Kirjoittelin taannoin kuinka käytin vanhaa japanilaista kauppakassiani korjaamolla ja säästin samalla sievoisen summan rahaa. Jutun loppuun tuli ehkä hieman liikaakin kehuttua tuota aikaisempaa kotteroani, sillä vain vähän aikaa edellisen remontin jälkeen alkoi auton voimansiirto pitämään kolinaa. Syyksi paljastui vikaantunut vaihdelaatikko. Olin tilanteessa jossa piti valita alanko teettämään kokonaishinnaltaan noin 1000 euron remonttia vanhaan autoon joka oli itsessään enää korkeintaan tuon remontin hintainen, vai vaihdanko tuoreempaan autoon ja jätän entisen muiden huoleksi. Varmuuden vuoksi kilpailutin oululaiset autokorjaamot mikäli sattuisin löytämään sopivan varaosavaihdelaatikon. Pelkän asennuksen olisin saanut vajaalla 500 eurolla jota pidin vielä kohtuullisena. Ehkäpä löytäisin vielä uuden vaihdelaatikon edullisesti purkuautoista?
Muutaman googletteluhetken jälkeen kävi selväksi, että sopivia varavaihdelaatikoita ei ollut koko maassa tarjolla kovinkaan montaa ja ne mitä löytyivät olivat sen verran törkeän hintaisia että päätin suosiolla alkaa etsimään uutta menopeliä. Olin lueskellut sekä koeajanutkin muutaman kerran Toyotan hybridiautoja ja tullut siihen käsitykseen, että ne ovat pieniruokaisimpia ja luotettavimpia autoja joita tiemme päällä tätä kirjoittaessa liikkuu. Hybriditekniikka on sinänsä vielä uutta Suomessa, mutta Toyotalla on siitä jo 20 vuoden vankka kokemus takanaan. Tekniikka sopii hyvin säästeliäälle tuulipukumiehelle, sillä hajoavat osat on minimoitu. Autosta ei löydy muun muassa starttimoottoria, perinteistä vaihdelaatikkoa eikä konetilassa pyöri yhtäkään hihnaa. Koska järjestelmä kerää jarrutusenergian generaattorin kautta akkuun takaisin käytettäväksi myöskään jarrupalat eivät pääse kulumaan liiemmälti kuin hyvin tiukoissa hätäjarrutuksissa. Ainoa huono puoli onkin se, että kaikki tämä tekniikka nostaa autojen myyntihintaa hieman tavallisia menopelejä korkeammalle tasolle.
Sopiva hybridi löytyi huolellisen etsinnän jälkeen ja tällä kertaa panostin vain muutaman vuoden käytettyyn autoon josta oli kuitenkin ne kaikista kalleimmat kilometrit jo ajettu. Tehdastakuuta on vielä jäljellä parin huoltovälin verran joten aivan muutamalla tuhatlappusella en kaupoista selvinnyt. Suurehko tukko euroja vaihtoi omistajaa ja tämä laittoi miettimään olisinko voinut toimia järkevämmin. Maksuhetkellä kysyin vielä rahoituksesta, mutta korot tuntuivat ainakin asuntolainaani verrattuna niin suurelta että näin parhaaksi suorittaa kaupan käteisellä. Ja uskokaa tai älkää, niin hartaasti kun olen Bank Norwegiania blogissa mainostanut, kysyin myös onnistuisiko käyttää punaisen luottokortin limiitti ensin kokonaisuudessaan ja sitten maksaa jäljelle jäävä osuus tilisiirrolla. Tämä ei kuitenkaan onnistunut harmikseni, olisihan siinä tienannut jälleen yhden ilmaisen Oulu – Helsinki- menopaluun.
Nykyään oman auton omistamisen vaihtoehtona on yksityisleasing, jota käsittelin myös jokin aika sitten. Tällä hetkellä pidän kuitenkin leasingia vielä liian korkeahintaisena verrattuna oman auton omistamiseen. Koska tarkoituksenani on ajaa uudella autollani mahdollisimman pitkään, oletan että ajan kuluessa säästän tällä ratkaisulla pitkän pennin. Tämä siitäkin huolimatta, että kauppahetkellä kertakustannus oli suurehko ja autoni arvo tulee vielä muutaman vuoden putoamaan hieman rivakampaa tahtia. Hybriditekniikka pitää toistaiseksi huolen ettei hinta putoa aivan yhtä nopeaa kuin tavallisissa autoissa.
Nyt muutama kuukausi kauppojen jälkeen olen yhä tyytyväinen ostokseeni ja pahin ”ostokrapula” on jäänyt taakse. Pieniruokainen bensiiniautomaatti on mukavan näppärä ja vaivaton pyöriteltävä niin kaupungissa kuin maanteillä. Auton tekniikka laittaa yhä hymyn korviin saakka kun yritän työmatkoilla saavuttaa uusia kulutusennätyksiä. Tällä autolla ajaessa tuntuu kuin säästäisi sitä enemmän mitä enemmän viettää aikaansa tien päällä.