Suomi on muun Euroopan mukana ajautumassa energiakriisiin. Mediassa toistellaan usein, että kyseessä on Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan aikaansaama kriisi, mutta unohdetaan että virheitä on tehty paljon niin Suomen kuin Euroopankin tasolla. Kyseessä on siis vain osatotuus, paremmalla varautumisella nykyisen kaltaisessa kriisissä ei oltaisi. Tämä kirjoitus avaa hieman näitä virheitä joita on mielestäni matkan varrella tehty.

Kotimaan energiahuoltovarmuus

Turve

Heti ensimmäisenä tulee mieleen olennaisen kotimaisen energiatuotannon alasajo, jota harjoitettiin vielä Venäjän hyökkäyssodan alettuakin. Kyseessä on tietenkin turvetuotannon alasajo, jota on toki ajettu alas jo useamman vuoden ajan muun muassa nostamalla päästöoikeuksien hintaa, mutta jonka konkreettisin ilmentymä on turvetuotantokaluston romutuspalkkiot turveyrittäjille. Jo aikaisemmin biopolttoainetta käyttävät voimalat alkoivat kotimaisen turpeen sijaan käyttämään muun muassa venäläistä haketta. Kotimainen turvetuotanto korvattiin venäläisellä rekkarallilla, jonka lisäksi laivat toivat haketta muun muassa Ruotsista ja muualta Euroopasta. Näin saatiin samalla kertaa sekä rahat että työllisyysvaikutukset siirrettyä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kokonaan oma asiansa on se että Suomessa turvetta ei luokitella uusiutuvaksi, mutta esimerkiksi Ruotsissa näin puolestaan on. Omalla politikoinnilla on saatu asetettua oma kansallinen ”musta kultamme” epäsuotuisaan asemaan. Meidän tulisi mielestäni ottaa mallia Norjasta, joka on nyt öljyn lisäksi Euroopan suurin kaasuntuottaja Venäjän kutistettua tuotantoaan. Kieltämättä heillä on käynyt luonnonvarojensa kanssa hyvä tuuri, mutta samaan aikaan eivät ole omalla politiikalla kampittaneet itseään. Jos Suomesta löytyisi öljyä, se varmaan jätettäisiin pumppaamatta ylös koska olemme liian kunnianhimoisia ilmastotavoitteissamme.

Joku saattaa miettiä, että mitäs väliä tällä on. Turvepolttoaineen osuus kaikesta polttoainekäytöstä on Suomessa ollut vain 3-4 prosenttia. Kuitenkin tällaisina aikoina kun suuri osa tuontisähköstä loppuu tai kallistuu merkittävästi, on pienemmälläkin piikkituotannolla valtava rahallinen merkitys. Luulenpa, että useimmat mieluummin polttaisivat turvetta kuin maksaisivat sähköstään maltaita tai säännöstelisivät sähkön käyttöä tulevana talvena.

Hiilivoima

Vuoden 2016 alussa Fortum kertoi aikomuksestaan purkaa Inkoon 1000 megawatin hiilivoimalaitos, joka oli aikaisempina vuosina toiminut varavoimalaitoksena kulutushuippujen tasaamiseen. Yhtiö julkaisi muun muassa näyttävän videon viimeisen piipun kaatamisesta, video on vuodelta 2020:

1000 megawatin lisäteho otettaisiin varmasti tulevan talvena mielellään vastaan, etenkin mikäli Olkiluodon 3-reaktorin käynnistyksessä tulee ylimääräisiä viivästyksiä. Valitettavasti kaukonäköisyys ei riittänyt valtion eikä Fortumin johdossa pitämään tässäkään kohtaa silmällä kotimaista huoltovarmuutta. Hiilen polttaminen on tunnetusti nykyään kaikkein pahin synti, joten siinä mielessä tällainen ilmastoposeeraus on ymmärrettävää.

Myös Helsingissä Hanasaaren hiilivoimala on tarkoitus sulkea keväällä 2023. Toivottavasti tämä jätetään sen vähintään jälkeen varavoimakäyttöön ja unohdetaan alueelle kaavaillut asuntoprojektit ainakin siksi aikaa, että pahimmasta energiakriisistä ollaan selvitty.

Tehoreservi käyttöön?

Suomessa on tulevalle talvelle varattuna 600 megawatin tehoreservi joka on ensisijaisesti tarkoitettu varmistamaan sähkön riittävyys. Koska sähkön hinta on jo nyt ollut sietämättömällä tasolla, mielestäni olisi perusteltua ottaa tehoreservi käyttöön viimeistään pakkaskelien alettua. Nykyisillä sähkön hinnoilla laitokset olisivat tuossa tilanteessa varmasti kannattavia, eikä reservissä pitämiselle ole näin mitään perustetta.

Saksan huoltovamuus

Jos on Suomessa tehty omien poliitikkojen toimesta lukuisia virheitä, on niitä tehty myös Saksassa. Liika tuudittautuminen venäläisen kaasun varaan on ajanut koko Euroopan nyt vaikeaan tilanteeseen, kun kaasutoimitusten vähennyttyä korvaavaa tuotantoa on vaikea saada. Tämä efekti heijastuu meille Pohjoismaihin saakka. Onneksi sähkön siirtokapasiteetti Keski-Eurooppaan on rajallista, joka kohtuullistaa hieman hintoja meillä.

Venäläiseen kaasuun lukittautumisen lisäksi Saksassa on päätetty sulkea toimivia ydinvoimaloita Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Onneksi viime aikoina tässä on jo nähty hieman terveempää ajattelua, ja vaikuttaa siltä että jo sulkupäätöksen saaneet ydinvoimalat saavat jatkoaikaa. Jo alunperin kuulosti hullunkuriselta, että Saksassa suljetaan ydinvoimaa ja tilalle tuodaan hiilivoimaa. Hienoa, että järki lopulta voittaa.

Saksan ongelmat kumuloituivat myös meillä Suomessa valtionyhtiö Fortumiin, jonka osakekurssi matelee nyt hieman reilussa 10 eurossa. Fortum myönsi jo vuodenvaihteessa Uniperille 8 miljardin euron sisäisen rahoituksen, joka koostuu osakaslainasta ja emoyhtiön takauksesta. Nämä rahat lienevät jo poltettu, joten välillisesti tämä oli suomalaisten veronmaksajien tuki saksalaisille, ettei heidän tarvitsisi maksaa kaasustaan markkinahintaa. Toivottavasti tulevana talvena saksalaiset ostavat meille vuorostaan halvempaa sähköä. 🙂

Summa summarum

Tilanne on tällä hetkellä monella tapaa sekava, mutta selvää on että energiahuoltovamuutta on vakavasti laiminlyöty niin meillä kotimaassa kuin Euroopassakin. Tätä kautta valta eurooppalaisen energian hinnasta on luovutettu Putinin käsiin. Vastuuta kokonaistilanteista ei voida mielestäni sysätä pelkän Venäjän hyökkäyssodan piikkiin. Osavastuu on sekä nykyisillä että menneillä päättäjillä.

Vielä ei ole liian myöhäistä alkaa jälleen tekemään järkeviä päätöksiä. Kotimaista turvetta onkin jo haalittu varmuusvarastoihin, toivottavasti ei jo liian myöhään.

By Osinkko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.