SAK lobbasi omaa veromalliaan hallitusneuvotteluissa
Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti työntekijöiden keskusjärjestö SAK, joka kävi lobbaamassa hallitusneuvotteluissa omaa verolinjaansa. Kuten arvata saattaa, tuo listaus ei varsinaisesti suosinut meitä sijoittajia, tai ylipäätään ketään jolle on saattanut kertyä edes jonkinlaista omaisuutta. Oman osansa saivat niin metsänomistajat, maatalousyritykset kuin osakesijoittajatkin.
SAK:n mukaan verotusta tulee lisätä Suomessa, jotta selviämme tulevasta taantumasta ilman lisävelanottoa. Heidän suunnitelmiensa mukaisesti veropohjaa laajennettaisiin monipuolisesti koskemaan niin yrittäjiä kuin sijoittajiakin. Veropohjan laajennus ei yllättäen tälläkään kertaa koskenut esimerkiksi ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeiden poistamista, ei ammattiliittojen verottomia osinkoja tai niiden verottomia vuokratuloja. Kyseessä on hyvin samanlainen ilmiö kuin viherpesussa, on helppo osoittaa toisille mitä he tekevät väärin sen sijaan, että tarkasteltaisiin omaa toimintaa kriittisessä valossa. Tämä on tietysti jollain tapaa myös inhimillistä, kukapa haluaisi poistaa omia saavutettuja etujaan vapaaehtoisesti?
Voidaan pohtia, olisiko himoverotuksen Suomessa muitakin tapoja varautua tulevaan taantumaan kuin verojen nosto. Verotuksen lisääminen nykyisestä korkeasta tasosta tulee näkymään väistämättä jossain kohtaa toimeliaisuuden vähenemisenä sekä pääomapakona. Vaihtoehtoisina keinoina himoverottamiselle voisivat olla esimerkiksi verorahojen parempi kohdentaminen, ja julkisen talouden ylimääräisten kulujen karsiminen. Suomi on Euroopan kärkimaita kun verrataan julkisen sektorin kuluja bruttokansantuotteeseen.
Otetaan esimerkiksi vaikka koulutus, josta on kohistu eduskuntavaalien aikaan. Meillä ei ole varaa kouluttaa ihmisiä kortistoon, vaan koulutusta tulisi kohdentaa paremmin työelämän tarpeisiin. Jokainen työttömäksi koulutettu henkilö on kirjaimellisesti hukkaan heitettyä rahaa. Tutkintojen pituuksista olisi varaa karsia, esimerkiksi korkeakouluopinnot sisältävät paljon niin sanottua ”tyhjäkäyntiä.” Samoin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen toisesta turvallisesta maasta menee tähän samaan kategoriaan. Kohdennettu humanitäärinen apu suoraan kohdemaahan on huomattavasti tehokkaampaa. Tässä vain pari esimerkkiä, vastaavia tehostamismahdollisuuksia on lukemattomia muitakin.
Himoverotusta tehokkaampi tapa kerätä puskuria valtion kassaan olisi onnistua työllistämispolitiikassa vieläkin paremmin. Tämä ei tosin tule onnistumaan näillä SAK:n ehdottamilla keinoilla. Yrittäjiä pitää kannustaa perustamaan yrityksiä sen sijaan, että heiltä leikataan. Suurin osa suomalaisista työskentelee pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Ilmastoasioiden ollessa nyt kaikkien huulilla, voitaisiin erilaisten viherverojen miettimisen sijaan panostaa voimakkaammin puhtaaseen teknologiaan ja tehdä tästä suomalainen vientituote maailmalle. Ei tapeta lypsävää lehmää verottamalla, vaan sen sijaan kehitytään ja luodaan samalla parempaa maailmaa pienemmällä veroasteella.
Erityisesti SAK:n hyökkääminen osakesäästötiliä vastaan ihmetytti, sillä tiliä ei vielä olla saatu edes lanseerattua käyttöön. Tilin vastustaminen kertoo kuitenkin SAK:n vihamielisyydestä kansankapitalismia kohtaan. En usko, että he ovat asiassa täysin ymmärtämättömiä, vaan ajavat tälläkin omaa etuaan. Heille, kuten myös esimerkiksi SDP:lle ja Vasemmistoliitolle kansan vaurastuminen olisi huono asia ja vähentäisi sekä jäseniä että äänestäjiä. Kansa täytyy pitää köyhänä, jotta voidaan taas puhua kuinka rikkaat alistavat köyhiä ja eriarvoisuus lisääntyy. Mikäli tuleva hallitus päättäisi koskea osakesäästötilin ehtoihin, tämä voisi samalla syöstä koko tilin kuolemaan, ei varmasti herätä kansan luottamusta että pitkäaikaiseen säästämiseen tarkoitetun tilin ehtoihin puututaan välittömästi.
Jää nähtäväksi, ottaako hallitus näistä esityksistä joitain kohtia omaan ohjelmaansa. On kuitenkin vaikea kuvitella, että Keskusta voisi hyväksyä suurta osaa ehdotetuista veronkorotuksista. Esimerkiksi yrittäjävähennyksestä luopuminen, sukupolvenvaihdoshuojennuksen leikkaaminen sekä metsälahjaveron vähennysoikeuden poistamisen voisi kuvitella olevan Keskustalle kynnyskysymyksiä. Toki Keskusta petti äänestäjät jo lähtemällä ylipäätään hallituskeskusteluihin mukaan selvän vaalitappion jälkeen, joten en kovin suuresti yllättyisi mikäli ”Kepu” toimisi jälleen erään vanhan sananlaskun mukaisesti. 😉