Aiheenamme on tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi sijoitusten allokaatio kotimaan pörssiin. Suomalaiset ovat itsenäistä kansaa ja luonnollisesti suurin osa sijoituksista kohdistuu kotimaisiin osakkeisiin. Pitäisikö sijoituksia ulkomaille kuitenkin harkita?
Ulkomaisiin yhtiöihin ja pörsseihin sijoittaessa valikoima eri toimialan yhtiöistä kasvaa huomattavasti. Helsingin pörssissä ei kaikille toimialoille ole välttämättä kuin yksi toimija. Samalla sijoittaja saa erilaista maantieteellistä hajautusta salkkuun. Sijoittaessa ulkomaille sijoittaja voi altistua valuuttariskille. Tämä, sekä mahdollisesti suuremmat välityskustannukset kannattaa ottaa aina huomioon sijoituksia tehdessä.
Samaan hengenvetoon on hyvä todeta, että vaikka oma pörssimme on tunnetusti reunapörssi, se sisältää erittäin laadukkaita globaaleja toimijoita. Näin ollen ulkomaisiin pörsseihin sijoittaminen ei ole mikään itseisarvo vaikka haluaakin kansainvälistä hajautusta.
Ulkomaisissa yhtiöissä sijoittajaa pelottaa luultavasti eniten se, että tunne kotikenttäedusta puuttuu. Emme ole välttämättä Suomessa tekemisissä kaikkien Eurooppalaisten tai Amerikkalaisten toimijoiden kanssa. Seuranta jää täten pelkästään raporttien tasolle. Wall Martiin sijoitettaessa sijoittaja ei voi käydä katsomassa käykö ketjun liikkeissä kova kuhina, mutta voi helposti todeta jos esimerkiksi paikallinen Tokmanni tai Keskon K-Market on aamusta iltaan tyhjillään.
Amerikan markkinoilla on kuitenkin saatavilla oikeita osinkoaristokraatteja, joita Suomen pörssissä ei vielä ole. Kohtuullisella kurssitasolla hankittuna nämä voisivat olla hyviä tukijalkoja salkkuun tasaamaan suhdannevaihteluita vakaine osinkoineen.