Tuulipuvun joulukalenterin 20. luukku

Viime vuosina kehitys työmarkkinoilla on ollut sen suuntainen, että kaikki suorittava tekeminen on viety halvemman kustannustason maihin. Tämä kattaa esimerkiksi tehdastuotannon, ohjelmistokehityksen ja varmaan meille kaikille näkyvimmin tekstiilituotannon. Hienon merkkivaatteen ostajalle ”made in Bangladesh”-laput eivät ole vieraita. Tieto ja Accenture käyttävät intialaista koodausosaamista ohjelmistokehityksessään. Trendi kaikessa tekemisessä on ollut selvä, kalliimman kustannustason maihin jäävät vain johtamistoiminnot.

Nyt kun automaatio ja robotisaatio menevät jatkuvasti eteenpäin, olisiko mahdollista että jonkin ajan kuluttua tuotanto palaisi takaisin kalliimman kustannustason maihin? Esimerkiksi Suomessa voisi vuonna 2050 näyttää tältä:

 

 

 

Tämän kehityksen mahdollistaisi robottien kehitys. Vanha ongelma eli työntekijöiden kustannukset ovat merkittävästi pienemmät automaation lisääntyessä. Jatkossa ei ole enää mitään syytä ulkoistaa tuotantoa esimerkiksi Kiinaan jos työ on saman hintaista tai halvempaa Suomessa. Samalla työelämän dynamiikka tulee muuttumaan, mutta näinhän asia on ollut jo koko teollisen aikakauden. Joitain työtehtäviä tulee häviämään, ja joitain uusia tulee tilalle. Vain muutos on pysyvää, kuten sanotaan.

Koska automaation myötä tietoturvan merkitys tulee jatkossa korostumaan, on Suomessa pienoinen etulyöntiasema muihin maihin verrattuna. Kuten aikaisemmin olen todennut, maassamme on vahva tietoturvaosaaminen. Muutoinkin Suomi on suhteellisen hyvin turvassa kaikenlaisilta riskeiltä, esimerkiksi luonnonkatastrofeilta sekä poliittisilta jännitteiltä. Kauppasodat eivät meitä suoranaisesti kosketa.

Vaikuttaisi siltä, että on vain teknisestä kehityksestä kiinni milloin tuotantotyöt on jälleen järkevää palauttaa Suomeen.




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *