On aika laittaa kirjoitushommat pienelle joulutauolle, seuraavan kerran palaamme asiaan tammikuussa, jolloin lasketaan yhteen vuoden 2024 tuotot(vai tappiot?).
Valitettavasti tämäkin vuosi on ollut Helsingin pörssissä kehno indeksin painuessa jälleen miinukselle. Toivokaamme että vuosi 2025 tuo kaivatun käänteen tähän syöksylentoon.
Kiitos kaikille lukijoillemme tästä vuodesta, hyvää joulua ja menestyksekästä sijoitusvuotta 2025!
Suomen ylpeys eli Helsingin pörssi on ollut maailman heikoimpien pörssien joukossa viimeiset vuodet. Esimerkiksi OMX Helsinki 25 -indeksi on viiden vuoden aikana noussut vain noin 24 %, kun Yhdysvaltain S&P 500 -indeksi on noussut samassa ajassa lähes 93 %. Helsingin pörssin alavireisyys johtuu erityisesti siitä, että meillä listatut yhtiöt ovat usein syklisiä, ja monet niistä eivät ole hyötyneet globaaleista kasvutrendeistä, kuten tekoälybuumista. Lisäksi yksittäiset ongelmat, kuten Nesteen heikko kehitys, ovat painaneet pörssin tulosta.
Taustalla vaikuttavat myös Suomen talouden ongelmat, kuten viennin lasku ja teollisuuden investointien vähäisyys. Nämä ovat vaikuttaneet erityisesti pörssiyhtiöiden tuloskasvuun ja osakkeiden arvostuksiin. Vaikka meillä on ollut nyt vallassa niin sanottu oikeistohallitus, on veroja siitä huolimatta korotettu sen sijaan, että leikaittaisiin esimerkiksi järjestökentän miljardituista.
Vaikka tilanne näyttää tällä hetkellä heikolta, analyytikot kuitenkin odottavat käännettä tulevaisuudessa. Helsingin pörssin arvostustasot ovat nyt matalia ja tuloskehitys saattaa parantua seuraavina vuosina. Esimerkiksi korkotaso on kohtuullistunut, mikä voi ennakoida investointien piristymistä. Asuntokauppa on jo piristymässä joka puolestaan piristää rakennusmarkkinaa. Metsäteollisuudessa ollaan tällä hetkellä todennäköisesti lähellä pohjakosketusta, kun liiketoimintoja arvostetaan alle niiden tasearvon. Wärtsilä ilmoitti juuri suuresta akkulaitoskaupasta Australiaan.
Olen nähnyt keskustelua siitä, että monet sijoittajat ovat lakanneet sijoittamasta Helsingin pörssiin ja siirtävät sijoituksensa USA:n pörssiin koska siellä kasvu on ollut kovempaa. Kuulostaa siltä, että tämä dynamiikka toimii juuri päinvastoin kuten kuuluisat sijoitusmantrat opettavat. Yleensä on järkevämpää sijoittaa sinne missä arvostustasot ovat houkuttelevammat ja tuottopotentiaali vasta edessä päin. Jos katsotaan S&P500 indeksin P/E-kerrointa, se on tällä hetkellä huippulukemissa. Tätä korkeammalla käytiin viimeksi vuoden 2021 ylikuumentuneissa markkinoissa, ja sitä aikaisemmin juuri ennen finanssikriisiä. Maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffetin kassa on paisunut paisumistaan osakemyyntien seurauksena. Hän näyttää ennakoivan arvostustasojen normalisoitumista tulevina vuosina.
Vaikka yleisellä tasolla Helsingin pörssi on tänäkin vuonna ollut heikko, ei se tarkoita että kaikki yhtiömme olisivat suoriutuneet heikosti. Esimerkiksi Harvia on noussut tänä vuonna 64% ja kansanylpeytemme Nokiakin reilut 30%. Ellei loppuvuoden aikana tapahdu ihmeitä, omakin salkkuni(Helsinki-paino noin 67%) tulee päättämään vuoden hyviin kaksinumeroisiin tuottolukemiin. Näin ollen osakevalinnoilla on yhä väliä.
Laskenut korkotaso ja orastavat pirteyden merkit markkinoilla luovat kuitenkin toivoa paremmasta tulevalle vuodelle.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoillemme hyvää itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivän kunniaksi kehotan tukemaan aloitetta Ottawan sopimuksesta irtautumisesta, jotta saamme maamiinat takaisin käyttöön. Se jos mikä on edullinen investointi tehokkaampaan puolustukseen rajallamme.
Työterveydenhuollon tavoitteena on ylläpitää työntekijöiden terveyttä ja edistää työkykyä. Nykyinen järjestelmä kohtaa kuitenkin useita haasteita. Etenkin viime vuosina yritykset ovat painineet kasvavien kustannusten ja epätasaisen palvelulaadun kanssa. Lisäksi etätyön yleistymisen myötä työelämä on kohdannut suuren muutoksen. On kysyttävä, vastaavatko nykyiset työterveyskäytännöt enää modernin työelämän todellisiin tarpeisiin.
1. Liiallinen keskittyminen tutkimuksiin:
Monet perinteiset työterveystoimijat painottavat laboratoriodiagnostiikkaa ja kuvantamista, jotka voivat nostaa työterveyskustannuksia tarpeettomasti. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa työnantaja maksaa palveluista, joilla on vain vähäinen vaikutus työntekijöiden terveyteen tai työkykyyn. Useissa keskusteluissa kuulee viestiä kuinka julkisella puolella hoitoon on vaikea päästä, kun taas yksityisellä puolella ylidiagnosoidaan. Osittain tämä epätasapaino johtuu juuri siitä, että työterveyden toimijat tekevät hyvää katetta ylimääräisillä laboratoriotesteillä sekä kuvantamisilla, näin ollen henkilökunnan panos nähdään hoitotehtävien sijaan pikemminkin taloudellisesta näkökulmasta. On selvää että tämä ei palvele kenenkään etua, ei palvelua ostavan yrityksen joka on lystin maksajana, eikä työterveyden asiakkaan.
2. Epätasapaino palveluissa:
Työterveydenhuolto on perinteisesti keskittynyt fyysisiin altisteisiin, kuten esimerkiksi meluun ja pölyyn. Vaikka nämä ovat edelleen tärkeitä, nykypäivän suurimmat työkykyä uhkaavat tekijät liittyvät mielenterveyteen ja työssä jaksamiseen. Näiden tarpeiden täyttäminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa, esimerkiksi lyhytterapian lisäämistä palveluvalikoimaan. Lisäksi valmentaminen terveisiin elämäntapoihin on tärkeää.
3. Kustannusten hallinnan vaikeus:
Monet yritykset kohtaavat dilemman: tarjotaanko kaikki mahdolliset palvelut vai supistetaanko työterveys pelkäksi lakisääteiseksi minimitasoksi? Usein puuttuu välimuoto, jossa kustannukset ja palveluiden vaikuttavuus olisivat tasapainossa.
1. Kohdennetut ja tarpeisiin vastaavat palvelut:
Yritykset hyötyvät räätälöidyistä palvelupaketeista, joissa maksut kohdistuvat juuri siihen, mikä on työntekijöiden ja organisaation kannalta olennaista. Näin voidaan välttää resurssien haaskaaminen tarpeettomiin tutkimuksiin tai palveluihin.
2. Mielenterveys keskiöön:
Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet suurimmaksi sairauspoissaolojen syyksi, joten lyhytterapian kaltaiset palvelut olisi hyvä sisällyttää osaksi työterveyttä. Tämä tukisi työntekijöiden jaksamista ja ehkäisisi pidempiä sairauspoissaoloja. Yksilöön kohdistuvien toimien lisäksi olisi tärkeää keskittyä myös johtamisen kehittämiseen ja työyhteisön hyvinvointiin. Hyvä johtaminen ja terve työilmapiiri edistävät mielenterveyttä ja voivat vähentää kuormittavien tilanteiden syntymistä jo ennalta.
3. Ennaltaehkäisy tärkeimpänä:
Työkykyjohtaminen on keskeinen osa päivittäistä johtamista, ja sen tavoitteena on ylläpitää ja edistää sekä yksilöiden että työyhteisön hyvinvointia. Tämä tarkoittaa työntekijöiden ja organisaation voimavarojen tunnistamista ja vahvistamista. Ennakoivilla toimilla, kuten varhaisella puuttumisella ja säännöllisillä työhyvinvoinnin kartoituksilla, voidaan tehokkaasti tunnistaa työkykyriskejä ja ehkäistä niiden muuttumista vakaviksi ongelmiksi.
On tärkeää, että työkykyjohtaminen toteutetaan yhteistyössä työterveyshuollon kanssa, jolloin voidaan hyödyntää asiantuntijoiden tarjoamaa tukea ja työkaluja, kuten esimerkiksi mielenterveyden työkalupakkia. Näin voidaan luoda yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat työntekijöiden työssä jatkamista ja ennaltaehkäisevät sairauspoissaoloja.
Ennaltaehkäisyyn kuuluu myös joustavien työjärjestelyjen ja hyvinvointiohjelmien integroiminen organisaation arkeen, jotta työntekijöiden voimavaroja voidaan vahvistaa pitkäjänteisesti. Hyvin johdettu työkykyjohtaminen lisää työhyvinvointia ja tuottavuutta sekä vähentää työkyvyttömyyden kustannuksia.
Norre Työterveys näyttää esimerkkiä siitä, miten työterveydenhuolto voidaan järjestää tehokkaasti ja nykyaikaisesti. Heidän lähestymistapansa on yksinkertainen: palvelut kohdennetaan yrityksen ja työntekijöiden todellisiin tarpeisiin. Hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-ajallakin mitataan ja tämän perusteella laaditaan toimintasuunnitelma ja jatkoseuranta. Norren räätälöidyt palvelupaketit varmistavat, että yritykset maksavat vain olennaisista palveluista, mikä tekee järjestelmästä kustannustehokkaan.
Lisäksi Norre tarjoaa nykyaikaisia ratkaisuja, kuten lyhytterapiaa ja muita mielenterveyspalveluita, jotka ovat jääneet perinteisessä työterveyshuollossa taka-alalle. Heidän toimintamallinsa ei keskity pelkästään sairauden hoitoon, vaan ennen kaikkea sen ennaltaehkäisyyn.
Norren asiakkaana työterveyskustannukset tiedetään etukäteen. Se helpottaa talouden suunnittelua tiukemmassakin taloustilanteessa. Palvelut tarjotaan kiinteällä hinnalla, ja heiltä löytyy valmiit työkalut kustannusten hallintaan. Tämä mahdollistaa sen, että asiakasyritys voi tarkasti määrittää, kuinka paljon euroja käytetään työntekijöiden hyvinvointiin.
Nykyisessä työelämässä työntekijöiden jaksaminen on avainasemassa. Työterveydenhuollon on siirryttävä passiivisesta reagoinnista aktiiviseen ennaltaehkäisyyn ja tuettava monipuolisesti niin fyysistä kuin henkistä hyvinvointia yksilö- ja työyhteisötasolla, yhteistyössä työnantajan kanssa. Esimerkit, kuten Norre, näyttävät tietä uudistumiselle tarjoamalla kustannustehokkaita ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät aidosti sekä työnantajaa että työntekijää.
Metsäyhtiömme ovat kautta linjan laskeneet tänä vuonna sellun markkinahinnan mukana. Metsä Boardin tuotto tälle vuodelle näyttää -39% ja sekä UPM että Stora Enso ovat molemmat pudonneet saman verran eli -26% tähän mennessä. Tällaiset laskuprosentit laittavat miettimään, joko olisi aika tähyillä metsäyhtiöiden suuntaan.
Ohessa metsäyhtiöidemme tärkeimpiä tunnuslukuja, lähteenä käytin Inderesin ennusteita.
Kuten havaitaan, tämän vuoden tuloksille P/E- ja EV/EBIT-luvut ovat korkeita. Ensi vuoteen tilanne tasaantuu huomattavasti, mutta mikäli ennusteet pitävät näyttää kohuissakin kyllästetty Stora Enso tällä hetkellä selvästi kalleimmalta. Merkittävää tuloskasvua kuitenkin odotetaan jokaiselta ensi vuoteen näiden ennusteiden perusteella.
Osinkotuotot poikkevat merkittävästi, etenkin Stora Enso jää tässä vertailussa jalkoihin sillä se joutui leikkaamaan osinkoaan etenkin alkuvuoden heikkojen tulosten vuoksi. Metsä Board ja UPM kykenevät selvästi korkeampaan osinkotuottoon.
Stora Enso on tehnyt merkittäviä uudelleenjärjestelyjä, kuten tehtaiden sulkemisia ja tuotantolinjojen muutoksia, jotka vaikuttavat vasta myöhemmin positiivisesti tulokseen. Näkyvimmät viimeaikaiset toimenpiteet ovat olleet Kemin tehdasintegraatin sulkeminen, kartonkinlinjojen investoiminen Ouluun(investoinnin toista vaihetta rakennetaan parhaillaan) sekä Junnikkalan uunituoreen sahan ostaminen. Vaikka pitkän aikavälin potentiaali on näiden investointien siivittämänä lupaava, lyhyellä aikavälillä nämä muutokset aiheuttavat kuitenkin tulospainetta. Ennakoin, että kunhan Junnikkala-kauppa on sinetöity lakkautetaan vanha saha Kemistä ja saavutetaan näin lisää tehokkuutta.
Yllä olevan taulukon perusteella Stora Enso on kuitenkin selvästi haastavimmin hinnoiteltu. Yhtiö on nykyisellä hinnallaan vielä ensi vuonnakin kalliin puoleinen, ja oletettavasti uusimmat investoinnit tuovat kunnolla rahaa taloon vasta vuodesta 2026 eteenpäin. Tällä hetkellä kartonkimarkkina ei kuitenkaan vedä, ja uusiakin kartonkikoneita joudutaan seisottamaan tilauspulassa.
Metsä Board on saanut viimeisimmän suurinvestointinsa Kemissä juuri valmiiksi, mutta tehtaan käynnistys ei ole ollut helpommasta päästä. 100 miljoonaa euroa maksanut kaasuräjähdys Metsä Fibren biotuotetehtaan haihduttamolla johti siihen, että tuotanto jouduttiin pysäyttämään kuukausiksi. Tietojeni mukaan tehdas on tälläkin hetkellä seisakissa noin kuukauden verran, tämä on tosin vain varmentamaton korviini kantautunut ”paikallishuhu.” Yhtä kaikki tällaiset katkokset tekevät paljon hallaa yhtiön tulokseen ja sillä on kauaskantoisia vaikutuksia etenkin nyt kun tehtaan ylösajovaihe on vasta menossa.
Metsä Boardin kurssi on tänä vuonna laskenut metsäyhtiöistämme selvästi eniten, joten sijoittajien luottamus on nyt koetuksella. Yhtiötä koskee sama kohtalo kuin Stora Ensoa, keskittyminen kartonkituotantoon ei ole tässä tilanteessa paras strategia kun markkinat sakkaavat. Ongelmat Kemin uuden tehdasintegraatin käynnistyksessä tuovat vielä oman lisämausteensa tähän soppaan.
Siinä missä Stora Enso ja Metsä Board ovat keskittyneet selluun ja kartonkiin, on UPM huomattavasti monipuolisempi metsäyhtiö. UPM toimii kuudella eri liiketoiminta-alueella, joista suurimpia ovat biopolttoaineet, sellu, graafiset paperit ja tarramateriaalit. Tämä hajautettu rakenne tekee UPM:stä kilpaveljiään vähemmän riippuvaisen yksittäisten tuotteiden tai markkinoiden vaihteluista. Yllä olevan taulukon perusteella UPM maksaa parhainta osinkoa ja tuloksen odotetaan kasvavan ensi vuonna.
UPM sai suurimman viimeaikaisen investointinsa Uruguayn Paso de los Torosin sellutehtaaseen vamiiksi, mikä lisää UPM:n kilpailukykyä matalien kustannusten sellun tuotannossa. Kaiken kaikkiaan UPM näyttää operoivan tällä hetkellä selvästi paremmin ja vakaammin kuin muut metsäyhtiömme.
Kaikki metsäyhtiömme ovat tänä vuonna lasketelleet sellumarkkinan perässä alas, mutta tämän lyhyen tutkimuksen perusteella UPM tuntuu turvallisimmalta vaihtoehdolta mikäli olisin valitsemassa näitä osakkeita salkkuuni. Sekä Stora Enso että Metsä Board kipuilevat vielä jonkin aikaa(2025-2026) uusien investointiensa käynnistyksessä. Markkina on tällä hetkellä heikko, mutta vahvemmassa markkinassa ja täydellä kapasiteetilla Stora Enso ja Metsä Boardkin päässevät tulevina vuosina näyttämään kyntensä.
Kirjoitin edellisen analyysini Nokian renkaista noin vuosi sitten. Ajattelin tässä artikkelissa tarkastella kuinka tilanne on kehittynyt tänä päivänä. Pitkä odotus on pian päätöksessään ja Romanian uuden tehtaan käynnistys on jo aivan ovella. Saadaanko tämän myötä renkaat rullaamaan entistä kovempaa?
Tätä kirjoittaessa osakekurssi on 7,49€. Tämän vuoden alusta kurssi on pudonnut mojovat -10,60% joten jostain syystä sijoittajien usko tulevaan on laskenut. P/E-luku tämän vuoden ennustetulla tuloksella on 15,8, P/B-luku 0,8, EV/EBIT 16,6 ja osinkotuotto 7,3% jos uskomme Inderesiä. Tuijottaminen tämän vuoden tulokseen on kuitenkin lyhytnäköistä, koska todelliset kasvuodotukset alkavat vasta vuodesta 2025 eteenpäin kapasiteetin noustessa Romanian tehtaan myötä. Itseasiassa yhtiö itse on nimennyt kasvuvaiheeksi vasta vuodet 2026-2027 mutta olen omassa analyysissani optimistisempi ja uskon Romanian tuotannon tukevan tuloskehitystä jo ensi vuodesta alkaen.
Ohessa Inderesin ennusteet vuosille 2024 ja 2025(Lähde):
Jos oletamme, että nämä Inderesin ennusteet pitäisivat paikkansa, näyttäisi osake jo nyt todella edulliselta. Kuitenkin vuosi 2025 on Nokian renkaille vasta uuden kasvun käynnistysvuosi, joten vuodelle 2026 sopii odottaa vielä kovempia lukuja. Tällöin ehkäpä jo suurin osa vuodesta kyetään puskemaan renkaita ulos täydellä kapasiteetilla.
Merkille pantavaa on se, että näiden lukujen valossa toiminnan kannattavuus tulisi paranemaan merkittävästi. Tämä on toki luonnollistakin kun renkaiden sopimusvalmistaminen vähenee ja siirrytään laajassa mittakaavassa oman uuden ja tehokaan kapasiteetin käyttöön. Näin ollen pelkkä liikevaihdon kasvun tuijottaminen ei todennäköisesti kerro kaikkea olennaista Nokian renkaiden tulevien vuosien tuloksista.
Osakekurssilla on tapana alkaa jossain vaiheessa hinnoittelemaan kasvukomponenttiakin osakkeen hintaan. Toistaiseksi ensi vuodelle P/E 10 ei tätä indikoi. Jos oletetaan, että P/E nousisi edes hyvin maltilliseen arvoon 12, tulisi osakekurssin olla 8,28 euroa. Nousuvaraa tähänkin olisi siis nykykurssiin noin 10,55% eli täsmälleen saman verran kuin on tämän vuoden aikana lasketeltu. Tätä ajatusleikkiä voidaan jatkaa pidempäänkin, mikäli vuoden 2026 ennustetulla tuloksella(Vara research konsensus EPS 0,73€) havaitaan lisäksi, että yhtiöhän kasvaa. Näin ollen P/E 12 tarkoittaisi vuodelle 2026 jo 8,76€. Kasvuvaraa nykykusiin olisi jo +17%.
Tulee huomata, että kasvavalle ja kannattavalle korkeiden marginaalien markkinassa toimivalle yhtiölle P/E 12 on maltillinen lukema. Keskimäärin Nokian Renkaiden P/E-lukema on pyörinyt viimeisen 10 vuoden aikana noin 15-20 haarukassa. Mikäli tähän arvostukseen vielä joskus palataan, on kurssissa nousuvaraa toki enemmänkin. Mielestäni tämä vaatii kuitenkin markkinatunnelman vahvistumista ja valitettavasti ainakaan Euroopassa ei vielä parempia aikoja ole näkyvissä.
Tulevien vuosien liikevaihdon kasvua on helppo perustella jo pelkästään sillä että vuonna 2026 uuden tehtaan tuotanto todennäköisesti käy alusta pitäen suuremmalla kapasiteetilla. 2025 kapasiteetin käynnistäminen vaatii vielä ”oppirahoja” eikä tuotantoa tule heti optimaalisesti. Näin ollen näkisin että kasvu on suhteellisen turvattua nykyisessäkin vaikeahkossa markkinaympäristössä yhtiön oman tekemisen kautta.
Yhtiön lyhyen tähtäimen ohjeistus ei kerro oikeastaan mitään, sillä ainoa anti on kasvaa vuonna 2024 voimakkaasti edellisestä vuodesta. Näin ollen odotan mielenkiinnolla millainen tulee olemaan tarkempi numeerinen ohjeistus vuodelle 2025. Ohessa on yhtiön pitkän tähtäimen strategia:
Mielestäni strategia on uskottava. Yhtiö keskittyy pääasiassa talvirenkaisiin ja on niissä tyypillisesti markkinoiden paras tai vähintään top2 vuosittain. Päivitin tälle talvelle omaankin autooni Hakkapeliitta 10:t ja täytyy sanoa että olen ostokseeni erittäin tyytyväinen. 🙂
Nokian renkaiden tilanne näyttää mielestäni erittäin mielenkiintoiselta, ja osake tällä hetkellä edullisesti hinnoitellulta. Siemen hyvälle pitkän ajan sijoitustarinalle on olemassa siitäkin huolimatta, että markkina ei juuri tällä hetkellä ole vahvin mahdollinen. Michelinin tuoreen tilaston mukaan renkaiden korvauskysyntä on kuitenkin lähtenyt pitkästä aikaa kasvuun mikä antaa toivoa paremmasta.
Arvioisin, että tällä kurssilla riski varsinaiseen kurssiromahdukseen on hyvin rajattu ja toisaalta positiivisia tekijöitä tulevaisuuden tuloskasvuun on paljon. Näin ollen olen ostanut Nokian renkaiden osakkeita myös omaan sijoitussalkkuuni.
Huom. Tämä kirjoitus ei ole ostosuositus eikä sitä pidä ottaa sijoitusneuvontana. Kyseessä on kirjoittajan omia henkilökohtaisia ajatuksia yhtiöstä. Jokainen tekee sijoituspäätöksensä itse ja omalla vastuullaan.
Ostin salkkuuni bitcoin-trackeria tasan kuukausi sitten. Talousotsikoita seurannut on saattanut huomata, että viime aikoina bitcoin on nakuttanut uusia kaikkien aikojen korkeimpia noteerauksiaan. Ajattelin julkaista lyhyen seuranta-artikkelin millaista tuottoa yhden kuukauden aikana on ehtinyt kertyä.
Tähän päivään mennessä tuottoa on kertynyt 41,33% joka tekee rahassa mukavat 1 156 euroa. Mielestäni varsin kohtuullinen tuotto vain yhden kuukauden pitoajalla. Jos verrataan tyypilliseen historialliseen osaketuottoon joka lienee noin 7% vuodessa, vastaaviin tuottolukemiin päästään keskimäärin hieman reilussa viidessä vuodessa.
Vaikka en ostanut bitcoinia läheltäkään pohjalukemia, hypen tarttuminen on nostanut hintaa mukavasti. Trumpin vaalivoitto on osaltaan luonut positiivista virettä niin Amerikan talouteen kuin kryptovaluutoihin. Edellisten huippujen rikkouduttua periaatteessa vain taivas on rajana mihin tällä kertaa lopulta päädytään. 90 000 dollarin raja käytiin jo muutamankin kerran rikkomassa, joten olisiko 100 000 dollarin raja kenties seuraava rajapyykki jolloin hinnan nousu alkaa hidastua? En laittaisi pahakseni mikäli loppuvuoteen saadaan vielä joulupukkiralli, lisäksi myös alkuvuosi on yleensä markkinoilla ja kryptovaluutoissa vahvaa aikaa.
Aion pitää nämä omistukseni ja ihmettelen rauhassa mihin saakka bitcoinin myötätuuli riittää tällä kertaa.
On jälleen veropäivä, joten päätimme kerätä tunnettujen sijoittajien verotiedot listaan viime vuoden osalta. Pidemmittä puheitta mennään suoraan listan pariin. Ohessa lista aakkosjärjestyksessä.
Tämän vuoden listalta erottuu selkeimmin Kyösti Kakkonen, joka lienee myynyt omistuksiaan sillä vuotta aikaisemmin hänen tienestinsä olivat noin 2 miljoonaa euroa pienemmät. Seuraavaksi kovimmat nettoajat ovat pokeritähti ja sijoittaja Pauli Äyräs sekä suursijoittaja ja kirjailija Kim Lindström. Muilta osin lista on aika tasapaksu.
Kaikkien tuulipukusijoittajien esikuva Erkki Sinkko keräsi mukavat noin 350 000 euron pääomatulot.
Kuten kaikkia länsimaita, myös Suomea vaivaa alhainen syntyvyys. Kun ikäpyramidi on kallellaan vanhempaan päin, aiheuttaa tämä useita taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita. Koko maan elinvoimaisuus heikkenee kun työntekijöitä on tulevaisuudessa vähemmän, samaan aikaan kansan vanhetessa eläke- ja terveydenhuoltomenot tulevat kasvamaan. Vaarana on, että jopa suomalaisten ykkössijoituskohteen eli seinien arvo tulee laskemaan kysynnän hiipuessa.
Poliittisessa keskustelussa ratkaisuna tähän on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Ainoa ongelma on vain siinä, mistä työntekijöitä tänne saataisiin. Suomi ei ole maana lainkaan niin houkutteleva kuin useat muut länsimaat johtuen matalemmista palkoista ja korkeasta verotuksesta. Näin ollen realistisin vaihtoehto työvoimapulan ratkaisuun pitkällä aikavälillä on suomalaisten syntyvyyden parantaminen. Tässä artikkelissa kerron ideoita joilla taklata ainakin osan Suomen ongelmista.
Perheverotuksessa otettaisiin huomioon koko perheen tulot ja menoerät eikä ainoastaan yksilöiden tuloja. Tämä tarkoittaisi sitä, että puolisoiden tulot yhdistettäisiin ja verotus kohdistuisi talouteen kokonaisuutena. Perheverotus voisi huomioida myös perhekoon ja erityiset tilanteet, kuten lasten tai muiden huollettavien määrän. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä alhaisempi olisi ansiotulovero. Tällainen malli oli käytössä Suomessa vielä 1970-luvulle asti, mutta nykyisin henkilökohtainen verotus on vallitseva käytäntö. Uskoisin, että nyt kun ollaan saatu jalalle osakesäästötilikin, aika voisi olla jälleen kypsä perheverolle. Molemmissa valtion näkökulmasta katsottuna verotus siirtyy tulevaisuuteen ja on riskinä että verotulot laskevat hetkeksi, mutta riski olisi todennäköisesti sen arvoinen. Perheverotuksen myötä osa perheistä siirtyisi matalampaan veroluokkaan, mutta tämä menetys voisi osittain kompensoitua vähemmän kuormittuneiden julkisten palvelujen kautta.
Perheveron myötä myös kotiäidit voisivat jälleen tehdä paluun. Sen sijaan että äidit tekevät uraa ja uupuvat rankassa ja kilpaillussa työelämässä, voisivat he keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin kuten perheen lasten kasvattamiseen. Miehen tulot riittäisivät kevyemmän verotuksen vuoksi perheen elättämiseen. Samalla säästettäisiin mittavia summia päivähoidosta. Tällä hetkellä jokainen päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle keskimäärin 10 000–15 000 euroa vuodessa, joten kotihoidon lisääntyminen voisi merkittävästi vähentää kuntien kustannuksia.
Ja tasa-arvon aikaa kun eletään, toki asetelma voisi olla toisinkin päin että mies olisi koti-isänä. Uskon että nykyaikana työelämän hektisyys ja jatkuvasti kasvava vaatimustaso on tehnyt tehtävänsä ja monia voisi kiinnostaa tämäkin vaihtoehto.
Kotiäidit tekevät arvokasta työtä perheen eteen, mutta eläketurvan kertyminen jää usein vähäiseksi ansiotulojen puuttuessa. Onneksi kotiäiti voi turvata tulevaisuuttaan säästämällä pienen summan kuukausittain, esimerkiksi osan lapsilisistä rahastoon tai arvo-osuustilille. Näin säästöt kasvavat korkoa korolle, ja avioehdolla kotiäiti voi varmistaa, että säästöt pysyvät hänen omanaan mahdollisessa erotilanteessa. Avioehto on mahdollista laatia myös avioliiton aikana, ja sen tulisi olla puolison näkökulmasta tuki kotiäidin tulevaisuuden varmistamiselle.
Tässä oli muutama idea syntyvyyden parantamiseen. Näillä käytännön muutoksilla voitaisiin tukea perheitä ja kannustaa lastenhankintaan. Jokainen perhe tarvitsee sekä taloudellista tukea että joustavia ratkaisuja, jotta lapsiluvun kasvattaminen olisi mahdollista ja toivottavaa. Valtion tulisi kyetä siirtämään verotustaan vuosien päähän, jolloin nämä uudistukset alkaisivat todenteolla tuottaa hedelmää.
Oman mausteensa soppaan on tuomassa esimerkiksi naisille pakolliseksi muuttuva asepalvelus. Israelin mallin mukaan tässäkin voitaisiin vapauttaa nuoret naiset palveluksesta mikäli heillä on lapsia. Siinä olisi jälleen yksi vetovoimatekijä lisää perheen perustamiseen.
Stora Enso, tuo yksi maailman suurimmista metsäteollisuusyrityksistä on joutunut kohtaamaan lyhyen ajan sisällä vakavia skandaaleja, jotka ovat kyseenalaistaneet sen maineen vastuullisena toimijana. Raakku- ja laskuskandaalit ovat nousseet esiin lyhyen ajan sisällä, ja molemmat ovat tuoneet esille yhtiön toimintatapojen ongelmia niin ympäristövastuun kuin liiketoiminnan eettisyyden näkökulmasta. Tässä artikkelissa käsittelemme molempia skandaaleja ja arvioimme, miten ne peilaavat yhtiön vastuullisuuslupauksia.
Raakkuskandaali liittyy yhtiön hakkuutoimintaan, joka aiheutti vahinkoa Suomen uhanalaiselle jokihelmisimpukkakannalle eli raakulle. Tämä herätti laajaa kritiikkiä, sillä raakku on erittäin harvinainen ja suojeltu laji, ja sen elinympäristöt ovat erityisen herkkiä metsänhakkuista aiheutuville muutoksille. Stora Enso on pitkään markkinoinut itseään kestävän kehityksen edelläkävijänä, mutta tämä tapaus toi esiin merkittäviä puutteita yhtiön ympäristövaikutusten arvioinnissa.
Laskuskandaali on toinen vakava isku Stora Enson maineelle. Tässä tapauksessa yhtiö oli viivästyttänyt tarkoituksellisesti laskujen maksamista aliurakoitsijoille, mikä johti siihen, että useat pienemmät yritykset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Aliurakoitsijat ovat elintärkeä osa suuryritysten toimintaketjua, ja tällainen käytös herättää kysymyksiä yrityksen eettisyydestä ja reiluudesta liiketoimintakumppaneitaan kohtaan.
Mitä hyötyä Stora Enso sitten tästä maksujen vetkuttelusta sai? Ainakin nämä seikat tulevat nopeasti mieleen:
Toimimalla tällä tavoin Stora Enso on saattanut pienempiä aliurakoitsijayrityksiä vaikeuksiin, jopa konkurssiin saakka.
Laskuskandaali on räikeässä ristiriidassa Stora Enson pitkään käyttämien iskulauseiden, kuten ”Do what’s right” ja ”Do good for the people and the planet”, kanssa. Näiden sloganien olisi tarkoitus viestiä siitä, että yhtiö toimii vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti niin ympäristöä kuin ihmisiä kohtaan. Tässä tapauksessa kuitenkin näyttää siltä, että taloudelliset paineet ovat ajaneet yhtiön tinkimään periaatteistaan, erityisesti sen osalta, kuinka se kohtelee alihankkijoitaan.
Stora Enso on usein korostanut sitoutumistaan ympäristönsuojeluun ja yhteiskunnalliseen vastuuseen. Iskulauseet ”Do what’s right” ja ”Do good for the people and the planet” viittaavat siihen, että yhtiön tavoitteena on olla vastuullinen toimija, joka asettaa sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin keskiöön. Kuitenkin sekä raakku- että laskuskandaali heikentävät näiden lupausten uskottavuutta.
Raakkuskandaalin kohdalla voidaan kyseenalaistaa, kuinka tarkasti yhtiö on todella seurannut ja arvioinut hakkuutoimiensa vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Samoin laskujen viivästyttämiset alihankkijoille herättävät kysymyksiä siitä, missä määrin yhtiö todella ”toimii oikein” liiketoimintakumppaneitaan kohtaan. Vaikuttaa siltä, että toimintatapoja korjataan vasta sitten kun jäädään kiinni.
Vaikka yhtiö on korostanut vastuullisuuttaan ja sitoutumistaan kestävään kehitykseen, nämä skandaalit paljastavat ristiriitoja yhtiön markkinoinnin ja todellisen toiminnan välillä. On selvää, että Stora Enson on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin palauttaakseen luottamuksen sekä sidosryhmissään että julkisuudessa. Pelkkä anteeksi pyytäminen ei enää riitä. Olisi vastuullista kaivaa esiin ne tahot jotka ovat olleet vastuussa yhtiön ylimmän ohjenuoran noudattamatta jättämisestä.
Raakku- ja laskuskandaalit ovat tuoneet esiin vakavia puutteita Stora Enson toiminnassa niin ympäristövastuullisuuden kuin liiketoiminnan eettisyyden osalta. Yrityksen on nyt kohdattava julkinen paine ja korjattava toimintaansa, jotta sen uskottavuus vastuullisena toimijana voidaan palauttaa.
Jatkossa Stora Enson on entistä tärkeämpää osoittaa, että se todella ”toimii oikein” kaikilla tasoilla – niin ympäristön, liiketoimintakumppaneiden kuin yhteiskunnan hyväksi. Sijoittajat ja kuluttajat seuraavat nyt tarkasti, miten yhtiö aikoo korjata kurssinsa ja sitoutua aidosti vastuullisuuteen.
Bitcoin kävi vuonna 2023 alakulon mailla. Joissain piireissä turvasatamaksikin tituleerattu virtuaalivaluutta rojahti siinä missä pössitkin hyvin laajalla rintamalla. Sen koommin on jälleen toivuttu ja pian voisi olla aika hakea uusia huippuja.
Monet saattavat muistaa, että lähdin viime vuonna bitcoinin toipumisvaiheessa nousuun mukaan ja ehdinkin nauttia mukavat 43% tuotot vain 5 kuukauden pitoajalla. Tällä kertaa yritän toistaa samaa hyvin spekulatiivista temppua. Teen tälle kirjoitukselle myöhemmin seurantapostauksen jossa katsellaan kuinka homma lopulta meni ja laskeskellaan jälleen tuotot.
Koska kaupanteko on minulle helpointa Nordnetin alustalla, ostin jälleen Bitcoin XBTE-trackeria joka seuraa bitcoinin arvonkehitystä. Ohessa tänään toteutunut kauppa.
Huomasin aikaisemmasta artikkelistani, että edellisen kerran myydessäni trackerin arvo oli noin 2510 euroa, joten holdaamalla olisi voinut saavuttaa vielä noin 11% lisätuotot tähän hetkeen. Luottamukseni bitcoiniin on kuitenkin sen verran heikko, että pyrin ottamaan vain pikavoittoja silloin tällöin. Minulla on toisaalla myös pitkäaikaisia bitcoin-sijoituksia mutta pidän ne erillään tästä artikkelista. Niiden merkitys kokonaisportfolioon on minimaalinen.
Olen aikaisemmin onnistunut tekemään bitcoinilla hyvät pikavoitot ja yleensä nämä ovat keskittyneet juuri vuodenvaihteen tienoille. Tämä on siis puhdasta spekulaatiota, mutta odotan jälleen piristyvää hintaliikettä loppuvuoden lähestyessä. Historia tukee tätä näkemystä:
Historia ei koskaan ole tae tulevasta, mutta ainakin jotain historiaa tälläkin anomalialla löytyy.
Jätän tämän ostoksen odottelemaan aikoja parempia ja palaan jälleen asiaan ensi keväänä. 🙂