Tag: antti rinne

Taloudellinen riippumattomuus vasemmiston malliin

Näin vaalien alla kansalaisille luvataan varsinkin vasemmistopuolueiden toimesta mitä erilaisempia asioita. On tarjolla eläkkeiden nostoja 100 eurolla, koulutusmahdollisuuksien parantamista, ilmaston pelastamista ja niin edelleen. Hintalapulla ei ole niin väliä. Gallupjohtaja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne mainitsi suorassa lähetyksessä hintalapun olevan jotain 1-3 miljardin väliltä. Eikai se niin tarkkaa ole, miljardi sinne tai tänne?

Tällaiset puheet hermostuttavat luonnollisesti rationaalista äänestäjää, sillä kaiken rahan näistäkin tulonsiirroista on tultava jostain, ja yleensä se tarkoittaa meitä veronmaksajia. Jotta rahoitus riittäisi, veroprogressiolla on uhka kiristyä jatkossa niin ansio- kuin pääomatuloissakin. Verotuksen kohotessa kestämättömälle tasolle lisätyöt ja niistä saatavat lisäansiot eivät enää innosta, ja näin yleinen toimealiaisuus vähenee. Ylityöt eivät välttämättä ole enää mielekkäitä, jos marginaaliverotus vie lisäansioista vähintään puolet pois. Tutkin tätä kirjoitusta varten leikkimielisesti, mikä olisi sijoittajalle tehokkain tapa hyötyä näistä tulonsiirroista.

Ensimmäinen kysymys lienee, mikä olisi helpoin tapa liittyä mukaan tähän tulonsiirtokaruselliin? Paras konsti on tietysti tehdä mahdollisuuksien mukaan töitä sen verran vähän, että ansiotulojen veroprosentti pysyisi riittävän matalalla tasolla ja matalempia tuloja voisi puolestaan kompensoida erilaisilla tuilla. Töitä voisi esimerkiksi tehdä sopivissa pätkissä siten, että olisi kokoaikatyössä vain sen verran kuin vaaditaan ansiosidonnaiseen päivärahaan. Maksupäivien nollautuessa voisi tehdä taas uuden pätkän töitä, ja niin edelleen. Teoriassa helppoa, mutta käytännössä ei ehkä niinkään mikäli ei ole suhteita sopivia pätkätöitä tarjoaviin firmoihin. Ansiosidonnaisen päivärahan suuruuteen eivät vaikuta pääomatulot.

Koska taloudellinen riippumattomuus ja firetys on ollut suosittu puheenaihe jo jonkin aikaa, tätä voisi siirtyä harjoittamaan myös vasemmistolaisella mallilla. Tämä tarkoittaa sitä, että osa elannosta tulisi esimerkiksi osinkotuloista ja toinen osa tulonsiirroista. Parhaiten tämä onnistuisi heittäytymällä kokonaan työmarkkinatuen piiriin. Kelan maksama työttömyysetuus on 32,40 e/pv. Sitä maksetaan 5 päivältä viikossa, joten kuukaudessa tulot olisivat noin 648 euroa. Kelan sivuilla mainitaan myös, että yksin asuvalla työttömällä työmarkkinatukea vähentävät pääomatulot ja muut tulot, jotka ylittävät tulorajan 311€/kk. Näin ollen saadakseen täyden hyödyn, osinkotulojen ei tulisi ylittää tätä rajaa. Kuukausitienesti yksin asuvalle olisi näillä luvuilla 959€/kk. Tästä summasta vähennetään tietysti vielä verot, joten käteen jäävä osuus näistä tuloista tulisi olemaan arviolta hieman reilut 800 euroa. Yksinasuvalle tilanne ei olisi kokonaan näin murheellinen, sillä työmarkkinatuen päälle maksetaan vielä asumistukea. Säästöjen määrä ei vaikuta tukien määrään, ainoastaan pääomatulojen määrä ratkaisee. Viiden prosentin osinkotuotolla saadakseen 311 euroa kuukaudessa tulisi salkun arvon olla noin 74 600 euroa.

Kokonaan toinen tilanne on perheellisellä henkilöllä. Tällöin ilman työmarkkinatuen laskua saa tienata pääomatuloja 1044€/kk. Tulorajaa korotetaan 130 eurolla jokaista huollettavaa lasta kohden. Puolison sekä yhden lapsen taloudessa työmarkkinatuen suuruus on 37,63€ per päivä, eli kuukaudessa 753 euroa. Näillä luvuilla teoreettinen bruttokuukausipalkka olisi 1797 euroa. Nettotienesti tulisi olemaan noin 1456 euroa kuukautta kohti. Tämä alkaisi olemaan jo sellainen summa, millä pärjää mukavasti ainakin täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tähän päästäkseen osakesalkun tulisi kuitenkin olla jo kohtuullisen kokoinen. Jos oletetaan osinkoprosentin olevan 5% tulisi salkun olla noin 250 000 euron arvoinen.

Varsinkin jälkimmäinen esimerkki olisi teoriassa sellainen, että riittävän toimeentulon saisi sopivassa suhteessa sekä pääomatuloista, että samaan aikaan vasemmistolaiseen tyyliin käsi työtä tekevien taskussa. Korostan, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kannustaa ketään toimimaan tällä tavalla, mutta tulonsiirrot mahdollistavat elämän leppoistamisen näilläkin konsteilla.

Tuulipuvun joulukalenterin 19. luukku

Tänään käsittelemme poliitikkojen kompetenssia sijoittamiseen. Antti Rinne mainitsi Kauppalehden haastattelussa ettei ole tehnyt lainkaan henkilökohtaisia osake- tai rahastosijoituksia. Ainoa kosketus sijoitusmaailmaan tuli eläkeyhtiön hallituksen jäsenenä jolloin hän käsitteli ilmeisesti varojen sijoittamista.

 

 

Mikä tekee asiasta huolestuttavan on se, että Rinne saattaa olla seuraavalla hallituskaudella yksi tulevan sijoitustilin arkkitehdeista. Kuinka henkilö, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta sijoitusasioista voi ymmärtää sijoittajien tarpeista mitään?

Eikä Rinne ole valitettavasti mikään yksittäistapaus. Kuten ehkä muistatte, tutkimme istuvan hallituksen ministereiden osakeomistuksia aikaisemmin ja kävi ilmi ettei juuri kenelläkään ole merkittäviä omistuksia. Oletettavasti parhaiten asioista on perillä aikaisemmin merkittävän salkun omistanut pääministeri Juha Sipilä, joka yhteiskunnan painostuksesta joutui siirtämään omistuksensa sijoituskuoren kätköihin.

Pahin tiedonpuute näyttää olevan oppositiopuolueissa. Toisaalta on vaikea sanoa ovatko kansanedustajat todella niin tietämättömiä sijoitusasioista, vai haluavatko he vain näyttäytyä vaalikarjan edessä pahoja kapitalisteja vastustavina voimina. Näin he maksimoimat kyllä oma etunsa, mutta eivät ajattele kansalaisten etua kuten heidän asemaansa kuuluisi.

Tuulipuvun joulukalenterin 9. luukku

Yhdeksännen päivän kunniaksi suuntaamme ajatukset jo kohti kevään eduskuntavaaleja. Galluppien mukaan tilanne keväällä saattaisi näyttää seuraavanlaiselta:

 

Sijoittajalle tilanne olisi käytännössä pahin mahdollinen, sillä punavihervasemmistopuolueet eivät ole sijoittajan, eivätkä varsinkaan piensijoittajan asialla. Todennäköisesti tuollaisella hallituskokoonpanolla sijoitustili voisi jäädä toteutumatta tai ainakin siitä tulisi merkittävästi huonompi jos tilin ehtoja muokataan. Sen sijaan Suomen sisäinen ammattiliittojen pyörittämä veroparatiisi voisi paremmin kuin koskaan.

Joka tapauksessa, oli hallituksen kokoonpano mikä tahansa, toivon ministereille viisautta pohtia onko piensijoittajien pääomatuloverotuksessa enää kiristämisen varaa ennen kuin sillä tehdään vahinkoa koko toiminnan mielekkyydelle. Pääomat kyllä allokoituvat tavalla tai toisella kohti verotehokkaampia ratkaisuja, joten verokarhulla on suuri riski jäädä nuolemaan näppejään mikäli alkaa liian ahneeksi.

Elämme ensi keväänä mielenkiintoisia aikoja.