Kouluruoka. Se suuri ylpeydenaihe, jota puolustellaan aina sillä, että ”kyllä lapset saavat monipuolista ja terveellistä ruokaa”. Mutta kysytäänpä ihan suoraan: jos se on kerran niin hyvää ja laadukasta, niin miksi päättäjät eivät itse käy syömässä sitä joka päivä vaikka mahdollisuuksia olisi?
Ehdotus: kaikki kuntien palaverit, kokoukset ja vierailut jotka sisältävät ruokailun pitäisi siirtää kouluruokaloihin. Jos kokous on kello 12, niin mars mars koulun linjastolle. Lautaselle samaa ruokaa kuin oppilaille – ja mieluusti vielä ilman VIP-lisukkeita. Eiköhän siinä nopeasti paljastuisi, kuinka ”erinomaista” se ruoka oikeasti on.
Kasvisruoka — paperilla hyvä, käytännössä kuraa?
Erityisesti kasvisruuasta on tullut se uusi pyhä lehmä. Tehdään kasvisruokaa, koska se on ”terveellistä” ja ”ilmastoystävällistä”. Mutta mitä oikeasti tapahtuu?
Usein koulun kasvisruoka on jotain täysin keinotekoista mössöä: halpoja ulkomaisia raaka-aineita, täynnä lisäaineita, sakeuttajia, arominvahventeita ja muuta roskaa. Pavut ja soijat tulee toiselta puolelta maailmaa, maistuu sahajauholta ja vatsakin kiittää (jos kiittää). Missä vaiheessa tästä tuli parempi vaihtoehto kuin kotimainen liha, kala tai edes kunnon kasvikset?
On aika myöntää, että huonolaatuinen kasvisruoka ei pelasta ilmastoa eikä tee lapsista terveempiä. Päinvastoin — kun koulussa tarjotaan mautonta, epämiellyttävää ruokaa, oppilaat kipittävät koulun jälkeen suoraan lähimpään burgeripaikkaan tai pizzaa hakemaan. Eli kasvislinjaston ”hyvät aikeet” kääntyvät käytännössä pikaruuan kysynnän kasvuksi.
Rehellisyys kunniaan
Olisiko siis aika olla rehellisiä?
Hyvällä kasvisruualla on paikkansa — mutta se vaatii laadukkaat, puhtaat raaka-aineet, oikeaa ruokaa, ei tehdaspakattua pseudoruokaa. Ja jos päättäjät todella uskovat, että nykyinen kouluruoka on parasta mahdollista, heidän on aika osoittaa se esimerkillä: ottakaa lautaselle sitä samaa sapuskaa, syökää sitä viikko putkeen, ja kertokaa sitten vielä hymyssä suin, kuinka ”erinomainen” ateria oli.
Siihen asti — vähemmän juhlapuheita, enemmän käytännön tekoja.