Kategoria: talous

Kojamon Listautuminen ja Ammattiliittojen Palkkionkorotukset

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Palkkionkorotukset ja niiden Perustelut

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin, kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Oikea Perustelu Palkkioiden Korotuksille

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja Niiden Rooli

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan, että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen Valta ja Vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuuskysymys ja Henkilökohtaiset Pohdinnat

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä Jos Ammattiliitot Katoaisivat?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Ammattiliittojen ja Kojamon listautuminen

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Palkkioiden korotukset ja niiden perustelut

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Oikea perustelu hallituspalkkioiden korotuksille

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja niiden merkitys

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan, että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen valta ja vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuus ja henkilökohtaiset päätökset

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mahdollinen tulevaisuus ilman ammattiliittoja

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Kojamon Listautuminen ja Ammattiliittojen Palkkionkorotukset

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Kojamon Hallituksen Palkkioiden Korotukset

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Palkkioiden Korotusten Perustelut

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja Niiden Rooli

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen Valta ja Vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuus ja Henkilökohtaiset Valinnat

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä Jos Ammattiliitot Katoaisivat?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Ammattiliitot ja Kojamon listautuminen

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti.

Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää, miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Kojamon hallituksen palkkioiden korotukset

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä.

Perustelu on varsin koominen, kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin, kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Palkkioiden korotusten motiivi

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä, mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille.

Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliittojen rooli ja oma jäsenyys

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan, että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa.

Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikein saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä, mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen valta ja sen seuraukset

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut, ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuuden kysymys

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys: onko oikein, että alkaisin ikään kuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi.

Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä tapahtuu, jos ammattiliitot katoavat?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi.

Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Keskustelu ja mielipiteet

Kuulisin mielelläni kommenteissa, mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Kojamon Listautuminen ja Ammattiliittojen Palkkionkorotukset

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Kojamon Hallituksen Palkkioiden Korotukset

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Palkkioiden Korotusten Perustelut

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ja Niiden Rooli

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

Ammattiliittojen Valta ja Vaikutus

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Solidaarisuus ja Henkilökohtaiset Valinnat

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä Jos Ammattiliitot Katoaisivat?

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

Yle-veron taustat ja nykytilanne

Tv-lupamaksujen poistuessa Suomessa otettiin käyttöön niin sanottu Yle-vero, joka kattaa Yleisradion toiminnan tuomat kulut. Veroa maksavat kaikki työntekijät, joiden vuosittaiset tulot ylittävät 14 000 euroa, lukuun ottamatta tietysti niitä etuoikeutettuja, jotka asuvat Ahvenanmaalla. Tänä vuonna Yle-veron täysi määrä on 163 euroa, ja sen maksavat kaikki vähintään 21 270 euroa tienaavat työssäkäyvät.

Ylen ydintehtävä

Ylen ydintehtävä on suoraan Finlexistä lainattuna seuraavanlainen: ”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti.”

Lisäksi tarkennuksessa mainitaan, että yksi osa-alue on tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Mielestäni tämä kohta ei enää nykyään tarvitse kuulua Ylen tehtäviin varsinkaan viihteen osalta, sillä kaupalliset mainosrahoitteiset kanavat pitävät näistä huolen. Ei ole perusteltua, että käytämme verorahoja esimerkiksi Uuden päivän esittämiseen tai ulkomaisten sarjojen ostamiseen. Vuodelta 2015 olevan uutisen mukaan Yle käytti selvästi eniten ohjelmabudjetistaan, eli 34%, viihteeseen ja draamaan.

Ylen tulevaisuus ja uutistarjonta

Ylen tulee näiden sijaan keskittyä kattavaan uutistarjontaan, ajankohtaisohjelmiin ja urheiluun. Tällä hetkellä juuri tutkivasta journalismista on huutava pula. Sekä Ylellä esitetty Ajankohtainen kakkonen että MTV:n 45 Minuuttia olivat loistavia ohjelmia, jotka päätettiin kuitenkin lopettaa. Tilalle ei ole tullut mitään varteenotettavaa. Tutkivan journalismin nykytasoa heijastelee taannoin hehkutetut Paratiisin paperit, jotka osoittautuivat hypetyksestä huolimatta pannukakuksi.

Urheilun rooli Ylessä

Urheilun tarjoamisessa Yle on ottanut viime aikoina takapakkia. Esimerkiksi tämän vuoden talviolympialaisissa suomalaisia eniten kiinnostava laji, eli miesten jääkiekko, siirtyi kaupalliselle toimijalle. Syynä tähän oli, ettei Yle kyennyt vastaamaan hintakilpailuun. Ehkäpä tähänkin hintakilpailuun olisi jatkossa varaa, mikäli hömppäviihdepuolta karsittaisiin raskaalla kädellä?

Yle-veron mahdollinen karsinta

Jos palataan vielä noihin vuoden 2015 lukuihin, voidaan havaita, että pelkästään karsimalla viihdettä ja draamaa voitaisiin Yle-verosta karsia pois noin 25 prosenttia, eli verorahoja säästyisi reilut 117 miljoonaa euroa vuodessa. Nykyisestä 163 euron täysimääräisestä Yle-verosta olisi siis varaa karsia vähintäänkin useampi kymppi pois tai vaihtoehtoisesti suunnata tämä summa järkevämpiin ja sivistävämpiin produktioihin.

Osakesäästötili: Uusi mahdollisuus piensijoittajille

Mediassa on puhuttu viime aikoina runsaasti osakesäästötilistä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa tiliä, jonka sisällä voisi käydä kauppaa verottomasti sekä saada myös osingot verottomina kasvamaan heti korkoa korolle. Vasta otettaessa varoja tililtä ulos maksettaisiin näistä pääomatuloveroa. Kyseisen sijoitustilin olisi tarkoitus kannustaa uusia piensijoittajia osakesäästämisen pariin. Vastaavia ratkaisuja on jo käytössä muissa Pohjoismaissa, joskin aavistuksen keskenään erilaisilla konfiguraatioilla.

Pörssisäätiön työ ja lainsäädäntö

Pörssisäätiössä on tehty asian edistämiseksi paljon töitä, ja erityisesti Sari Lounasmeri on kunnostautunut asian lobbaamisessa aina ministeritasolle saakka. Valtiovarainministeri Petteri Orpo onkin ottanut asiakseen valmistella lainsäädäntö tällaiselle tilille. Eittämättä kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta, olisiko valtio tosiaan viimeinkin kääntymässä piensijoittajien puoleen edistämään kansankapitalismia? Mieleeni tulee äkkiseltään muutamakin riski, millä tämän voi vielä pilata.

Riskit ja haasteet

Ensinnäkin ollaanko valtiotasolla todella valmiita siihen, että verotuloja siirretään tulevaisuuteen? Esimerkiksi perintöveron tapauksessa valtio on juuri niin ahne, että ei malta odottaa vuoroaan päästä verottamaan omaisuutta, vaan kahmaisee siitä osansa jo varojen vaihtaessa omistajaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon perinteinen politiikan teko: otetaanko tällainen tili vasemmistosiivessä jälleen oikeiston keinona lisätä eriarvoisuutta, viis siitä että lähtökohtana on juuri piensijoittajien ja tavallisen kansan varallisuuden kohotus.

Koska poliitikoilla on tapana oman asemansa varmistaminen ja myötäily, tämä saattaisi asettaa rajoitteita tilin kokoon. Mikäli raja vedetään todella alas, tällä olisi riskinä jäädä aivan mikrosijoittajien työkaluksi. Näiden lisäksi riskinä on myös palveluntarjoajien kustannukset. Pankit eivät pidä hyväntekeväisyyden harjoittamisesta, joten tyytyisivätkö ne vain veloittamaan osakeostoista, vai olisiko kiusaus liian suuri lätkäistä tällaiselle tilille jokin prosentuaalinen hallintokustannus? Toki tälläkin hetkellä meillä on palveluntarjoajia, jotka eivät peri erillistä maksua arvo-osuustilistään, joten toivoa on.

Tulevaisuuden näkymät

Koska tilin tarkemmat yksityiskohdat kerrotaan myöhemmin, kaikki tämä on vielä lopulta arvailujen varassa. Mikä tulisi muuttumaan radikaaleimmin on se, ettei tappiollisia sijoituksia voisi enää vähentää samalla tavalla verotettavasta pääomatulosta, mutta tämähän kumoutuu tietysti sillä, että pääomatulot ovat jo kokonaan verottomia. Osakesäätiön laskelmien mukaan tämä uusi malli olisi kuitenkin kokonaisuudessaan verotehokkaampi tästä huolimatta.

Koska pienten osinkojen verottomuus ja puolestaan suursijoittajien verottaminen näyttävät olevan lainsäädännöllisesti mahdottomia toteuttaa, on osakesäästötilissä meidän piensijoittajien toivomme tällä hetkellä päästä lähemmäksi tasa-arvoa.

Kuulisin mielelläni mietteitänne osakesäästötilistä.

Bitcoinin nousu ja sen vaikutukset sijoittajiin

Yksikään sijoittaja ei ole viime aikoina voinut välttyä näkemästä uutisia tai keskusteluja bittivaluutoista, ja yleisimmästä niistä eli Bitcoinista. Bitcoinin arvo on noin kymmenkertaistunut tänä vuonna ja loppua kohti vauhti on näyttänyt vain kiihtyvän. Tämä on saanut aikaan suoranaisen bitcoinmanian, jolloin kaikki haluavat omistaa sitä edes vähän pikavoiton toivossa.

Onko Bitcoin aito valuutta?

Bitcoinin arvoa ei ole sidottu mihinkään, joten ostamalla kolikoita ainoa omistuksesi on lukema ruudulla. Tämän lisäksi Bitcoin käy vaihdannan välineeksi vain hyvin harvassa paikassa. Bitcoinia on täten vaikea pitää oikeana valuuttana, eikä se sitä olekaan.

Bitcoin ja sijoittamisen luonne

Mielestäni Bitcoin on klassinen esimerkki kuplasta. Se on instrumentti, jota jokainen haluaa omistaa pelkän arvonnousun vuoksi, ja lisäksi sitä on ”mattimeikäläistenkin” helppo ostaa. Kova kysyntä on ruokkinut uutta kysyntää, ja kierre vain jatkuu. Toki tällä on ollut ja voi tulevaisuudessakin olla mahdollista tehdä hyviä tuottoja, mutta sijoittamisen sijaan kyseessä on pikemminkin uhkapelaaminen.

Ominaisuudet, joita Bitcoinilta puuttuu

Ollakseen sijoitus tulisi kohdeinstrumentin tuottaa jotakin, tai sen tulisi olla sidoksissa johonkin yleisesti käytettävään hyödykkeeseen. Nämä ominaisuudet Bitcoinilta puuttuvat. Sitä verrataan usein kultaan, mutta myös kullalla on oikeita käyttökohteita esimerkiksi teollisuudessa sekä koruina. Bitcoinin arvo nousee vain siksi, että joku on valmis maksamaan siitä vielä enemmän. Kuulostaa erittäin vaaralliselta sekä spekulatiiviselta.

Mahdolliset riskit ja suositukset

Oletan, että saavuttaessaan räjähtämispisteensä bitcoinkupla purkautuu nopeasti paniikkiaallon iskiessä. Mikäli olet kaikesta huolimatta aikeissa ostaa Bitcoinia, suosittelenkin ostamaan sitä pörssistä, jolloin mahdolliset tappiot voi verovähentää. Näin voit hyödyntää tappiot esimerkiksi verottomiin osinkoihin. Oletettavasti kolikot ovat näin myös paremmassa turvassa kuin erilaisissa online-kukkaroissa, joiden kimpussa hakkerit ovat aktiivisesti.

Loppuvuosi osakesäästäjälle

Loppuvuosi on osakesäästäjälle mukavaa aikaa. On sijoitusmessut sekä pikkujoulut, ja kurssitkin yleensä dippaavat joulukuussa.

Pikkujoulut Oulussa

Kävimme tänään tuulipukukollegani kanssa Oulun osakesäästäjien järjestämissä pikkujouluissa. Ohjelmaan kuului Fellow Financen esittely ja jouluruokailu. Tapahtuma oli tietysti meille Osakesäästäjien keskusliiton jäsenille ilmainen. Tapahtumapaikkana oli viime vuoden tapaan ravintola Tuba.

Ravintola Tuba

Tuttuun tapaan ikärakenne oli painottunut vanhempaan kaartiin, alle 50-vuotiaat osallistujat pystyi laskemaan yhden käden sormilla.

Fellow Financen esittely

Fellow Financen esittely kesti noin tunnin verran. Kyseessä on vertaislainayhtiö, joka lainaa sijoittajien rahaa eteenpäin yksityishenkilöille sekä yrityksille sijoittajan oman valinnan mukaan. Kirjoittelen vertaislainasijoittamisesta lisää myöhemmin. Tämän viikon on kuitenkin voimassa tarjous, eli kun avaa kyseiseen palveluun tilin, saa sinne 25 euroa bonusta, jos oikein ymmärsin. Voi toki olla, että tuon rahan saadakseen täytyy ensin tehdä vertaislainasijoitus.

Ruokailu

Sitten tärkeimpään asiaan eli ruokailuun. Ruokalistalla oli perinteinen joulubuffet, sisältäen muun muassa laatikot, lohen ja kinkun. Ruoka maistui ja kävimmepä santsikierroksetkin hakemassa. Jälkiruuaksi oli kahvien kera joulutorttua ja pipareita.

Yhteenveto

Ilta oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Ruoka oli hyvää ja osallistujia oli paikalla viimeistä paikkaa myöten. Kiitokset jälleen kerran Oulun osakesäästäjille, otetaan ensi vuonna uudestaan!

Autopesujen hinnat ja niiden vaikutus käyttöasteeseen

Pohdin ystävieni kanssa autopesujen hintoja ja totesin, että hinnat ovat melko korkeita noin yksinkertaisesta, automatisoidusta ja nopeasta toimenpiteestä. Yleisimmin hinnat pyörivät noin 15-30 euron luokassa. Palvelun ollessa noin arvokas sitä tulee käytettyä harvemmin. Tavallinen työntekijä saa tehdä töitä noin kahden tunnin verran, jotta hän saa palkkatuloillaan kustannettua pesun.

Jos pesu maksaisi korkeintaan 10 euroa, käyttäisin palvelua useammin. Näin tekisivät varmasti myös monet muut. Tämä sai minut pohtimaan, miksi niin harva yrittäjä tai palveluntuottaja hinnoittelee tuotteensa tavoittamaan suurempaa volyymia ja tekemään tuloksensa korkeamman käyttöasteen tai suuremman kappalemääräisen myynnin kautta. Enkä tässä tapauksessa tarkoita vahvan brändin omaavia yhtiöitä, joilla on brändin mukanaan tuomaa hinnoitteluvoimaa. Tarkoitan aivan yksinkertaisia jokapäiväisiä tuotteita tai palveluita. Myönnettäköön kuitenkin, etten tiedä esimerkiksi autopesuloiden käyttöasteita tai tuottoja; voi olla, että homma on tällaisenaankin superkannattavaa.

VR:n esimerkki

Otetaan toimivaksi esimerkiksi VR, joka ajeli pitkin Suomea tyhjillä matkustajajunilla vuosi toisensa perään. Vasta Onnibussin tultua markkinoille VR joutui kilpailun myötä laskemaan hintojaan. Nyttemmin junat ovat täynnä, ja sekä liikevaihto että tulos ovat parantuneet huomattavasti korkeamman käyttöasteen myötä. Miksi tämä uskallettiin tehdä vasta silloin, kun oli pakko?

Hinnoittelupolitiikka hiustenleikkuussa

Samanlaista hinnoittelupolitiikkaa voisi kokeilla esimerkiksi miesten hiustenleikkuuseen. Operaatio on yleensä hyvin yksinkertainen ja käy ammattilaiselta käden käänteessä. Silti olen havainnut tämän maksavan noin 20 euroa. Voi toki olla, että tämäkin palvelu on tällaisenaan riittävän kannattavaa, tai sitten miesasiakkaita ei edes ”tarvita”, sillä naisasiakkaissa liikkuvat varmasti suuremmat katteet monituntisine hiusoperaatioineen.

Ravintoloiden haasteet

Käsittääkseni anniskeluravintoloilla ei tänä päivänä mene kovinkaan hyvin. Voisiko 7 euron oluttuoppi tai kolmen euron kahvi olla kipuraja, joka ajaa asiakkaat pois? Näiden menekki saattaisi kasvaa huomattavasti hintojen laskiessa edes aavistuksen. Olenhan itsekin usein todennut, että minulla ei ole ”varaa” käydä kahvilassa Suomessa.

Pohdinta ja kommentit

Tämä teksti on melko yleisluontoista pohdiskelua aiheesta, joten kuulisin mielelläni kommentteja ja kokemuksia asiasta.