Archive: 28 helmikuun, 2019

Jussi Halla-Ahon talousteesit

Vaalikevät lähestyy ja puoluejohtajien Twitterit ovat käyneet jo kuumina. On lupailtu korotuksia eläkkeisiin, uutta vankempaa hoitajamitoitusta, lisäresursseja poliiseille ja milloin mitäkin. Talouskysymykset ovat jääneet hieman taka-alalle, ja juuri nämähän meitä sijoittajia kiinnostavat aivan erityisesti. Vasemmistopuolueiden kannan esimerkiksi sijoitustiliin voi hyvin arvata jo ennalta, mutta mitä tästä ajattelevat toisen laidan puolueet? Kokoomuksen kanta on luonnollisesti positiivinen, sillä Petteri Orpo toimi tällä hallituskaudella sijoitustilin kummisetänä. Keskustan kanta on hieman epäselvä, mutta entäpä Perussuomalaiset? Tähän saatiin juuri vastaus, sillä Perussuomalaisten johtaja Jussi Halla-Aho vieraili Nordnetin Rahapodissa haastateltavana. Tähän kirjoitukseen poimin pääkohdat tuosta keskustelusta nimenomaan koskien Halla-Ahon mietteitä keskeisistä talousasioista.

 

Valtiontaloudessa Perussuomalaisten linja on kaikista muista puolueista poikkeava siten, että he pyrkivät toimimaan niin sanotusti ”suu säkkiä myöden.” Vain sellaista varallisuutta voidaan jakaa, jota on kassassa. Heidän mukaansa tulisi määritellä tarkemmin valtion ja kuntien perustoiminnot, koska nykyään varoja käytetään liikaa kansalaisia hyödyttämättömiin toimintoihin. Halla-Ahon mielestä on huolestuttavaa, että vaikka eletään nousukautta Suomi velkaantuu joka vuosi 1,5 miljardia euroa lisää. Toki hän ymmärtää ettei velka itsessään ole paha asia, mutta velanhoitokulut tulevat olemaan pois yhteiskunnan perustoiminnoista.

 

Kun puhuttiin julkistalouden perustoimintojen priorisoinnista, mitä se sitten tarkoittaa? Halla-Aho nostaa esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisen kustannukset, jotka ovat tähän mennessä olleet täysin hukkaan heitettyä rahaa. Paitsi tietenkin tässä bisneksessä mukana oleville firmoille. Varoja kotouttamiseen käytetään vuosittain noin 220 miljoonaa euroa, todella suuri summa siitä huolimatta että nyt eletään ”hullujen vuosien” jälkeen huomattavasti rauhallisempaa aikaa eikä siirtolaisia enää virtaa Suomeen junalasteittain kuten muutama vuosi sitten. Valtion perustehtäviin ei kuitenkaan kuulu toimia koko maailman sosiaalitoimistona varsinkin, kun otetaan huomioon että siirtolaiset tulevat muista turvallisista maista kuten Ruotsista.

 

Viime viikkoina vaalikevään kuumentaman mediakohun sai aikaan liian alhainen hoitajamitoitus. Kaikkien puolueiden vaatima 0,7-hoitajamitoitus tulisi maksamaan noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Sattumalta summa on lähestulkoon samansuuruinen kuin tehottomaan kotouttamiseen käytetty raha. Tässä olisi selvästi yksi priorisoinnin paikka. Kotouttamisen ongelma on se, että sen onnistumisen laadulliseen mittaamiseen ei ole kunnollisia mittareita. Tällä hetkellä kotouttamista punnitaan vain sen mukaan kuinka paljon siihen saadaan upotettua varoja. Halla-Ahon mukaan kotouttamisongelmiin ei ole olemassa ratkaisua, sillä kotouttaminen ei ole onnistunut joidenkin maahanmuuttajaryhmien osalta yhdessäkään valtiossa. Ainoa tie säästöihin on vähentää maahanmuttoa. Pelkät vastaanottokustannukset ovat vuosittain noin 150 miljoonaa euroa siitäkin huolimatta, kuten edellä mainittiin että nyt eletään rauhallisempaa aikaa siirtolaisten suhteen.

 

Suomessa viralliseksi totuudeksi on jossain vaiheessa tullut, että monikulttuurisuus on rikkaus. Tämä ei kuitenkaan Halla-Ahon mukaan pidä paikkaansa, Suomi ei tarvitse haittamaahanmuuttoa mihinkään. Valtion resurssit humanitääriseen apuun voidaan käyttää paljon tehokkaammin auttamalla suoraan kohdemaissa, esimerkiksi viemällä apua pakolaisleireille. Pakolaisen tullessa siirtolaisena Suomeen paremman elintason perässä vie hän resursseja moninkertaisesti.

 

Valtion tulee pyrkiä kasvattamaan jakovarojaan sekä menoleikkauksin, että tukemalla yksityisen sektorin työllisyyttä. Valtio ja kunnat eivät voi luoda tuottavaa työtä, mutta ne saavat rahoituksensa tuottavan työn verotuksesta. Tässä on nähtävillä suuri ero verrattuna Vasemmistopuolueisiin. Vasemmisto pyrkii lääkitsemään tätä ilmiötä tulonsiirroilla ja verottamalla yhä ankaremmin tuottavaa työtä. Tämä ei ole toimiva konsti, sillä tukemalla yksityisen sektorin työllisyyttä julkinen talous paranee kahta kautta: sekä sosiaalimenojen vähentymisenä että verotulojen nousemisena.

 

Syntyvyyden alentuminen ei Halla-Ahon mielestä ole niin suuri ongelma kuin siitä on julkisuudessa tehty. Missään ei ole määritelty kuinka monta suomalaista täytyy olla. Lyhyellä tähtäimellä suurten ikäluokkien eläköityminen on ongelma, mutta vastapainoisesti vähenevää työntekijämäärää kompensoi työn tuottavuuden jatkuva kasvu. Näin ollen yhden työntekijän tuottama työn arvo on suurempi kuin aikaisemmin ja esimerkiksi robotisaatio tulee lisäämään tätä myös jatkossa.

 

Veikkauksen toimintaan Halla-Aho ottaa kielteisen kannan. Hän pitää kyseenalaisena tapaa, jolla Veikkaus mainostaa rahojen jäävän Suomeen ja ylipäätään uhkapelien markkinointi ei sovi valtionyhtiön tehtäviin. Koska Veikkaus rahastaa ihmisten ongelmilla, vähintä mitä voitaisiin tehdä olisi voittovarojen kohdentaminen paremmin peliongelmien hoitamiseen.

 

Osakesäästötiliin Halla-Aho suhtautuu positiivisesti. Hän on itse sijoittanut arvometalleihin lähinnä suojatakseen pääomia inflaatiolta. Lisäksi hän mainitsee olevansa hyvin säästäväinen henkilö eivätkä hänen elämäntyylillään menot karkaa kovin suureksi. Hän ajaa muun muassa 12 vuotta vanhalla autolla.

 

Lopputulemana voidaan pitää että Halla-Ahon talousteesit vaikuttavat varsin järkeviltä. Perussuomalaiset on profiloitumassa Suomen ainoaksi oikeistopuolueeksi, sillä nykyisen hallituskauden aikana niin Kokoomus, Keskusta kuin Sinisetkään eivät puuttuneet haittamaahanmuuton ongelmiin kuin vasta Oulun tapausten jälkimainingeissa. Jatkossa minua kiinnostaisi kuulla esimerkiksi Li Anderssonin mietteitä pääomatuloverotuksesta ja kuinka heidän kaavailemansa tuloluokat yhdistävä veromalli vaikuttaisi osinkotuloja saavan perusduunarin veroasteeseen. Entä näkeekö Antti Rinne ristiriitaa siinä, että samaan aikaan kun hän demonisoi sijoittajia saavat he vaalirahoitusta suomensisäisessä veroparatiisissa toimivilta ay-liikkeiltä? Toivottavasti puoluejohtajien sarja Rahapodissa saa jatkoa!

 

Sijoittaminen vai säästäminen?

Kun kyse on varallisuuden kasvattamisesta, on tärkeää ymmärtää säästämisen ja sijoittamisen erot ja yhtäläisyydet. On myös tärkeää tietää, milloin kannattaa säästää ja milloin sijoittaa. Kaikessa yksinkertaisuudessa voi ajatella, että säästäminen on rahan laittamista syrjään säännöllisin väliajoin. Kulutat vähemmän kuin tienaat ja laitat loput esimerkiksi säästötilille kasvamaan korkoa. Tämä on tietenkin toivottavaa, olkoon tilanne tai tavoite mikä tahansa. Vararahasto on tärkeä osa taloudellista menestystä. Sijoittaminen puolestaan on yhden askeleen edempänä. Laitat rahasi kiinni osakemarkkinoihin ostamalla osakkeita, rahasto-osuuksia tai esimerkiksi kiinteistöjä. Kun haluat kasvattaa varojasi pitkällä aikavälillä, on sijoittaminen elintärkeä osa sitä.

 

Mitä sijoittaminen on?

Sijoittamalla rahasi alkavat todella tuottaa ja varallisuutesi kasvaa. Kun pidät rahojasi säästötilillä, pankin maksama korko on todella pieni. Esimerkiksi S-Pankin säästötilin korko on alle 100 000 euron talletuksissa 0,1%. Mutta sijoittamisessa teoreettiset tuotot ovat aina suhteessa suurempia kuin säästötilin korko. Ero näiden kahden välillä on yksinkertainen. Osakemarkkinat ovat riskisempiä, osakkeiden arvo vaihtelee eikä tästä syystä rahan tienaaminen ole koskaan täysin varmaa. Todellisuudessa sijoittamisella tekee virtuaalitappiota melko varmasti, ainakin jonkin verran jossain vaiheessa. Pääsääntöisesti jokainen järkevästi toimiva sijoittaja pääsee ennen pitkää  tilanteeseen, jossa sijoitussalkun arvo on paljon suurempi kuin on laittanut sijoituksiin omaa rahaa kiinni. Olennaista on sijoittaa pitkällä tähtäimellä ja olla välittämättä liiaksi lyhyen aikavälin kurssiheilahduksista.

Sijoittamisessa on erilaisia tavoitteita, jotka yleensä jaotellaan tavoiteajan perusteella. On siis lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita. Lyhyt aikaväli tarkoittaa seuraavaa 5 vuotta, keskipitkä taas tulevien 5-10 vuoden tavoitteita ja pitkä yli 10 vuoden tavoitteita. Säästämisessä taasen on yleensä jokin kohde, jota varten säästetään ja harva nykymaailmassa asettaa säästötavoitteita 10 vuoden päähän. Osakesäästäjän maailmassa taas ajatellaan, että alle viiden vuoden tavoitteita on turha asettaa. Markkinoiden heilahtelut viiden vuoden sisällä voivat olla kohtalaisen suuriakin, mutta 10 vuoden aikavälillä tilanne kuin tilanne yleensä tasoittuu voiton puolelle. Lyhyen aikavälin tavoitteita voikin olla parempi ajatella säästötavoitteina.

Myös keskipitkän aikavälin tavoitteilla voidaan tarkoittaa samantyyppisiä säästötavoitteita. Jos kuitenkin kestät riskinottoa paremmin, voi varsinainen sijoittaminen tulla kyseeseen. Jos suunnittelet ostavasi talon, sanotaan vaikka seitsemän vuoden kuluttua ja tiedät tarvitsevasi suurimman osan säästöistäsi talon maksamiseen, on varmasti huono idea lähteä riskeeraamaan rahojasi sijoittamalla. Aikahorisontti on yksinkertaisesti liian lyhyt. Inflaatio kannattaa kuitenkin pitää mielessä säästäessä. Rahat eivät ole turvassa inflaatiolta säästötilillä, vaan alhaisten korkojen vuoksi inflaatio tuhoaa talletettua pääomaa. Tammikuussa inflaatio oli 1,1 prosenttia, joten mikäli säästötilin tuotto oli alle tämän, nakertaa inflaatio todellisuudessa pääomia. Jos tarpeesi ovat hiukan joustavampia, on sijoittaminen keskipitkällä aikavälillä varteenotettava idea. Tällöin joudut kuitenkin ottamaan korkeamman riskin ja vaarana on, että sijoituksesi arvo on loppupeleissä pienempi kuin lähtötilanteessa. Mutta toisaalta tuottokin voi olla suuri, suurempi kuin ikinä säästämällä olisi onnistunut.

Jos tavoitteesi ovat pitkän aikavälin asioita, on sijoittaminen ehdottomasti paras vaihtoehto. Markkinat tuottavat parhaiten pitkän aikavälin sijoituksilla ja tuotot ovat taatusti suurempia kuin säästämisessä. Riski on tietysti olemassa näissäkin sijoituksissa, mutta sitäkin voi kontrolloida esimerkiksi toimiala-, markkina- ja ajallisen hajautuksen kautta.

 

Sittenkin säästäminen?

Usein säästämisestä ajatellaan, että se tarkoittaa rahan laittamista syrjään pankkitilille. Maailma on kuitenkin täynnä toisenlaisia tapoja säästää, kuten niin sanottu perinteinen säästäminen joka tarkoittaa sitä, että onnistuu ostamaan tuotteen tai palvelun alennettuun hintaan. Nykyään on olemassa erilaisia tarjouksia, kampanjoita, kuponkeja ja koodeja. Verkkokauppa.comin Oho!-tarjoukset ovat nimensäkin puolesta hämmästyttävän hyviä tarjouksia valtavilla alennusprosenteilla. Amerikasta Suomeen rantautuneet Black Friday sekä Cyber Monday ovat hyviä päiviä tehdä suuriakin säästöjä, mikäli pystyt lykkäämään ostoaikeesi loppuvuoteen saakka. Jos haluat elää vaarallisesti ja kokeilla onneasi uhkapelien parissa, Veikkauksen Loton sijaan maailmalta löytyy mielenkiintoisia tarjouksia kuten esimerkiksi Betwayn nettikasinon tervetulobonus, joka lupaa maksaa pelitilillesi jopa 1000€ talletuksen yhteydessä. Tällaiset tarjoukset eivät varmasti ole se tyypillisin tapa säästää, mutta mahdollisuuksien maailma sekin.

Varsinaisessa sijoittamisessa ja säästämisessä on muutamia kohtia, jotka kannattaa pitää mielessä, kun valitsee itselleen sopivaa tapaa kasvattaa varallisuuttaan. Sijoittamisen kulut täytyy muistaa ottaa aina huomioon. Pankin säästötilillä on omat maksunsa, jotka vaihtelevat suurestikin pankkien ja palvelutyyppien välillä. Esimerkiksi Nordea vaatii palvelussaan tiettyä kaupankäyntiaktiivisuutta, muussa tapauksessa palvelusta peritään neljän euron kuukausmaksu. Tehtäessä kauppaa rahasto-osuuksilla ja osakkeilla pankki ottaa omansa välistä.

Yksi tärkeä huomioon otettava asia on rahojen saatavuus eli kuinka nopeasti pääset käsiksi rahoihisi, jos ne ovat säästötilillä tai sijoitettuna osakkeisiin. Elämässä tulee vastaan yllättäviä tilanteita, no pääsääntöisesti yllättäen. Tuolloin on usein erittäin tärkeää, että pääset omiin rahoihisi käsiksi suhteellisen nopeassa tahdissa. On tärkeää pitää jonkinlaista puskurivarallisuutta paikassa, josta se on nopeasti likvidoitavissa. Myös luottokortti voi toimia tällaisena puskurivarastona tuoden ainakin kuukauden verran lisää pelivaraa. Toki esimerkiksi osakkeisiin tai rahastoihin sijoitetut varatkin saa nykymaailmassa suhteellisen nopeasti irrotettua tarpeen vaatiessa, mutta tämä ei missään nimessä ole optimaalinen tilanne. Säästötililtä rahat saa parhaimmillaan reaaliajassa ja auto onkin korjattuna jo huomenna. Täten voit jatkaa matkaasi kohti paikkaa, jossa tienaat lisää varoja joita jälleen tulevaisuudessa sijoitat. Kannattaa pitää mielessä, että edelleen on olemassa esimerkiksi määräaikaisia säästötalletuksia tai sijoitusvakuutuksia, joista rahoja ei siirretä tuosta vain pois ainakaan ilman sanktioita. Ja kun myyt ostamasi osakkeet tai rahasto-osuudet korjaamolaskun maksamiseen, lakkaavat sijoitetut rahat kulkemasta kohti suurempia voittoja.

 

Lopputulema

Säästäminen ja sijoittaminen ovat sama asia siinä mielessä, että ne molemmat kerryttävät sinulle varoja. Molempien tavoitteena on laittaa rahaa sivuun tulevaisuutta varten. Sijoittaminen kuitenkin ymmärretään prosessina, jonka aiot jättää olemaan, jotta se kerää tuottoa ja rahoittaa tulevaisuuttasi. Varoja ei ole tarkoitus ottaa käyttöön välttämättä seuraavien kymmenen tai kahdenkymmenen vuodenkaan aikana. Tärkein neuvo on joka tapauksessa se, että kannattaa aina ensin säästää pieni pesämuna pahan päivän varalle ennen kuin harkitsee sijoittamista. Näin on edes jotakin hidastamassa putoamista mikäli yllättäviä menoja ilmenee.

Säästäminen on riskittömämpi ja vakaampi vaihtoehto varojen kerryttämiselle, inflaatiolta kannattaa kuitenkin pyrkiä suojautumaan parhaansa mukaan. Sijoittamisessa mennään ylös-alas ja voitolle päästään joissain tapauksissa vasta pitkien aikojen päästä, paremmat tuotot ovat suurempien riskien vastapainona. Yksioikoista ohjetta siihen, pitäisikö sijoittaa vai säästää, ei ole olemassa. Tärkeintä on pohtia omaa elämäntilannetta ja sitä mitä tavoitellaan. Ainoana ohjeena voisi sanoa, että jokaisen olisi hyvä jollakin tavalla laittaa rahaa syrjään. Sijoittajana täytyy sietää myös huonoja aikoja ja varallisuuden tilapäistä putoamista, säästäjänä rahat ovat pääsääntöisesti paremmassa turvassa.

Pitääkö Norwegianilla lentävän olla nyt huolissaan?

Lentoyhtiö Norwegian Air Shuttle on ollut viimeaikoina otsikoissa sen ajauduttua rahoituskriisiin. Viime vuoden viimeisellä kvartaalilla yhtiö teki 300 miljoonan euron tappion ja ilmoitti samalla aloittavansa lähes samansuuruisen osakeannin turvatakseen rahoituksensa. Luonnollisesti pörssikurssi on ottanut pahoin siipeensä näistä uutisista, mutta täytyykö myös lentolippuja ostaneiden matkustajien olla huolissaan?

 

Norwegianin Boeing 737-lentokone laskeutumassa hakemaan uutta rahoitusta.

 

Mielestäni ei, sillä Norwegian Air Shuttle on osakeannin lisäksi aloittanut aktiiviset toimet turvatakseen talouttaan. Uusien koneiden ostot laitettiin jäihin ja vanhempaa kalustoa on myös myyty. Lisäksi reittiverkostoa karsitaan. Taloussanomien mukaan yritysjärjestelyt ovat yhä mahdollisia, Norwegian Air Shuttle on uuden kalustonsa myötä liian houkutteleva ostokohde vakavaraisemmille lentoyhtiöille. Näin ollen on suhteellisen varmaa, että Norwegianin lennot lennetään jatkossakin sovitusti.

 

Olennaista on kuitenkin, että asiakkat maksavat ostoksensa luottokortilla jolloin mahdolliset lentojen peruuntumiset menevät luottokunnan piikkiin. Ja mikäpä olisi parempi luottokortti näiden lentojen ostamiseen kuin tuttu ja turvallinen Bank Norwegianin luottokortti. Bank Norwegianista tulee huomata, että sen sidonnaisuudet lentoyhtiöön ovat sangen vähäiset. Lentoytiö Norwegian Air Shuttle omistaa Bank Norwegianista 16,4% osuuden. Pankkipuolen toiminnot ovat täten lentoyhtiön mahdollisesta konkurssista huolimatta turvattuja. Luonnollisesti mikäli sinulla on talletuksia Bank Norwegianissa, ovat ne vielä Norjan valtion suojarahaston turvaamia.

 

Henkilökohtaisesti en siis ole huolissani Norwegianin nyt kohtaamista ongelmista. Lentoyhtiön sulautuminen toiseen yhtiöön on toki mahdollista, mutta tästä huolimatta sovitut lennot tullaan todennäköisesti lentämään sovittujen aikataulujen mukaisesti. Tämäkin skenaario tulisi käytäntöön vain ääritapauksessa, Norwegian Air Shuttlen saadessa rahoituksensa kuntoon tulee se jatkamaan ponnistelujaan kohti paranevaa kannattavuutta itsenäisenä yhtiönä. Näin ollen kerrytetyt Cashpointit ehtii käyttämään ja muuttamaan lentopisteet lentolipuiksi myös tulevaisuudessa.

 

Kuten jotkut saattanevat muistaa, kävin viime syksynä ilmaismatkalla Puolan Krakovassa. Tällä hetkellä tililläni on yhä sen verran Cashpointseja, että tänäkin vuonna taidan lentopisteillä jonkinlaisen matkan suorittaa. En voi olla korostamatta sitä, että yhä tälläkin hetkellä Norwegianin luottokortti tarjoaa matkustavalle ihmiselle ilmaisen lounaan, ja jopa minunkin pienillä menoillani kortti mahdollistaa ilmaismatkailun vuosittain. Jos haluat lukea lisää kortin ominaisuuksista ja pisteiden kertymisestä, luethan vanhemman Norwegianin luottokorttia käsittelevän kirjoitukseni.

 

Cashpoint-saldoni tällä hetkellä. Määrä vastaa tämän päivän kurssillä noin 238 euroa.

 

Mikäli haluat inspiraatiota tai vinkkejä mihin lentää, kannattaa tarkistaa koodaamani sivusto Lentobotti. Lentobotin idea on, että tietokone suorittaa ympäri vuoden lentohakuja ja listaa sivuille halvimmat löytämänsä hinnat. Näin ollen sivuilta löytyvät tarjoukset ovat aina ajantasaisia. Kohteiden lisäksi se näyttää kohteessa vallitsevat sääolosuhteet. Amerikan kohteissa Lentobotti osaa myös ehdottaa NHL- tai NBA-lippuja mikäli näitä pelataan kohdekaupungissa ja ne sattuvat osumaan loman kohdalle. Tulevaisuudessa tarkoituksena olisi laajentaa tapahtumatarjontaa niin kotimaassa kuin maailmallakin esimerkiksi konsertteihin.

Fellow Financelta vahvaa suorittamista

Kuten jotkut saattavat muistaa, osallistuin maksimerkintämisummalla Fellow Financen osakeantiin viime vuoden lopulla. Sain tuolloin osakkeita 529 kappaletta ja niiden arvo on tätä kirjoittaessa 4 153 euroa. Antiin osallistumisen jälkeen en ole osakkeita lisännyt, vaikka kurssi on tälläkin hetkellä lähes listautumishinnan tasolla. Päälimmäiset syyt osallistua antiin olivat siinä, että näen yhtiön bisneksen mielenkiintoisena. He tarjoavat rahoitusalustan jota käyttävät sekä sijoittajat että lainaajat, yhtiö itse ottaa provikat välistä. Liiketoiminta kuulostaa vähäriskiseltä ja helposti skaalautuvalta, ja yhtiö onkin valloittamassa jatkuvasti uusia kansainvälisiä markkinoita. Edellisiä laajentumisia ovat olleet esimerkiksi Ruotsi, Saksa ja tammikuussa avattu Tanska. Oheisella videolla Fellow Financen toimitusjohtaja Jouni Hintikka kertoo yhtiön viimeisimmistä kuulumisista.

 

 

Fellow Finance julkaisi tuoreessa tilinpäätösraportissaan vakuuttavat kasvuluvut. Vuonna 2018 liikevaihto kasvoi 38,2% 12 miljoonaan euroon(8,7 miljoonaa vuonna 2017). Liikevoitto puolestaan kasvoi 34,7% 3,4 miljoonaan(2,5 miljoonaa euroa). Oikaistu osakekohtainen tulos kasvoi 0,28 euroon aikaisemmasta 0,19 eurosta. Kasvua kertyi täten mukavat 47,3%. Tällä tuloksella Fellow Financen P/E-kerroin on 28. Koska yhtiö kasvaa näin voimakkaasti, hinnoittelu kuulostaa järkevältä.

Osinkoa ehdotetaan maksettavaksi 0,04 euroa osakkeelta, joka tarkoittaa efektiivisenä osinkona nykykurssille noin 0,5%. Parempi kuin ei mitään, mutta tietysti yhtiön kasvaessa voimakkaasti on luonnollista, ettei se jaa tässä vaiheessa varojaan ulos enempää. Yhtiö kykenee tällä hetkellä luomaan pääomille paljon enemmän arvoa pitämällä ne liiketoiminnan kehittämisessä.

Tälle vuodelle yhtiön tavoitteena on kasvattaa liikevaihtoa yli 30% ja oikaistun liikevoiton odotetaan kasvavan vuodesta 2018. Oletettavasti tarkempaa liikevoittotavoitetta ei annettu, sillä kasvupanostusten määrää eri markkinoilla on hyvin vaikeaa ennakoida.

Suurin riski Fellow Financen tulevaisuudelle piileekin siinä, mikäli kansainvälinen kasvu epäonnistuisi. Syitä voi olla monia, esimerkiksi globaalin talouden sakkaaminen voisi laittaa vertaislainahanat kiinni. Samoin itse vertaislaina-alustasta löytyvä haavoittuvuus voisi olla pahimmillaan tuhoisaa. Blogini kommenttiosiossa on raportoitu alustan muutamista ongelmista muun muassa viiveistä varojen takaisinmaksussa, mutta ainakaan vielä toistaiseksi niistä ei ole noussut suurempaa haloota.

Jatkan tyytyväisenä Fellow Financen omistajana ja seuraan kasvutarinan sekä lainavolyymien edistymistä. Kovempaa tuloskasvua on odotettavissa vasta vuoden 2020 jälkeen, kun uusilla kasvumarkkinoilla aletaan laajentamaan tarjottavaa tuotepalettia. Sijoittajalta vaaditaankin siis vielä kärsivällisyyttä. Tällä hetkellä askelmerkit näyttävät lupaavilta.

Lehto Groupin vuoden 2018 tilinpäätös, arvostustaso houkutteleva

Lehto Group julkaisi eilen vuoden 2018 tilinpäätöksensä. Liikevaihtoa kertyi 721,5 miljoonaa euroa, kasvua vuoteen 2017 20,7%. Liikevoitto oli 37,2 miljoonaa euroa, eli 5,2 % liikevaihdosta. Vuonna 2017 liikevoitto oli 64,6 miljoonaa euroa, joten pudotusta tuli noin -42%. Vuonna 2017 liiketulos oli 10,8% liikevaihdosta. Osakekohtainen tulos oli 0,49 euroa, vuonna 2017 0,89 euroa. Pudotusta tässäkin huimat noin -45%. Viime vuoden luvut olivat siis kaikkinensa kurjat, joskin yhtiön pörssikurssi olikin ottanut asian huomioon viime vuonna tulleiden tulosvaroitusten yhteydessä. Näin ollen tulospäivänä ei nähty sen suurempia liikkeitä.

Kuten Lehto tiedotti aikaisemmin, korjausrakentamisesta luovutaan tämän vuoden alkupuoliskolla ja kannattavuutta saadaan näin kohennettua. Toimitusjohtaja Hannu Lehto mainitsee korjausrakentamis-liiketoiminnan jo lopetetuksi ja henkilöstö on sulautettu muihin toimintoihin. Vuoden 2018 tuloksessa liiketulosta mainittiin heikentäneen erityisesti peruskorjaushankkeiden tappiollisuus ja hyvinvointitilojen projektien heikko kannattavuus. Peruskorjaustoiminnalla oli noin 15 miljoonan euron negatiivinen vaikutus konsernin liikevoittoon. Ilman peruskorjaustoiminnan tappioita Lehdon tulos olisi ollut noin 7,2% liikevaihdosta.

Hallitus esittää osingoksi 0,24 euroa osakkeelta, mikä edustaa noin 48,7% konsernin tilikauden tuloksesta. Viime vuonna osakekohtaista osinkoa maksettiin 0,34 euroa, joten osinkoakin karsittiin noin -30 prosenttia. Pörssikurssi on kuitenkin jo niin matalalla tasolla, että efektiivisenä osinkoprosenttina nykyiselle kurssille(4,31€) tämä tekee noin 5,6%.

Itseasiassa Lehdon matalassa arvostuksessa piilee mielestäni paljon positiivista kun käännämme katseet tulevaisuuteen. Kun otetaan huomioon, että viime vuodelta saatu 0,49 euron osakekohtainen tulos on tulostuottona noin 11,4%, kielisi tämä siitä että markkinat ovat toden teolla menettäneet uskonsa Lehdon suhteen. Toisin sanoen, mikäli Lehto kykenee edes säilyttämään viime vuotisen tulostasonsa, vaikuttaa se nykyhinnallaan hyvältä ostokselta. P/E-luvuksi saadaan vain noin 8,8. Lehdon omavaraisuusaste tilikauden päättyessä oli 42,7% joten tuloksen kutistuttua velat eivät ole räjähtäneet käsiin vaan yhtiö operoi terveellä pohjalla.

Olennaista on tietysti katsoa, mitä tälle vuodelle ennustetaan. Sattuneesta syystä Lehdon näkymät tulevaan ovat varsin varovaiset, uusia negatiivisia tulosvaroituksia ei enää haluta antaa. Lehto arvioi, että konsernin liikevaihto vuonna 2019 on samalla tasolla kuin vuonna 2018 (vuoden 2018 liikevaihto 721,5 miljoonaa euroa) ja liikevoitto on noin 5 – 7 % liikevaihdosta (5,2 % vuonna 2018). Tästä voidaan päätellä, että tuloksen odotetaan kasvavan aavistuksen. Silti haarukka antaa mahdollisuuden myös viime vuotisen tuloksen toistamiseen. Mikäli Lehto osuisi haarukan keskelle, tämä tarkoittaisi noin 0,57 euron osakekohtaista tulosta. P/E-luku nykykurssilla olisi 7,56 ja tulostuotto 13,2%. Kuten aikaisemmin totesin, näillä hinnoilla Lehto on mielestäni hyvä ostos vaikka tulostoteuma jäisikin haarukan alalaitaan ja yhtiö toistaisi viime vuoden tuloksen.

Suhtaudun Lehdon näkymiin varsin positiivisesti laskeneen kurssitason vuoksi. Luonnollisesti yhtiöön vaikuttavat myös ulkoiset tekijät kuten rakennus- ja asuntomarkkinoiden yleinen kehitys. Paras arvaus on, että kauppa käy suunnilleen viime vuoden tasolla, elleivät esimerkiksi kauppasodan riskit realisoidu ja vaikuta näin vientiteollisuuden kautta työpaikkoihin lisäten epävarmuutta markkinoilla. Näiltä kurssitasoilta olen kuitenkin valmis yhä luottamaan Lehtoon samalla toivoen, että yhtiön talousohjattu rakentaminen ohjautuu viimeinkin koilliseen myös tulosrivillä. 🙂

Nordean tilinpäätös 2018

Nordea on kivunnut suomalaisten omistetuimmaksi osakkeeksi ohi Nokian. Nordeassa sijoittajia houkuttelevat luonnollisesti laskeneen kurssin lisäksi korkea osinkotaso sekä lupaukset osinkokasvun jatkosta. Viime vuosina tuloskehitys ei ole ollut sillä tasolla millä Nordean johto sekä suurin omistaja Sampo haluaisi sen olevan. Tästä syystä osakekurssi on tällä hetkellä samalla tasolla kuin se oli esimerkiksi vielä vuonna 2016. Tapahtuiko käänne parempaan viime vuonna? Mennäänpä raportin kimppuun, seuraavassa viimeisen kvartaalin luvut:

 

Q4/2018 Q4/2017 Muutos
Rahoituskate 1126 1109 +2%
Liikevaihto 2103 2228 -6 %
Liikevoitto 689 796 -13 %
Luottotappiot -30 -71 -58 %
EPS 0,12 0,15 -20 %
ROE% 6,10 % 7,70 %

 

Rahoituskate, eli peruspankkitoiminnasta saatavat tuotot kasvoivat. Kuten tiedämme, vuoden viimeinen kvartaali ei ollut optimaalinen varainhoidosta saatavien tuottojen kannalta pörssien laskettua voimakkaasti. Tästä syystä varallisuudenhoidon palkkiotuotot laskivat noin 14 prosenttia. Lukuunottamatta parantunutta rahoituskatetta sekä pienentyviä luottotappioita, oli viimeinen kvartaali kaikilta osin heikompi kuin vuonna 2017.

Koko vuoden vastaavat luvut puolestaan näyttävät seuraavanlaisilta:

 

2018 2017 Muutos
Rahoituskate 4324 4666 -7%
Liikevaihto 9005 9469 -5 %
Liikevoitto 3953 3998 -1 %
Luottotappiot -173 -369 -53 %
EPS 0,76 0,75 +1,3%
ROE% 9,70 % 9,50 %
Osinko 0,69 0,68 +1,5%

 

Koko vuoden suoritus näyttää sen sijaan paremmalta. Vaikka liikevaihto ja liikevoitto kutistuivat aavistuksen, Nordea onnistui kasvattamaan osakekohtaista tulostaan sentillä. Kustannussäästöt alkavat purra, ja tulevaisuuden näkymissä kustannussäästöjä korostettiinkin useaan otteeseen. Oman pääoman tuottoprosentti kohosi myös hieman. Osinkoa ehdotetaan maksettavaksi 0,69 euroa, joka on peräti 90,7% koko vuoden tuloksesta. Efektiivisenä osinkoprosenttina nykykurssille tämä tekee peräti noin 8,6%. Koska Nordean johto on viestittänyt pyrkimyksestään kasvavaan osinkoon, täytyy heillä olla luottoa kustannussäästöjen tuomaan merkittävämpään tulosparannukseen jatkossa. Muutoin on riskinä, että osingonjakosuhde nousee epäterveen korkealle.

Konsernijohtaja Casper von Koskull viestittääkin kulujen jäävän tänä vuonna alemmalle tasolle verrattuna vuoteen 2018. Tarkempaa tavoitehaarukkaa kulujen karsimiselle ei tälle vuodelle tullut, mutta vuonna 2021 kulujen odotetaan olevan 3 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2018. Kassavirtaperusteisten kokonaiskulujen ennakoidaan vuonna 2021 olevan 5-10 prosenttia viime vuotta pienemmät.

Mielestäni Nordean tulos koko vuodelta oli positiivinen verrattaessa vallitsevaan odotustasoon. Markkinat olivat ehtineet hinnoitella jo paljon negatiivista Nordean kurssiin. Nordean oma pääoma per osake on 8,15 euroa ja osakekurssi tätä kirjoittaessa 8,04 euroa. Nordean osakkeen hinnassa saa siis tällä hetkellä ostettua ilmaista pääomaa 11 senttiä sekä liiketoiminnan kaupan päälle! Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen?

Ainakin tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana voi ennakoida varallisuudenhoidon palkkiotuottojen olevan jälleen kasvussa markkinatilanteen vakauduttua ja pörssien palattua kasvu-uralle. Koska myös pankin rahoituskate osoitti viimeisellä kvartaalilla kasvulukemia, voisi tämän trendin odottaa jatkuvan myös peruspankkitoiminnoissa. Nordeassa aiotaan panostaa muun muassa asiakaspalveluun tällä sektorilla, lisäksi suurasiakkaiden uudet palveluverkostot sekä asuntolainavolyymien uuteen nousuun tähtäävät selkeät suunnitelmat vahvistanevat rahoituskatetta entisestään.

Mittava IT-investointi on yhä menossa ja osaltaan kasvattaa kuluja, toteuduttuaan tästä tulee kuitenkin merkittäviä säästöjä. Samoin suurtietokoneiden ylläpidon ulkoistus IBM:lle tukee säästötavoitteita. Nordea pyrkii tekemään tuotteistaan ja palveluistaan entistä yhtenäisempiä ja hyödyntää näin mittakaavaetuja yhdistämällä konsernin yhteisiä yksikköjä, kuten kansainvälisiä toimintoja ja palveluja. Säästöt ovat nyt päivän sana, ja säästötavoitteita on sparraamassa tietysti myös uusi suuromistaja eli Cevianin Christer Gardell.

Gardell mainitsi aikaisemmin, että Nordean tulisi vuoteen 2021 mennessä pyrkiä karsimaan kulujaan 4,4 miljardiin euroon. Vuonna 2018 kulut olivat 4,738 miljardia euroa. Matkaa Gradellin tavoitteeseen jää vielä noin 7,6 prosenttia. Sparraamista tarvitaan siis jatkossakin, sillä kuten aikaisemmin mainitsin von Koskull odottaa kokonaiskulujen olevan 2021 noin 3 prosenttia viime vuotta pienemmät.

Omalta osaltani voin todeta että osakkeiden holdaus salkussani jatkuu. Mikäli Nordea onnistuu tavoitteessaan kasvattaa asiakaspalvelun laatua samalla kun se toteuttaa kustannussäästöjä, on tässä käsillä mielestäni loistava paketti. Osinkotaso sekä markkinaolosuhteet tukevat osakekurssia jatkossa. Kohti ensimmäisen kvartaalin tulosjulkistusta mennään pitkästä aikaa hieman positiivisemmissa merkeissä.

Nokian Q4-tuloksen pureskelua

Nokia julkisti Q4-tuloksensa eilen. Viimeisen kvartaalin tulos oli vahva, mutta näkymät kuluvalle vuodelle olivat samanlaiset kuin vuodelle 2018. Alkuvuosi tulee olemaan vaikeampaa, loppuvuonna olisi jälleen tarkoitus tahkota kovempaa tulosta. Sijoittajien kärsivällisyys on jälleen koetuksella, ja osake painuikin sekä Helsingin että New Yorkin pörsseissä lopulta hieman reilut -3 prosenttia.

Viimeiselle kvartaalilla liikevaihto kasvoi 3% vuoden 2017 vastaavaan ajankohtaan nähden ollen 6,869 miljardia euroa(6,651 miljardia euroa vuonna 2017). Raportoitu liikevoitto kasvoi 32% ollen 552 miljoonaa euroa(419 miljoonaa euroa), ei-IFRS liikevoitto oli 1,120 miljardia euroa (1,004 miljardia) joten tässä kasvua oli 12%. Raportoitu liikevoittoprosentti oli 8% ja osakekohtainen tulos 0,03€, vastaavat ei-IFRS-luvut olivat 16,3% ja 0,13 euroa.

Koko viime vuoden ajalta liikevaihtoa kertyi 22,563 miljardia euroa ja raportoitu liikevoitto oli -59 miljoonaa euroa. Liikevaihto putosi vuoteen 2017 verrattuna kolme prosenttia, mutta kasvoi prosentin verran ilman valuuttakurssien vaikutusta.  Ei-IFRS-oikaisuilla liikevoittoa kertyi 2,18 miljardia euroa ja liikevoittoprosentti oli täten 9,7%. Osakekohtainen raportoitu tulos koko vuodelta oli -0,10 euroa ja ei-IFRS 0,23 euroa.

Nokian antama tulosennuste viime vuodelle oli 0,23-0,27 euroa, tähän haarukkaan päästiin siis rimaa hipoen eikä tulosvaroitusta tarvinut täten antaa. Lisäksi ei-IFRS liikevoittoprosentin arvioitiin olevan haarukassa 9-11% ja tähänkin päästiin suunnitellusti.

Tälle vuodelle Nokia odottaa hyvin samanlaista draaman kaarta. Alkuvuoden odotetaan jälleen olevan pehmeä, toisella vuosipuoliskolla markkinoiden odotetaan aktivoituvan. Nokia odottaa verkkolaitemarkkinan pysyvän kokonaisuudessaan paikallaan vielä tänä vuonna, mutta kasvavan vuonna 2020. Siitä huolimatta Nokia odottaa menestyvänsä kohdemarkkinoitaan paremmin strategiansa ansiosta, johon kuuluu muun muassa tehokas tuotevalikoima 5G-markkinoilla.

 

Nokian Oulun toimipiste.

 

Lähitulevaisuutta ajatellen on huomioitava, että tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin odotetaan olevan erityisen heikko. Nokiaan lujasti luottava osakesijoittaja käyttää tällaisen paikan tietysti hyväkseen, mikäli osakekurssi niiaa tuossa yhteydessä pahemman kerran. Tällä hetkellä yksittäisen kvartaalin sijaan fokus on pidettävä ensi vuodessa, jolloin 5G-investoinnit alkavat täydellä tohinallaan ja Nokia on valmis laajalla portfoliollaan toimittamaan asiakkailleen kokonaisratkaisuja, jotka käsittävät sekä laitteiston että softapuolen.

Tälle vuodelle Nokia ennakoi osakekohtaisen tuloksen olevan 0,25–0,29 euroa ja liikevoittoprosentin olevan haarukassa 9-12%. Vuonna 2020 osakekohtaisen tuloksen odotetaan olevan 0,37–0,42 euroa ja liikevoittoprosentin 12–16%. Vuonna 2020 tuloksen odotetaan siis paranevan keskimäärin peräti 68 prosenttia. Tämä kertonee oleellisen siitä kuinka voimakasta kysyntä tulee olemaan markkinoiden herätessä kunnolla 5G-investointeihin.

Viime aikoina on paljon kohistu kuinka Trump aikoo estää Huawein toimimisen Yhdysvalloissa. Tämän on oletettu tietysti satavan sekä Nokian että Ericssonin laariin. Viimeisen kvartaalin aikana Nokian verkkolaitepuolen liikevaihto Pohjois-Amerikassa kasvoi vuoden takaiseen kvartaaliin verrattuna peräti 21%. Tämä kielii siitä, että Nokia on vienyt markkinaosuuksia reilusti kilpakumppaneiltaan. Hieman aikaisemmin tuloksensa raportoinut Ericsson raportoi täysin identtisen 21% kasvuluvun Pohjois-Amerikassa ja mainitsi kasvun johtuvan asiakkaiden investoinneista 5G-valmiuteen.

Luettuani raportin päällimmäiset mietteeni ovat, että Nokia pysyy salkussani. Mikäli alkuvuodesta markkinat hermoilevat heikkojen kvartaalien vuoksi ja kurssi laskettelee, aion hyödyntää nämä mahdollisina ostopaikkoina. Kuten aikaisemmin totesin, fokus on yksittäisten kvartaalien sijasta siirrettävä kauemmaksi. On tietysti valitettavaa että tästä vuodesta tulee edellisen kaltainen eikä verkkolaitemarkkina kasva, mutta todennäköisesti kärsivällinen sijoittaja palkitaan myöhemmin ruhtinaallisesti.