteisiä sahoja ahdinkoon. Yhtenä syynä mainitaan, että sellutehtaat haalivat myös tukkipuita haketettaviksi. Ymmärrettävästi tässä tilanteessa kaikki materiaaliksi kelpaava hyödynnetään, vaikka kustannukset olisivat hieman kovemmat. Valitettavasti tämä tilanne ei tiedä pienikatteisille sahoille kovin hyvää.
On jälleen mielenkiintoista seurata millaisia vaikutuksia tämä ilmiö tuo metsäyhtiöiden tuloksiin ja mainitaanko asiaa tuloskatsauksissa. On kuitenkin selvää, että sillä on vaikutusta alan tuloksiin lyhyellä tähtäimellä.
Koska markkinoiden sanotaan olevan tehokkaat, on indeksin voittaminen pitkällä aikavälillä vaikeaa. Maailman tunnetuin sijoitusguru Warren Buffet suositteleekin sijoittamaan vain indeksirahastoihin ja unohtamaan osakepoiminnan suosiolla. Indeksisijoittaminen on tylsää, mutta samalla erittäin kustannustehokasta. Yhdellä ostoksella voit päästä mukaan kymmeniin tai satoihin eri yhtiöihin ja voit olla varma, että saat sijoituksillesi keskimääräisen markkinatuoton. Sijoittamalla indeksiin voitat todennäköisesti pitkällä aikavälillä osakepoimijat ja aktiiviset kaupankävijät.
Kuinka indeksi on sitten mahdollista voittaa? Tämä vaatii tietysti jonkinlaista poikkeamista indeksin sijoitusportfoliosta tai painotuksista. Käytännössä tämä vaatii osakepoimijalta isompaa riskiä, esimerkiksi muutaman osakkeen suurempaa painoarvoa salkussa tai sijoituksia pieniin yhtiöihin, joilla on joko pieni painotus indeksissä tai ne eivät edes pääse sinne. Esimerkkeinä voitaisiin ottaa sijoittaja, joka on viime vuodet pitänyt suurta painoa entisessä pienyhtiössä Revenio Groupissa tai vaikka Nesteessä. Mikäli jompi kumpi näistä on ollut salkun suurimpia omistuksia, ovat nämä yhtiöt kasvunopeudellaan taanneet melko varman voiton indeksistä, olettaen että muutkaan sijoitukset eivät samanaikaisesti ole kuopanneet merkittävästi.
Ehkä paras esimerkki indeksin peittoamisesta pääasiassa pienyhtiöiden kautta on Inderesin mallisalkku. Salkussa on muutama suuryhtiökin, mutta sen ydin koostuu pienistä yhtiöistä joista osa on listattu First North- markkinapaikalle. Myös tämä salkku sisältää Revenio Groupin ja Inderes lienee niitä ensimmäisiä tahoja jotka aikanaan toivat yhtiön minunkin tietoisuuteeni, siitä heille suuri kiitos. Inderesin mallisalkussa Revenio on tuottanut toistaiseksi varsin mukavat 870%. Tällaisen ”härkäyhtiön” selässä on mukava istua ja seurata aitiopaikalla kuinka yhtiön maailmanvalloitus etenee suunnitellusti.
Jos hieman opponoin Inderesin salkkua, tulee ottaa huomioon että se on perustettu vuonna 2011, joka on ollut lähivuosien kenties optimaalisinta aikaa hypätä mukaan markkinoille. Vuosi toisensa perään on ollut vakaata nousumarkkinaa, joten heidän strategiansa toimivuutta ei ole vielä päästy testaamaan kunnon markkinaturbulenssissa. Toki markkinoiden alati jatkuva muutos ja muun muassa digitalisaatio ovat tuoneet mukanaa sen, että markkinoiden hyytyessä pienet ja ketterät yhtiöt voivat jatkossakin menestyä suuria ja kankeita paremmin.
Talouslehdissä viitataan usein muutamiin kotimaisiin sijoitusguruihin, joista voidaan ottaa esimerkiksi Erkki Sinkko. Sinkko on tunnettu sijoittaja, joka opettajan palkastaan sijoitti osakkeisiin jo 1970-luvulta lähtien. Sittemmin hänestä on tullut monimiljonääri. Kun Sinkko kertoo mediassa osakeostoksistaan ja salkustaan, käy nopeasti ilmi että parempaan tulokseen hän olisi todennäköisemmin päässyt sijoittamalla samalla kurinalaisuudella indeksirahastoihin. Hänen salkkunsa sisältää joidenkin tietojen mukaan lähes koko Helsingin indeksin. On kuitenkin huomattava, että indeksituotteita on ollut tarjolla vasta vähän aikaa, ja tästä syystä Sinkon on ollut aikaisemmin pakko ostaa osakkeita poimimalla ne suoraan pörssistä.
Sinkolla on omintakeinen tyyli ostaa osakkeita, esimerkiksi viimeisin muistamani tapaus on hänen lupauksensa ostaa Nordeaa vain siksi että se muuttaa pääkonttorinsa Suomeen. Olennaista siirrossa ei ollut siitä vapautuvat rahavarat vaan se, että yhtiö on siirron jälkeen suomalainen ja täten Sinkolle ostokelpoinen. Sinkko ei liene paras esimerkki nuoremmille osakepoimijoille ostokriteeriensä kanssa, mutta hänen kurinalaisuudestaan voivat muutkin ottaa mallia. Olennaisinta on sijoittaa ja pysytellä markkinoilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sinkko on kuitenkin eräänlainen sijoitusmaailman Matti Nykänen, joten häneen liittyvät uutiset klikkailen aina hymyssä suin auki. 🙂
Tovi sitten eräässä sosiaalisen median sijoitusryhmässä nähtiin hauska skenaario, kun eräs talousmediassakin silloin tällöin esiintyvä piensijoittaja mainosti voittaneensa indeksin ostamalla vain Helsingin pörssin suurimpia yhtiöitä omalla systemaattisella tavallaan painottaen muutamaa yleisintä tunnuslukua(P/E, P/B, osinkotuotto). Näiden tunnuslukujen perusteella hän laittoi osakkeet parhausjärjestykseen ja poimi salkkuun osakkeita.
Lähemmässä tarkastelussa kävikin ilmi, että laskelmissa oli vaatimaton 100 prosenttiyksikön virhe, ja tosiasiallisesti salkku oli tuottanut lähes indeksin tahdissa. Tämä on tietysti loogista, koska tuolla kuvaillulla systeemillä salkku tulee muodostumaan väkisinkin indeksin kaltaiseksi ajan saatossa. ”Guru” ei kuitenkaan suostunut myöntämään virhettään, vaan asia kierrettiin muun muassa laittamalla kuvia autosta, mainitsemalla tyttären koulumenestyksestä, piikittelemällä muita ryhmän jäseniä asuinpaikkakunnan perusteella ja kertomalla kuinka häneltä kysytään jatkuvasti sijoitusvinkkejä ja apua. Toki ohimennen mainittiin että hänen sijoitussalkkunsa on miljoonaluokassa, jota en tietenkään epäile. Kovin vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan laskeutuminen gurun maineesta tänne tavallisten piensijoittajien keskelle.
Pieni ajatusleikki tähän tekstini loppuun. Indeksirahastot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan piensijoittajien keskuudessa ja on riskinä, että rahaston sisältämien yhtiöiden arvostukset nousevat liikaa tuloksiin nähden. Voisiko olla mahdollista, että indeksisijoittaminen luo tällä tavoin arvostuskuplia ja näiden purkautuessa käy tästä syystä lopulta tehottomammaksi? Tällöin osakepoimijoilla olisi huomattavasti paremmat tulevaisuudennäkymät edessään.
Edellisessä blogissa kirjoitin Outokummusta ja sivusin jutussa Kemin kaivosta. Jatkoin menneenä viikonloppuna kaivosteemalla. Kävin maakuntakierroksella ja matkan varrelle osui Kaustinen. Mutta miten Kaustinen ja kaivostoiminta liittyvät toisiinsa?
Toholammintien varrella olevat kyltit johdattavat Keliberiin.
Matkan varrella huomasin kyltissä tutun nimen, Keliberin, jonka spodumeenikaivosta sekä litiumkarbonaattirikastamoa ollaan perustamassa paikkakunnalle. Vielä toistaiseksi tiedonnälkaiselle tuulipuvulle nähtävää oli melko vähän, sillä kaivokselle on vasta haettu ympäristölupaa huhtikuun lopussa. Ainoat nähtävyydet olivat pari hallia, joiden seinää koristi Keliberin logo. Yhtiön litiumkemiantehdas on tulossa noin 50 kilometrin päähän Kokkolan teollisuusalueelle.
Keliber on ollut paljon otsikoissa liittyen suurimman omistajan Nordic Miningin mahdolliseen luopumiseen 22% omistuksestaan yhtiössä. Tämä voisi mahdollistaa myös meidän piensijoittajien hyppäämisen mukaan suoriksi osakkeenomistajiksi, tällä hetkellähän piensijoittajille ainoa tapa omistaa Keliberiä on omistaa sitä Nordic Miningin kautta. Nordic Mining ASA:n lisäksi muita suurimpia omistajia ovat muun muassa Tesi Industrial Management Oy eli Suomen Teollisuussijoitus. Listalta löytyy myös muutamia yksityissijoittajia, jotka pääsivät mukaan edellisessä suunnatussa osakeannissa. On kuitenkin selvää, että mikäli kaivokselle saadaan rakennuslupa, vaaditaan siihen tavalla tai toisella massiivisesti uutta rahoitusta noin 170 miljoonaa. Tällöin yhtenä vaihtoehtona yhtiö saattaisi listautua pörssiin.
Miksi Keliber voisi olla hyvä sijoitus? Maailman litiumin kysynnän on ennustettu kääntyvän roimaan kasvuun jo lähitulevaisuudessa muun muassa sähköisen liikenteen yleistyessä. Sähköautojen sekä hybridiautojen akuissa käytetään litiumia, tämän lisäksi käyttökohteita ovat esimerkiksi pienelektroniikan akut. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan litiumin nykyinen maailmanlaajuinen tuotantomäärä tulee 21-kertaistaa vuoteen 2040 mennessä, jotta sillä voitaisiin tyydyttää pelkästään liikenteen akkujen vaatiman litiumin määrä. Tätä näkemystä tukee esimerkiksi Tesla, joka on kaavaillut uuden akkutehtaan perustamista Eurooppaan. Yhtenä mahdollisena kohteena mainittiin Vaasa.
Raaka-aineen kysynnän kasvaessa luonnollisesti hinnoilla on tapana nousta. Seuraavassa on esitetty litiumin hintakehitystä kuvaava käyrä indeksinä lähimenneisyydestä sekä vuotuinen tonnihinta viime vuosilta:
Litiumin kaikkien aikojen korkein hinta ajoittui tämän vuoden tammikuulle. Sen jälkeen hinnat ovat hieman tasaantuneet. Keliberin suorittamien kannattavuuslaskelmien mukaan litiumkarbonaatin tuotantohinta on kaivoksen avautuessa noin 4000–5000 dollaria tonnia kohden. Tämä tarkoittaisi sitä, että suunnitelmien onnistuessa kaivos tulisi olemaan huippukannattava.
Tällaisiin uusiin kaivoshankkeisiin sisältyy toki aina riskinsä, kuten huomattiin esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa. Sijoittajille on sijoituspäätöksen tueksi tarjolla vain laskelmat joihin voi tukeutua. Keliberin tekemä kannattavuusselvitys eri skenaarioineen on kuitenkin todella kattava. Uuteen kaivostoimintaan sijoittavan tulee uskoa projektin etenemiseen suunnitellusti ilman suurempia yllätyksiä tai viiveitä kaivostoiminnan aloittamisessa. Tällaisen sattuessa eteen on mahdollista, että omistajien kukkarolla jouduttaisiin käymään uudelleen.
Itsekin sähköautoilevana tuulipukuna voisin jokusen roposen sijoittaa Keliberin antiin mikäli sellainen mahdollisuus jossain vaiheessa tulee eteen.
Amer Sports julkaisi Q1-tuloksensa viime viikolla. Osavuosikatsauksen anti näkyi aluksi pelästyttävän markkinat, osavuosikatsauspäivänä osake syöksyi 8% laskuun. Ensijärkytyksestä toivuttuaan on yhtiön kurssi kuitenkin vahvistunut entisestään.
Suurimman säikähdyksen aiheutti tietysti liikevaihdon lasku 6 prosenttiyksikön verran. Tämä johtui kuitenkin vahvasta eurosta verrattuna dollariin. Vertailukelpoisin valuutoin liikevaihto kasvoi 1%. Kuten tiedetään, yhtiön oma tavoite liikevaihdon kasvulle tänä vuonna on 5%, kirittävää jää siis loppuvuodelle tämän osalta. Tukkukauppamarkkinan epävakaudesta johtuen kasvun ja parannusten odotetaankin vaihtelevan jonkin verran vuosineljännesten välillä. Parempaa on siis lupa odottaa tulevaisuudessa.
Ilahduttavinta antia oli yhtiön kannattavuuden kehitys. Panostukset näkyivät bruttomarginaalissa, joka kasvoi 46,8%:n vuoden takaisesta 44,7%:sta. Tämän mahdollisti yhtiön aktiivinen panostus karsia heikomman katteen jakelukanavia ja siirtyen yhä enemmän korkeamman katteen kanaviin kuten esimerkiksi yhtiön omaan verkkokauppaan.
Liiketulos koheni vuoden takaisesta 40% 40,4 miljoonaan euroon viime vuoden 28,8 miljoonasta eurosta. Osaketta kohti tulosta kertyi 0,21 euroa verrattuna vuoden takaiseen 0,15 euroon.
Mielestäni yhtiön ensimmäisen kvartaalin tulos oli rohkaiseva. Panostukset kannattavuuteen näkyvät jo nyt selkeästi. Vaikka liikevaihdon kasvu jäi yhtiön tavoitteesta, kasvoi tulos kohisten. Tämä efekti tulee luonnollisesti vain voimistumaan myös liikevaihdon kasvaessa.
Huomionarvoista on, että vertailukelpoisinkin valuutoin liikevaihto Amerikassa supistui 1% verran. Tämä oletettavasti johtunee juuri siirtymisestä kannattavimpiin myyntikanaviin ja vaatii kannattamattomien kanavien sekä matalakatteisten tuotteidenkin karsimista alkuvaiheessa. Tätä kannattaa kuitenkin pitää silmällä, sillä loppuvuotta kohden myös liikevaihdon Amerikassa on syytä palata kasvu-uralle sen ollessa selvästi suurin markkina.
Juuri ennen vappuhuminoita Amer tiedotti ostavansa Peak Performancen. Yhtiö uskoo kaupasta seuraavan pienen myönteisen vaikutuksen jo tälle vuodelle. Tärkeämpää on kuitenkin että Amer arvioi hankinnan tuovan yli 10 miljoonan euron vuotuiset synergiaedut muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Näen itse tämän kaupan positiivisena ja brändi sopii hyvin Amerin huomaan.
Analyytikoiden tavoitehinnat Amerille ovat noin 26 euron haarukassa. Itse odotan tämän vuoden lopulle noin 28 euron hintaa elleivät arvostuskertoimet oleellisesti muutu. Näin ollen nykykurssilla 26,25 euroa on analyytikoiden tavoitehinta jo tavoitettu ja minun tavoitteeseeni on vielä matkaa reilut 6%. Tyytyväinen holdailu siis jatkuu yhä. Koska tukkukauppamarkkina on epävakaata, saatan ostaa osakkeita lisää mikäli esimerkiksi jo muutenkin yleensä alakuloisille kesäkausille osuukin hieman heikompi kvartaali vieden kurssin taas väliaikaiseen syöksyyn.
Oulun osakesäästäjät järjesti mukavan iltareissun Tornion Outokummulle. Heti kärkeen on sanottava, että Outokummun osake ei ole minua koskaan kiinnostanut kovin paljoa. Mielestäni ala on liian herkkä geopoliittisine vaihteluineen ja toinen ongelma on varsin yleinen Suomen teollisuudessa, nimittäin valmistettava lopputuote on bulkkia jota tehdään yhä suuremmissa määrin kiinalaisin voimin ja periaatteessa sitä voidaan tehdä missä tahansa muuallakin. Myös raaka-aineiden hinnat saattavat heitellä varsin paljon nopeissakin sykleissä. Tämä on väistämättä näkynyt osakkeen pörssikurssissa, joka on varsinkin viime aikoina ollut varsin volatiili. Pahimmasta suvantovaiheesta on jo selvitty, mutta helpossa markkinasssa yhtiö ei todellakaan tällä hetkellä operoi.
Ehkä itselleni suurin syy lähteä reissulle mukaan oli insinööriluonteeni ja kiinnostus raskasta teollisuutta kohtaan. Parasta antiahan näissä reissuissa ovat usein juuri ne tehdaskierrokset, joilla pääsee konkreettisesti näkemään miltä tuotteiden valmistus näyttää ja mistä se raha lopulta tulee osinkosijoittajankin pöytään. Nämä ovat niitä harvoja tilaisuuksia päästä tehdasporttien sisälle aistimaan tunnelmaa aivan lattiatasolla.
Sattumalta juuri samana päivänä Outokumpu julkaisi ensimmäisen vuosineljänneksen tuloksensa, joka ei valitettavasti ollut sieltä mairittelevimmasta päästä. Tämä sai yhtiön pörssikurssin reilun 12,5% syöksyyn. Matkan aikana kuulin monenkin kollegan taivastelevan tätä. 🙂
Tornion Outokummun pääportti. Takana näkyy tehtaan uusin ferrokromisulatto.
Matka Oulusta Tornioon kesti hieman reilut puolitoista tuntia. Aivan ensimmäiseksi meille tarjoiltiin kahvia ja pikkusuolaista, ja sitten mentiin suoraan asiaan. Yhtiö ja sen valmistamat tuotteet esiteltiin meille perinpohjaisesti tehtaanjohtaja Martti Sassin toimesta. Lisäksi käytiin hieman läpi noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaa Kemin kromikaivosta, josta tehdas saa kromirikasteensa ja joka on muuten ainoa kromikaivos koko Euroopassa.
Ehkä näin ensimmäistä kertaa kunnolla ruostumattomien terästen maailmaan perehtyvänä tuulipukuna opin, että kun puhutaan ruostumattomasta teräksestä se ei tarkoita ainoastaan yhtä laatua, vaan niitä valmistetaan useampaa erilaista riippuen hieman eri raaka-ainemikseistä. Teräs saattaa sisältää siis pääkomponentteinaan muutakin kuin vain rautaa ja kromia. Näin teräs saadaan optimoitua kestäväksi juuri siihen käyttötarkoitukseen mihin se on suunniteltu. Torniossa valmistetaan muistaakseni neljää erilaista terässeosta.
Valitettavasti kiinalaiset ovat valloittaneet ruostumattomien terästen markkinat jo melko kattavasti, ja ylituotannolla on tapana tuoda hintoja alas. Tätä on pyritty estämään erilaisin tuontitullein, joita on voimassa tietysti myös Euroopassa suojaamassa omaa tuotantoamme. Viimeisin käännehän oli Trumpin asettamat tuontitullit maahantuodulle teräkselle USA:ssa, joka varmasti lisää jälleen markkinapainetta vuorostaan Euroopassa. Myös Outokummulla ollaan oltu asian suhteen aktiivisia ja käyty keskustelua EU:n suuntaan.
Tässä kyseisessä tuontitullijupakassa Outokummulla on erikoinen rooli, sillä yhtiöllä on tuotantoa myös Pohjois-Amerikassa, joten näitä laitoksia tuontitullit eivät kosketa. Toisaalta kuitenkin USA:n asettamat tullit tulevat todennäköisimmin ohjaamaan kiinalaista terästä enemmän EU:n sisälle. Näin yhtiö sekä hyötyy että toisaalta kärsii tilanteesta samaan aikaan.
Kemin kromikaivoksen malmia louhitaan tällä hetkellä perustasoltaan 500 metrin syvyydestä tullen hiljalleen ylöspäin. Malmio uhkaa kuitenkin ehtyä, joten kaivosta on päätetty syventää kilometriin asti. Tällä turvataan jälleen kromimalmin riittäminen tuleviksi vuosikymmeniksi. Kromihan on luonnollisesti ruostumattoman teräksen tärkein raaka-aine. Kaivoksen syvennysprojektille tulee hintaa noin 250 miljoonaa, ja se aloitetaan jo tämän vuoden lopulla.
Kaivoksen malmin kromioksidipitoisuus on melko vaatimattomat 26%, ja rikastamisen jälkeen reilut 40%. Kuulemma Afrikassa, josta kiinalaiset louhivat malminsa on malmi jo aivan sellaisenaan rikkaampaa kuin Kemistä saatava rikaste. Tornion etuna on kuitenkin se, että oma kaivos sijaitsee vain lyhyen matkan päässä.
Tehtaan käyttämästä teräksestä 90% on kierrätysterästä, jota tuodaan laivoilla satamaan pääasiassa Keski-Euroopasta. Kävimme kiertoajelulla tehdasalueella, ja näimme sekä satamassa että terässulaton lähellä suuria teräsromukasoja. Kasat sisälsivät kaikenlaista romua putkenpätkistä pesukoneisiin. Tehtaanjohtajan mukaan Outokummun valmistama teräs tulee käyttökohteesta riippuen takaisin tätä kautta noin 20 vuoden sykleissä. Yhtiö toimii siis mitä suurimmissa määrin kiertotalouden edistäjänä.
Kuten sanoin aikaisemmin, yhtiön voimakkaasti vaihteleva tulos sekä volatiili osakekurssi sekä ei ole erityisemmin saanut minua innostumaan osakkeen ostamisesta. Outokumpu toimii erittäin kilpaillulla markkinalla, joka on myös kaiken muun lisäksi herkkä poliittisille muutoksille. Yhtiön käyttämät raaka-aineet ja lopputuotteet hinnoitellaan maailmanmarkkinoiden mukaan, joten oikeastaan ainoa asia johon se voi itse vaikuttaa on kustannustehokkuus. Lisäksi sijaintinsa ja palvelutoimipisteidensä avulla yhtiö pystyy joustavasti palvelemaan lähellä olevia asiakkaitaan myös pienemmissä toimituksissa. Joitakin vuosia sitten ferrokromituotantoa ajettiin alas hintojen ja tilauskannan ollessa heikko. Tehtaanjohtajan mukaan tällä hetkellä Tornion tilauskanta ja koneiden käyttöaste on hyvällä tasolla. Tehtaan automaatioaste on korkeampi kuin muissa Outokummun toimipisteissä.
En kuitenkaan näe, että minun olisi syytä jatkossakaan sijoittaa yhtiöön sillä ruostumattoman teräksen markkinat tulevat jatkossa vain kiristymään entisestään. Tuote on bulkkia, jota kyetään valmistamaan lähes missä tahansa. Kiinalaiset ovat vain muutamassa vuodessa valloittaneet markkinat itselleen, ja tällä hetkellä muun muassa Indonesiaan ollaan rakentamassa lisää kapasiteettia. On sanomattakin selvää, että tällaisissa maissa kustannustehokkuus voidaan matalan palkkatason vuoksi pitää korkealla tasolla. Näenkin Outokummun kaltaisten yhtiöiden ainoaksi selviytymiskanavaksi jatkuvan korkean käyttöasteen ja erinomaisen lopputuotteen laadun saavuttamisen. Mahdollisesti tulevaisuudessa markkinapaine voisi helpottaa kiinalaisten palkkatason noustessa sekä ympäristötietoisuuden lisääntyessä. Saastepilvet kun ovat siellä jokapäiväinen ongelma.
Oulun osakesäästäjien kevätretki oli oikein mukava ja hienosti järjestetty. Ehkä ainoan miinuksen annan Outokummulle siitä, että varsinainen tehdaskierros kylmävalssaamolle oli todella suppea. Linjalla oli menossa seisakki, jonka vuoksi siellä ei tapahtunut mitään, ja pistäydyimme vain nopeasti kurkkaamassa miltä hallissa näyttää. Joten mikäli tätä lukee edes joku tehdaskierroksista vastaava henkilö missä tahansa yrityksessä: älkää viekö vieraita katsomaan linjaa joka ei käy ja jossa ei tapahdu mitään sillä eniten meitä kiinnostaa nähdä liikkuvia koneita ja oikeaa tuotannon tekemistä. 🙂
Lopuksi sanottakoon, että vaikka en yhtiötä näe hyvänä sijoituskohteena on Tornion Outokumpu yksi alueensa tärkeimmistä työllistäjistä. Tänäkin kesänä tehdas työllistää useita satoja kesätyöntekijöitä, ja tehtaan kokonaistyöllisyysvaikutukseksi on laskettu alihankkijat ynnä muut toimijat mukaan luettuna noin 7000 henkilöä.
Jo vuosikausien ajan Suomessa on puhuttu työvoimapulasta joka iskee kasvoille suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tuo työvoimapula antaa yhä odottaa itseään.
Tarkastelin tuoretta tilastokeskuksen työttömyystilastoa heinäkuulta ja parhaassa työiässä olevia 20-64-vuotiaita ihmisiä on tällä hetkellä työttömänä 189 000. Tämä kuulostaa valtavalta määrältä. Onkin kummallista kuinka meillä on samaan aikaan sekä työvoimapula että massatyöttömyyttä, ja samaan aikaan esimerkiksi turvapaikanhakijoita on povattu ratkaisuksi tähän työvoimapulaan jota ei siis todellisuudessa ole.
Koska työttömyys varsinkin nuorten keskuudessa on ollut kasvamaan päin, ovat maamme työvoimapoliittiset ratkaisut olleet riittämättömiä. Nuorten työllistymistä siirrettiin vastikään muutamalla vuodella eteenpäin nostamalla eläkeikiä. Meillä koulutetaan liikaa ihmisiä aloille joilla ei ole työvoimatarvetta. Koulutusta tulisi lisätä aloille, joilla on kysyntää ja puolestaan karsia aloilta joita vaivaa massatyöttömyys. Koska muutokset työvoimatarpeessa ovat yhä nopeampia, tulee koulutusjärjestelmän kyetä reagoimaan muutoksiin nopeammin. Nuorille tulisi jo aikaisessa vaiheessa ammatinvalintaa tehdessä painottaa riittävästi seuraamaan alan työvoimatarvetta. Pahimmassa tapauksessa se oma unelma-ammatti ei työllistä koskaan.
Toisen korkeakoulututkinnon opiskelemista vaikeutettiin rajoittamalla tukikuukausia, mutta tehtiinkö tämä päätös liian aikaisin? Tavoitteena oli vähentää ”ikiopiskelijoiden” määrää ja sysätä heitä työelämään. Nykyjärjestelmällä toinen korkeakoulututkinto voi kuitenkin tulla tarpeeseen, mikäli ensimmäinen koski alaa jolta ei ole koskaan ollut mahdollisuuksia työllistyä. Mielestäni ensin olisi pitänyt korjata kohtaanto-ongelma koulutuksen ja työvoimatarpeen välillä.
Koska maahanmuuttoasiat ovat olleet tapetilla viimeaikoina, on paikallaan pohtia onko esimerkiksi kielitaidottomista turvapaikanhakijoista todella ratkaisuksi tähän ongelmaan. Voisi olettaa että paljon pienemmillä kustannuksilla valjastaisimme omat työttömien reservimme käyttöön mikäli asiaan kohdennettaisiin samanlaisia miljardipanostuksia kuin turvapaikkabisnekseen. On toki eri asia tarjota humanitaarista apua ja siihen en ota sen kummemmin kantaa, mutta mielestäni nimenomaan työllisyysongelmaan ei heistä ole ratkaisuksi.
Työ itsessään muuttuu yhä nopeammin ja tästä syystä työurien on ennustettu tulevaisuudessa koostuvan useammista pätkistä sen sijaan että tehtäisiin elinikäisiä uria samassa työssä ja saman työnantajan palveluksessa. Meidän ja työvoimapoliittisten ratkaisujen tulee olla tähän valmiita.
Säästämistavan ideana on, että tulojen yläkanttiin arviointi verokortissa tuo loppuvuodesta veronpalautuksia korkojen kera. Jos maksaa ylimääräistä veroa valtiolle, tulee antaneeksi valtiolle lainaa. Tämän lainan korko on kuitenkin hyvin vaatimaton 0,5 % (2017), eikä sitä makseta kuin vain kymmeneltä kuukaudelta. Inflaatio syö lisäksi hetkessä rahojen arvonnousun. Bank Norwegianin (0,75–1,75%), Tf Bankin (1, 6%) ja Hypon (0,5%) säästötileillä on yhtä hyvät, tai paremmat, korot puhumattakaan siitä millaista tuottoa voi saada osakkeilla tai asuntosäästötilillä. Säästämismielessä ihminen on oman itsensä pahin vihollinen: veronpalautukset saatetaan nähdä joululahjana ja erillisenä osana budjettia, mikä voi johtaa harkitsemattomaan rahankäyttöön. Liiallisen veronmaksun sijaan veroilmoitusta täyttäessä kannattaa tarkistaa, onko tuloista tehty tarvittavat verovähennykset. Kansallinen tulorekisteri otetaan käyttöön 2019, mikä tarkoittaa että tämäkään kikka ei enää toimi kovin pitkään.
Säästäminen ajan ja vaivan kustannuksella
Rahan säästöön saaminen palkitsee, mutta kannattaa myös miettiä, onko säästämiseen käytetty aika joskus arvokkaampaa kuin itse raha. Jos kävelet pitkän työmatkan julkisen liikenteen, pyörän tai auton sijaan, nähty vaiva voi olla säästöön verrattuna liian suuri. Bussissa tai kimppakyydissä tämän ajan voisi käyttää vaikka älypuhelinsovelluksella budjetointiin, lukemiseen tai pyöräillen kunnon kasvattamiseen. Kotitekoisen leivän vääntämiseen kuluu paljon vaivaa, mutta siitä muodostuvat säästöt leipäpussiin verrattuna ovat pieniä.
Halpalennot
Halpalentojen ainut halpa osa on lentäminen, mutta se ei välttämättä ole ainut palvelu, mitä tarvitsee matkustaessa. Halpalentoyhtiöt käyttävät pieniä ja kaupungin ulkopuolisia lentokenttiä niiden alhaisten kustannusten vuoksi. Kulkuyhteydet lentokentältä kaupunkiin voivat olla huonommat ja kalliimmat kuin läheisemmältä lentokentältä. Skavstan lentokenttä luokitellaan tukholmalaiseksi, vaikka matkaa keskustaan on lähes 100 km ja Paris-Vatryn nimellä tunnettu lentokenttä on 147 km päässä Pariisin keskustasta. Lisäksi jos tarvitset enemmän kuin pelkän käsimatkatavaran, kannattaa olla hyvin perillä matkatavaramaksuista. Pienetkin ylimääräiset palvelut lentoyhtiöltä, kuten lentolipun tulostaminen lentokentällä, maksaa esimerkiksi Ryanairilla 15 e. Kannattaakin siis katsoa matkan kaikkia kustannuksia kokonaisuutena eikä tuijottaa pelkkää lennon hintaa.
Ilmaisen tavaran kerääminen
Jos lähikaupassasi jaetaan ilmaiseksi henkareita, ei niitä välttämättä kannata kauhoa mukaan kaksin käsin. Tavaran hankintahinta ei ole ainut kustannus, joka siitä syntyy. Jos nurkkasi pursuavat ilmaista tai ostettuakin tavaraa, joudut ennen pitkää etsimään niille säilytystilaa. Tavaramäärän mukautuaksesi voit joutua ostamaan uuden pussukan, korin, kaapin tai isomman asunnon. Ilmaiseen tavaraan sisältyy lisäksi vaivaa: muuttaessa tavarapaljous usein konkretisoituu. Kun päätät luopua tavarasta, jätemaksut eivät myöskään ole ilmaisia. Kannattaa siis ostaa ja ottaa ilmaiset tavarat vain, jos niille on olemassa tarve.
Investointien lykkääminen
Investoinnin tarkoitus on kasvattaa tulevaisuuden rahavirtaa tai säästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa investointia ei tehdä. Investointi saatetaan jättää tekemättä rahan puutteen vuoksi tai koska halutaan säästää. Tyypillisiä kotitalouksien investointeja ovat sijoittamisen aloittaminen, ilmalämpöpumpun asentaminen tai auton osto. Auto voi olla väline päästä työpaikalle ja olla näin lähde tulonvirtaan, ja uudempaan autoon vaihtaminen voi vähentää huoltokustannuksia sekä bensan kulutusta sillä oletuksella, että autoa ei vaihdeta huomattavan usein. Ilmalämpöpumppu tai ikkunoiden remontointi voivat tiputtaa lämmityskuluja huomattavasti, mutta tämä näkyy säästönä vasta myöhemmin, eikä sitä välttämättä huomaa ellei tarkkaile ja vertaile laskujaan. Investointien ansiosta juoksevat kulut voivat tippua merkittävästi pitkällä aikavälillä. On tärkeää erottaa, mikä on investoinnin ja tavaran tai palvelun ero, sillä kulutustavarat eivät tuo säästöä tai kasvata omaisuutta.
Viime päivinä on kohistu näyttävästi Pekka Vauramon lisäeläkkeestä. Finnairin toimitusjohtajalle maksetaan 130 000 euron lisäeläkettä vaikka pääministeri Juha Sipilä on linjannut, että valtion enemmistöomistamissa yhtiöissä tätä palkitsemistapaa ei käytetä. Sen sijaan peräänkuulutetaan palkkamalttia kiky-hengessä.
Nyt kuitenkin Finnairin hallitus on ehdottanut Vauramolle lisäeläkettä kaikesta huolimatta. Koska tällainen virhe on päässyt tapahtumaan, on joku joko tehnyt virheen tai laiminlyönyt tehtäviään. Onkin kummallista että tämä päätös on mennyt ohi tuolloin omistajaohjauksesta vastaavalta Sipilältä. Vai vieritetäänkö sittenkin vastuu Finnairin hallitukselle? Näyttää siltä, että tässa tapauksessa vahvimmin kätensä on liannut valtion omistajaohjauksesta vastaava virkamiesjohtaja Eero Heliövaara.
Joka tapauksessa kyseessä on palkankorotus valtionyhtiön johtajalle samaan aikaan kun tavalliselta duunarilla korotukset ovat nollassa ja vaaditaan kikyhenkeä ”yhteisissä talkoissa.”
Lukaisin kommenttiosiota eräässä talouslehdessä ja siellä oli varsin tulisia kommentteja liittyen siihen kuinka tämäkin raha revitään duunarin selkänahasta. Tästä olen kuitenkin eri mieltä, sillä Finnairkin on markkinavetoisesti tuloksensa tekevä yhtiö ja toimii ilman valtion subventiota eli käymättä veronmaksajien kukkarolla. Toimitusjohtajan palkka sekä lisäeläke, joka on vain hieman eri tavalla maksettua palkankorotusta, kuuluvat yhtiön normaaleihin palkkamenoihin. Valtiolle(eli veronmaksajille) ja osakesijoittajille tulevaan osinkovirtaan tällä summalla on käytännössä mitätön vaikutus.
Kukkaron sijaan suurin kolhu tulikin lähinnä solidaarisuuteen juuri heikoimpana hetkenä, kun perusduunari suorittaa pakollisia kikypäiviään palkatta.
Uusin salkkuyhtiömme Lehto Group julkaisi tovi sitten H2-tuloksensa. Paneudun tässä muutamiin pääkohtiin, tarkemmat luvut löytyvät Lehdon sijoittajasivuilta.
Yhtiön liikevaihto kehittyi jopa aiemmin ennustettua nopeammin marginaalin kuitenkin notkahtaessa hieman. Marginaalin notkahduksen syyksi mainittiin investoinnit kasvuun sekä arvoltaan noin 8 miljoonan euron nollakatteiset tonttikaupat.
Edellisellä puolivuotiskaudella marginaalia kertyi 9,9% ja tänä vuonna 8,6%. Mikäli tuo mainittu tonttikauppa jätetään huomioimatta liikevaihdosta, nousee tämän vuoden marginaali kuitenkin jo noin 8,9 prosenttiin. Eroa edelliseen vuoteen oli siis käytännössä yhden prosentin verran. Ottaen huomioon liikevaihdon kasvunopeus, tämä on mielestäni suhteellisen vähän. Yhtiö sanoikin keskittyvänsä loppuvuoden aikana kasvun tuomiin haasteisiin ja toiminnan tehostamiseen. Kovempaa marginaalia sekä parempaa tulosta on siis odotettavissa loppuvuodelta. Jo alkuvuonna liiketulos kasvoi mukavat 42% verrattuna viime vuoteen.
Vaikka lehdistö tarttui lähes joka uutisessa tuohon marginaalin heikkenemiseen, mielestäni Lehdon tilanne näyttää edelleen varsin houkuttelevalta. Tulenkin lisäämään sitä Tuulipuvun salkkuun lähiaikoina henkilökohtaisen rahatilanteeni näin salliessa.
Kuulisin mielelläni myös teidän kommenttejanne Lehdosta. Mitä mieltä olit H2-tuloksesta ja pääseekö lehto tälle vuodelle asetettuun vähintään 10% liikevoittomarginaaliin?
Olemme pian saamassa päätökseen kuukausien kehitystyön. Tuloksena saimme aikaiseksi jotain mikä kiinnostanee teitä kaikkia sijoittamisesta kiinnostuneita. Tarvitsemme vielä viimeiset testaukset jotta voimme olla varmoja koodausjälkemme toimivuudesta.
Nyt oli kuitenkin jo aika juhlia tähänastista työtä teen ja mansikkakakun kera. Pysykäähän mukana, kerromme pian lisää mitä tuleman pitää!
