Amer Sports julkaisi Q1-tuloksensa viime viikolla. Osavuosikatsauksen anti näkyi aluksi pelästyttävän markkinat, osavuosikatsauspäivänä osake syöksyi 8% laskuun. Ensijärkytyksestä toivuttuaan on yhtiön kurssi kuitenkin vahvistunut entisestään.
Suurimman säikähdyksen aiheutti tietysti liikevaihdon lasku 6 prosenttiyksikön verran. Tämä johtui kuitenkin vahvasta eurosta verrattuna dollariin. Vertailukelpoisin valuutoin liikevaihto kasvoi 1%. Kuten tiedetään, yhtiön oma tavoite liikevaihdon kasvulle tänä vuonna on 5%, kirittävää jää siis loppuvuodelle tämän osalta. Tukkukauppamarkkinan epävakaudesta johtuen kasvun ja parannusten odotetaankin vaihtelevan jonkin verran vuosineljännesten välillä. Parempaa on siis lupa odottaa tulevaisuudessa.
Ilahduttavinta antia oli yhtiön kannattavuuden kehitys. Panostukset näkyivät bruttomarginaalissa, joka kasvoi 46,8%:n vuoden takaisesta 44,7%:sta. Tämän mahdollisti yhtiön aktiivinen panostus karsia heikomman katteen jakelukanavia ja siirtyen yhä enemmän korkeamman katteen kanaviin kuten esimerkiksi yhtiön omaan verkkokauppaan.
Liiketulos koheni vuoden takaisesta 40% 40,4 miljoonaan euroon viime vuoden 28,8 miljoonasta eurosta. Osaketta kohti tulosta kertyi 0,21 euroa verrattuna vuoden takaiseen 0,15 euroon.
Mielestäni yhtiön ensimmäisen kvartaalin tulos oli rohkaiseva. Panostukset kannattavuuteen näkyvät jo nyt selkeästi. Vaikka liikevaihdon kasvu jäi yhtiön tavoitteesta, kasvoi tulos kohisten. Tämä efekti tulee luonnollisesti vain voimistumaan myös liikevaihdon kasvaessa.
Huomionarvoista on, että vertailukelpoisinkin valuutoin liikevaihto Amerikassa supistui 1% verran. Tämä oletettavasti johtunee juuri siirtymisestä kannattavimpiin myyntikanaviin ja vaatii kannattamattomien kanavien sekä matalakatteisten tuotteidenkin karsimista alkuvaiheessa. Tätä kannattaa kuitenkin pitää silmällä, sillä loppuvuotta kohden myös liikevaihdon Amerikassa on syytä palata kasvu-uralle sen ollessa selvästi suurin markkina.
Juuri ennen vappuhuminoita Amer tiedotti ostavansa Peak Performancen. Yhtiö uskoo kaupasta seuraavan pienen myönteisen vaikutuksen jo tälle vuodelle. Tärkeämpää on kuitenkin että Amer arvioi hankinnan tuovan yli 10 miljoonan euron vuotuiset synergiaedut muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Näen itse tämän kaupan positiivisena ja brändi sopii hyvin Amerin huomaan.
Analyytikoiden tavoitehinnat Amerille ovat noin 26 euron haarukassa. Itse odotan tämän vuoden lopulle noin 28 euron hintaa elleivät arvostuskertoimet oleellisesti muutu. Näin ollen nykykurssilla 26,25 euroa on analyytikoiden tavoitehinta jo tavoitettu ja minun tavoitteeseeni on vielä matkaa reilut 6%. Tyytyväinen holdailu siis jatkuu yhä. Koska tukkukauppamarkkina on epävakaata, saatan ostaa osakkeita lisää mikäli esimerkiksi jo muutenkin yleensä alakuloisille kesäkausille osuukin hieman heikompi kvartaali vieden kurssin taas väliaikaiseen syöksyyn.
Oulun osakesäästäjät järjesti mukavan iltareissun Tornion Outokummulle. Heti kärkeen on sanottava, että Outokummun osake ei ole minua koskaan kiinnostanut kovin paljoa. Mielestäni ala on liian herkkä geopoliittisine vaihteluineen ja toinen ongelma on varsin yleinen Suomen teollisuudessa, nimittäin valmistettava lopputuote on bulkkia jota tehdään yhä suuremmissa määrin kiinalaisin voimin ja periaatteessa sitä voidaan tehdä missä tahansa muuallakin. Myös raaka-aineiden hinnat saattavat heitellä varsin paljon nopeissakin sykleissä. Tämä on väistämättä näkynyt osakkeen pörssikurssissa, joka on varsinkin viime aikoina ollut varsin volatiili. Pahimmasta suvantovaiheesta on jo selvitty, mutta helpossa markkinasssa yhtiö ei todellakaan tällä hetkellä operoi.
Ehkä itselleni suurin syy lähteä reissulle mukaan oli insinööriluonteeni ja kiinnostus raskasta teollisuutta kohtaan. Parasta antiahan näissä reissuissa ovat usein juuri ne tehdaskierrokset, joilla pääsee konkreettisesti näkemään miltä tuotteiden valmistus näyttää ja mistä se raha lopulta tulee osinkosijoittajankin pöytään. Nämä ovat niitä harvoja tilaisuuksia päästä tehdasporttien sisälle aistimaan tunnelmaa aivan lattiatasolla.
Sattumalta juuri samana päivänä Outokumpu julkaisi ensimmäisen vuosineljänneksen tuloksensa, joka ei valitettavasti ollut sieltä mairittelevimmasta päästä. Tämä sai yhtiön pörssikurssin reilun 12,5% syöksyyn. Matkan aikana kuulin monenkin kollegan taivastelevan tätä. 🙂
Tornion Outokummun pääportti. Takana näkyy tehtaan uusin ferrokromisulatto.
Matka Oulusta Tornioon kesti hieman reilut puolitoista tuntia. Aivan ensimmäiseksi meille tarjoiltiin kahvia ja pikkusuolaista, ja sitten mentiin suoraan asiaan. Yhtiö ja sen valmistamat tuotteet esiteltiin meille perinpohjaisesti tehtaanjohtaja Martti Sassin toimesta. Lisäksi käytiin hieman läpi noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaa Kemin kromikaivosta, josta tehdas saa kromirikasteensa ja joka on muuten ainoa kromikaivos koko Euroopassa.
Ehkä näin ensimmäistä kertaa kunnolla ruostumattomien terästen maailmaan perehtyvänä tuulipukuna opin, että kun puhutaan ruostumattomasta teräksestä se ei tarkoita ainoastaan yhtä laatua, vaan niitä valmistetaan useampaa erilaista riippuen hieman eri raaka-ainemikseistä. Teräs saattaa sisältää siis pääkomponentteinaan muutakin kuin vain rautaa ja kromia. Näin teräs saadaan optimoitua kestäväksi juuri siihen käyttötarkoitukseen mihin se on suunniteltu. Torniossa valmistetaan muistaakseni neljää erilaista terässeosta.
Valitettavasti kiinalaiset ovat valloittaneet ruostumattomien terästen markkinat jo melko kattavasti, ja ylituotannolla on tapana tuoda hintoja alas. Tätä on pyritty estämään erilaisin tuontitullein, joita on voimassa tietysti myös Euroopassa suojaamassa omaa tuotantoamme. Viimeisin käännehän oli Trumpin asettamat tuontitullit maahantuodulle teräkselle USA:ssa, joka varmasti lisää jälleen markkinapainetta vuorostaan Euroopassa. Myös Outokummulla ollaan oltu asian suhteen aktiivisia ja käyty keskustelua EU:n suuntaan.
Tässä kyseisessä tuontitullijupakassa Outokummulla on erikoinen rooli, sillä yhtiöllä on tuotantoa myös Pohjois-Amerikassa, joten näitä laitoksia tuontitullit eivät kosketa. Toisaalta kuitenkin USA:n asettamat tullit tulevat todennäköisimmin ohjaamaan kiinalaista terästä enemmän EU:n sisälle. Näin yhtiö sekä hyötyy että toisaalta kärsii tilanteesta samaan aikaan.
Kemin kromikaivoksen malmia louhitaan tällä hetkellä perustasoltaan 500 metrin syvyydestä tullen hiljalleen ylöspäin. Malmio uhkaa kuitenkin ehtyä, joten kaivosta on päätetty syventää kilometriin asti. Tällä turvataan jälleen kromimalmin riittäminen tuleviksi vuosikymmeniksi. Kromihan on luonnollisesti ruostumattoman teräksen tärkein raaka-aine. Kaivoksen syvennysprojektille tulee hintaa noin 250 miljoonaa, ja se aloitetaan jo tämän vuoden lopulla.
Kaivoksen malmin kromioksidipitoisuus on melko vaatimattomat 26%, ja rikastamisen jälkeen reilut 40%. Kuulemma Afrikassa, josta kiinalaiset louhivat malminsa on malmi jo aivan sellaisenaan rikkaampaa kuin Kemistä saatava rikaste. Tornion etuna on kuitenkin se, että oma kaivos sijaitsee vain lyhyen matkan päässä.
Tehtaan käyttämästä teräksestä 90% on kierrätysterästä, jota tuodaan laivoilla satamaan pääasiassa Keski-Euroopasta. Kävimme kiertoajelulla tehdasalueella, ja näimme sekä satamassa että terässulaton lähellä suuria teräsromukasoja. Kasat sisälsivät kaikenlaista romua putkenpätkistä pesukoneisiin. Tehtaanjohtajan mukaan Outokummun valmistama teräs tulee käyttökohteesta riippuen takaisin tätä kautta noin 20 vuoden sykleissä. Yhtiö toimii siis mitä suurimmissa määrin kiertotalouden edistäjänä.
Kuten sanoin aikaisemmin, yhtiön voimakkaasti vaihteleva tulos sekä volatiili osakekurssi sekä ei ole erityisemmin saanut minua innostumaan osakkeen ostamisesta. Outokumpu toimii erittäin kilpaillulla markkinalla, joka on myös kaiken muun lisäksi herkkä poliittisille muutoksille. Yhtiön käyttämät raaka-aineet ja lopputuotteet hinnoitellaan maailmanmarkkinoiden mukaan, joten oikeastaan ainoa asia johon se voi itse vaikuttaa on kustannustehokkuus. Lisäksi sijaintinsa ja palvelutoimipisteidensä avulla yhtiö pystyy joustavasti palvelemaan lähellä olevia asiakkaitaan myös pienemmissä toimituksissa. Joitakin vuosia sitten ferrokromituotantoa ajettiin alas hintojen ja tilauskannan ollessa heikko. Tehtaanjohtajan mukaan tällä hetkellä Tornion tilauskanta ja koneiden käyttöaste on hyvällä tasolla. Tehtaan automaatioaste on korkeampi kuin muissa Outokummun toimipisteissä.
En kuitenkaan näe, että minun olisi syytä jatkossakaan sijoittaa yhtiöön sillä ruostumattoman teräksen markkinat tulevat jatkossa vain kiristymään entisestään. Tuote on bulkkia, jota kyetään valmistamaan lähes missä tahansa. Kiinalaiset ovat vain muutamassa vuodessa valloittaneet markkinat itselleen, ja tällä hetkellä muun muassa Indonesiaan ollaan rakentamassa lisää kapasiteettia. On sanomattakin selvää, että tällaisissa maissa kustannustehokkuus voidaan matalan palkkatason vuoksi pitää korkealla tasolla. Näenkin Outokummun kaltaisten yhtiöiden ainoaksi selviytymiskanavaksi jatkuvan korkean käyttöasteen ja erinomaisen lopputuotteen laadun saavuttamisen. Mahdollisesti tulevaisuudessa markkinapaine voisi helpottaa kiinalaisten palkkatason noustessa sekä ympäristötietoisuuden lisääntyessä. Saastepilvet kun ovat siellä jokapäiväinen ongelma.
Oulun osakesäästäjien kevätretki oli oikein mukava ja hienosti järjestetty. Ehkä ainoan miinuksen annan Outokummulle siitä, että varsinainen tehdaskierros kylmävalssaamolle oli todella suppea. Linjalla oli menossa seisakki, jonka vuoksi siellä ei tapahtunut mitään, ja pistäydyimme vain nopeasti kurkkaamassa miltä hallissa näyttää. Joten mikäli tätä lukee edes joku tehdaskierroksista vastaava henkilö missä tahansa yrityksessä: älkää viekö vieraita katsomaan linjaa joka ei käy ja jossa ei tapahdu mitään sillä eniten meitä kiinnostaa nähdä liikkuvia koneita ja oikeaa tuotannon tekemistä. 🙂
Lopuksi sanottakoon, että vaikka en yhtiötä näe hyvänä sijoituskohteena on Tornion Outokumpu yksi alueensa tärkeimmistä työllistäjistä. Tänäkin kesänä tehdas työllistää useita satoja kesätyöntekijöitä, ja tehtaan kokonaistyöllisyysvaikutukseksi on laskettu alihankkijat ynnä muut toimijat mukaan luettuna noin 7000 henkilöä.
Jo vuosikausien ajan Suomessa on puhuttu työvoimapulasta joka iskee kasvoille suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tuo työvoimapula antaa yhä odottaa itseään.
Tarkastelin tuoretta tilastokeskuksen työttömyystilastoa heinäkuulta ja parhaassa työiässä olevia 20-64-vuotiaita ihmisiä on tällä hetkellä työttömänä 189 000. Tämä kuulostaa valtavalta määrältä. Onkin kummallista kuinka meillä on samaan aikaan sekä työvoimapula että massatyöttömyyttä, ja samaan aikaan esimerkiksi turvapaikanhakijoita on povattu ratkaisuksi tähän työvoimapulaan jota ei siis todellisuudessa ole.
Koska työttömyys varsinkin nuorten keskuudessa on ollut kasvamaan päin, ovat maamme työvoimapoliittiset ratkaisut olleet riittämättömiä. Nuorten työllistymistä siirrettiin vastikään muutamalla vuodella eteenpäin nostamalla eläkeikiä. Meillä koulutetaan liikaa ihmisiä aloille joilla ei ole työvoimatarvetta. Koulutusta tulisi lisätä aloille, joilla on kysyntää ja puolestaan karsia aloilta joita vaivaa massatyöttömyys. Koska muutokset työvoimatarpeessa ovat yhä nopeampia, tulee koulutusjärjestelmän kyetä reagoimaan muutoksiin nopeammin. Nuorille tulisi jo aikaisessa vaiheessa ammatinvalintaa tehdessä painottaa riittävästi seuraamaan alan työvoimatarvetta. Pahimmassa tapauksessa se oma unelma-ammatti ei työllistä koskaan.
Toisen korkeakoulututkinnon opiskelemista vaikeutettiin rajoittamalla tukikuukausia, mutta tehtiinkö tämä päätös liian aikaisin? Tavoitteena oli vähentää ”ikiopiskelijoiden” määrää ja sysätä heitä työelämään. Nykyjärjestelmällä toinen korkeakoulututkinto voi kuitenkin tulla tarpeeseen, mikäli ensimmäinen koski alaa jolta ei ole koskaan ollut mahdollisuuksia työllistyä. Mielestäni ensin olisi pitänyt korjata kohtaanto-ongelma koulutuksen ja työvoimatarpeen välillä.
Koska maahanmuuttoasiat ovat olleet tapetilla viimeaikoina, on paikallaan pohtia onko esimerkiksi kielitaidottomista turvapaikanhakijoista todella ratkaisuksi tähän ongelmaan. Voisi olettaa että paljon pienemmillä kustannuksilla valjastaisimme omat työttömien reservimme käyttöön mikäli asiaan kohdennettaisiin samanlaisia miljardipanostuksia kuin turvapaikkabisnekseen. On toki eri asia tarjota humanitaarista apua ja siihen en ota sen kummemmin kantaa, mutta mielestäni nimenomaan työllisyysongelmaan ei heistä ole ratkaisuksi.
Työ itsessään muuttuu yhä nopeammin ja tästä syystä työurien on ennustettu tulevaisuudessa koostuvan useammista pätkistä sen sijaan että tehtäisiin elinikäisiä uria samassa työssä ja saman työnantajan palveluksessa. Meidän ja työvoimapoliittisten ratkaisujen tulee olla tähän valmiita.
Säästämistavan ideana on, että tulojen yläkanttiin arviointi verokortissa tuo loppuvuodesta veronpalautuksia korkojen kera. Jos maksaa ylimääräistä veroa valtiolle, tulee antaneeksi valtiolle lainaa. Tämän lainan korko on kuitenkin hyvin vaatimaton 0,5 % (2017), eikä sitä makseta kuin vain kymmeneltä kuukaudelta. Inflaatio syö lisäksi hetkessä rahojen arvonnousun. Bank Norwegianin (0,75–1,75%), Tf Bankin (1, 6%) ja Hypon (0,5%) säästötileillä on yhtä hyvät, tai paremmat, korot puhumattakaan siitä millaista tuottoa voi saada osakkeilla tai asuntosäästötilillä. Säästämismielessä ihminen on oman itsensä pahin vihollinen: veronpalautukset saatetaan nähdä joululahjana ja erillisenä osana budjettia, mikä voi johtaa harkitsemattomaan rahankäyttöön. Liiallisen veronmaksun sijaan veroilmoitusta täyttäessä kannattaa tarkistaa, onko tuloista tehty tarvittavat verovähennykset. Kansallinen tulorekisteri otetaan käyttöön 2019, mikä tarkoittaa että tämäkään kikka ei enää toimi kovin pitkään.
Säästäminen ajan ja vaivan kustannuksella
Rahan säästöön saaminen palkitsee, mutta kannattaa myös miettiä, onko säästämiseen käytetty aika joskus arvokkaampaa kuin itse raha. Jos kävelet pitkän työmatkan julkisen liikenteen, pyörän tai auton sijaan, nähty vaiva voi olla säästöön verrattuna liian suuri. Bussissa tai kimppakyydissä tämän ajan voisi käyttää vaikka älypuhelinsovelluksella budjetointiin, lukemiseen tai pyöräillen kunnon kasvattamiseen. Kotitekoisen leivän vääntämiseen kuluu paljon vaivaa, mutta siitä muodostuvat säästöt leipäpussiin verrattuna ovat pieniä.
Halpalennot
Halpalentojen ainut halpa osa on lentäminen, mutta se ei välttämättä ole ainut palvelu, mitä tarvitsee matkustaessa. Halpalentoyhtiöt käyttävät pieniä ja kaupungin ulkopuolisia lentokenttiä niiden alhaisten kustannusten vuoksi. Kulkuyhteydet lentokentältä kaupunkiin voivat olla huonommat ja kalliimmat kuin läheisemmältä lentokentältä. Skavstan lentokenttä luokitellaan tukholmalaiseksi, vaikka matkaa keskustaan on lähes 100 km ja Paris-Vatryn nimellä tunnettu lentokenttä on 147 km päässä Pariisin keskustasta. Lisäksi jos tarvitset enemmän kuin pelkän käsimatkatavaran, kannattaa olla hyvin perillä matkatavaramaksuista. Pienetkin ylimääräiset palvelut lentoyhtiöltä, kuten lentolipun tulostaminen lentokentällä, maksaa esimerkiksi Ryanairilla 15 e. Kannattaakin siis katsoa matkan kaikkia kustannuksia kokonaisuutena eikä tuijottaa pelkkää lennon hintaa.
Ilmaisen tavaran kerääminen
Jos lähikaupassasi jaetaan ilmaiseksi henkareita, ei niitä välttämättä kannata kauhoa mukaan kaksin käsin. Tavaran hankintahinta ei ole ainut kustannus, joka siitä syntyy. Jos nurkkasi pursuavat ilmaista tai ostettuakin tavaraa, joudut ennen pitkää etsimään niille säilytystilaa. Tavaramäärän mukautuaksesi voit joutua ostamaan uuden pussukan, korin, kaapin tai isomman asunnon. Ilmaiseen tavaraan sisältyy lisäksi vaivaa: muuttaessa tavarapaljous usein konkretisoituu. Kun päätät luopua tavarasta, jätemaksut eivät myöskään ole ilmaisia. Kannattaa siis ostaa ja ottaa ilmaiset tavarat vain, jos niille on olemassa tarve.
Investointien lykkääminen
Investoinnin tarkoitus on kasvattaa tulevaisuuden rahavirtaa tai säästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa investointia ei tehdä. Investointi saatetaan jättää tekemättä rahan puutteen vuoksi tai koska halutaan säästää. Tyypillisiä kotitalouksien investointeja ovat sijoittamisen aloittaminen, ilmalämpöpumpun asentaminen tai auton osto. Auto voi olla väline päästä työpaikalle ja olla näin lähde tulonvirtaan, ja uudempaan autoon vaihtaminen voi vähentää huoltokustannuksia sekä bensan kulutusta sillä oletuksella, että autoa ei vaihdeta huomattavan usein. Ilmalämpöpumppu tai ikkunoiden remontointi voivat tiputtaa lämmityskuluja huomattavasti, mutta tämä näkyy säästönä vasta myöhemmin, eikä sitä välttämättä huomaa ellei tarkkaile ja vertaile laskujaan. Investointien ansiosta juoksevat kulut voivat tippua merkittävästi pitkällä aikavälillä. On tärkeää erottaa, mikä on investoinnin ja tavaran tai palvelun ero, sillä kulutustavarat eivät tuo säästöä tai kasvata omaisuutta.
Viime päivinä on kohistu näyttävästi Pekka Vauramon lisäeläkkeestä. Finnairin toimitusjohtajalle maksetaan 130 000 euron lisäeläkettä vaikka pääministeri Juha Sipilä on linjannut, että valtion enemmistöomistamissa yhtiöissä tätä palkitsemistapaa ei käytetä. Sen sijaan peräänkuulutetaan palkkamalttia kiky-hengessä.
Nyt kuitenkin Finnairin hallitus on ehdottanut Vauramolle lisäeläkettä kaikesta huolimatta. Koska tällainen virhe on päässyt tapahtumaan, on joku joko tehnyt virheen tai laiminlyönyt tehtäviään. Onkin kummallista että tämä päätös on mennyt ohi tuolloin omistajaohjauksesta vastaavalta Sipilältä. Vai vieritetäänkö sittenkin vastuu Finnairin hallitukselle? Näyttää siltä, että tässa tapauksessa vahvimmin kätensä on liannut valtion omistajaohjauksesta vastaava virkamiesjohtaja Eero Heliövaara.
Joka tapauksessa kyseessä on palkankorotus valtionyhtiön johtajalle samaan aikaan kun tavalliselta duunarilla korotukset ovat nollassa ja vaaditaan kikyhenkeä ”yhteisissä talkoissa.”
Lukaisin kommenttiosiota eräässä talouslehdessä ja siellä oli varsin tulisia kommentteja liittyen siihen kuinka tämäkin raha revitään duunarin selkänahasta. Tästä olen kuitenkin eri mieltä, sillä Finnairkin on markkinavetoisesti tuloksensa tekevä yhtiö ja toimii ilman valtion subventiota eli käymättä veronmaksajien kukkarolla. Toimitusjohtajan palkka sekä lisäeläke, joka on vain hieman eri tavalla maksettua palkankorotusta, kuuluvat yhtiön normaaleihin palkkamenoihin. Valtiolle(eli veronmaksajille) ja osakesijoittajille tulevaan osinkovirtaan tällä summalla on käytännössä mitätön vaikutus.
Kukkaron sijaan suurin kolhu tulikin lähinnä solidaarisuuteen juuri heikoimpana hetkenä, kun perusduunari suorittaa pakollisia kikypäiviään palkatta.
Uusin salkkuyhtiömme Lehto Group julkaisi tovi sitten H2-tuloksensa. Paneudun tässä muutamiin pääkohtiin, tarkemmat luvut löytyvät Lehdon sijoittajasivuilta.
Yhtiön liikevaihto kehittyi jopa aiemmin ennustettua nopeammin marginaalin kuitenkin notkahtaessa hieman. Marginaalin notkahduksen syyksi mainittiin investoinnit kasvuun sekä arvoltaan noin 8 miljoonan euron nollakatteiset tonttikaupat.
Edellisellä puolivuotiskaudella marginaalia kertyi 9,9% ja tänä vuonna 8,6%. Mikäli tuo mainittu tonttikauppa jätetään huomioimatta liikevaihdosta, nousee tämän vuoden marginaali kuitenkin jo noin 8,9 prosenttiin. Eroa edelliseen vuoteen oli siis käytännössä yhden prosentin verran. Ottaen huomioon liikevaihdon kasvunopeus, tämä on mielestäni suhteellisen vähän. Yhtiö sanoikin keskittyvänsä loppuvuoden aikana kasvun tuomiin haasteisiin ja toiminnan tehostamiseen. Kovempaa marginaalia sekä parempaa tulosta on siis odotettavissa loppuvuodelta. Jo alkuvuonna liiketulos kasvoi mukavat 42% verrattuna viime vuoteen.
Vaikka lehdistö tarttui lähes joka uutisessa tuohon marginaalin heikkenemiseen, mielestäni Lehdon tilanne näyttää edelleen varsin houkuttelevalta. Tulenkin lisäämään sitä Tuulipuvun salkkuun lähiaikoina henkilökohtaisen rahatilanteeni näin salliessa.
Kuulisin mielelläni myös teidän kommenttejanne Lehdosta. Mitä mieltä olit H2-tuloksesta ja pääseekö lehto tälle vuodelle asetettuun vähintään 10% liikevoittomarginaaliin?
Olemme pian saamassa päätökseen kuukausien kehitystyön. Tuloksena saimme aikaiseksi jotain mikä kiinnostanee teitä kaikkia sijoittamisesta kiinnostuneita. Tarvitsemme vielä viimeiset testaukset jotta voimme olla varmoja koodausjälkemme toimivuudesta.
Nyt oli kuitenkin jo aika juhlia tähänastista työtä teen ja mansikkakakun kera. Pysykäähän mukana, kerromme pian lisää mitä tuleman pitää!
Julkisessa keskustelussa on usein tullut esille etteivät kansanedustajat ole kovin suotuisia piensijoittajia kohtaan eivätkä suosi kansankapitalismin lisäämistä. Pääomaverot ovat kiristyneet vuosi toisensa jälkeen, ja sijoitusharrastuksen kannattavuus on tästä syystä heikentynyt. Ennen edellisiä eduskuntavaaleja puhuttiin jo pienten osinkojen verottomuudesta, mutta tämäkin jäi lopulta vain puheeksi. Päätimme nyt tutkia ministereiden osakeomistuksia sekä ottaa selville tätä kautta onko heillä harrastuneisuutta sijoittamista kohtaan.
Pääministeri Juha Sipilä
Nordea Eläkesijoitus
Nordea säästöhenkivakuutus 2 kpl
Nordea Capital Private (tuottokori)
OP Kasvutuottotili
Ei suoria osakeomistuksia, omistusten arvoja ei kerrottu
Ulkoasiainministeri Timo Soini
Elisa Oyj 50 osaketta (1758€)
Metso Oyj 20 osaketta (549€)
Outokumpu Oyj 150 osaketta (1062€)
Wärtsilä Oyj 20 osaketta (1151€)
Outotec Oyj 200 osaketta (1118€)
Sampo Oyj 20 osaketta (934€)
Pörssiomistukset yhteensä 6572€
Valtiovarainministeri Petteri Orpo
Kone 60 kpl (2660€)
Metso 50 kpl (1373€)
Neste Oil 150 kpl (5553€)
Nokia 802 kpl (4411€)
Oriola-KD B 240 kpl (874€)
UPM 300 kpl (6822€)
Ponsse 200 kpl (4832€)
Raisio 500 kpl (1805€)
Talvivaara 6500 kpl (0€)
Pörssiomistukset yhteensä 28 330€
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen
Sampo A 10 kpl (467€)
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko
Op-Eläkevakuutus 2.500€
Op-Sijoitusvakuutus 25.100€
Perhe- ja peruspalveluministeri (10.7.2017 asti) Juha Rehula
Neo Industrial B 20 kpl (198€)
PHP Holding Oy 2 kpl (2 800€)
Pörssiomistukset 198€
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä
Kemira 30 kpl (321€)
Tikkurila 7 kpl (128€)
Telia Company 228 kpl (910€)
Suur-Savon Sähkö 30 kpl, Lähteen mukaan osakkeilla on käyty kauppaa 3 750 euron hintaan joten omistusten arvo on noin 112 500€
Pörssiomistukset yhteensä 1359€
Eurooppa-, kulttuuri-, ja urheiluministeri Sampo Terho
Rahasto-osuuksia 137 000 euron arvosta
Maatalous- ja ympäristöministeri sekä asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen
Afarak group 2000 kpl (1560€)
Componenta 690 kpl (159€)
Metso 70 kpl (1098€)
Outokumpu 480 kp (3398€)
Outotec 400 kpl (2236€)
Pöyry 400 kpl (1980€)
Pörssiomistukset yhteensä 10 431€
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Stockmann B 174 kpl (1275€)
Ei lainkaan omistuksia
oikeusministeri Antti Häkkänen
kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen
puolustusministeri Jussi Niinistö
elinkeinoministeri Mika Lintilä
sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila
sisäministeri Paula Risikko
työministeri Jari Lindström
opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen
Tästä listauksesta nähdään, että osakesijoittaminen ei ole aivan suurinta huutoa ministerien keskuudessa. Poikkeuksen tekee Juha Sipilän tiettävästi miljoonien arvoinen salkku. Suurin yksittäisiä pörssiosakkeita sisältävä salkku löytyy Petteri Orpolta. Orpon yli 100 000 euron vuosituloihin nähden salkun koko on kuitenkin vaatimaton. Koska hallituksella ei ole suuremmin harrastuneisuutta sijoittamisen alalta, heidän voi olla vaikea asettua piensijoittajan asemaan päätöksiä tehdessään. Tästä päästäänkin kevyellä aasinsillalla nykyiseen eriarvoiseen osinkoverotukseen.
Tällä hetkellä osinkoveroprosentti on 30%, ja 30 000 euroa ylittävältä osalta 34%. Osingoista 85% on veronalaista tuloa. Mikäli taas omistusosuus pörssiyhtiöstä ylittää 10% rajan, osinkoveroa maksetaan pyöreät nolla prosenttia. Samoin myös ammattiliittojen, rahastojen sekä yleishyödyllisten säätiöiden osingot ovat verottomia. Tämä on esimerkki sijoittajien eriarvoisesta kohtelusta ja suurten sijoittajien suosimisesta. Käytännössä siis verorasitus kohdistuu ainoastaan piensijoittajiin ja suurimmat omistajat pääsevät kuin koira veräjästä. Tämä ei kannusta piensijoittajia sijoittamaan pörssiin, vaan rahat jäävät helposti säästötilille. Olisi mielenkiintoista kuulla mikä logiikka on taustalla verottomissa osingoissa yli 10% pörssiyhtiöstä omistaville, samalla kun pieniä omistajia verotetaan yhä rankemmalla kädellä. Lisäksi suuret omistajat pystyvät minimoimaan veronsa erilaisin yritysjärjestelyin. Suomen rikkain mies ja Koneen suuromistaja Antti Herlin maksaa veroja miljoonaosingoistaan alle 5%.
Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius laski muutama vuosi sitten, että kaikille osingonsaajille sama kolmen prosentin osinkovero takaisi valtiolle nykyisen suuruisen verokertymän. Näin pieni veroprosentti tuskin heilauttaisi suurimpien sijoittajien tuottoja suuntaan tai toiseen, mutta toisi merkittävän helpotuksen piensijoittajan verokohteluun. Erityisesti ennen viime eduskuntavaaleja puhutusta 500 euron verottomasta pienosingosta voisi tulla toteutuessaan varsinainen pörssimagneetti, joka rohkaisisi piensijoittajia sijoitusharrastuksen äärelle.
Toivon, että vielä jonakin päivänä verokohtelua tasapäistetään ja asteittain siirrytään pois nurinkurisesta veroprogressiosta jossa ne, jotka tienaavat vähiten maksavat eniten veroja.
Lisäsimme Nokian osakkeita salkkuun heti Q2-raportin jälkeen. Syynä tähän on vahva raportti sekä vahvat tulevaisuuden näkymät huolimatta heikosta verkkolaitemarkkinasta. Liikevaihdon laskusta huolimatta Nokia kykeni hyvään kymmenen prosentin tulosmarginaaliin ja kasvatti tulostaan merkittävästi vuoden takaiseen. Tämä kertoo siitä, että Nokian tehostamistoimet alkavat tuottaa tulosta. Koska marginaalit ovat näin hyvät heikkenevässä verkkolaitemarkkinassa, tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta kun markkinat lähtevät jälleen kasvuun. Toimitusjohtaja Suri arvioi nokian tekevän tulossa jatkossakin 8-10% marginaalilla ja markkinan heikkenevän 3-5%. Kaiken lisäksi Nokia on syönyt markkinaosuuksia vaikeuksissa olevalta kilpailijaltaan Ericssonilta.
Verkkolaitemarkkinan lähtiessä jälleen kasvuun on Nokialla mahdollisuus palata laatuyhtiöksi. Edellytykset koviin tuottomarginaaleihin ovat hyvät, koska Nokia on nyt trimmattu hyvään tuloskuntoon. Kirsikkana kakun päälle Nokia pääsi Applen kanssa lisensointisopimukseen, jonka tarkemmat yksityiskohdat ovat kuitenkin vielä hämärän peitossa. Varmaa on kuitenkin, että tämä tulee parantamaan Nokian tulosta tulevaisuudessa. Nokia Technologies- liiketoimintayksikön liikevaihto kasvoikin lisensointisopimuksen myötä 369 miljoonaan euroon viime vuoden 194 miljoonasta eurosta ja liikevoitto 230 miljoonaan euroon viime vuoden 89 miljoonasta eurosta.
Raportista oli vaikeaa löytää negatiivisia asioita. Liikevaihdon lasku tietysti tuntuu ikävältä, mutta tämä on markkinasta eikä yhtiöstä johtuvaa. Kuten edellä mainitsin, Nokia voitti markkinaosuuksia laskevassa markkinassa. Kaiken kaikkiaan Nokian tulevaisuus näyttää tällä hetkellä niin valoisalta, että osaketta oli helppo lisätä salkkuun odottelemaan tulevaisuuden kasvua.
Toisen kvartaalin tuloskausi on käynnistynyt tohinalla, ja ainakin näin alkuun tuloskausi on Tuulipuvun salkun osalta jäänyt kehnoksi. Nordea ja Fortum ehtivät jo julkaista raportit jotka aiheuttivat melko kovan kurssipudotuksen. Pureudutaanpa hieman tarkemmin näiden yhtiöiden raportteihin.
Nordean vertailuluvut vuoden takaiseen näyttävät seuraavilta:
Korkokate 1175m€ (1172m€), kasvua 0,2%
Operatiivinen rahavirta ilman kertaluonteisia eriä 2407m€ (2405m€), kasvua 0%
Tulos 1010m€ (1223m€) muutos -17%
Tulos per osake 0,18€ (0,25€) muutos -28%
Nordean rahavirrat näyttävät pysyneen samalla tasolla vertailukauden kanssa. Tuloksen heikkoutta selittävätkin kulut jotka ovat tälle vuodelle 3-5% viime vuotta suuremmat. Kulut johtuvat erilaisista tehostusohjelmista jotka liittyvät yhtiön rakenteen yksinkertaistamiseen. Kulujen odotetaan kuitenkin jo ensi vuonna laskevan vuoden 2016 tasolle, joten en henkilökohtaisesti olisi niistä kovin huolissani. On syytä huomata, että tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon tulos on yhä täpärästi parempi kuin edellisenä vuonna.
Koska kulujen luonne on kertaluonteinen, olen valmis lisäämään osaketta salkkuun mikäli osakkeen hinta painuu liikaa. Nykyarvostuksellaan Nordeaa ei voi pitää kovin kalliina. Tämän hetken P/E on viime vuoden tuloksella 12,54 ja käyttäen viiden edellisen vuoden keskiarvotulosta saadaan P/E-luvuksi 12,6. Tulostuotoksi käännettynä perustuloksellaan Nordea tuottaa nykyhinnalla siis noin 7,93%. Mikäli sijoittaja tavoittelee 10% tuottoa, voidaan ostot aloittaa 8,5 eurossa jonka alla yhtiön kurssi käväisikin muun muassa viime vuonna. Nordean osinko tukee kurssia, viime vuoden osingolla efektiivinen osinkotuotto nykyhinnalle on 5,9%.
Myös Fortum aiheutti osavuosikatsauspäivänään pitkän punaisen miinuksen salkkuun. Fortumin luvut vuoden takaiseen näyttävät seuraavilta:
Liikevaihto 937m€ (768m€), kasvua 22%
Käyttökate 219m€ (209m€), kasvua 4,8%
Liikevoitto 109m€ (122m€), muutos -10,7%
Tulos per osake -0,08€ (0,06€)
Fortumin tarina näyttää aika pitkälti samanlaiselta verrattuna Nordeaan. Fortum pystyi kasvattamaan liikevaihtoaan reilusti, mutta alhaisempi vesivoimatuotanto, panostukset uusiin liiketoimintoihin sekä tutkimukseen ja kehitykseen kasvattivat kuluja jotka puolestaan näkyvät heikkenevänä tuloksena.
Osavuosikatsauksen ilon aihe oli Russia- segmentin pirteä suoriutuminen jota tuki ruplan vahvistuminen. Segmentin liiketulos vuoden takaiseen parantui lähes 56%.
Fortumin suuri kassa luo edelleen potentiaalia tulevaisuuteen ja odottelen yhä tulisiko ilmoille jokin suurempi investointi jolloin oma pääoma saadaan viimeinkin töihin. Yhtiö on tehnyt toistaiseksi ainoastaan pienempiä investointeja erilaisiin kohteisiin joita yhdistää puhdas energiantuotanto. Näistä muun muassa Ekokemin osto vahvisti nyt osaltaan liikevaihtoa.
Olen yhä Fortumin suhteen varovaisen positiivinen. Mikäli kurssi laskettelee liikaa olen tätäkin valmis lisäämään salkkuun. Yhtiö on tällä hetkellä arvostettu alle tasearvonsa, joten sijoittajat eivät ole kovin optimistisia sen suhteen että yhtiö löytäisi tuottavan investointikohteen siirtoverkoista saaduille varoille. Omaa pääomaa on osaketta kohti 14,22 euroa ja osakkeen hinta on tätä kirjoittaessa 14,08 euroa. P/B- luku on yhtiöllä täten 0,98. Siirtoverkkojen myynnin jälkeen oman pääoman tuotto on yhtiöllä ollut viime vuosina keskimäärin noin 4,4% luokkaa. Mikäli yhtiön kehitys jatkuisi samalla marginaalilla jatkossakin saadaan perustulokseksi noin 0,63€. Nykyhinnalle tämä tekisi P/E-lukuna 22. Luku kuulostaa isolta, mutta sitä vääristää tietysti ylisuuri tase jota ei vielä ole saatu hyötykäyttöön. Lisäksi suuren kassansa ansiosta yhtiö kykenee jakamaan hieman reippaampaa osinkoa joka tukee kurssia. Osinkokaan ei tietysti pidemmällä aikavälillä ole kestävällä pohjalla ilman tulosrivin parantumista.
Muuntautuakseen laatuyhtiöksi Fortumin tarvitsee vielä löytää investointikohde tai kohteita isolle kassalleen. Nykyisellään yhtiön liikevaihto kasvaa Venäjän tukemana siitäkin huolimatta että Pohjoismaiden Spot-hinnat ovat olleet vielä alhaalla. Tämä asia tullee korjaantumaan jollain aikavälillä. Yhtiön toimitusjohtaja on edellisessä pestissään Konecranesilla osoittanut pätevyytensä liiketoiminnan kansainvälistymisessä sekä tuloksellisessa kehityksessä. Näin voidaan olettaa, että investointeja ei tehdä vain investointien ilosta, vaan yhtiö etsii oikeasti tuottavia kohteita. Yhtiön tase tuo vahvan pohjan investoida kasvuun puhtaan energiantuotannon sektorilla.
