Tag: arhinmäki

Vasemmiston veromalli pääomatuloille

Vasemmistoliitto markkinoi Twitterissä näyttävästi keinoista joilla se aikoo rahoittaa ajamiaan uudistuksia. Päätin tutkailla tuon materiaalin läpi perehtyen varsinkin pääomatuloverotukseen, koska heidän yhdistetty veromallinsa kiinnostaa minua. Kysyin tästä veromallista jo aikaisemmin, mutta kukaan heistä ei osannut vastata kysymykseeni kuinka piensijoittajaduunarin verotus muuttuisi heidän mallillaan.

Lupaukset ovat kuitenkin sangen suuria. Materiaalissa(pdf) sanotaan seuraavaa: ” Vasemmistoliiton tavoitteena on luopua ansio- ja pääomatulojen erillisverotuksesta. Yhdistetty verotus kaikille tuloille tekisi pääomatuloverotuksesta aidosti progressiivista, keventäisi pienten pääomatulojen verotusta ja hyödyttäisi kaikkia muita kuin suurten pääomatulojen saajia. Nyt myös hyvin pienistä pääomatuloista peritään kohtalaisen suurta veroa, ja toisaalta suurten pääomatulojen veroprosentti on varsin matala suhteessa ansiotuloverotukseen, mikä osaltaan kannustaa tulonmuuntoon. ” Tästä kohdasta saa sellaisen kuvan, että tavalliselle sijoittavalle duunarille koittaisi pian kissanpäivät, mikäli Vasemmisto pääsisi valtaan.

Näinpä keksin kysyä Vasemmistoliittolaisilta, kuinka paljon pääomatulojen verotus laskee, jos otetaan esimerkiksi duunari joka tienaa ansiotuloja 40 000 euroa ja siihen pääomatuloja 10 000 euroa päälle. En kuitenkaan saanut tähän koskaan vastausta. Kysyin vielä pari päivää myöhemmin asiaa uudestaan, mutta vastausta ei edelleenkään kuulunut. Oletettavasti mitään laskelmia ei ole edes tehty, vaan kaikki on vielä utopiaa kuten on tyypillistä näin vaalien alla.

Eihän siinä auttanut sitten muu kuin alkaa itse laskeskella Vasemmistoliiton mallin vaikutuksia osinkojen verotukseen. Muistin virkistykseksi, tällä hetkellä osinkotuloista 85 prosenttia on veronalaista tuloa, joten veroprosentin ollessa 30 on todellinen veroaste tällöin 25,5 prosenttia. Seuraavassa omin kätösin laskemani yksinkertaistetut esimerkit Vasemmistoliiton verokohtelun vaikutuksista piensijoittajaduunarin verotukseen.

Duunari joka tienaa 40 000 euroa vuodessa sekä saa osinkotuloja 10 000 euroa vuodessa maksaa nykytilanteessa ansiotuloistaan veroa 21% sekä osingoistaan 25,5%. Tästä yhteensä 50 000 euron kokonaissummasta veroa maksetaan tyypillisten vähennysten jälkeen ensin ansiotuloista 8 341 euroa ja pääomatuloista 2 550 euroa. Kokonaisveropotiksi muodostuu täten 10 891€ ja kokonaisveroprosentiksi 21,78%. Marginaalivero on tietysti jokaisesta tienatusta osinkoeurosta tuo sama 25,5% aina 30 000 euroon asti.

Jos kuvitellaan tilanne, että verokannat on yhdistetty kuten Vasemmistoliiton mallissa, henkilön saamaa pääomatuloa kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin ansiotuloa. Tällöin koko 50 000 euron summa verotetaan ansiotulonomaisesti ja veroaste on 25%. Tyypillisten ansiotulovähennysten jälkeen henkilö maksaa veroja tästä potista 12 275 euroa joka on 1 384 euroa enemmän kuin nykymallissa. Koska nykytilanteessa edellisen esimerkin mukaisesti 40 000 euron ansiotuloista maksettiin veroa 8 341 euroa, tarkoittaa tämä sitä että pääomatuloverojen osuus on tästä kokonaissummasta loput eli 3934 euroa. Pääomatulojen marginaaliveroaste on täten noin 39%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisesta osinkoeurosta 39 senttiä kilahtaa valtion haaviin. Ei kuulosta kovin kohtuulliselta?

Nykymuodossaan tämä Vasemmistoliiton kaavailema veromalli ei siis lupauksistaan huolimatta hyödyttäisi tyypillistä piensijoittajaa, vaan se vaatisi toimiakseen huomattavia kevennyksiä kokonaisveroasteeseen. Muutoin lupaus pienten pääomatulojen verotuksen kevenemisestä ei täyty. Oletettavasti he ovat tehneet alustavia laskelmia ennen tämän mallin esittelyä, joten olisi mukava kuulla millaisilla luvuilla he koeponnistivat tämän mallinsa.

Politiikka on rikki

Käänsimme uuden lehden Tuulipuvun historiassa ja otimme mukaan myös talouteen voimakkaasti liittyvän kategorian, politiikan. Lähestulkoon kaikki poliittiset päätökset vaikuttavat maamme taloudelliseen tilaan ja sitä kautta talouden makroympäristöön. Näin ollen koen, että politiikka kuuluu vahvasti blogin aihealueeseen ja vaatii huomiotamme. Tarkoituksena ei ole alkaa jonkin puolueen propagndatorveksi, vaan olen poliittisesti sitoutumaton ja pohdin asioita aivan omien havaintojeni pohjalta.

Ensimmäisenä ajattelin kirjoittaa kotimaamme poliittisen ympäristön surullisesta tilasta. Hjallis Harkimo totesi tovi sitten Liike Nyt!:iä perustaessaan otsikon mukaisesti politiikan olevan rikki. Mielestäni hän ei voisi olla oikeammassa. Poliitikkojen fokus on kadoksissa. Näyttää siltä, että poliittiset päättäjämme keskittyvät enemmän toistensa mollaamiseen kuin ratkaisujen etsimiseen. Liian paljon käytetään aikaa sen pohtimiseen, mitä kukakin teki tai jätti tekemättä esimerkiksi edellisen hallituksen aikana. Tai ymmärretään tahallaan väärin toisten linjauksia. Kaikki tämä hukkaan heitetty aika voitaisiin käyttää ratkaisujen miettimiseen arvostelematta henkilöitä niiden takana. Eduskunnan kyselytunnit ovat hyvä esimerkki tästä toisten sättimisestä. Toki voi olla, että kyselutuntien on tarkoituskin olla vain poliittista teatteria.

 

Paavo Arhinmäki kaipaa eduskuntaan lisää teatteria.

 

Ehkä kaikkein karkein esimerkki henkilöön menevästä turhasta poliittisesta sättimisestä nähtiin vastikään kun Vihreiden Emma Kari keksi sanoja pääministeri Juha Sipilän suuhun ja toitotti näitä tosina yleisölleen. Tällainen suoranainen valehtelu menee jo aivan uusiin sfääreihin ja lisää varmasti epäluottamusta äänestäjissä ja tekee hallaa koko puolueelle.

 

Heti perään totean että minulla ei ole mitään Vihreitä eikä Emma Karia vastaan, mutta tällainen toimintatapa ei yksinkertaisesti ole oikein ja ansaitsee tulla nähdyksi ja kommentoiduksi.

Nyttemmin trendiksi on tullut pöyristyminen tai järkyttyminen mitä erilaisemmista asioista. Viimeisin esimerkki on lähestulkoon jokaisen oppositiopuolueen järkytys uudesta irtisanomislaista. Siitäkin huolimatta että juuri näissä samaisissa puolueissa suunniteltiin samanlaisia irtisanomisten helpottamisia vielä tovi sitten, tosin hieman erilaisilla vivahteilla. Asiaa on kuitenkin käsitelty puolueiden omissa pöydissä, mutta se näyttää silti tulevan järkytyksenä juuri nyt kun hallitus ajaa asiaa läpi ja vaalitkin jo kolkuttelevat ovelle.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto oli keväällä valmis keventämään mikroyritysten irtisanomissuojaa.

 

Mitä tällainen poukkoilu ja poliittinen teatteri sitten aiheuttaa? Varmasti ensinnäkin poliittisen päätöksenteon luottamuksen heikentymistä kansan silmissä ja tätä kautta tunteen demokratian rapautumisesta. Tämän lisäksi aiheutuu ylimääräistä resurssien haaskausta ja lisäkuluja. Otetaan esimerkiksi uusi kaavailtu osakesäästötili. Nykyhallitus ajaa tiliä läpi, kuitenkin niin että se käynnistyy vasta määräajan päästä. Tällä välin on uudet vaalit ja hallituksen koostumus voi vaihtua. Ehkä uusi hallitus vesittää koko idean koska se ei sovi heidän ideologiaansa tai säätää siitä tarkoitukseensa sopimattoman. Ja näin haaskattiin taas aikaa sekä eduskunnassa että valtion virkamieskoneistossa.

Miten päätöksentekoprosessia voisi parantaa? Nykyiselläkin mallilla ollaan päätöksiä saatu aikaiseksi, mutta niiden tekeminen ottaa aikansa ja se on meidän kaikkien tappio. Toimintamalleja tulisi muokata ratkaisukeskeisemmiksi. Puolueiden tulisi yhdessä kantaa vastuuta isoissa päätöksissä. Näin aikaa ei tulisi enää tuhlattua muiden virheiden osoittamiseen vaan keskityttäisiin ratkaisujen etsimiseen. Poliittiset laidat tuntuvat olevan kaukana toisistaan, mutta ehkä jokin toimiva kompromissi voitaisiin päätöksiin siitä huolimatta löytää.

Kansanedustajien tulisi vaalien ja teatterin sijaan keskittyä siihen, että tehdään kansaa palvelevia ratkaisuja. Loppujen lopuksi hehän ovat meillä töissä, ja kansalla on oikeus vaatia parempaa.