Kategoria: talous

Sähköautot ovat jo jonkin aikaa tehneet tuloaan autoilun valtavirtaan. Etenkin viime vuonna myös perinneautonvalmistajat ilmoittivat yksin toisensa perään siirtyvänsä valmistamaan siirtymäajan jälkeen pelkästään sähköisiä ajoneuvoja. Polttomoottorin kehityksen päättyminen on nyt useiden automerkkien kohdalla tosiasia.

Tämä kehitys on vienyt autonvalmistajat uuden tilanteen eteen. Muutokset vaativat mittavia investointeja tehtaisiin sekä siirtymistä akkuteknologian pariin, sillä akut ovat keskeisin sähköajoneuvojen komponentti. Mieleen tulee väkisinkin ajatus, että tässä voisi olla myös uusilla toimijoilla hyvä markkinarako, siis sellaisilla joilla on jo osaamista teknologiasta, autonvalmistuksesta sekä akuista. Olisiko meillä Suomessa mahdollista alkaa valmistamaan sähköajoneuvoja?

Fortum on vauras energiayhtiö jolla on pitkät perinteet Suomessa sekä Pohjoismaissa. Fortumilla on lisäksi erittäin kova osaaminen erilaisissa sähköntuotantojärjestelmissä. Voisiko Fortum laajentua myös akkujen valmistajaksi tai tuotannon yhteistyökumppaniksi? Kuten tiedetään, Fortumilla on hyvät edellytykset akkujen ja akkumineraalien kierrätykseen akkujen tultua elinkaarensa päähän. Näin ollen Fortum voisi olla akkutuotannossakin mukana kiertotalouden edelläkävijänä. Koska Fortum toimii myös sähkön myyjänä sekä latausinfran ylläpitäjänä, voisi yhtiö tarjota omien autojensa ostajalle houkutuksena esimerkiksi halvempaa lataussähköä.

Nokia puolestaan on vauras verkkoyhtiö joka nykyään tekee 5G-verkkoja, mutta osaamista on usealla sektorilla. Nokia on hyvin kansainvälinen yhtiö. 5G mahdollistaa useat erilaiset innovaatiot, kuten esimerkiksi autonomisen ajamisen.

Qt on kasvava ohjelmistoyritys jonka tuotteet soveltuvat muun muassa sulautettuihin järjestelmiin. Qt:lla on tälläkin hetkellä paljon asiakkaita autoalalla, ja asiakkaita löytyy varmasti leivänpaahdinfirmoista sähköautonvalmistajiin myös tulevaisuudessa. Qt:lla on ohjelmoitu muun muassa BMW:n autotietojärjestelmiä.

Varsinaista autonvalmistustahan Suomessa jo on Valmet Automotiven kautta. Valmet on toiminut sopimusvalmistajana useille eri automerkeille. Viimeisimpänä Uudessakaupungissa on valmistettu Mercedes-Benzin A-sarjaa sekä GLC-katumaasturia. Salossa yhtiö valmistaa sarjatuotantona akkuja autoteollisuuteen. Akkutehtaan laajennus valmistuu tämän vuoden aikana.

Viisaat päät yhteen?

Nokian nykyinen pääjohtaja Pekka Lundmark on entinen Fortumin pääjohtaja. Hän olisi juuri oikea henkilö rakentamaan yhteistyötä näiden kahden suuryhtiön välille. Myös Qt:lla on Nokia-tausta, joten sielläkin on todennäköisesti Lundmarkiin suopeasti suhtautuvia ihmisiä. Nämä mainitut yhtiöt ovat pitkien juurtensa vuoksi todennäköisesti jonkin verran isänmaallisia, joten ne voisivat hyvinkin olla kiinnostuneita kotimaisesta automerkistä. Toki on muistettava, että projektin kannattavuus sanelee sen mielekkyyden.

Voisin kuvitella, että kansan keskuudessa kotimainen automerkki otettaisiin suopeasti vastaan, sillä viimeinkin meillä olisi jotain jota verrata naapurimaiden Volvoihin ja Ladoihin. Etenkin meille osakesijoittajille olisi ylpeyden aihe ajaa autolla, jota on ollut valmistamassa mahdollisesti useampikin salkkuyhtiö.

Tietoturvallisuus on nopeasti noussut näkyväksi ja jatkuvasti pinnalla olevaksi puheenaiheeksi. Syynä tähän ovat erityisesti viime vuosina paljastuneet lukuisat suuret tietomurrot sekä uudenlaiset tietojenkalasteluohjelmat ja -sivustot. Etenkin terveydenhuollon palveluihin kohdistuvat hyökkäykset herättävät ymmärrettävästi paljon huolta ja pelkoa, minkä vuoksi moni on löytänyt uuden kiinnostuksen etsiä keinoja suojellakseen yritystään ja itseään.

Paljon pinnalla olleen Psykoterapiakeskus Vastaamoon kohdistuneen hyökkäyksen lisäksi viime aikoina uutisotsikoissa ja keskusteluissa aiheina ovat toistuneet erityisesti useat verkkopankkien asiakkaisiin kohdistuneet tietojenkalasteluyritykset. Yksi suurimpia tietojenkalastelun trendejä ovat olleet verkkopankin sisäänkirjautumissivulta näyttävät sivustot, jotka on keinotekoisesti nostettu hakukonetulosten ensimmäiselle sivulle. Huijausverkkosivustojen tarkoituksena saada ihmiset syöttämään pankkitietonsa huijareiden tietokantaan. Muun muassa Nordea ja OP -pankit ovat varoittaneet asiakkaitaan tämänkaltaisista tietojenkalasteluyrityksistä.

Kuinka suojautua tietoturvauhkia vastaan?

Psykoterapiakeskus Vastaamon potilastietojen jouduttua hakkereiden käsiin moni yritys ja kotitalous on herännyt huolehtimaan omasta tietoturvastaan.Kuinka tietoturvauhkilta voi suojautua omassa arjessa? Omat henkilötiedot ja nettiliikenne olisi hyvä turvata niin rikollisten varalle kuin itseäänkin varten. Monet käyttävät VPN-palveluita, eli Virtual Private Network -palveluita (suomeksi virtuaalinen erillisverkosto) apuna tietojensa ja tietoliikenteensä suojaamiseen. VPN:n avulla nettiin voi muodostaa yhteyden anonyymisti niin, että internetpalveluntarjoajat tai nettisivut eivät voi seurata käyttäjän liikkeitä netissä.

Käyttämällä virtuaalista erillisverkostoa on mahdollista valita, mitä sivustot näkevät, joten esimerkiksi toisen maan palvelujen käyttäminen on mahdollista yhdistämällä kyseisen maan VPN-palvelimelle. Moni hyödyntääkin yhteyksien suojaamista VPN-palvelun avulla esimerkiksi Netflixiä katsellessaan ulkomailla oleillessaan.

Vastaamon tapaus herätti maailmanlaajuista huomiota

Psykoterapiakeskus Vastaamoon tehty tietomurto, jossa jopa 33 000 asiakkaan tiedot varastettiin, tuli julkiseksi 21. lokakuuta 2020. Asiakkaiden tiedot varastettiin marraskuun 2018 ja maaliskuun 2019 välillä, ja viimeisimmän hakkeroinnin yhteydessä koko tietokanta tyhjennettiin ja tilalle jätettiin kiristysviesti. Selvää vastausta sille, miksi tieto hakkeroinnista  tuli julki vasta useita kuukausia tietomurron jälkeen, ei ole. Tietomurron tehnyt taho julkaisi asiakastiedot Tor-verkon Sipulikanavalla, mistä lukuisat henkilöt ovat ladanneet tietoja itselleen. Vastaamon tietomurtoa pidetään jopa kansainvälisellä tasolla poikkeuksellisena, ja se herättikin lehdistön huomion ulkomaita myöten.

Terapia-asiakkaiden potilastietojen mukana vuosi nettiin asiakkaiden henkilötietoja, mukaan lukien henkilötunnukset. Uhrit pyrkivät kiireesti suojelemaan tietojaan hankkimalla mm. luottokiellon itselleen estääkseen identiteettivarkaita käyttämästä heidän henkilötietojaan hyväksi. Valitettavasti edes luottokielto ei ollut täydellinen vastaus tilanteeseen, vaan moni joutui ottamaan itse yhteyttä osamaksua ja luottoa tarjoaviin palveluihin saadakseen varmistettua, että heidän nimissään ei voi tehdä ostoksia.

Henkilötunnusten käyttämistä tunnistautumisessa ja yksilöinnissä on kritisoitu usealta taholta, ja nyt hyviä syitä muutoksiin on entistäkin enemmän – esimerkiksi kaikki Vastaamon tietomurron uhrit, ja ne, jotka huolestuivat omasta tietoturvastaan tapauksen seurauksena. Asioidessa netissä tai puhelimitse onkin voinut huomata, että moni yritys on ollut erityisen tarkka tunnistautumiseen ja luottoihin liittyvissä asioissa. Terveydenhuollon tietoturva on ollut kovassa syynissä tapauksen jälkeen. Voiko Kanta.fi-palvelun tietoturvaan luottaa? Miten on sairaaloiden järjestelmien tietoturvan laita?

Mitä tietoja meistä oikein kerätään?

Internetiä käyttäessä meistä ja tekemisistämme kerätään jatkuvasti tietoa. Vierailemamme verkkosivut voivat saada tietoonsa IP-osoitteemme, sijaintimme ja mahdollisesti kerätä muitakin yksilöiviä tietoja. Internetpalveluntarjoajamme voivat seurata kaikkea internetliikennettämme, eli käytännössä nähdä jokaisen vierailemamme sivun. Lisäksi palvelut, kuten Google ja Facebook, keräävät hurjan määrän tietoa käyttäjistään, luoden hakusanojen, kommenttien, kuvien, selauskäyttäytymisen ja ostohistorian perusteella laajan kuvan jokaisesta käyttäjästä.

Moni ei siis edes tiedä mitä kaikkea jakaa itsestään käyttämällä internetiä, kanta-asiakasohjelmia tai sosiaalisen median palveluita. Vielä harvempi vaivautuu tarkistamaan tietonsa, vaikka Euroopan Unionin jäsenvaltioiden asukkailla on koko unionia koskevien tietoturva-asetusten mukaisesti siihen oikeus. On siis syytä olla tietoinen omista oikeuksistaan ja pitää omasta yksilönsuojastaan kiinni monin eri tavoin.

Veikkauksen ja rahapelien rooli on puhututtanut suomalaisia kiihkeästi vähintäänkin viimeisen vuoden ajan. Useilla tahoilla on pyrkimyksenä päästä eroon Veikkauksen monopolista, jonka turvin se pyörittää muun muassa värikkäitä ja houkuttelevia rahapeliautomaatteja markettien käytävillä. Nämä automaatit houkuttelevat magneettien lailla nuorisoa sekä vanhuksia pelaamaan.

Veikkauksen ainoa laillistettu tehtävä on rahapelihaittojen ehkäisy, ja kuten on useaan kertaan huomattu, siihen se ei todellisuudessa pyri. Ainakin minun on vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi ruokakaupassa asioidessani kuulen ilmoituksia siitä kuinka Lotossa on jälleen tarjolla jättipotti, kuinka tällaisen ilmoituksen olisi tarkoitus vähentää kenenkään rahapelaamista? Lisäksi yhtiön mainoksia näkee televisiossa, kaupoissa, katujen varsilla sekä tietysti myös radiossa. Lienee varsin selvää, että pelihaittojen ehkäisyn sijaan tarkoituksena on kerätä yhä enemmän varoja, tämä pyritään vain tekemään vastuullisuuden varjolla jotta toiminta olisi oikeutettua.

Rahapelit ja koronapandemia

Etenkin koronapandemian aikana Veikkaus on alkanut herättää yhä suurempaa närää kansalaisten keskuudessa. Marketeissa vieri vieressä olevat rahapeliautomaatit ovat varsinaisia koronalinkoja, koska niissä ihmiset istuvat toisensa vieressä sekä koskevat painikkeisiin sekä kosketusnäyttöihin. Toistaiseksi rahapeliautomaatit on pidetty suljettuina, ainakin vielä tähän saakka.

Tänään uutisoitiin, kuinka Veikkaus aikoo avata rahapeliautomaattinsa pikaisesti Keski-Suomessa, koska alue on siirtynyt koronassa perustasolle. Onneksi asiasta annettiin kaupungin ja sairaanhoitopiirin toimesta välitön palaute, ja Veikkaus pitää automaatit toistaiseksi kiinni kuten tietysti tässä tilanteessa kuuluukin. Rahapeliautomaattien avaamisella ei ole mikään kiire, koska rahapelaaminen ei ole ihmisten perustarve. Pärjäämme kyllä, vaikka automaatit olisivat kiinni esimerkiksi vielä vuoden tai jos ne siirrettäisiin kokonaan erillisiin kasinoihin.

Kuten avauskappaleessa kerroin, Veikkauksen vallitsevaa monopoliasemaa sekä markettien auloissa olevia pelikonekeskittymiä on arvosteltu yhä enemmän. Kansalaiset vaativat pelikoneita pois kauppojen auloista. Niitä ei haluta kokonaan kieltää vaan ne voisi vielä erillisiin pelisaleihin, joissa on muun muassa toimiva ikärajavalvonta. Esimerkiksi markettien henkilökuntaa ei ole riittävästi suorittamaan valvontaa.

Siirtyykö pelaaminen nettiin?

Yksi Veikkauksen puolustusargumentti rahapeliautomaateille on ollut se, että jos ne suljetaan, pelaaminen siirtyy nettiin. Koronapandemian aikana on huomattu, että tämä ei pitänyt paikkaansa. Itse asiassa ongelmapelaaminen on vähentynyt huomattavasti kun automaatit on pidetty suljettuina. Näin ollen Veikkaus harjoittaa laillistettua tehtäväänsä parhaiten siirtämällä rahapeliautomaatit pois kauppojen auloista. Ottaako yhtiö tästä opikseen? Epäilen, koska sen rahoittamat järjestöt ovat niin riippuvaisia nykyisestä rahoituksestaan.

Jos pitää pelaamisesta, näin koronapandemian aikana kannattaa pelaaminen hoitaa joka tapauksessa ”etänä” internetin välityksellä. Netistä löytyvät esimerkiksi kasinot ilman rekisteröitymistä. Pelatessa tulee kuitenkin muistaa, että käyttää siihen rahaa vain sen verran kuin on valmis menettämään.

Mitä seuraavaksi?

Seuraan mielenkiinnolla jatkossakin miten Veikkauksen ympärillä pyörivä saaga etenee. Loogisinta olisi, että Veikkauksen monopoli lakkautettaisiin kokonaan ja arvioitaisiin onko sen tukemille järjestöillekään oikeaa tarvetta. Tämän jälkeen varat tarpeellisiin toimintoihin voitaisiin allokoida suoraan valtion budjetista. Toiminnot tehostuisivat, koska Veikkauksessa oleva välijohto voitaisiin vapauttaa muihin tehtäviin esimerkiksi yksityisille markkinoille. Uskon, että tätä kohti ollaan vääjäämättä menossa.

Minimitavoite on saada rahapelikoneet pois markettien aulojen ”pikkukasinoista.” On selvää että houkuttelevat rahapeliautomaatit eivät vähennä pelaamista. Oma tuntumani on, että tämä on tapahtumassa melko pian.

Perinteiset kivijalkakasinot ovat aina olleet matkaajien suosiossa, joko pelipaikkoina tai nähtävyyksinä. Nettikasinot puolestaan ovat avanneet täysin uudet markkinat, jotka alkavat pikkuhiljaa saada varsin mittavaa suosiota myös sijoittajien keskuudessa. Kansalliset ja kansainväliset markkinat kasvavat tasaiseen tahtiin, välillä varsin yllättävissä määrin.

Alan kasvu juontaa juurensa vuosituhannen alun pokeribuumiin. Tämä puolestaan johti kolikkopelien ja live-kasinoiden aikakauteen. Mittava kasvu on johtanut tilanteeseen, jossa aiemmin lähes vapaat markkinat ovat täyttyneet kilpailukykyisistä yrityksistä. Tällä hetkellä alan toimijat vähenevät suurten yritysten ostaessa pienempiä.

Kannattaako tähän trendiin tutustua tarkemmin, vai ovatko peliyhtiöt uhkapelikohteita?

Mitkä tekijät kasvattavat peliyhtiöitä?

Nettikasinoiden suosio perustuu uhkapelien tuomiseen kaikkien ulottuville internetin, älylaitteiden sekä pöytäkoneiden kautta. Nykyään pelaaminen on siirtynyt yhä enemmän ja enemmän mobiililaitteiden pariin, mikä puolestaan on kasvattanut käyttäjäkuntaa entistä laajemmille alueille. Pelien suosio ei välttämättä ole sen suurempaa kuin ennenkään, ne ovat vain nykyisin paremmin saatavilla.

Kasinoiden kasvava suosio on kasvattanut tarvetta yhä laajemmalle pelitarjonnalle sekä erilaisiin alaan liittyviin sovelluksiin ja ratkaisuihin. Live-kasinoiden striimaamat pelit ovat ainutlaatuisia teknisiä ratkaisuja nekin. Potentiaalia alalla riittää: esimerkiksi erilaisen yhteisöpelaamisen muodossa tai sitten lottoratkaisujen kohdalla. Älypuhelimet puolestaan ovat varmasti suosituimpia ja monipuolisimpia viihdelaitteita, joita maailmasta tällä hetkellä löytyy.

Markkinoita riittää – ja ne avautuvat

Eri maiden markkinat ovat avautuneet rahapeleille pikkuhiljaa: ensin pokerin ja sitten kasinoiden ja vedonlyönnin avulla. Samalla kasinomarkkinat ovat kasvaneet kansainväliksi, varsinkin Euroopan Unionin alueella. Tämä on johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa suomalaisia kasinoita ei voida pyörittää Suomesta käsin. Suomikasino onkin hieman paradoksaalinen termi ulkomailla toimivalle kasinolle, joka on kuitenkin täysin suomalaisille suunnattu. Toisaalta, kansainvälinen osaaminen on nostanut suomalaisen kasinotoiminnan täysin uudelle tasolle.

Tällä hetkellä Tukholman pörssi on houkutellut joukkoonsa todella suuren määrän erilaisia uhkapeliyhtiöitä, ja samoin moni ulkomailta käsin toimiva yritys on ruotsalaisessa omistuksessa. Maailmalla markkinat ovat heränneet näihin menestystarinoihin. Esimerkiksi Afrikan, Amerikan ja Aasian uhkapelimarkkinat ovat vasta siirtymässä nettipohjaisiksi.

Kuinka nettikasinot vaikuttavat muihin aloihin ja kohteisiin?

Uhkapelimarkkinoiden maailmanlaajuinen arvo kasvaa jatkuvasti. Nettipelien kasvu on sekin suurta, ja huomattavasti kansainvälisempää. Osa kasvusta on selvästi perinteisten markkinoiden osuutta, mutta uusiakin markkinoita luodaan. 

Kansainväliset markkinat vaativat jatkuvasti uudenlaisia ratkaisuja toimiakseen. Yhtenä erinomaisena esimerkkinä tästä ovat erilaiset nettilompakot ja muut välineet rahansiirtoa varten. Perinteiset pankkisiirrot ja luottokortit ovat osoittautuneet varsin hitaiksi tavoiksi siirtää rahaa. Ei siis mikään ihme, että yhtiöt, kuten Skrill, Neteller, Paysafecard, Trustly ja lukuisat mobiilimaksusovellukset, ovat valloittaneet alaa. 

Samoin kuin erilaiset elektroniset maksuvälineet myös kryptovaluutat ovat hyötyneet uhkapelimarkkinoista huomattavissa määrin. Vaikka jälkimmäinen ei vielä olekaan johtanut merkittäviin läpimurtoihin, on kehitykseen panostettu huomattavasti, ja erilaisia kokeiluja käynnistetään jatkuvalla tahdilla.

Seuraa kehitystä

Kuinka itse yritykset ovat sitten pärjänneet markkinoilla? Eivät aina hyvin. Osa pörssiyrityksistä on menettänyt arvoaan, osa taas saanut lisää. Sijoittamista miettiessä onkin parasta tarkastella yksittäiset yritykset huolella, kuten aina. Toisaalta, Evolution Gamingin kaltaiset täysin uuden palvelun luoneet yritykset ovat nousseet alkuperäisistä listautumishinnoistaan monikymmenkertaisiksi.

Tällä hetkellä ei näyttäisi siltä, että alan kehitys voisi tyssätä paikoilleen tai romahtaa. Pelialan yritykset jatkavat eteenpäin, vaikka yksittäiset yritykset voivatkin toki luopua toiminnastaan. Seuraa uusimpia käänteitä ja tee päätöksesi tarkan tiedon perusteella.

Korona-virus on hiljalleen pysäyttämässä koko Suomen. Ihmisiä suositellaan pysymään kotona tartuntojen ehkäisemiseksi. On helppo kuvitella millaisen loven tällainen taloudellisen toimeliaisuuden totaalistoppi tekee pienyrittäjien liiketoimintaan, kun asiakkaat ja heidän mukanaan tuoma liikevaihto loppuu kuin seinään. Valtiovalta räätälöi tilanteeseen apupakettia, mutta ilman liikevaihtoa apupaketitkaan eivät pienyrittäjiä auta kovin pitkälle vallitsevan tilanteen pitkittyessä.

Tilannetta parantaakseen nyt kannattaa pohtia kuinka voisi omilla valinnoillaan tukea pienyrittäjää. Omalla kohdallani olen suunnannut katseet tulevaan (kuten toimin osakemarkkinoillakin) ja miettinyt voisinko joitain tulevaisuuteen lykättyjä hankintoja tehdä jo nyt ja vieläpä niin, että tilaisin tuotteita kotimaisilta pienyrittäjiltä.

Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta hankin kotimaisesta Wiinapuu-käsityöverstaasta jo pidempään himoitsemani sankavakan. Tällainen alusta loppuun käsityönä tehty vakka on mielestäni esteettisin ja ekologisin astia esimerkiksi hedelmien tarjolle laittamiseen. Olin pohtinut tällaisen ostamista jo pitkään, mutta lykännyt hankintaa aina tulevaisuuteen. Oivalsin, että nyt jos koskaan on oikea hetki tehdä oma osani ja tukea pienyrittäjää.

Suosittelen samaa teille lukijoillenikin. Kannattaa pohtia voisiko jonkin mielessä pyörineen hankinnan tehdä suosimalla suomalaista yrittäjää. Koronasta selvitään kyllä aikanaan, mutta nyt tarvitaan yhteiseen hiileen puhaltamista.

Jos kiinnostuit Wiinapuun tuotteista, niihin voi tutustua esimerkiksi heidän Instagram-tilinsä kautta.

Vasemmistoliitto markkinoi Twitterissä näyttävästi keinoista joilla se aikoo rahoittaa ajamiaan uudistuksia. Päätin tutkailla tuon materiaalin läpi perehtyen varsinkin pääomatuloverotukseen, koska heidän yhdistetty veromallinsa kiinnostaa minua. Kysyin tästä veromallista jo aikaisemmin, mutta kukaan heistä ei osannut vastata kysymykseeni kuinka piensijoittajaduunarin verotus muuttuisi heidän mallillaan.

Lupaukset ovat kuitenkin sangen suuria. Materiaalissa(pdf) sanotaan seuraavaa: ” Vasemmistoliiton tavoitteena on luopua ansio- ja pääomatulojen erillisverotuksesta. Yhdistetty verotus kaikille tuloille tekisi pääomatuloverotuksesta aidosti progressiivista, keventäisi pienten pääomatulojen verotusta ja hyödyttäisi kaikkia muita kuin suurten pääomatulojen saajia. Nyt myös hyvin pienistä pääomatuloista peritään kohtalaisen suurta veroa, ja toisaalta suurten pääomatulojen veroprosentti on varsin matala suhteessa ansiotuloverotukseen, mikä osaltaan kannustaa tulonmuuntoon. ” Tästä kohdasta saa sellaisen kuvan, että tavalliselle sijoittavalle duunarille koittaisi pian kissanpäivät, mikäli Vasemmisto pääsisi valtaan.

Näinpä keksin kysyä Vasemmistoliittolaisilta, kuinka paljon pääomatulojen verotus laskee, jos otetaan esimerkiksi duunari joka tienaa ansiotuloja 40 000 euroa ja siihen pääomatuloja 10 000 euroa päälle. En kuitenkaan saanut tähän koskaan vastausta. Kysyin vielä pari päivää myöhemmin asiaa uudestaan, mutta vastausta ei edelleenkään kuulunut. Oletettavasti mitään laskelmia ei ole edes tehty, vaan kaikki on vielä utopiaa kuten on tyypillistä näin vaalien alla.

Eihän siinä auttanut sitten muu kuin alkaa itse laskeskella Vasemmistoliiton mallin vaikutuksia osinkojen verotukseen. Muistin virkistykseksi, tällä hetkellä osinkotuloista 85 prosenttia on veronalaista tuloa, joten veroprosentin ollessa 30 on todellinen veroaste tällöin 25,5 prosenttia. Seuraavassa omin kätösin laskemani yksinkertaistetut esimerkit Vasemmistoliiton verokohtelun vaikutuksista piensijoittajaduunarin verotukseen.

Duunari joka tienaa 40 000 euroa vuodessa sekä saa osinkotuloja 10 000 euroa vuodessa maksaa nykytilanteessa ansiotuloistaan veroa 21% sekä osingoistaan 25,5%. Tästä yhteensä 50 000 euron kokonaissummasta veroa maksetaan tyypillisten vähennysten jälkeen ensin ansiotuloista 8 341 euroa ja pääomatuloista 2 550 euroa. Kokonaisveropotiksi muodostuu täten 10 891€ ja kokonaisveroprosentiksi 21,78%. Marginaalivero on tietysti jokaisesta tienatusta osinkoeurosta tuo sama 25,5% aina 30 000 euroon asti.

Jos kuvitellaan tilanne, että verokannat on yhdistetty kuten Vasemmistoliiton mallissa, henkilön saamaa pääomatuloa kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin ansiotuloa. Tällöin koko 50 000 euron summa verotetaan ansiotulonomaisesti ja veroaste on 25%. Tyypillisten ansiotulovähennysten jälkeen henkilö maksaa veroja tästä potista 12 275 euroa joka on 1 384 euroa enemmän kuin nykymallissa. Koska nykytilanteessa edellisen esimerkin mukaisesti 40 000 euron ansiotuloista maksettiin veroa 8 341 euroa, tarkoittaa tämä sitä että pääomatuloverojen osuus on tästä kokonaissummasta loput eli 3934 euroa. Pääomatulojen marginaaliveroaste on täten noin 39%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisesta osinkoeurosta 39 senttiä kilahtaa valtion haaviin. Ei kuulosta kovin kohtuulliselta?

Nykymuodossaan tämä Vasemmistoliiton kaavailema veromalli ei siis lupauksistaan huolimatta hyödyttäisi tyypillistä piensijoittajaa, vaan se vaatisi toimiakseen huomattavia kevennyksiä kokonaisveroasteeseen. Muutoin lupaus pienten pääomatulojen verotuksen kevenemisestä ei täyty. Oletettavasti he ovat tehneet alustavia laskelmia ennen tämän mallin esittelyä, joten olisi mukava kuulla millaisilla luvuilla he koeponnistivat tämän mallinsa.

Ilmeisesti mediassa ei ole asiaa sen kummemmin noteerattu, mutta kuulemani perusteella Stora Enson kokonaan omistama tytäryhtiö, Suomen tehtaiden huoltotoiminnoista vastaava Efora ilmoitti aloittavansa Oulussa yhteistoimintaneuvottelut lomautuksista koskien koko loppuvuotta. Emoyhtiö Stora Ensossa paperitehtaan lomautukset ovat parhaillaan käynnissä koskien vuoden ensimmäistä puoliskoa.

Tehtaalla eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä päätöstä tuotantosuunnan muutoksesta odotellaan yhä. Alunperin tiedon oli tarkoitus tulla vuodenvaihteessa, nyt päätöstä odotetaan tulevaksi kevään aikana. Tämä uusin yhteistoimintaneuvotteluilmoitus on omiaan lisäämään vettä huhumyllyyn.

Ensinnä voitaisiin spekuloida miksi Eforassa mahdollisten lomautusten aikataulut poikkeavat näin emoyhtiön vastaavista. Vaihtoehdot ovat, että investointipäätös on jo tehty ja näin ollen tiedetään, ettei loppuvuonna ole huoltotarvetta johtuen koneiden muutostöistä. Toinen vaihtoehto on että nyt lyötiin samaan aikaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli varaudutaan sekä investointiin että myös paperitehtaan alkuvuonna jatkuvaan ”tyhjäkäyntiin.” Joka tapauksessa on selvää, että tehtaan ollessa ajossa täydellä kapasiteetillaan ei Eforalaisia olisi varaa lomauttaa. Stora Ensossa paperitehtaan lomautuksiin on alkuvuoden aikana turvauduttu maltillisesti ja niiden kesto on ollut vain muutamia päiviä kerrallaan.

Tilinpäätösraportin yhteydessä Stora Ensosta viestittiin etteivät he ole tyytyväisiä kuluttajapakkauskartongin hintakehitykseen, ja hinnankorotuksia oltiin juuri ajamassa markkinoille. Luultavasti tässä piilee syy Oulun investointipäätöksen lykkäämiseen. Excelit lienee otettu uudelleen käyttöön ja pohdittu tarkkaan, ettei jälleen toisteta samoja virheitä joita tehtiin jo paperinvalmistuksessa. Missään nimessä ei haluta joutua tilanteeseen, jossa hintoja joudutaan polkemaan markkinoiden kroonisen ylikapasiteetin vuoksi. Investoinnin toteutuessa Oulun tehdas siirtyisi suoraan kartonginvalmistajien kärkiluokkaan koneidensa kapasiteeteilla mitattuna.

Kartongin valmistukseen siirtymistä puoltaa ympäristöystävällisempien pakkausten megatrendi. Tästä syystä kartonkien globaali kysyntä kasvaa jatkuvasti, toisin kuin paperin. Ajurit tulevaisuuden kasvulle ovat täten ilmeiset.

Toivottavasti kuulemme pian toteutuuko yksi Suomen teollisuuden suurimmista investoinneista tänä vuonna. Osakkeenomistajan tilipussiin tämä tulisi mitä todennäköisimmin tuomaan kasvua pitkälle tulevaisuuteen.

Kaikki varmaan muistavat kuinka jo reilu vuosi sitten YLE penkoi Panaman ja paratiisin papereita. Ennakkoon näitä ”kohupaljastuksia” markkinoitiin erittäin näkyvästi, ikäänkuin ne sisältäisivät jotain poikkeuksellista tietoa veronkiertäjistä. Toisin kuitenkin kävi, koko juttu oli täysi pannukakku ja kertoi lähinnä siitä kuinka vähän YLE:n toimittajat ymmärtävät esimerkiksi laillisen verosuunnittelun realiteeteista. Samalla tämä vaikutti olevan kohdistettu lokakampanja Nordeaa vastaan.

Kaksi päivää sitten julkaistiin uutta tietoa koskien Putinin lähipiirin rahanpesua. YLE:n saamien tietojen mukaan rahaa on pesty Nordean tilien kautta noin 700 miljoonan euron edestä. Koska liettualaispankista vuodettua aineistoa on käyty läpi toimittajien kesken, minua ihmetyttää erityisesti se kuinka he ovat kyenneet arvioimaan millaisen rahan alkuperä on rikollisista lähteistä ja mikä vain tavallisesta veroparatiisirahasta eli kansainvälisestä verosuunnittelusta. Näissähän rahasiirtojen rakenne on hyvin samankaltainen, eli rahat siirtyvät veroparatiisin kautta kohdepankin tilille. Korvaani särähti kuinka ohjelmassa ei lainkaan todistettu, että raha olisi alunperin rikollisista lähteistä. Tämän todistamatta jättäminen vie jo pohjaa siltä väitteeltä, että kyse ylipäätään on rahanpesusta.

Toinen seikka mikä mietityttää on se, että eiväthän toimittajat voi tietää millaisiin toimiin esimerkiksi Nordean sisällä on ryhdytty rahansiirtojen tutkimiseksi. Ja toisaalta Nordea on siinä mielessä ollut mediakohun kautta vaikeassa asemassa, sillä he eivät voi tietenkään kommentoida yksittäisiä tapauksia. Miksi YLE hyökkää näin voimakkaasti yksittäisen pankin kimppuun jälleen kerran varsinkin kun oletettavasti tiedetään ettei pankista voida kommentoida yksittäisten tapausten ja tutkimusten yksityiskohtia?

Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull vieraili A-Studiossa vastaamassa näihin ”uusiin” paljastuksiin. Nordea on panostanut lähes puoli miljardia euroa  edellisen reilun 3 vuoden aikana rahansiirtojen valvontaan ja palkannut 1500 henkilöä tutkimaan mahdollisia rahanpesutapauksia. Asia on siis otettu erittäin vakavasti jo useita vuosia, eikä näiden paljastusten myötä tullut konsernijohtajan mukaan esille mitään uutta.

Vaikuttaa siltä, että YLE on varsin tarkoitushakuisesti maalittanut Nordeaa tämän tutkintansa aikana, jotta saataisiin kohua aikaan sekä jokin syntipukki nostettua esiin. Todellisuudessahan pankki ei koskaan pese rahaa vaan kyse on rikollisten suorittamista transanktioista joissa pankki on vain välikädessä. Kuten konsernijohtaja von Koskull sanoi, asiat ollaan kuitenkin otettu jo vuosikaudet tosissaan ja niihin on panostettu mittavat resurssit. Näin ollen YLE:n toiminta on jälleen kerran osoittautunut kohusta huolimatta pannukakuksi kuten edellisilläkin kerroilla. Pitäisikö YLE:n toimia kohtaan järjestää tutkinta koskien tahallista kurssimanipulaatiota, sillä Nordean osakekurssi painui näiden kohu-uutisten myötä pahimmillaan noin -5% pakkaselle, päätyen kuitenkin päivän päätteeksi noin -4 prosenttiin?

Seuraavana päivänä kurssi kuitenkin avasi nousuun, ja nopeimmat ehtivätkin hyödyntää tämän tilanteen edukseen.

Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viimeaikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?