Archive: 29 toukokuun, 2018

Lehto Group päivitys

Lehto Group on vuoden alusta rojahtanut alas liki 18 prosenttia. Rakennusbuumin pelätään olevan hiljalleen takana päin ja pelot valtaavat sijoittajien mielen. Jännitystä ei ainakaan vähennä se, että jokin aika sitten Lehdon sisäpiiriläiset tekivät isoja osakemyyntejä. Q1 oli liikevaihdoltaan hyvä, mutta tulos oli sijoittajille pettymys. Onko Lehto jo menneen talven lumia?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Lehto tulee pärjäämään myös taantumassa muita rakennusfirmoja paremmin. Tämä johtuu tietysti Lehdon alaa mullistavasta kustannustehokkaasta moduulirakentamisesta, joka tulee eittämättä olemaan koko rakennusalan tulevaisuus. Moduulit rakennetaan turvallisessa, siistissä ympäristössä kosteudelta suojassa ja laatu voidaan pitää tällä tavoin vakiona. Sarjatuotanto tuo sekä kustannus- että toimitustehokkuutta. Projektille voidaan määritellä kattohinta jo ennen töiden aloittamista, näin asiakaskin välttyy ikäviltä yllätyksiltä.

En valitettavasti ole vielä päässyt vierailemaan Lehdon tehtailla, mutta oletan että automaatio ollaan näissä viety pitkälle. Puhutaan, että pian rakennukset 3D-tulostetaan, mutta luulisin varsinkin Suomen vaativissa oloissa pitkälle viedyn automaation olevan todennäköisempi skenaario. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kokonainen seinäelementti ulkopintoineen ja sisäeristyksineen voitaisiin valmistaa mahdollisimman pitkälle automaattisesti. Pian muistelemme huvittuneena aikoja, jolloin sotkuisilla työmailla kulki ristiin rastiin tehottomasti toimivia ulkomaalaisia rakennusmiehiä tehden välillä silkkaa sutta ja sekundaa. On hienoa, että Lehto kulkee rakennusalan edelläkävijänä.

Jos pohditaan tulevaa rakennusalan taantumaa Lehdon tilauskannan kehityksestä käsin, ei näköpiirissä ole havaittavissa ainakaan hidastumista. Lehto on odottanut päätöksiä kahdesta jättimäisestä noin 200 miljoonan euron rakennusurakasta, kauppakeskus Lippulaivasta Espooseen sekä Jyväskylän Hippos2020 liikunta- ja hyvinvointipalvelukeskuksesta. Eilen saatiin positiivinen päätös Jyväskylästä, joka tuonee Lehdolle liikevaihtoa tuleville vuosille, kunhan projektin rahoituskuviot ensin selviävät lopullisesti ja hanke päästään aloittamaan. Päätöstä Lippulaivasta sen sijaan odotetaan aivan lähiaikoina.

Palataan takaisin Lehdon Q1 tulokseen, joka pelotti sijoittajat myymään osakkeitaan. Liikevaihto kasvoi odotetusti, mutta tulos niiasi ollen vain hieman reilut 2% liikevaihdosta. Yhtiö kertoi ensimmäisen kvartaalin liikevaihdon kuitenkin koostuvan pienempikatteisesta urakoinnista, eikä kvartaalin aikana tuloutettu yhtään luovutuksen mukaan tuloutettavaa omaperusteista hanketta. Näin ollen suurempi kasvu ja suurempi voittomarginaali tullaan näkemään loppuvuoden tulevilla kvartaaleilla. Muistutetaan mieliin, että Lehdon ohjeistus tälle vuodelle on liikevaihdon kasvu 20-30% ja liikevoittomarginaalin odotetaan olevan yli 10%. Uskon vakaasti että näihin lukuihin tullaan pääsemään.

Kun katsotaan Lehdon nykyistä arvostusta tämän päivän kurssilla 10,40€, on viime vuoden tulokseen perustuva P/E-luku vaivaiset 12. Ei uskoisi että nyt puhutaan voimakkaasti kasvavasta yhtiöstä. Yhtiön ohjeistuksen mukaisesti liikevaihto tältä vuodelta tulee olemaan 713- 772 miljoonaa euroa sekä liikevoittoa yli 71,3-77,2 miljoonaa. Osaketta kohden tämä tekisi liikevoittoa noin 1,22-1,33 euroa. Varsinainen osakekohtainen tulos tulee ennusteen mukaan siis olemaan noin euron tai vähän päälle. Näin ollen tulevalla ennusteella P/E-luku ensi vuodelle tulee nykykurssilla olemaan noin 10 luokkaa. Osinkotuottoa Lehto tarjoaa viime kevään osinkoon peilaten 3,4%. Eivät ollenkaan huonoja lukuja kasvuyhtiölle.

Voimakas kasvu tuo tietysti mukanaan riskejä, varsinkin tässä tapauksessa kun Lehdolla on tiettävästi ollut pulaa sekä työntekijöistä että tehdashalleista. Uskon kuitenkin, että yhtiö kykenee nämä haasteet selvittämään kunnialla ja kasvutavoitteisiin päästään ohjeistuksen mukaisesti.

Tätä kirjoittaessa nähtiin Euroopan pörsseissä Italian luoma punainen aalto, joka pyyhkäisi Lehdonkin kurssista pois 3,35%. Mikäli samanlainen tunnelma pörssissä jatkuu, ostonappi houkuttelee minua lisäämään osaketta salkkuuni kesän mittaan. Patoutunut käteinen ja kevään osingot odottavat uutta kotia kuumeisesti.

 

Osakegurut ja indeksin voittaminen

Koska markkinoiden sanotaan olevan tehokkaat, on indeksin voittaminen pitkällä aikavälillä vaikeaa. Maailman tunnetuin sijoitusguru Warren Buffet suositteleekin sijoittamaan vain indeksirahastoihin ja unohtamaan osakepoiminnan suosiolla. Indeksisijoittaminen on tylsää, mutta samalla erittäin kustannustehokasta. Yhdellä ostoksella voit päästä mukaan kymmeniin tai satoihin eri yhtiöihin ja voit olla varma, että saat sijoituksillesi keskimääräisen markkinatuoton. Sijoittamalla indeksiin voitat todennäköisesti pitkällä aikavälillä osakepoimijat ja aktiiviset kaupankävijät.

Kuinka indeksi on sitten mahdollista voittaa? Tämä vaatii tietysti jonkinlaista poikkeamista indeksin sijoitusportfoliosta tai painotuksista. Käytännössä tämä vaatii osakepoimijalta isompaa riskiä, esimerkiksi muutaman osakkeen suurempaa painoarvoa salkussa tai sijoituksia pieniin yhtiöihin, joilla on joko pieni painotus indeksissä tai ne eivät edes pääse sinne. Esimerkkeinä voitaisiin ottaa sijoittaja, joka on viime vuodet pitänyt suurta painoa entisessä pienyhtiössä Revenio Groupissa tai vaikka Nesteessä. Mikäli jompi kumpi näistä on ollut salkun suurimpia omistuksia, ovat nämä yhtiöt kasvunopeudellaan taanneet melko varman voiton indeksistä, olettaen että muutkaan sijoitukset eivät samanaikaisesti ole kuopanneet merkittävästi.

Ehkä paras esimerkki indeksin peittoamisesta pääasiassa pienyhtiöiden kautta on Inderesin mallisalkku. Salkussa on muutama suuryhtiökin, mutta sen ydin koostuu pienistä yhtiöistä joista osa on listattu First North- markkinapaikalle. Myös tämä salkku sisältää Revenio Groupin ja Inderes lienee niitä ensimmäisiä tahoja jotka aikanaan toivat yhtiön minunkin tietoisuuteeni, siitä heille suuri kiitos. Inderesin mallisalkussa Revenio on tuottanut toistaiseksi varsin mukavat 870%. Tällaisen ”härkäyhtiön” selässä on mukava istua ja seurata aitiopaikalla kuinka yhtiön maailmanvalloitus etenee suunnitellusti.

Jos hieman opponoin Inderesin salkkua, tulee ottaa huomioon että se on perustettu vuonna 2011, joka on ollut lähivuosien kenties optimaalisinta aikaa hypätä mukaan markkinoille. Vuosi toisensa perään on ollut vakaata nousumarkkinaa, joten heidän strategiansa toimivuutta ei ole vielä päästy testaamaan kunnon markkinaturbulenssissa. Toki markkinoiden alati jatkuva muutos ja muun muassa digitalisaatio ovat tuoneet mukanaa sen, että markkinoiden hyytyessä pienet ja ketterät yhtiöt voivat jatkossakin menestyä suuria ja kankeita paremmin.

Talouslehdissä viitataan usein muutamiin kotimaisiin sijoitusguruihin, joista voidaan ottaa esimerkiksi Erkki Sinkko. Sinkko on tunnettu sijoittaja, joka opettajan palkastaan sijoitti osakkeisiin jo 1970-luvulta lähtien. Sittemmin hänestä on tullut monimiljonääri. Kun Sinkko kertoo mediassa osakeostoksistaan ja salkustaan, käy nopeasti ilmi että parempaan tulokseen hän olisi todennäköisemmin päässyt sijoittamalla samalla kurinalaisuudella indeksirahastoihin. Hänen salkkunsa sisältää joidenkin tietojen mukaan lähes koko Helsingin indeksin. On kuitenkin huomattava, että indeksituotteita on ollut tarjolla vasta vähän aikaa, ja tästä syystä Sinkon on ollut aikaisemmin pakko ostaa osakkeita poimimalla ne suoraan pörssistä.

Sinkolla on omintakeinen tyyli ostaa osakkeita, esimerkiksi viimeisin muistamani tapaus on hänen lupauksensa ostaa Nordeaa vain siksi että se muuttaa pääkonttorinsa Suomeen. Olennaista siirrossa ei ollut siitä vapautuvat rahavarat vaan se, että yhtiö on siirron jälkeen suomalainen ja täten Sinkolle ostokelpoinen. Sinkko ei liene paras esimerkki nuoremmille osakepoimijoille ostokriteeriensä kanssa, mutta hänen kurinalaisuudestaan voivat muutkin ottaa mallia. Olennaisinta on sijoittaa ja pysytellä markkinoilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sinkko on kuitenkin eräänlainen sijoitusmaailman Matti Nykänen, joten häneen liittyvät uutiset klikkailen aina hymyssä suin auki. 🙂

Tovi sitten eräässä sosiaalisen median sijoitusryhmässä nähtiin hauska skenaario, kun eräs talousmediassakin silloin tällöin esiintyvä piensijoittaja mainosti voittaneensa indeksin ostamalla vain Helsingin pörssin suurimpia yhtiöitä omalla systemaattisella tavallaan painottaen muutamaa yleisintä tunnuslukua(P/E, P/B, osinkotuotto). Näiden tunnuslukujen perusteella hän laittoi osakkeet parhausjärjestykseen ja poimi salkkuun osakkeita.

Lähemmässä tarkastelussa kävikin ilmi, että laskelmissa oli vaatimaton 100 prosenttiyksikön virhe, ja tosiasiallisesti salkku oli tuottanut lähes indeksin tahdissa. Tämä on tietysti loogista, koska tuolla kuvaillulla systeemillä salkku tulee muodostumaan väkisinkin indeksin kaltaiseksi ajan saatossa. ”Guru” ei kuitenkaan suostunut myöntämään virhettään, vaan asia kierrettiin muun muassa laittamalla kuvia autosta, mainitsemalla tyttären koulumenestyksestä, piikittelemällä muita ryhmän jäseniä asuinpaikkakunnan perusteella ja kertomalla kuinka häneltä kysytään jatkuvasti sijoitusvinkkejä ja apua. Toki ohimennen mainittiin että hänen sijoitussalkkunsa on miljoonaluokassa, jota en tietenkään epäile. Kovin vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan laskeutuminen gurun maineesta tänne tavallisten piensijoittajien keskelle.

Pieni ajatusleikki tähän tekstini loppuun. Indeksirahastot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan piensijoittajien keskuudessa ja on riskinä, että rahaston sisältämien yhtiöiden arvostukset nousevat liikaa tuloksiin nähden. Voisiko olla mahdollista, että indeksisijoittaminen luo tällä tavoin arvostuskuplia ja näiden purkautuessa käy tästä syystä lopulta tehottomammaksi? Tällöin osakepoimijoilla olisi huomattavasti paremmat tulevaisuudennäkymät edessään.

 

Keliber ja litium

Edellisessä blogissa kirjoitin Outokummusta ja sivusin jutussa Kemin kaivosta. Jatkoin menneenä viikonloppuna kaivosteemalla. Kävin maakuntakierroksella ja matkan varrelle osui Kaustinen. Mutta miten Kaustinen ja kaivostoiminta liittyvät toisiinsa?

Toholammintien varrella olevat kyltit johdattavat Keliberiin.

 

Matkan varrella huomasin kyltissä tutun nimen, Keliberin, jonka spodumeenikaivosta sekä litiumkarbonaattirikastamoa ollaan perustamassa paikkakunnalle. Vielä toistaiseksi tiedonnälkaiselle tuulipuvulle nähtävää oli melko vähän, sillä kaivokselle on vasta haettu ympäristölupaa huhtikuun lopussa. Ainoat nähtävyydet olivat pari hallia, joiden seinää koristi Keliberin logo. Yhtiön litiumkemiantehdas on tulossa noin 50 kilometrin päähän Kokkolan teollisuusalueelle.

Keliber on ollut paljon otsikoissa liittyen suurimman omistajan Nordic Miningin mahdolliseen luopumiseen 22% omistuksestaan yhtiössä. Tämä voisi mahdollistaa myös meidän piensijoittajien hyppäämisen mukaan suoriksi osakkeenomistajiksi, tällä hetkellähän piensijoittajille ainoa tapa omistaa Keliberiä on omistaa sitä Nordic Miningin kautta. Nordic Mining ASA:n lisäksi muita suurimpia omistajia ovat muun muassa Tesi Industrial Management Oy eli Suomen Teollisuussijoitus. Listalta löytyy myös muutamia yksityissijoittajia, jotka pääsivät mukaan edellisessä suunnatussa osakeannissa. On kuitenkin selvää, että mikäli kaivokselle saadaan rakennuslupa, vaaditaan siihen tavalla tai toisella massiivisesti uutta rahoitusta noin 170 miljoonaa. Tällöin yhtenä vaihtoehtona yhtiö saattaisi listautua pörssiin.

Miksi Keliber voisi olla hyvä sijoitus? Maailman litiumin kysynnän on ennustettu kääntyvän roimaan kasvuun jo lähitulevaisuudessa muun muassa sähköisen liikenteen yleistyessä. Sähköautojen sekä hybridiautojen akuissa käytetään litiumia, tämän lisäksi käyttökohteita ovat esimerkiksi pienelektroniikan akut. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan litiumin nykyinen maailmanlaajuinen tuotantomäärä tulee 21-kertaistaa vuoteen 2040 mennessä, jotta sillä voitaisiin tyydyttää pelkästään liikenteen akkujen vaatiman litiumin määrä. Tätä näkemystä tukee esimerkiksi Tesla, joka on kaavaillut uuden akkutehtaan perustamista Eurooppaan. Yhtenä mahdollisena kohteena mainittiin Vaasa.

Raaka-aineen kysynnän kasvaessa luonnollisesti hinnoilla on tapana nousta. Seuraavassa on esitetty litiumin hintakehitystä kuvaava käyrä indeksinä lähimenneisyydestä sekä vuotuinen tonnihinta viime vuosilta:

Litiumin hinnan kehitys. Lähde Tradingeconomics.

 

 

Litiumin hinta viime vuosina. Lähde Metalary.

 

Litiumin kaikkien aikojen korkein hinta ajoittui tämän vuoden tammikuulle. Sen jälkeen hinnat ovat hieman tasaantuneet. Keliberin suorittamien kannattavuuslaskelmien mukaan litiumkarbonaatin tuotantohinta on kaivoksen avautuessa noin 4000–5000 dollaria tonnia kohden. Tämä tarkoittaisi sitä, että suunnitelmien onnistuessa kaivos tulisi olemaan huippukannattava.

Tällaisiin uusiin kaivoshankkeisiin sisältyy toki aina riskinsä, kuten huomattiin esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa. Sijoittajille on sijoituspäätöksen tueksi tarjolla vain laskelmat joihin voi tukeutua. Keliberin tekemä kannattavuusselvitys eri skenaarioineen on kuitenkin todella kattava. Uuteen kaivostoimintaan sijoittavan tulee uskoa projektin etenemiseen suunnitellusti ilman suurempia yllätyksiä tai viiveitä kaivostoiminnan aloittamisessa. Tällaisen sattuessa eteen on mahdollista, että omistajien kukkarolla jouduttaisiin käymään uudelleen.

Itsekin sähköautoilevana tuulipukuna voisin jokusen roposen sijoittaa Keliberin antiin mikäli sellainen mahdollisuus jossain vaiheessa tulee eteen.

Amer Sports päivitys Q1:n jälkeen

Amer Sports julkaisi Q1-tuloksensa viime viikolla. Osavuosikatsauksen anti näkyi aluksi pelästyttävän markkinat, osavuosikatsauspäivänä osake syöksyi 8% laskuun. Ensijärkytyksestä toivuttuaan on yhtiön kurssi kuitenkin vahvistunut entisestään.

Suurimman säikähdyksen aiheutti tietysti liikevaihdon lasku 6 prosenttiyksikön verran. Tämä johtui kuitenkin vahvasta eurosta verrattuna dollariin. Vertailukelpoisin valuutoin liikevaihto kasvoi 1%. Kuten tiedetään, yhtiön oma tavoite liikevaihdon kasvulle tänä vuonna on 5%, kirittävää jää siis loppuvuodelle tämän osalta. Tukkukauppamarkkinan epävakaudesta johtuen kasvun ja parannusten odotetaankin vaihtelevan jonkin verran vuosineljännesten välillä. Parempaa on siis lupa odottaa tulevaisuudessa.

Ilahduttavinta antia oli yhtiön kannattavuuden kehitys. Panostukset näkyivät bruttomarginaalissa, joka kasvoi 46,8%:n vuoden takaisesta 44,7%:sta. Tämän mahdollisti yhtiön aktiivinen panostus karsia heikomman katteen jakelukanavia ja siirtyen yhä enemmän korkeamman katteen kanaviin kuten esimerkiksi yhtiön omaan verkkokauppaan.

Liiketulos koheni vuoden takaisesta 40% 40,4 miljoonaan euroon viime vuoden 28,8 miljoonasta eurosta. Osaketta kohti tulosta kertyi 0,21 euroa verrattuna vuoden takaiseen 0,15 euroon.

Mielestäni yhtiön ensimmäisen kvartaalin tulos oli rohkaiseva. Panostukset kannattavuuteen näkyvät jo nyt selkeästi. Vaikka liikevaihdon kasvu jäi yhtiön tavoitteesta, kasvoi tulos kohisten. Tämä efekti tulee luonnollisesti vain voimistumaan myös liikevaihdon kasvaessa.

Huomionarvoista on, että vertailukelpoisinkin valuutoin liikevaihto Amerikassa supistui 1% verran. Tämä oletettavasti johtunee juuri siirtymisestä kannattavimpiin myyntikanaviin ja vaatii kannattamattomien kanavien sekä matalakatteisten tuotteidenkin karsimista alkuvaiheessa. Tätä kannattaa kuitenkin pitää silmällä, sillä loppuvuotta kohden myös liikevaihdon Amerikassa on syytä palata kasvu-uralle sen ollessa selvästi suurin markkina.

Juuri ennen vappuhuminoita Amer tiedotti ostavansa Peak Performancen. Yhtiö uskoo kaupasta seuraavan pienen myönteisen vaikutuksen jo tälle vuodelle. Tärkeämpää on kuitenkin että Amer arvioi hankinnan tuovan yli 10 miljoonan euron vuotuiset synergiaedut muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Näen itse tämän kaupan positiivisena ja brändi sopii hyvin Amerin huomaan.

Analyytikoiden tavoitehinnat Amerille ovat noin 26 euron haarukassa. Itse odotan tämän vuoden lopulle noin 28 euron hintaa elleivät arvostuskertoimet oleellisesti muutu. Näin ollen nykykurssilla 26,25 euroa on analyytikoiden tavoitehinta jo tavoitettu ja minun tavoitteeseeni on vielä matkaa reilut 6%. Tyytyväinen holdailu siis jatkuu yhä. Koska tukkukauppamarkkina on epävakaata, saatan ostaa osakkeita lisää mikäli esimerkiksi jo muutenkin yleensä alakuloisille kesäkausille osuukin hieman heikompi kvartaali vieden kurssin taas väliaikaiseen syöksyyn.