Kategoria: sijoittaminen

Osingoista ollaan sijoittajien keskuudessa montaa mieltä. Joillekin ne ovat avain taloudelliseen riippumattomuuteen ja toiset taas haluaisivat ettei niitä maksettaisi ollenkaan.

Osingot mielletään usein raha-automaatiksi, joka palkitsee sijoittajan keväisin. Vasta-argumenttina sanotaan, että osingot ovat vain rahan siirtoa taskusta toiseen, ja välissä sekä verottaja että osakevälittäjä ottavat potista oman osuutensa. Näin ollen sijoittaja siis pikemminkin menettää osingon saatuaan varojaan.

Jotta osingonmaksu koituisi todella osinkosijoittajan reaaliseksi tappioksi, vaatisi tämä kurssin jäämistä pysyvästi alle osingon irtoamista edeltäneen kurssin, kunnes seuraava osinko tulee jälleen maksuun ja irtoaa. Ensituntumalta tämä kuulostaa harvinaiselta ainakin niiden yhtiöiden kohdalla, jotka pyrkivät kasvavaan osingonmaksuun vuosi toisensa perään. Mikäli osakkeen kurssi palautuu osingon irtoamista edeltävälle tasolle viimeistään ennen seuraavan osingon irtoamista, ”ilmainen” osinkoautomaatti toimii kuin toimiikin.

Ajattelin hieman tutkia onko asia todellisuudessa kuvaillun kaltainen. Otin vertailuun muutaman kansanosakkeen, jotka ovat tunnettuja hyvistä, kasvavista osingoistaan. Katsotaan seuraavaksi kuinka kurssit ovat palautuneet osingon irtoamisesta.

 

Nokian renkaat

Vuosi	Pvm. Ennen osingon irtoamista	Kurssi ennen osingon irtoamista
2018	10.4.2018	34,71
2017	10.4.2017	39,24
2016	12.4.2016	30,82
2015	8.4.2015	29,08

Taulukosta nähdään, että Nokian Renkaiden kurssi on pääsääntöisesti noussut aina osinkodipin jälkeen entistä korkeammalle tasolle. Ainoan poikkeuksen tekee viime kevät jolloin osakekurssi ei ehtinyt palautua roimasta pudotuksestaan. Tähän lienee kuitenkin taustalla aivan muut syyt kuin osinkodippi, oletettavasti suurin yksittäinen syy oli Trumpin aikaansaama kauppasodan pelote.

Nokian Renkaiden voidaan siis sanoa olleen osinkoautomaatti, joka ikään kuin huomaamatta toi sijoittajalle muhkeat osingot. Nokian Renkaiden kohdalla osinkojen maksu ei siis pääsääntöisesti ole ollut rahojen siirtämistä taskusta toiseen, vaan uuden rahan tulostamista, josta verottaja ja ehkä myös välittäjä ovat ottaneet omansa välistä mikäli sijoitti osingot saman tien takaisin.

 

Olvi

Vuosi	Pvm. Ennen osingon irtoamista	Kurssi ennen osingon irtoamista
2018	16.4.2018	27,9
2017	23.4.2017	28,1
2016	14.4.2016	26,1
2015	16.4.2015	25,96

Laatuyhtiönä tunnettu Olvi kertoo hyvin samanlaista tarinaa kuin Nokian Renkaat. Osakekurssi on toipunut osinkodipistä vuodessa aina hieman korkeammalle tasolle. Ainoan poikkeuksen kaavaan toi viime kevät. Näin ollen Olvinkin tapauksessa kyseessä ei ole pääsääntöisesti ollut rahan siirto taskusta toiseen, vaan uuden rahan tulostaminen piensijoittajan tilille.

Kuten ylläolevista esimerkeistä nähdään, laatuyhtiöiden kohdalla osingoissa on kyse aivan muusta kuin rahojen siirtämisestä taskusta toiseen. Laatuyhtiöt kasvattavat liiketoimintaansa vuosi toisensa perään, ja näin ollen myös tulos sekä maksettava osinko kasvavat vuosi vuodelta. Mikäli sijoittaja ei tee mitään, nämä yhtiöt toimivat rahatulostimina. Mikäli sijoittaja sijoittaa saamansa osingot aina takaisin, rahanprinttaustahti kiihtyy. Tällaisten yhtiöiden kohdalla sijoittaja voittaa aina, veroista ja mahdolllisista välityskuluista huolimatta.

Otetaan seuraavaksi vielä yksi esimerkki yhtiöstä joka on takkuillut hieman kasvunsa kanssa, eli lääkeyhtiö Orion. Yhtiön liikevaihto sekä tulos on junnannut viime vuosina hieman paikoillaan kasvun puuttuessa.

 

Orion B

Vuosi	Pvm. Ennen osingon irtoamista	Kurssi ennen osingon irtoamista
2018	20.3.2018	27,69
2017	22.3.2017	51
2016	22.3.2016	30,47
2015	24.3.2015	28,99

Kasvun puutteesta huolimatta myös Orion näyttää toimineen varsin mukavana rahantulostusautomaattina sijoittajalle. Jälleen kerran ainoa poikkeus on viime kevät, jolloin osake rojahtikin kunnolla yli 50 euron tähtitieteellisistä hinnoistaan. Tämä kuitenkin selittynee jälleen aivan muulla kuin osinkodipillä. Toisaalta on myös sanottava, että Orionin nousu varsinkin tuonne reilun 50 euron tasoille soti jo kaikkia realiteettaja vastaan.

Vaikka nämä esimerkit näyttävät melko rohkaisevilta, on hyvinkin mahdollista tienata vielä paremmin sijoittamalla rahastoon joka pitää osingot sisällään. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan välttämättä päästä sijoittajan haluamaan painotukseen eri yhtiöiden välillä. Laadukkaat, osinkoaan kasvattavat yhtiöt voivat jäädä liian pieneen osaan salkussa, tämä taasen syö tulevaisuuden tuottoja. Näin ei myöskään salli itselleen edes mahdollisuutta indeksin voittamiseen. Pitkällä aikavälillä osakepoiminnalla tulee kuitenkin tehdä hieman kovempaa ylituottoa, jotta poiminnalla voittaisi esimerkiksi indeksirahastot ja pystyisi kuollettamaan vielä rahastojen saamien osinkojen veroedun. Tämän tempun vaikeusaste on sen verran suuri, että useimpien sijoittajien kannattaisikin sijoittaa suosiolla pelkkiin indeksirahastoihin(Itseni mukaanlukien).

Ehkä tämä teksti viimein kumoaa vanhan kliseen, ”osingot ovat vain rahan siirtoa taskusta toiseen.” Näin voi joissakin tapauksissa olla, mutta se riippuu pääosin yhtiön omasta suorituskyvystä. Sanonta on siis liian karkea yleistys oikeasta vallitsevasta tilanteesta. Aivan kuten on tämän tekstin otsikkokin. 😉

[adservice-comparison-feed-iframe]

Ajattelin kirjoitella tekstin säästämisen perimmäisestä olemuksesta. Meistä varmasti jokainen kokee säästämisen hieman eri tavalla, jotkut näkevät sen vain kitsasteluna, penninvenytyksenä ja toisille se taas on elämäntapa. Minä kuulun näihin jälkimmäisiin oikeastaan edes tiedostamatta koko asiaa. Minulle säästäminen on ollut itsestäänselvää siitä lähtien kun opin käyttämään rahaa. Ehkä se tulee kotikasvatuksesta, ehkä luonteesta, en osaa sanoa miksi. Olen kuitenkin aina nauttinut enemmän siitä tunteesta että minulla on rahaa säästössä, kuin kuluttamisesta.

Tässä vaiheessa on hyvä eritellä sairaalloinen ja terve säästeliäisyys toisistaan. Hommahan voi hyvinkin mennä myös liian pitkälle, mikäli elämää alkaa aivan liian paljon optimoimaan säästämisen ehdoilla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka henkilö, joka hoitaa vessa-asioinnitkin julkisissa tiloissa kodin sijaan vain säästön vuoksi, ja ehkä hakee sieltä pulloon samalla juomavedet. Tai suihkii kaupassa hajuvedet kainaloon ilmaisilla testereillä kun ei raaski ostaa omaa pulloa kotiin. Nämä menevät jo hyvän maun rajan ylitse, enkä tässä kirjoituksessani puhu tällaisesta säästämisestä.

Tervettä säästämistä on esimerkiksi kesäisin työmatkojen taittaminen polkupyörällä, jolloin säästää matkakuluissa ja kuntokin kohenee samalla. Tervettä säästämistä on myös ylikulutuksesta luopuminen. Yleensä säästäminen on jonkinlainen järkivalinta, ja luopumista vain jostain sellaisesta joka ei tuo elämään lisäarvoa.

Mielestäni jokaisen tulisi olla hyvällä tavalla säästäväinen. Ei ole kestävää taloudenpitoa elää jatkuvasti kädestä suuhun. Jos tili menee nollille joka kuukausi, ovat talouden menot liian suuret. Tällöin on tarkasteltava tarkemmin mihin kaikki rahat oikein menevät. Pienistä puroista syntyy usein suuri joki, joten rahaa ei kannata kylvää kaikkialle kovin huolettomasti. Voi olla mahdollista, että tilkitsemällä näitä pieniä puroja rahaa alkaa jäädä säästöön karsimatta oikeastaan juuri mistään oleellisesta. Kun menojen jälkeen rahaa jää vielä tilillekin, seuraava askel on tietysti sijoittaa ne kustannustehokkaasti.

Ymmärrän, että elämä ei ole reilua eikä meillä kaikilla ole tasavertaiset olosuhteet. Näin ollen syystä tai toisesta kaikki eivät välttämättä säästämiseen kykene. Omallakin kohdallani olen miettinyt kuinka onnekas olenkaan ollut, että olen esimerkiksi saanut työpaikan jo ennen valmistumistani korkeakoulusta. Tänä päivänä monella nuorella on vaikeuksia saada edes sitä elämän ensimmäistä kesätyötä. Nuorilla aikuisilla taasen on vaikeuksia löytää vakituista työtä, aktiivimalleista huolimatta. Huonommalla tuurilla minäkin voisin olla työtön, ihan yhtä hyvin kuin moni muu.

Säästäminen on siis hyve, mutta tällä säästetyllä rahalla sitten saa? Kohteita on varmasti niin monia kuin on säästäjiäkin. Joku voi säästää esimerkiksi asuntoon, autoon, veneeseen tai vaikka festarilippuun. Minulle säästäminen ja sijoittaminen ovat taanneet ainakin hyvät yöunet, sillä rahahuolia ei ole liiemmin ikinä ollut. Ajattelen rahan ikäänkuin potentiaalienergiana, mitä kaikkea se voisikaan halutessani mahdollistaa. Kun tiedän, että voisin saada ostettua kaikenlaista, se tuo minulle mielenrauhaa. Jos esimerkiksi jokin kallis kodinkone hajoaa, voin samantien hakea uuden, tai jos auto hajoaa voin sen heti korjauttaa. Toki tarkoituksena on myös jossain vaiheessa elämän leppoistaminen pääomatulojen kautta. Ja ultimaattisena tavoitteena taloudellinen riippumattomuus. En kuitenkaan ole pettynyt jos en aivan tuohon asti pääse. 🙂

Välillisesti säästäminen toi minulle uuden harrastuksenkin. Osakesijoittamiseen liittyvien asioiden parissa kuluu viikossa tunti jos toinenkin. Kiinnostus näitä asioita kohtaan on poikinut esimerkiksi myös tämän blogin ja juuri käynnistyneen osakekilpailun. Ehkä voitaisiin tiivistää, että säästäminen ja sen kautta sijoittaminen toivat rutkasti mielenkiintoista sisältöä elämään.

Säästämisen ei tarvitse tarkoittaa jokaisesta eurosta kynsin ja hampain kiinni pitämistä. Kun on säästöjä, on myös enemmän varaa panostaa itselle tärkeisiin asioihin.

Tämän kirjoituksen otsikko on vanha sanonta, jonka kuulee välillä humalaisten ystävien suusta kun puhutaan säästämisestä ja sijoittamisesta. ”Säästäminen on turhaa, elämä on tässä ja nyt!” Kyllä, elämä on tässä ja nyt ja elän siinä mukana. Säästäminen ei kuitenkaan ole turhaa, joskaan ei pakollista. Mikäli rahansa haluaa tuhlata turhuuksiin, se on jokaisen oma valinta. Tällöin kuitenkin ottaa samalla suuremman riskin, että elämä tuo taloudellisia yllätyksiä eteen sekä unettomia öitä, ehkä myös hieman kurjemman vanhuuden.

Viimeisessä puvussa ei ole taskuja, mutta olen onnellinen tähän elämänlaatuun mikä minulla jo on. Aion jatkossakin säästää ja sijoittaa kaiken rahan mitä en elämiseen tarvitse. Minulle säästäminen ei ole kirosana, vaan viisaampaa varautumista tulevaisuuteen.

 

Tuulipuvun historian toinen sijoituskilpailu alkaa tänään maanantaina 4.6.2018 ja kestää vuoden loppuun saakka. Kilpailusivu on auki osoitteessa kilpailu.tuulipuku.fi ja mukaan voi rekisteröityä heti. Kaupankäynti alkaa maanantaina heti pörssin auetessa kello 10. Linkki kilpailuun löytyy myös täältä blogin yläreunasta.

Kilpailun tarkoituksena on kasvattaa 20 000 euron alkupääoma mahdollisimman suureksi. Se, jolla on vuoden lopussa suurin salkku voittaa kilpailun sekä pääpalkinnon. Koska kilpailuaika on pitkä, jaamme palkintoja myös kahdelta väliperiodilta, joista ensimmäinen päättyy 31.7.2018 ja toinen 30.9.2018. Näin ollen mukaan ehtii hyvin myös kesken kilpailun.

Viime vuoden kilpailusta saamamme palautteen perusteella asetimme yhden oston maksimisummaksi 4000 euroa. Näin ollen sijoittajien tulee hajauttaa salkkuaan useampaan osakesarjaan. Näin estämme ”loton” pelaamisen, eli koko pottia ei enää voi sijoittaa yhteen senttiosakkeeseen rakettinousun toivossa.

Tämän vuoden uudistuksiin kuuluvat myös osingot. Mikäli sijoittaja on oikeutettu osinkoihin, ne tulevat tilille normaalisti maksupäivänä. Ainoa ero oikeaan ympäristöön on, että veroja ei huomioida.

Yhteistyökumppaneinamme on viime vuoden tapaan Nordnet, lisäksi tänä vuonna mukana ovat myös OP, Osakesäästäjien Keskusliitto / Nuoret Osakesäästäjät ja Fellow Finance. Palkinnot tulevat olemaan ruhtinaalliset, myös niistä löytyy tarkemmat tiedot kilpailusivuilta.

Toivomme, että lähdet mukaan ja haastat samalla ystäväsikin kilpailuun. Ollaan yhdessä mukana levittämässä sijoittamisen ilosanomaa kaikille!

Lehto Group on vuoden alusta rojahtanut alas liki 18 prosenttia. Rakennusbuumin pelätään olevan hiljalleen takana päin ja pelot valtaavat sijoittajien mielen. Jännitystä ei ainakaan vähennä se, että jokin aika sitten Lehdon sisäpiiriläiset tekivät isoja osakemyyntejä. Q1 oli liikevaihdoltaan hyvä, mutta tulos oli sijoittajille pettymys. Onko Lehto jo menneen talven lumia?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Lehto tulee pärjäämään myös taantumassa muita rakennusfirmoja paremmin. Tämä johtuu tietysti Lehdon alaa mullistavasta kustannustehokkaasta moduulirakentamisesta, joka tulee eittämättä olemaan koko rakennusalan tulevaisuus. Moduulit rakennetaan turvallisessa, siistissä ympäristössä kosteudelta suojassa ja laatu voidaan pitää tällä tavoin vakiona. Sarjatuotanto tuo sekä kustannus- että toimitustehokkuutta. Projektille voidaan määritellä kattohinta jo ennen töiden aloittamista, näin asiakaskin välttyy ikäviltä yllätyksiltä.

En valitettavasti ole vielä päässyt vierailemaan Lehdon tehtailla, mutta oletan että automaatio ollaan näissä viety pitkälle. Puhutaan, että pian rakennukset 3D-tulostetaan, mutta luulisin varsinkin Suomen vaativissa oloissa pitkälle viedyn automaation olevan todennäköisempi skenaario. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kokonainen seinäelementti ulkopintoineen ja sisäeristyksineen voitaisiin valmistaa mahdollisimman pitkälle automaattisesti. Pian muistelemme huvittuneena aikoja, jolloin sotkuisilla työmailla kulki ristiin rastiin tehottomasti toimivia ulkomaalaisia rakennusmiehiä tehden välillä silkkaa sutta ja sekundaa. On hienoa, että Lehto kulkee rakennusalan edelläkävijänä.

Jos pohditaan tulevaa rakennusalan taantumaa Lehdon tilauskannan kehityksestä käsin, ei näköpiirissä ole havaittavissa ainakaan hidastumista. Lehto on odottanut päätöksiä kahdesta jättimäisestä noin 200 miljoonan euron rakennusurakasta, kauppakeskus Lippulaivasta Espooseen sekä Jyväskylän Hippos2020 liikunta- ja hyvinvointipalvelukeskuksesta. Eilen saatiin positiivinen päätös Jyväskylästä, joka tuonee Lehdolle liikevaihtoa tuleville vuosille, kunhan projektin rahoituskuviot ensin selviävät lopullisesti ja hanke päästään aloittamaan. Päätöstä Lippulaivasta sen sijaan odotetaan aivan lähiaikoina.

Palataan takaisin Lehdon Q1 tulokseen, joka pelotti sijoittajat myymään osakkeitaan. Liikevaihto kasvoi odotetusti, mutta tulos niiasi ollen vain hieman reilut 2% liikevaihdosta. Yhtiö kertoi ensimmäisen kvartaalin liikevaihdon kuitenkin koostuvan pienempikatteisesta urakoinnista, eikä kvartaalin aikana tuloutettu yhtään luovutuksen mukaan tuloutettavaa omaperusteista hanketta. Näin ollen suurempi kasvu ja suurempi voittomarginaali tullaan näkemään loppuvuoden tulevilla kvartaaleilla. Muistutetaan mieliin, että Lehdon ohjeistus tälle vuodelle on liikevaihdon kasvu 20-30% ja liikevoittomarginaalin odotetaan olevan yli 10%. Uskon vakaasti että näihin lukuihin tullaan pääsemään.

Kun katsotaan Lehdon nykyistä arvostusta tämän päivän kurssilla 10,40€, on viime vuoden tulokseen perustuva P/E-luku vaivaiset 12. Ei uskoisi että nyt puhutaan voimakkaasti kasvavasta yhtiöstä. Yhtiön ohjeistuksen mukaisesti liikevaihto tältä vuodelta tulee olemaan 713- 772 miljoonaa euroa sekä liikevoittoa yli 71,3-77,2 miljoonaa. Osaketta kohden tämä tekisi liikevoittoa noin 1,22-1,33 euroa. Varsinainen osakekohtainen tulos tulee ennusteen mukaan siis olemaan noin euron tai vähän päälle. Näin ollen tulevalla ennusteella P/E-luku ensi vuodelle tulee nykykurssilla olemaan noin 10 luokkaa. Osinkotuottoa Lehto tarjoaa viime kevään osinkoon peilaten 3,4%. Eivät ollenkaan huonoja lukuja kasvuyhtiölle.

Voimakas kasvu tuo tietysti mukanaan riskejä, varsinkin tässä tapauksessa kun Lehdolla on tiettävästi ollut pulaa sekä työntekijöistä että tehdashalleista. Uskon kuitenkin, että yhtiö kykenee nämä haasteet selvittämään kunnialla ja kasvutavoitteisiin päästään ohjeistuksen mukaisesti.

Tätä kirjoittaessa nähtiin Euroopan pörsseissä Italian luoma punainen aalto, joka pyyhkäisi Lehdonkin kurssista pois 3,35%. Mikäli samanlainen tunnelma pörssissä jatkuu, ostonappi houkuttelee minua lisäämään osaketta salkkuuni kesän mittaan. Patoutunut käteinen ja kevään osingot odottavat uutta kotia kuumeisesti.

 

Kirjoitin alkuvuodesta metsäteollisuuden tulevaisuudennäkymistä ja niitä varjostavasta puupulasta. Tuolloin lämmin alkutalvi esti routakerroksen syntymisen, ja esti raskaiden metsäkoneiden menon metsiimme. Metsäyhtiöt ovat tuostakin vaikeudesta toipuneet ja tehneet alkuvuonna loistavia tuloksia yksi toisensa perään. Valitettavasti vanha tuttu ongelma on jälleen palannut kuvioihin, ja se on materiaalin riittämättömyys.

Tilanne on kimurantti, sillä tällä hetkellä sellusta ja jopa joistakin paperilaaduista maksetaan ennätyshintoja. Esimerkiksi Stora Enso ilmoitti tehneensä paperiliiketoiminnoissaan parhaan tuloksen 10 vuoteen johtuen pääasiassa paperien hinnankorotuksista. Sellu käy kaupaksi ennätyshinnoin ja olisi ensiarvoisen tärkeää saada sellutehtaat ajolle täydellä kapasiteetillaan. Tämä ei kuitenkaan sellutehtaissamme ole onnistunut viime aikoina. Tuotantoa on jouduttu jälleen rajoittamaan puupulan vuoksi. Tähän on syynä esimerkiksi kelirikkokausi, joka esti puun korjuuta. Keskikokoisella sellutehtaalla tuotannonmenetys voi olla jopa reilut 1000 tonnia viikossa.

YLE:n uutisen mukaan sahatukkien hinnat ovat nousseet viime aikoina ja ajaneet perinteisiä sahoja ahdinkoon. Yhtenä syynä mainitaan, että sellutehtaat haalivat myös tukkipuita haketettaviksi. Ymmärrettävästi tässä tilanteessa kaikki materiaaliksi kelpaava hyödynnetään, vaikka kustannukset olisivat hieman kovemmat. Valitettavasti tämä tilanne ei tiedä pienikatteisille sahoille kovin hyvää.

On jälleen mielenkiintoista seurata millaisia vaikutuksia tämä ilmiö tuo metsäyhtiöiden tuloksiin ja mainitaanko asiaa tuloskatsauksissa. On kuitenkin selvää, että sillä on vaikutusta alan tuloksiin lyhyellä tähtäimellä.

Koska markkinoiden sanotaan olevan tehokkaat, on indeksin voittaminen pitkällä aikavälillä vaikeaa. Maailman tunnetuin sijoitusguru Warren Buffet suositteleekin sijoittamaan vain indeksirahastoihin ja unohtamaan osakepoiminnan suosiolla. Indeksisijoittaminen on tylsää, mutta samalla erittäin kustannustehokasta. Yhdellä ostoksella voit päästä mukaan kymmeniin tai satoihin eri yhtiöihin ja voit olla varma, että saat sijoituksillesi keskimääräisen markkinatuoton. Sijoittamalla indeksiin voitat todennäköisesti pitkällä aikavälillä osakepoimijat ja aktiiviset kaupankävijät.

Kuinka indeksi on sitten mahdollista voittaa? Tämä vaatii tietysti jonkinlaista poikkeamista indeksin sijoitusportfoliosta tai painotuksista. Käytännössä tämä vaatii osakepoimijalta isompaa riskiä, esimerkiksi muutaman osakkeen suurempaa painoarvoa salkussa tai sijoituksia pieniin yhtiöihin, joilla on joko pieni painotus indeksissä tai ne eivät edes pääse sinne. Esimerkkeinä voitaisiin ottaa sijoittaja, joka on viime vuodet pitänyt suurta painoa entisessä pienyhtiössä Revenio Groupissa tai vaikka Nesteessä. Mikäli jompi kumpi näistä on ollut salkun suurimpia omistuksia, ovat nämä yhtiöt kasvunopeudellaan taanneet melko varman voiton indeksistä, olettaen että muutkaan sijoitukset eivät samanaikaisesti ole kuopanneet merkittävästi.

Ehkä paras esimerkki indeksin peittoamisesta pääasiassa pienyhtiöiden kautta on Inderesin mallisalkku. Salkussa on muutama suuryhtiökin, mutta sen ydin koostuu pienistä yhtiöistä joista osa on listattu First North- markkinapaikalle. Myös tämä salkku sisältää Revenio Groupin ja Inderes lienee niitä ensimmäisiä tahoja jotka aikanaan toivat yhtiön minunkin tietoisuuteeni, siitä heille suuri kiitos. Inderesin mallisalkussa Revenio on tuottanut toistaiseksi varsin mukavat 870%. Tällaisen ”härkäyhtiön” selässä on mukava istua ja seurata aitiopaikalla kuinka yhtiön maailmanvalloitus etenee suunnitellusti.

Jos hieman opponoin Inderesin salkkua, tulee ottaa huomioon että se on perustettu vuonna 2011, joka on ollut lähivuosien kenties optimaalisinta aikaa hypätä mukaan markkinoille. Vuosi toisensa perään on ollut vakaata nousumarkkinaa, joten heidän strategiansa toimivuutta ei ole vielä päästy testaamaan kunnon markkinaturbulenssissa. Toki markkinoiden alati jatkuva muutos ja muun muassa digitalisaatio ovat tuoneet mukanaa sen, että markkinoiden hyytyessä pienet ja ketterät yhtiöt voivat jatkossakin menestyä suuria ja kankeita paremmin.

Talouslehdissä viitataan usein muutamiin kotimaisiin sijoitusguruihin, joista voidaan ottaa esimerkiksi Erkki Sinkko. Sinkko on tunnettu sijoittaja, joka opettajan palkastaan sijoitti osakkeisiin jo 1970-luvulta lähtien. Sittemmin hänestä on tullut monimiljonääri. Kun Sinkko kertoo mediassa osakeostoksistaan ja salkustaan, käy nopeasti ilmi että parempaan tulokseen hän olisi todennäköisemmin päässyt sijoittamalla samalla kurinalaisuudella indeksirahastoihin. Hänen salkkunsa sisältää joidenkin tietojen mukaan lähes koko Helsingin indeksin. On kuitenkin huomattava, että indeksituotteita on ollut tarjolla vasta vähän aikaa, ja tästä syystä Sinkon on ollut aikaisemmin pakko ostaa osakkeita poimimalla ne suoraan pörssistä.

Sinkolla on omintakeinen tyyli ostaa osakkeita, esimerkiksi viimeisin muistamani tapaus on hänen lupauksensa ostaa Nordeaa vain siksi että se muuttaa pääkonttorinsa Suomeen. Olennaista siirrossa ei ollut siitä vapautuvat rahavarat vaan se, että yhtiö on siirron jälkeen suomalainen ja täten Sinkolle ostokelpoinen. Sinkko ei liene paras esimerkki nuoremmille osakepoimijoille ostokriteeriensä kanssa, mutta hänen kurinalaisuudestaan voivat muutkin ottaa mallia. Olennaisinta on sijoittaa ja pysytellä markkinoilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sinkko on kuitenkin eräänlainen sijoitusmaailman Matti Nykänen, joten häneen liittyvät uutiset klikkailen aina hymyssä suin auki. 🙂

Tovi sitten eräässä sosiaalisen median sijoitusryhmässä nähtiin hauska skenaario, kun eräs talousmediassakin silloin tällöin esiintyvä piensijoittaja mainosti voittaneensa indeksin ostamalla vain Helsingin pörssin suurimpia yhtiöitä omalla systemaattisella tavallaan painottaen muutamaa yleisintä tunnuslukua(P/E, P/B, osinkotuotto). Näiden tunnuslukujen perusteella hän laittoi osakkeet parhausjärjestykseen ja poimi salkkuun osakkeita.

Lähemmässä tarkastelussa kävikin ilmi, että laskelmissa oli vaatimaton 100 prosenttiyksikön virhe, ja tosiasiallisesti salkku oli tuottanut lähes indeksin tahdissa. Tämä on tietysti loogista, koska tuolla kuvaillulla systeemillä salkku tulee muodostumaan väkisinkin indeksin kaltaiseksi ajan saatossa. ”Guru” ei kuitenkaan suostunut myöntämään virhettään, vaan asia kierrettiin muun muassa laittamalla kuvia autosta, mainitsemalla tyttären koulumenestyksestä, piikittelemällä muita ryhmän jäseniä asuinpaikkakunnan perusteella ja kertomalla kuinka häneltä kysytään jatkuvasti sijoitusvinkkejä ja apua. Toki ohimennen mainittiin että hänen sijoitussalkkunsa on miljoonaluokassa, jota en tietenkään epäile. Kovin vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan laskeutuminen gurun maineesta tänne tavallisten piensijoittajien keskelle.

Pieni ajatusleikki tähän tekstini loppuun. Indeksirahastot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan piensijoittajien keskuudessa ja on riskinä, että rahaston sisältämien yhtiöiden arvostukset nousevat liikaa tuloksiin nähden. Voisiko olla mahdollista, että indeksisijoittaminen luo tällä tavoin arvostuskuplia ja näiden purkautuessa käy tästä syystä lopulta tehottomammaksi? Tällöin osakepoimijoilla olisi huomattavasti paremmat tulevaisuudennäkymät edessään.

 

Edellisessä blogissa kirjoitin Outokummusta ja sivusin jutussa Kemin kaivosta. Jatkoin menneenä viikonloppuna kaivosteemalla. Kävin maakuntakierroksella ja matkan varrelle osui Kaustinen. Mutta miten Kaustinen ja kaivostoiminta liittyvät toisiinsa?

 

Matkan varrella huomasin kyltissä tutun nimen, Keliberin, jonka spodumeenikaivosta sekä litiumkarbonaattirikastamoa ollaan perustamassa paikkakunnalle. Vielä toistaiseksi tiedonnälkaiselle tuulipuvulle nähtävää oli melko vähän, sillä kaivokselle on vasta haettu ympäristölupaa huhtikuun lopussa. Ainoat nähtävyydet olivat pari hallia, joiden seinää koristi Keliberin logo. Yhtiön litiumkemiantehdas on tulossa noin 50 kilometrin päähän Kokkolan teollisuusalueelle.

Keliber on ollut paljon otsikoissa liittyen suurimman omistajan Nordic Miningin mahdolliseen luopumiseen 22% omistuksestaan yhtiössä. Tämä voisi mahdollistaa myös meidän piensijoittajien hyppäämisen mukaan suoriksi osakkeenomistajiksi, tällä hetkellähän piensijoittajille ainoa tapa omistaa Keliberiä on omistaa sitä Nordic Miningin kautta. Nordic Mining ASA:n lisäksi muita suurimpia omistajia ovat muun muassa Tesi Industrial Management Oy eli Suomen Teollisuussijoitus. Listalta löytyy myös muutamia yksityissijoittajia, jotka pääsivät mukaan edellisessä suunnatussa osakeannissa. On kuitenkin selvää, että mikäli kaivokselle saadaan rakennuslupa, vaaditaan siihen tavalla tai toisella massiivisesti uutta rahoitusta noin 170 miljoonaa. Tällöin yhtenä vaihtoehtona yhtiö saattaisi listautua pörssiin.

Miksi Keliber voisi olla hyvä sijoitus? Maailman litiumin kysynnän on ennustettu kääntyvän roimaan kasvuun jo lähitulevaisuudessa muun muassa sähköisen liikenteen yleistyessä. Sähköautojen sekä hybridiautojen akuissa käytetään litiumia, tämän lisäksi käyttökohteita ovat esimerkiksi pienelektroniikan akut. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan litiumin nykyinen maailmanlaajuinen tuotantomäärä tulee 21-kertaistaa vuoteen 2040 mennessä, jotta sillä voitaisiin tyydyttää pelkästään liikenteen akkujen vaatiman litiumin määrä. Tätä näkemystä tukee esimerkiksi Tesla, joka on kaavaillut uuden akkutehtaan perustamista Eurooppaan. Yhtenä mahdollisena kohteena mainittiin Vaasa.

Raaka-aineen kysynnän kasvaessa luonnollisesti hinnoilla on tapana nousta. Seuraavassa on esitetty litiumin hintakehitystä kuvaava käyrä indeksinä lähimenneisyydestä sekä vuotuinen tonnihinta viime vuosilta:

 

 

 

Litiumin kaikkien aikojen korkein hinta ajoittui tämän vuoden tammikuulle. Sen jälkeen hinnat ovat hieman tasaantuneet. Keliberin suorittamien kannattavuuslaskelmien mukaan litiumkarbonaatin tuotantohinta on kaivoksen avautuessa noin 4000–5000 dollaria tonnia kohden. Tämä tarkoittaisi sitä, että suunnitelmien onnistuessa kaivos tulisi olemaan huippukannattava.

Tällaisiin uusiin kaivoshankkeisiin sisältyy toki aina riskinsä, kuten huomattiin esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa. Sijoittajille on sijoituspäätöksen tueksi tarjolla vain laskelmat joihin voi tukeutua. Keliberin tekemä kannattavuusselvitys eri skenaarioineen on kuitenkin todella kattava. Uuteen kaivostoimintaan sijoittavan tulee uskoa projektin etenemiseen suunnitellusti ilman suurempia yllätyksiä tai viiveitä kaivostoiminnan aloittamisessa. Tällaisen sattuessa eteen on mahdollista, että omistajien kukkarolla jouduttaisiin käymään uudelleen.

Itsekin sähköautoilevana tuulipukuna voisin jokusen roposen sijoittaa Keliberin antiin mikäli sellainen mahdollisuus jossain vaiheessa tulee eteen.

Amer Sports julkaisi Q1-tuloksensa viime viikolla. Osavuosikatsauksen anti näkyi aluksi pelästyttävän markkinat, osavuosikatsauspäivänä osake syöksyi 8% laskuun. Ensijärkytyksestä toivuttuaan on yhtiön kurssi kuitenkin vahvistunut entisestään.

Suurimman säikähdyksen aiheutti tietysti liikevaihdon lasku 6 prosenttiyksikön verran. Tämä johtui kuitenkin vahvasta eurosta verrattuna dollariin. Vertailukelpoisin valuutoin liikevaihto kasvoi 1%. Kuten tiedetään, yhtiön oma tavoite liikevaihdon kasvulle tänä vuonna on 5%, kirittävää jää siis loppuvuodelle tämän osalta. Tukkukauppamarkkinan epävakaudesta johtuen kasvun ja parannusten odotetaankin vaihtelevan jonkin verran vuosineljännesten välillä. Parempaa on siis lupa odottaa tulevaisuudessa.

Ilahduttavinta antia oli yhtiön kannattavuuden kehitys. Panostukset näkyivät bruttomarginaalissa, joka kasvoi 46,8%:n vuoden takaisesta 44,7%:sta. Tämän mahdollisti yhtiön aktiivinen panostus karsia heikomman katteen jakelukanavia ja siirtyen yhä enemmän korkeamman katteen kanaviin kuten esimerkiksi yhtiön omaan verkkokauppaan.

Liiketulos koheni vuoden takaisesta 40% 40,4 miljoonaan euroon viime vuoden 28,8 miljoonasta eurosta. Osaketta kohti tulosta kertyi 0,21 euroa verrattuna vuoden takaiseen 0,15 euroon.

Mielestäni yhtiön ensimmäisen kvartaalin tulos oli rohkaiseva. Panostukset kannattavuuteen näkyvät jo nyt selkeästi. Vaikka liikevaihdon kasvu jäi yhtiön tavoitteesta, kasvoi tulos kohisten. Tämä efekti tulee luonnollisesti vain voimistumaan myös liikevaihdon kasvaessa.

Huomionarvoista on, että vertailukelpoisinkin valuutoin liikevaihto Amerikassa supistui 1% verran. Tämä oletettavasti johtunee juuri siirtymisestä kannattavimpiin myyntikanaviin ja vaatii kannattamattomien kanavien sekä matalakatteisten tuotteidenkin karsimista alkuvaiheessa. Tätä kannattaa kuitenkin pitää silmällä, sillä loppuvuotta kohden myös liikevaihdon Amerikassa on syytä palata kasvu-uralle sen ollessa selvästi suurin markkina.

Juuri ennen vappuhuminoita Amer tiedotti ostavansa Peak Performancen. Yhtiö uskoo kaupasta seuraavan pienen myönteisen vaikutuksen jo tälle vuodelle. Tärkeämpää on kuitenkin että Amer arvioi hankinnan tuovan yli 10 miljoonan euron vuotuiset synergiaedut muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Näen itse tämän kaupan positiivisena ja brändi sopii hyvin Amerin huomaan.

Analyytikoiden tavoitehinnat Amerille ovat noin 26 euron haarukassa. Itse odotan tämän vuoden lopulle noin 28 euron hintaa elleivät arvostuskertoimet oleellisesti muutu. Näin ollen nykykurssilla 26,25 euroa on analyytikoiden tavoitehinta jo tavoitettu ja minun tavoitteeseeni on vielä matkaa reilut 6%. Tyytyväinen holdailu siis jatkuu yhä. Koska tukkukauppamarkkina on epävakaata, saatan ostaa osakkeita lisää mikäli esimerkiksi jo muutenkin yleensä alakuloisille kesäkausille osuukin hieman heikompi kvartaali vieden kurssin taas väliaikaiseen syöksyyn.

Oulun osakesäästäjät järjesti mukavan iltareissun Tornion Outokummulle. Heti kärkeen on sanottava, että Outokummun osake ei ole minua koskaan kiinnostanut kovin paljoa. Mielestäni ala on liian herkkä geopoliittisine vaihteluineen ja toinen ongelma on varsin yleinen Suomen teollisuudessa, nimittäin valmistettava lopputuote on bulkkia jota tehdään yhä suuremmissa määrin kiinalaisin voimin ja periaatteessa sitä voidaan tehdä missä tahansa muuallakin. Myös raaka-aineiden hinnat saattavat heitellä varsin paljon nopeissakin sykleissä. Tämä on väistämättä näkynyt osakkeen pörssikurssissa, joka on varsinkin viime aikoina ollut varsin volatiili. Pahimmasta suvantovaiheesta on jo selvitty, mutta helpossa markkinasssa yhtiö ei todellakaan tällä hetkellä operoi.

Ehkä itselleni suurin syy lähteä reissulle mukaan oli insinööriluonteeni ja kiinnostus raskasta teollisuutta kohtaan. Parasta antiahan näissä reissuissa ovat usein juuri ne tehdaskierrokset, joilla pääsee konkreettisesti näkemään miltä tuotteiden valmistus näyttää ja mistä se raha lopulta tulee osinkosijoittajankin pöytään. Nämä ovat niitä harvoja tilaisuuksia päästä tehdasporttien sisälle aistimaan tunnelmaa aivan lattiatasolla.

Sattumalta juuri samana päivänä Outokumpu julkaisi ensimmäisen vuosineljänneksen tuloksensa, joka ei valitettavasti ollut sieltä mairittelevimmasta päästä. Tämä sai yhtiön pörssikurssin reilun 12,5% syöksyyn. Matkan aikana kuulin monenkin kollegan taivastelevan tätä. 🙂

 

Matka Oulusta Tornioon kesti hieman reilut puolitoista tuntia. Aivan ensimmäiseksi meille tarjoiltiin kahvia ja pikkusuolaista, ja sitten mentiin suoraan asiaan. Yhtiö ja sen valmistamat tuotteet esiteltiin meille perinpohjaisesti tehtaanjohtaja Martti Sassin toimesta. Lisäksi käytiin hieman läpi noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaa Kemin kromikaivosta, josta tehdas saa kromirikasteensa ja joka on muuten ainoa kromikaivos koko Euroopassa.

Ehkä näin ensimmäistä kertaa kunnolla ruostumattomien terästen maailmaan perehtyvänä tuulipukuna opin, että kun puhutaan ruostumattomasta teräksestä se ei tarkoita ainoastaan yhtä laatua, vaan niitä valmistetaan useampaa erilaista riippuen hieman eri raaka-ainemikseistä. Teräs saattaa sisältää siis pääkomponentteinaan muutakin kuin vain rautaa ja kromia. Näin teräs saadaan optimoitua kestäväksi juuri siihen käyttötarkoitukseen mihin se on suunniteltu. Torniossa valmistetaan muistaakseni neljää erilaista terässeosta.

Valitettavasti kiinalaiset ovat valloittaneet ruostumattomien terästen markkinat jo melko kattavasti, ja ylituotannolla on tapana tuoda hintoja alas. Tätä on pyritty estämään erilaisin tuontitullein, joita on voimassa tietysti myös Euroopassa suojaamassa omaa tuotantoamme. Viimeisin käännehän oli Trumpin asettamat tuontitullit maahantuodulle teräkselle USA:ssa, joka varmasti lisää jälleen markkinapainetta vuorostaan Euroopassa. Myös Outokummulla ollaan oltu asian suhteen aktiivisia ja käyty keskustelua EU:n suuntaan.

Tässä kyseisessä tuontitullijupakassa Outokummulla on erikoinen rooli, sillä yhtiöllä on tuotantoa myös Pohjois-Amerikassa, joten näitä laitoksia tuontitullit eivät kosketa. Toisaalta kuitenkin USA:n asettamat tullit tulevat todennäköisimmin ohjaamaan kiinalaista terästä enemmän EU:n sisälle. Näin yhtiö sekä hyötyy että toisaalta kärsii tilanteesta samaan aikaan.

Kemin kromikaivoksen malmia louhitaan tällä hetkellä perustasoltaan 500 metrin syvyydestä tullen hiljalleen ylöspäin. Malmio uhkaa kuitenkin ehtyä, joten kaivosta on päätetty syventää kilometriin asti. Tällä turvataan jälleen kromimalmin riittäminen tuleviksi vuosikymmeniksi. Kromihan on luonnollisesti ruostumattoman teräksen tärkein raaka-aine. Kaivoksen syvennysprojektille tulee hintaa noin 250 miljoonaa, ja se aloitetaan jo tämän vuoden lopulla.

Kaivoksen malmin kromioksidipitoisuus on melko vaatimattomat 26%, ja rikastamisen jälkeen reilut 40%. Kuulemma Afrikassa, josta kiinalaiset louhivat malminsa on malmi jo aivan sellaisenaan rikkaampaa kuin Kemistä saatava rikaste. Tornion etuna on kuitenkin se, että oma kaivos sijaitsee vain lyhyen matkan päässä.

Tehtaan käyttämästä teräksestä 90% on kierrätysterästä, jota tuodaan laivoilla satamaan pääasiassa Keski-Euroopasta. Kävimme kiertoajelulla tehdasalueella, ja näimme sekä satamassa että terässulaton lähellä suuria teräsromukasoja. Kasat sisälsivät kaikenlaista romua putkenpätkistä pesukoneisiin. Tehtaanjohtajan mukaan Outokummun valmistama teräs tulee käyttökohteesta riippuen takaisin tätä kautta noin 20 vuoden sykleissä. Yhtiö toimii siis mitä suurimmissa määrin kiertotalouden edistäjänä.

Kuten sanoin aikaisemmin, yhtiön voimakkaasti vaihteleva tulos sekä volatiili osakekurssi sekä ei ole erityisemmin saanut minua innostumaan osakkeen ostamisesta. Outokumpu toimii erittäin kilpaillulla markkinalla, joka on myös kaiken muun lisäksi herkkä poliittisille muutoksille. Yhtiön käyttämät raaka-aineet ja lopputuotteet hinnoitellaan maailmanmarkkinoiden mukaan, joten oikeastaan ainoa asia johon se voi itse vaikuttaa on kustannustehokkuus. Lisäksi sijaintinsa ja palvelutoimipisteidensä avulla yhtiö pystyy joustavasti palvelemaan lähellä olevia asiakkaitaan myös pienemmissä toimituksissa. Joitakin vuosia sitten ferrokromituotantoa ajettiin alas hintojen ja tilauskannan ollessa heikko. Tehtaanjohtajan mukaan tällä hetkellä Tornion tilauskanta ja koneiden käyttöaste on hyvällä tasolla. Tehtaan automaatioaste on korkeampi kuin muissa Outokummun toimipisteissä.

En kuitenkaan näe, että minun olisi syytä jatkossakaan sijoittaa yhtiöön sillä ruostumattoman teräksen markkinat tulevat jatkossa vain kiristymään entisestään. Tuote on bulkkia, jota kyetään valmistamaan lähes missä tahansa. Kiinalaiset ovat vain muutamassa vuodessa valloittaneet markkinat itselleen, ja tällä hetkellä muun muassa Indonesiaan ollaan rakentamassa lisää kapasiteettia. On sanomattakin selvää, että tällaisissa maissa kustannustehokkuus voidaan matalan palkkatason vuoksi pitää korkealla tasolla. Näenkin Outokummun kaltaisten yhtiöiden ainoaksi selviytymiskanavaksi jatkuvan korkean käyttöasteen ja erinomaisen lopputuotteen laadun saavuttamisen. Mahdollisesti tulevaisuudessa markkinapaine voisi helpottaa kiinalaisten palkkatason noustessa sekä ympäristötietoisuuden lisääntyessä. Saastepilvet kun ovat siellä jokapäiväinen ongelma.

Oulun osakesäästäjien kevätretki oli oikein mukava ja hienosti järjestetty. Ehkä ainoan miinuksen annan Outokummulle siitä, että varsinainen tehdaskierros kylmävalssaamolle oli todella suppea. Linjalla oli menossa seisakki, jonka vuoksi siellä ei tapahtunut mitään, ja pistäydyimme vain nopeasti kurkkaamassa miltä hallissa näyttää. Joten mikäli tätä lukee edes joku tehdaskierroksista vastaava henkilö missä tahansa yrityksessä: älkää viekö vieraita katsomaan linjaa joka ei käy ja jossa ei tapahdu mitään sillä eniten meitä kiinnostaa nähdä liikkuvia koneita ja oikeaa tuotannon tekemistä. 🙂

Lopuksi sanottakoon, että vaikka en yhtiötä näe hyvänä sijoituskohteena on Tornion Outokumpu yksi alueensa tärkeimmistä työllistäjistä. Tänäkin kesänä tehdas työllistää useita satoja kesätyöntekijöitä, ja tehtaan kokonaistyöllisyysvaikutukseksi on laskettu alihankkijat ynnä muut toimijat mukaan luettuna noin 7000 henkilöä.

Uusin salkkuyhtiömme Lehto Group julkaisi tovi sitten H2-tuloksensa. Paneudun tässä muutamiin pääkohtiin, tarkemmat luvut löytyvät Lehdon sijoittajasivuilta.

Yhtiön liikevaihto kehittyi jopa aiemmin ennustettua nopeammin marginaalin kuitenkin notkahtaessa hieman. Marginaalin notkahduksen syyksi mainittiin investoinnit kasvuun sekä arvoltaan noin 8 miljoonan euron nollakatteiset tonttikaupat.

Edellisellä puolivuotiskaudella marginaalia kertyi 9,9% ja tänä vuonna 8,6%. Mikäli tuo mainittu tonttikauppa jätetään huomioimatta liikevaihdosta, nousee tämän vuoden marginaali kuitenkin jo noin 8,9 prosenttiin. Eroa edelliseen vuoteen oli siis käytännössä yhden prosentin verran. Ottaen huomioon liikevaihdon kasvunopeus, tämä on mielestäni suhteellisen vähän. Yhtiö sanoikin keskittyvänsä loppuvuoden aikana kasvun tuomiin haasteisiin ja toiminnan tehostamiseen. Kovempaa marginaalia sekä parempaa tulosta on siis odotettavissa loppuvuodelta. Jo alkuvuonna liiketulos kasvoi mukavat 42% verrattuna viime vuoteen.

Vaikka lehdistö tarttui lähes joka uutisessa tuohon marginaalin heikkenemiseen, mielestäni Lehdon tilanne näyttää edelleen varsin houkuttelevalta. Tulenkin lisäämään sitä Tuulipuvun salkkuun lähiaikoina henkilökohtaisen rahatilanteeni näin salliessa.

Kuulisin mielelläni myös teidän kommenttejanne Lehdosta. Mitä mieltä olit H2-tuloksesta ja pääseekö lehto tälle vuodelle asetettuun vähintään 10% liikevoittomarginaaliin?