Tag: halla-aho

Turvallisuusvaalit tulossa

Oulusta lumipallon lailla vierimään lähtenyt raiskausaalto ravistelee maatamme sen verran rajusti, että ajattelin kirjoittaa asiasta muutaman sanan. Asia on todella vakava, sillä kohteina ovat olleet lapset. Uusia tapauksia tuntuu tulevan julkisuuteen tämän tästä. Mitkä seikat ovat vaikuttaneet tilanteen syntyyn ja vieläkö on jotain tehtävissä?

Lähes poikkeuksetta tekijöiden epäillään olevan turvapaikanhakijoita. Niinpä jäljet johtavat jo vuoteen 2015 kun turvapaikanhakijoita virtasi maahamme jatkuvana virtana, eikä rajoilla ollut minkäänlaista kontrollia. Pienen tuumaustauon jälkeen saatiin sentään uusia rekisteröintikeskuksia esimerkiksi Tornion rajan lähelle. Tuossa vaiheessa maamme turvallisuus oli kuitenkin jo heikentynyt merkittävästi. Nykytilanteesta saamme ensisijaisesti kiittää hallitusta, erityisesti pääministeri Juha Sipilää joka vielä omalla henkilökohtaisella kampanjallaan markkinoi Suomea turvapaikanhakijoille tarjoamalla heille Kempeleen kotiaan. Luonnollisesti tämä oli tarkoitettu hyväksi eleeksi, mutta osoittaa sen kuinka pihalla Sipilä oli asioiden todellisesta luonteesta.

Media maalasi tilanteesta tunnetusti vain yhtä näkökantaa, maahanmuutto on rikkaus ja turvapaikanhakijat ovat meille uusi Nokia. Asiassa on osa totuutta, mutta tässä menee pahasti sekaisin työperäinen maahanmuutto sekä niinsanottu haittamaahanmuutto joka luo ainoastaan lisäkustannuksia veronmaksajille. Työperäistä maahanmuuttoa alhaisen syntyvyyden Suomi tarvitsee, mutta turvapaikanhakijat eivät missään nimessä ole ratkaisu tähän ongelmaan. Kielitaidottoman ja kouluttamattoman turvapaikanhakijan on lähes mahdotonta työllistyä vaikka työhaluja olisikin. On kuitenkin varsin selvää ettei työllistyminen ole ensisijainen tavoite turvapaikanhakijalla, joka läpi turvallisen Euroopan on matkustanut Suomeen tietäen, että täällä sosiaaliturvan suuruus on paljon houkuttelevampi kuin matkan varrella olleissa maissa. Myös pelkän kotoutuksen onnistumisen todennäköisyyttä voi tutkailla esimerkiksi länsinaapuristamme, jossa ollaan asiassa jo huomattavasti pidemmällä. Vai pitäisikö sanoa syvemmällä?

Kriittistä sanaa ei suvaittu, vaan kritisoijat leimattiin helposti rasisteiksi myös poliittisessa keskustelussa. Kriisin ollessa pahimmillaan pelkästään turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelu laskettiin rasismiksi tai vihapuheeksi, vaikka tälle keskustelulle oli selvät perusteet nähtävillä. Todennäköisesti suurin osa tulijoista oli hyväosaisia nuoria miehiä, joilla oli riittävästi varallisuutta matkustaa halki Euroopan. Kritiikin tukahduttaminen loi lopulta omanlaisiaan lieveilmiöitä, joista esimerkiksi MV-Lehti oli yksi ääri-ilmentymä. Kansa tuntui jakautuvan kahtia niihin jotka toivottivat turvapaikanhakijat tervetulleiksi sekä niihin jotka osoittivat mieltään rajojen sulkemiseksi.

Vielä viime päiviin asti rasisti- ja natsikortit ovat viuhuneet siellä missä yhtä ainoaa virallista totuutta on kehdattu kritisoida faktoilla. Viimeisimpien tapausten johdosta yleisessä ilmapiirissä tapahtui kuitenkin selvästi havaittava muutos. Iltalehti uutisoi kriittisen kirjoituksen turvapaikanhakijoista, ja ministeri Kai Mykkänenkin myönsi että toimia ulkomaalaistaustaista rikollisuutta vastaan pitää lisätä ja nopeuttaa. Harmi, että asioihin aletaan reagoimaan vasta nyt kun viattomat ovat joutuneet kärsimään.

Poliittisella kentällä turvapaikanhakijamyönteisillä yhden totuuden puolueilla on ollut kiire julistaa, ettei näiden tapahtumien johdosta millään puolueella ole syytä kalastella irtopisteitä. Tällä viitataan tietysti Perussuomalaisiin, joiden kanta turvapaikanhakijaongelmaan on ollut kriittinen. Kiistaton fakta on, että Perussuomalaiset on ainoana puolueena ollut alusta pitäen asiasta huolissaan sekä oikeassa. Jo vuonna 2015 he pitivät turvapaikkahakijavirtaa kestämättömänä ja vaativat rajakontrollia. Mitään ei kuitenkaan tehty.

Voidaan spekuloida, olisiko Halla-Ahon Perussuomalaisten johtama Suomi oleellisesti erilainen paikka kuin mitä se on tänä päivänä. Kaikki varmasti muistavat näiden tuoreiden raiskaustapausten lisäksi esimerkiksi Turun raa’an puukotustapauksen jossa kaksi sai surmansa ja useita loukkaantui. Pelolle ei saa kuulemma antaa valtaa, mutta silti suurten tapahtumien yhteydessä on nykyään raskaita ajoneuvoja tai betoniporsaita estämässä ajoneuvojen pääsy yleisön joukkoon. Nykyhallituksen huonoista päätöksistä ovat joutuneet kärsimään monet ja turvallisuustaso maassamme on laskenut. Perussuomalaiset jätettiin hallituksen ulkopuolelle vedoten muun muassa ”ihmisarvoon,” koska he halusivat hallituksen noudattavan niitä aikaisempia maahanmuuttolinjauksiaan jotka eivät Soinin ollessa vallassa toteutuneet. Kuten on nähty, nyt muutkin ovat kääntymässä Mykkäsen johdolla tähän samaan ”epäinhimillisyyteen.” Kaikki näyttää sittenkin olleen vain jälleen kerran teatteria. Toinen vaihtoehto on, että poliitikotkin voivat oppia uusia asioita toisiltaan.

Ainakaan vielä toistaiseksi silmiini ei ole sattunut, että kukaan hallituspoliitikko tai puolue olisi myöntänyt tehneensä virheen tämän turvapaikanhakijajupakan yhteydessä. Ja vieläkin tuntuu olevan vaikea nähdä asioiden oikeat taustat ja reagoida tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Vuonna 2018 seksuaalirikosten määrä nousi huimat noin 15%. Raiskauksista yli joka neljäs oli ulkomaalaisten tekemiä. Poliisin tilastoissa seksuaalirikokset ovat lisääntyneet ja ulkomaalaiset ovat yliedustettuna. Helsingissä seksuaalirikosten määrä kasvoi häkellyttävät 48 prosenttia. Helsingissä ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksista on noin 54 prosenttia mitä voidaan pitää todella korkeana. Kansalaisuuksista ovat korostuneet irakilaiset, afganistanilaiset ja virolaiset. Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen listaa syiksi, että pääkaupungissa liikkuu niin paljon enemmän ihmisiä kuin muualla Suomessa ja että ihmiset eivät enää osaa käyttäytyä verkossa. Varsinkin jälkimmäinen on myös vasemmistopuolueiden viljelemä syy tuoreille lapsiraiskaustapauksille. Voisiko päätään enää syvemmälle työntää pensaaseen?

Ensinnäkin, onko Helsingin väkiluku todella kasvanut niin paljon, että väestöä liikkuisi nyt huomattavasti enemmän? Tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2017 Helsingin väkiluku kasvoi hieman reilun prosentin. Oletettavasti viime vuoden kasvu ei ollut paljon tuosta poikkeavaa. Silti seksuaalirikostapaukset kasvoivat 48 prosenttia. On selvää, että syy on jossain aivan muualla kuin siinä että väkeä liikkuu enemmän. Vai tarkoittiko poliisiylijohtaja tällä nimenomaan turvapaikanhakijoiden kokoontumista keskustojen kauppakeskuksiin, kuten esimerkiksi täällä Oulun Valkeassa on nähtävillä? Jos näin, niin asiasta voisi kertoa suoraan sen oikealla nimellä. Ja sitten on tämä tapaus some. Somehan on näissä tapauksissa ollut vain rikoksenteon väline ja itse rikollinen on somen sijaan syyllinen. Rikollinen kyllä löytää aina välineen rikoksenteolle tavalla tai toisella.

Nyt nähtyihin toimenpiteisiin kuului myös seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen. Tämänkin toimivuutta voidaan toki miettiä, ja sitä onko esimerkiksi suomalainen vankila täyshoitoineen uhka vai pikemminkin houkutin turvapaikanhakijalle jota odottaa karkotuspäätös.

Eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Alunperin luultiin, että näistä tulee ilmastovaalit, mutta nyt näyttääkin siltä että saamme sen sijaan turvallisuusvaalit. YLE kysyi viime syksynä puoluejohtajien kantaa maahanmuuttopolitiikkaan. Erityisesti pari kohtaa tuosta osui silmääni nyt kun turvallisuusvaalit ovat ovella.

 

On mielestäni ongelmallista sallia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tai rikoksia tehneiden turvapaikanhakijoiden jääminen maahan. Tämä on omiaan lisäämään turvallisuusuhkaa, sillä toimeton ja turhautunut tukiverkkojen ulkopuolelle jäänyt ihminen radikalisoituu helpommin. Näin ollen maassamme tikittäisi useita potentiaalisia aikapommeja ellei karkottamista nopeuteta ja tehosteta. Esimerkiksi Ruotsissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat kadonneet viranomaisten näkymättömiin.

Lopuksi haluan sanoa mahdollisten väärinymmärrysten ehkäisemiseksi, että ihmisten syrjiminen pelkän viiteryhmänsa takia on väärin. Monella turvapaikanhakijalla on oikea syy hakea apua maastamme. On perusteetonta syyttää kokonaista ihmisryhmää nyt nähdyistä rikoksista. Teot ovat aina yksittäisten rikollisten suorittamia.

Suomen kestävyysvajeen paikkaus

Yksi seuraavien eduskuntavaalien teemoista tulee olemaan Suomen kestävyysvajeen korjaaminen. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ollaan havahduttu siihen, että tulevaisuuden veronmaksajat ovat käymässä vähiin. Syntyvyys on nyt laskenut kaikkien aikojen pohjalukemiin ja tänä vuonna jäädään alle 50 000 syntyvän lapsen. Miksi suomalaiset eivät enää lisäänny? Ja mikä voisi olla lääke syntyvyyden parantamiseksi? Ajattelin pohtia asiaa tämän tekstin muodossa. Uskon että ilmiölle on monia eri syitä, mitään suoraviivaista ratkaisua näin monimutkaiseen asiaan tuskin on olemassa.

Aikaisemmin perheet olivat luonnostaan suurempia. Taloudelle suuresta lapsimäärästä oli hyötyä, sillä he toimivat samalla talon työapulaisina. Nykyään elämä on kuitenkin sen verran helppoa, että lapset nähdään helposti vain ylimääräisenä vaivana. Mikäli ajatellaan että vaiva ja hyöty eivät kohtaa, ei lasten hankkiminen ole mielekästä. Lapsihan tunnetusti vie kaiken vapaa-ajan, herättää öisin ja haiseekin usein erilaisilta kehon eritteiltä. Ei kuulosta helpolta nykyelämältä johon olemme tottuneet! Normaalien elinkustannuksien lisäksi maksettavaksi lankeavat muun muassa päivähoitomaksut jotka ovat niin suuret, että siihen hintaan vuokraisi jo hienon sähköauton kuukausimaksulla.

Yle haastatteli taannoin eri puoluiden puheenjohtajia, ja avainteemoiksi nousivat perhevapaauudistus, varhaiskasvatuksen muuttaminen ainakin osittain ilmaiseksi ja työperäisen maahanmuuton lisääminen. Vihreiden Pekka Haavisto mainitsi, että parhaat keinot vaikuttaa alhaiseen syntyvyyteen ovat niitä, jotka vähentävät epävarmuutta. Mielestäni Haavisto poimii tässä yhden hyvin olennaisen syyn ongelmaan. Työelämä on muuttunut epävarmemmaksi kuin ennen. Nykyään hyväkään koulutus ei takaa ensinnäkään edes sitä ensimmäistä työpaikkaa. Pahimmassa tapauksessa opiskelija valmistuu viiden vuoden koulutuksen jälkeen suoraan kortistoon. Koulutuspolut voivat olla aivan liian pitkiä ja huonosti kohdennettuja työelämän tarpeisiin. Mielestäni tässä olisi selvästi kehittämisen paikka.

Reaalimaailmassa ollaan kuitenkin menty samoilla vanhoilla raiteilla. Yliopistotutkinnot sisältävät usein vain muutaman luennon viikossa ja tästä syystä tutkinnot pitkittyvät turhaan. Samalla tavalla ammattikorkeakoulututkinnoista voisi karsia hukka-aikaa pois tehostamalla varsinaiseen opiskeluun käytettävää aikaa. Kokonaan toinen asia on, onko tutkintojen edes tarpeellista olla niin laajoja, suuri osa opiskeltavasta teoriasta on käytännössä turhaa. Toivoisin että nämäkin tutkinnot toteutettaisiin jollain tapaa yhteistyössä yritysten kanssa, jolloin koulutus olisi varmasti tarpeellista ja tiedot ajantasaisia. Opiskelijoitakin olisi varmasti helpompi motivoida oikean työelämän haasteilla perinteisten luentosalilla pidettävien kalvosulkeisten sijaan. Nykytilanteesta kuitenkin seuraa se, että valmistuvat oppilaat ovat taidoiltaan vajavaisia oikeaan työelämään sekä yhä vanhempia.

Mieleeni tulee esimerkki poliisikoulutuksesta. Poliisikouluhan muutettiin joitain vuosia sitten noin kahden vuoden koulutuksesta ammattikorkeakoulututkinnoksi, joka kestää nyt noin kolme vuotta. Linjalta tulee aivan samanlaisia poliiseja kuin ennenkin, mutta nyt koulutus kestää paljon pidempään. Kuka tässä voitti ja mitä hyötyä tästä uudistuksesta oli?

Tavallinen polku vakituiseen työsuhteeseen kulkee määräaikaisuuksien tai vuokratyöfirman kautta. Tätä voi pahimmillaan kestää vuosikausia. Kokemuksesta voin sanoa, että määräaikaisessa työsuhteessa ollessa tulevaisuus tuntuu todella epävarmalta, sillä elämää voi suunnitella usein vain muutaman kuukauden eteenpäin. Sen jälkeen ei ole varmuutta siitä onko enää töitä vai viekö tie jälleen työvoimatoimiston asiakkaaksi. Työelämästä on muodostunut pätkätyösopimusten tilkkutäkki. Sitten kun vakituinen työsopimus tulee kohdalle, vaanivat YT-neuvottelut arvatenkin jo nurkan takana.

Parlamentaarisessa keskustelussa kuultiin aikaisemmin tällä viikolla myös 1000 euron vauvarahasta, mutta mielestäni tällaiset kertaluontoiset palkkiot eivät auta ongelman ratkaisussa. Syyt eivät ole kuitenkaan pohjimmiltaan taloudellisia. Epäilen, että kukaan rahanhimoissaan ryhtyy vauvatalkoisiin tällaisen rahapalkkion innoittamana. Parempana ideana pidän esimerkiksi aikaisemmin mainittua päivähoidon muuttamista ilmaiseksi. Tämä toisi jo tuntuvaa helpotusta ja joustavuutta ruuhkavuosiaan elävien lapsiperheiden arkeen.

Perhevapaiden uudistaminen parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla, jolloin lapsen saaminen ei aina välttämättä katkaisisi urakehitystä. Perheiden sisällä tulisi voida joustavasti pohtia perhevapaiden jaksotuksista vanhempien kesken. Kutakuinkin jokainen puoluejohtaja otti tämän asian esille, joten siinä mielessä tulevaisuus näyttää tämän uudistuksen kannalta hyvälle.

Samoin Halla-Ahoa lukuunottamatta jokainen puoluejohtaja edistäisi työperäistä maahanmuuttoa. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatuksena se kuulostaa hienolta, mutta kuinka saamme käytännössä haalittua maahan ahkeria työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin? Humanitäärinen maahanmuutto ei ole ratkaisu tähän ongelmaan, me tarvitsisimme jo valmiiksi koulutettua ja osaavaa, mielellään kielitaitoistakin työvoimaa.

Humoristisena loppuhuomiona mainittakoon, että Halla-Aho näyttää olevan tällä kertaa vihrein puoluejohtajista. Hänen mukaansa syntyvyyttä ei pelasteta sosiaalipoliittisilla toimilla, eikä hän usko työperäiseen maahamuuttoon. Sen sijaan hän tarjoaa ratkaisuksi yhteiskunnan toimintojen tehokkuuden kehittämistä esimerkiksi lisäämällä automaatiota Japanin malliin. Vielä pari viikkoa sitten kohistiin ilmastonmuutoksen parissa ja tuolloin nimenomaan lapsen saaminen sekä matkustelu mainittiin kutakuinkin suurimpina ympäristörikoksina. Halla-Ahon ehdotus on näin myös ympäristön kannalta ehdottomasti tutkimisen arvoinen asia.

Mikä on sinun ratkaisusi, millä syntyvyys nousuun ja Suomen kestävyysvaje paikataan?