Kuten kaikkia länsimaita, myös Suomea vaivaa alhainen syntyvyys. Kun ikäpyramidi on kallellaan vanhempaan päin, aiheuttaa tämä useita taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita. Koko maan elinvoimaisuus heikkenee kun työntekijöitä on tulevaisuudessa vähemmän, samaan aikaan kansan vanhetessa eläke- ja terveydenhuoltomenot tulevat kasvamaan. Vaarana on, että jopa suomalaisten ykkössijoituskohteen eli seinien arvo tulee laskemaan kysynnän hiipuessa.
Poliittisessa keskustelussa ratkaisuna tähän on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Ainoa ongelma on vain siinä, mistä työntekijöitä tänne saataisiin. Suomi ei ole maana lainkaan niin houkutteleva kuin useat muut länsimaat johtuen matalemmista palkoista ja korkeasta verotuksesta. Näin ollen realistisin vaihtoehto työvoimapulan ratkaisuun pitkällä aikavälillä on suomalaisten syntyvyyden parantaminen. Tässä artikkelissa kerron ideoita joilla taklata ainakin osan Suomen ongelmista.
Perheverotus
Perheverotuksessa otettaisiin huomioon koko perheen tulot ja menoerät eikä ainoastaan yksilöiden tuloja. Tämä tarkoittaisi sitä, että puolisoiden tulot yhdistettäisiin ja verotus kohdistuisi talouteen kokonaisuutena. Perheverotus voisi huomioida myös perhekoon ja erityiset tilanteet, kuten lasten tai muiden huollettavien määrän. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä alhaisempi olisi ansiotulovero. Tällainen malli oli käytössä Suomessa vielä 1970-luvulle asti, mutta nykyisin henkilökohtainen verotus on vallitseva käytäntö. Uskoisin, että nyt kun ollaan saatu jalalle osakesäästötilikin, aika voisi olla jälleen kypsä perheverolle. Molemmissa valtion näkökulmasta katsottuna verotus siirtyy tulevaisuuteen ja on riskinä että verotulot laskevat hetkeksi, mutta riski olisi todennäköisesti sen arvoinen. Perheverotuksen myötä osa perheistä siirtyisi matalampaan veroluokkaan, mutta tämä menetys voisi osittain kompensoitua vähemmän kuormittuneiden julkisten palvelujen kautta.
Kotiäitien ammattikunta takaisin
Perheveron myötä myös kotiäidit voisivat jälleen tehdä paluun. Sen sijaan että äidit tekevät uraa ja uupuvat rankassa ja kilpaillussa työelämässä, voisivat he keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin kuten perheen lasten kasvattamiseen. Miehen tulot riittäisivät kevyemmän verotuksen vuoksi perheen elättämiseen. Samalla säästettäisiin mittavia summia päivähoidosta. Tällä hetkellä jokainen päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle keskimäärin 10 000–15 000 euroa vuodessa, joten kotihoidon lisääntyminen voisi merkittävästi vähentää kuntien kustannuksia.
Ja tasa-arvon aikaa kun eletään, toki asetelma voisi olla toisinkin päin että mies olisi koti-isänä. Uskon että nykyaikana työelämän hektisyys ja jatkuvasti kasvava vaatimustaso on tehnyt tehtävänsä ja monia voisi kiinnostaa tämäkin vaihtoehto.
Kotiäitien eläkejärjestelmä
Kotiäidit tekevät arvokasta työtä perheen eteen, mutta eläketurvan kertyminen jää usein vähäiseksi ansiotulojen puuttuessa. Onneksi kotiäiti voi turvata tulevaisuuttaan säästämällä pienen summan kuukausittain, esimerkiksi osan lapsilisistä rahastoon tai arvo-osuustilille. Näin säästöt kasvavat korkoa korolle, ja avioehdolla kotiäiti voi varmistaa, että säästöt pysyvät hänen omanaan mahdollisessa erotilanteessa. Avioehto on mahdollista laatia myös avioliiton aikana, ja sen tulisi olla puolison näkökulmasta tuki kotiäidin tulevaisuuden varmistamiselle.
Yhteenveto
Tässä oli muutama idea syntyvyyden parantamiseen. Näillä käytännön muutoksilla voitaisiin tukea perheitä ja kannustaa lastenhankintaan. Jokainen perhe tarvitsee sekä taloudellista tukea että joustavia ratkaisuja, jotta lapsiluvun kasvattaminen olisi mahdollista ja toivottavaa. Valtion tulisi kyetä siirtämään verotustaan vuosien päähän, jolloin nämä uudistukset alkaisivat todenteolla tuottaa hedelmää.
Oman mausteensa soppaan on tuomassa esimerkiksi naisille pakolliseksi muuttuva asepalvelus. Israelin mallin mukaan tässäkin voitaisiin vapauttaa nuoret naiset palveluksesta mikäli heillä on lapsia. Siinä olisi jälleen yksi vetovoimatekijä lisää perheen perustamiseen.