Osakegurut ja indeksin voittaminen

Koska markkinoiden sanotaan olevan tehokkaat, on indeksin voittaminen pitkällä aikavälillä vaikeaa. Maailman tunnetuin sijoitusguru Warren Buffet suositteleekin sijoittamaan vain indeksirahastoihin ja unohtamaan osakepoiminnan suosiolla. Indeksisijoittaminen on tylsää, mutta samalla erittäin kustannustehokasta. Yhdellä ostoksella voit päästä mukaan kymmeniin tai satoihin eri yhtiöihin ja voit olla varma, että saat sijoituksillesi keskimääräisen markkinatuoton. Sijoittamalla indeksiin voitat todennäköisesti pitkällä aikavälillä osakepoimijat ja aktiiviset kaupankävijät.

Kuinka indeksi on sitten mahdollista voittaa? Tämä vaatii tietysti jonkinlaista poikkeamista indeksin sijoitusportfoliosta tai painotuksista. Käytännössä tämä vaatii osakepoimijalta isompaa riskiä, esimerkiksi muutaman osakkeen suurempaa painoarvoa salkussa tai sijoituksia pieniin yhtiöihin, joilla on joko pieni painotus indeksissä tai ne eivät edes pääse sinne. Esimerkkeinä voitaisiin ottaa sijoittaja, joka on viime vuodet pitänyt suurta painoa entisessä pienyhtiössä Revenio Groupissa tai vaikka Nesteessä. Mikäli jompi kumpi näistä on ollut salkun suurimpia omistuksia, ovat nämä yhtiöt kasvunopeudellaan taanneet melko varman voiton indeksistä, olettaen että muutkaan sijoitukset eivät samanaikaisesti ole kuopanneet merkittävästi.

Ehkä paras esimerkki indeksin peittoamisesta pääasiassa pienyhtiöiden kautta on Inderesin mallisalkku. Salkussa on muutama suuryhtiökin, mutta sen ydin koostuu pienistä yhtiöistä joista osa on listattu First North- markkinapaikalle. Myös tämä salkku sisältää Revenio Groupin ja Inderes lienee niitä ensimmäisiä tahoja jotka aikanaan toivat yhtiön minunkin tietoisuuteeni, siitä heille suuri kiitos. Inderesin mallisalkussa Revenio on tuottanut toistaiseksi varsin mukavat 870%. Tällaisen ”härkäyhtiön” selässä on mukava istua ja seurata aitiopaikalla kuinka yhtiön maailmanvalloitus etenee suunnitellusti.

Jos hieman opponoin Inderesin salkkua, tulee ottaa huomioon että se on perustettu vuonna 2011, joka on ollut lähivuosien kenties optimaalisinta aikaa hypätä mukaan markkinoille. Vuosi toisensa perään on ollut vakaata nousumarkkinaa, joten heidän strategiansa toimivuutta ei ole vielä päästy testaamaan kunnon markkinaturbulenssissa. Toki markkinoiden alati jatkuva muutos ja muun muassa digitalisaatio ovat tuoneet mukanaa sen, että markkinoiden hyytyessä pienet ja ketterät yhtiöt voivat jatkossakin menestyä suuria ja kankeita paremmin.

Talouslehdissä viitataan usein muutamiin kotimaisiin sijoitusguruihin, joista voidaan ottaa esimerkiksi Erkki Sinkko. Sinkko on tunnettu sijoittaja, joka opettajan palkastaan sijoitti osakkeisiin jo 1970-luvulta lähtien. Sittemmin hänestä on tullut monimiljonääri. Kun Sinkko kertoo mediassa osakeostoksistaan ja salkustaan, käy nopeasti ilmi että parempaan tulokseen hän olisi todennäköisemmin päässyt sijoittamalla samalla kurinalaisuudella indeksirahastoihin. Hänen salkkunsa sisältää joidenkin tietojen mukaan lähes koko Helsingin indeksin. On kuitenkin huomattava, että indeksituotteita on ollut tarjolla vasta vähän aikaa, ja tästä syystä Sinkon on ollut aikaisemmin pakko ostaa osakkeita poimimalla ne suoraan pörssistä.

Sinkolla on omintakeinen tyyli ostaa osakkeita, esimerkiksi viimeisin muistamani tapaus on hänen lupauksensa ostaa Nordeaa vain siksi että se muuttaa pääkonttorinsa Suomeen. Olennaista siirrossa ei ollut siitä vapautuvat rahavarat vaan se, että yhtiö on siirron jälkeen suomalainen ja täten Sinkolle ostokelpoinen. Sinkko ei liene paras esimerkki nuoremmille osakepoimijoille ostokriteeriensä kanssa, mutta hänen kurinalaisuudestaan voivat muutkin ottaa mallia. Olennaisinta on sijoittaa ja pysytellä markkinoilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sinkko on kuitenkin eräänlainen sijoitusmaailman Matti Nykänen, joten häneen liittyvät uutiset klikkailen aina hymyssä suin auki. 🙂

Tovi sitten eräässä sosiaalisen median sijoitusryhmässä nähtiin hauska skenaario, kun eräs talousmediassakin silloin tällöin esiintyvä piensijoittaja mainosti voittaneensa indeksin ostamalla vain Helsingin pörssin suurimpia yhtiöitä omalla systemaattisella tavallaan painottaen muutamaa yleisintä tunnuslukua(P/E, P/B, osinkotuotto). Näiden tunnuslukujen perusteella hän laittoi osakkeet parhausjärjestykseen ja poimi salkkuun osakkeita.

Lähemmässä tarkastelussa kävikin ilmi, että laskelmissa oli vaatimaton 100 prosenttiyksikön virhe, ja tosiasiallisesti salkku oli tuottanut lähes indeksin tahdissa. Tämä on tietysti loogista, koska tuolla kuvaillulla systeemillä salkku tulee muodostumaan väkisinkin indeksin kaltaiseksi ajan saatossa. ”Guru” ei kuitenkaan suostunut myöntämään virhettään, vaan asia kierrettiin muun muassa laittamalla kuvia autosta, mainitsemalla tyttären koulumenestyksestä, piikittelemällä muita ryhmän jäseniä asuinpaikkakunnan perusteella ja kertomalla kuinka häneltä kysytään jatkuvasti sijoitusvinkkejä ja apua. Toki ohimennen mainittiin että hänen sijoitussalkkunsa on miljoonaluokassa, jota en tietenkään epäile. Kovin vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan laskeutuminen gurun maineesta tänne tavallisten piensijoittajien keskelle.

Pieni ajatusleikki tähän tekstini loppuun. Indeksirahastot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan piensijoittajien keskuudessa ja on riskinä, että rahaston sisältämien yhtiöiden arvostukset nousevat liikaa tuloksiin nähden. Voisiko olla mahdollista, että indeksisijoittaminen luo tällä tavoin arvostuskuplia ja näiden purkautuessa käy tästä syystä lopulta tehottomammaksi? Tällöin osakepoimijoilla olisi huomattavasti paremmat tulevaisuudennäkymät edessään.