Suomen kestävyysvajeen paikkaus

Yksi seuraavien eduskuntavaalien teemoista tulee olemaan Suomen kestävyysvajeen korjaaminen. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ollaan havahduttu siihen, että tulevaisuuden veronmaksajat ovat käymässä vähiin. Syntyvyys on nyt laskenut kaikkien aikojen pohjalukemiin ja tänä vuonna jäädään alle 50 000 syntyvän lapsen. Miksi suomalaiset eivät enää lisäänny? Ja mikä voisi olla lääke syntyvyyden parantamiseksi? Ajattelin pohtia asiaa tämän tekstin muodossa. Uskon että ilmiölle on monia eri syitä, mitään suoraviivaista ratkaisua näin monimutkaiseen asiaan tuskin on olemassa.

Aikaisemmin perheet olivat luonnostaan suurempia. Taloudelle suuresta lapsimäärästä oli hyötyä, sillä he toimivat samalla talon työapulaisina. Nykyään elämä on kuitenkin sen verran helppoa, että lapset nähdään helposti vain ylimääräisenä vaivana. Mikäli ajatellaan että vaiva ja hyöty eivät kohtaa, ei lasten hankkiminen ole mielekästä. Lapsihan tunnetusti vie kaiken vapaa-ajan, herättää öisin ja haiseekin usein erilaisilta kehon eritteiltä. Ei kuulosta helpolta nykyelämältä johon olemme tottuneet! Normaalien elinkustannuksien lisäksi maksettavaksi lankeavat muun muassa päivähoitomaksut jotka ovat niin suuret, että siihen hintaan vuokraisi jo hienon sähköauton kuukausimaksulla.

Yle haastatteli taannoin eri puoluiden puheenjohtajia, ja avainteemoiksi nousivat perhevapaauudistus, varhaiskasvatuksen muuttaminen ainakin osittain ilmaiseksi ja työperäisen maahanmuuton lisääminen. Vihreiden Pekka Haavisto mainitsi, että parhaat keinot vaikuttaa alhaiseen syntyvyyteen ovat niitä, jotka vähentävät epävarmuutta. Mielestäni Haavisto poimii tässä yhden hyvin olennaisen syyn ongelmaan. Työelämä on muuttunut epävarmemmaksi kuin ennen. Nykyään hyväkään koulutus ei takaa ensinnäkään edes sitä ensimmäistä työpaikkaa. Pahimmassa tapauksessa opiskelija valmistuu viiden vuoden koulutuksen jälkeen suoraan kortistoon. Koulutuspolut voivat olla aivan liian pitkiä ja huonosti kohdennettuja työelämän tarpeisiin. Mielestäni tässä olisi selvästi kehittämisen paikka.

Reaalimaailmassa ollaan kuitenkin menty samoilla vanhoilla raiteilla. Yliopistotutkinnot sisältävät usein vain muutaman luennon viikossa ja tästä syystä tutkinnot pitkittyvät turhaan. Samalla tavalla ammattikorkeakoulututkinnoista voisi karsia hukka-aikaa pois tehostamalla varsinaiseen opiskeluun käytettävää aikaa. Kokonaan toinen asia on, onko tutkintojen edes tarpeellista olla niin laajoja, suuri osa opiskeltavasta teoriasta on käytännössä turhaa. Toivoisin että nämäkin tutkinnot toteutettaisiin jollain tapaa yhteistyössä yritysten kanssa, jolloin koulutus olisi varmasti tarpeellista ja tiedot ajantasaisia. Opiskelijoitakin olisi varmasti helpompi motivoida oikean työelämän haasteilla perinteisten luentosalilla pidettävien kalvosulkeisten sijaan. Nykytilanteesta kuitenkin seuraa se, että valmistuvat oppilaat ovat taidoiltaan vajavaisia oikeaan työelämään sekä yhä vanhempia.

Mieleeni tulee esimerkki poliisikoulutuksesta. Poliisikouluhan muutettiin joitain vuosia sitten noin kahden vuoden koulutuksesta ammattikorkeakoulututkinnoksi, joka kestää nyt noin kolme vuotta. Linjalta tulee aivan samanlaisia poliiseja kuin ennenkin, mutta nyt koulutus kestää paljon pidempään. Kuka tässä voitti ja mitä hyötyä tästä uudistuksesta oli?

Tavallinen polku vakituiseen työsuhteeseen kulkee määräaikaisuuksien tai vuokratyöfirman kautta. Tätä voi pahimmillaan kestää vuosikausia. Kokemuksesta voin sanoa, että määräaikaisessa työsuhteessa ollessa tulevaisuus tuntuu todella epävarmalta, sillä elämää voi suunnitella usein vain muutaman kuukauden eteenpäin. Sen jälkeen ei ole varmuutta siitä onko enää töitä vai viekö tie jälleen työvoimatoimiston asiakkaaksi. Työelämästä on muodostunut pätkätyösopimusten tilkkutäkki. Sitten kun vakituinen työsopimus tulee kohdalle, vaanivat YT-neuvottelut arvatenkin jo nurkan takana.

Parlamentaarisessa keskustelussa kuultiin aikaisemmin tällä viikolla myös 1000 euron vauvarahasta, mutta mielestäni tällaiset kertaluontoiset palkkiot eivät auta ongelman ratkaisussa. Syyt eivät ole kuitenkaan pohjimmiltaan taloudellisia. Epäilen, että kukaan rahanhimoissaan ryhtyy vauvatalkoisiin tällaisen rahapalkkion innoittamana. Parempana ideana pidän esimerkiksi aikaisemmin mainittua päivähoidon muuttamista ilmaiseksi. Tämä toisi jo tuntuvaa helpotusta ja joustavuutta ruuhkavuosiaan elävien lapsiperheiden arkeen.

Perhevapaiden uudistaminen parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla, jolloin lapsen saaminen ei aina välttämättä katkaisisi urakehitystä. Perheiden sisällä tulisi voida joustavasti pohtia perhevapaiden jaksotuksista vanhempien kesken. Kutakuinkin jokainen puoluejohtaja otti tämän asian esille, joten siinä mielessä tulevaisuus näyttää tämän uudistuksen kannalta hyvälle.

Samoin Halla-Ahoa lukuunottamatta jokainen puoluejohtaja edistäisi työperäistä maahanmuuttoa. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatuksena se kuulostaa hienolta, mutta kuinka saamme käytännössä haalittua maahan ahkeria työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin? Humanitäärinen maahanmuutto ei ole ratkaisu tähän ongelmaan, me tarvitsisimme jo valmiiksi koulutettua ja osaavaa, mielellään kielitaitoistakin työvoimaa.

Humoristisena loppuhuomiona mainittakoon, että Halla-Aho näyttää olevan tällä kertaa vihrein puoluejohtajista. Hänen mukaansa syntyvyyttä ei pelasteta sosiaalipoliittisilla toimilla, eikä hän usko työperäiseen maahamuuttoon. Sen sijaan hän tarjoaa ratkaisuksi yhteiskunnan toimintojen tehokkuuden kehittämistä esimerkiksi lisäämällä automaatiota Japanin malliin. Vielä pari viikkoa sitten kohistiin ilmastonmuutoksen parissa ja tuolloin nimenomaan lapsen saaminen sekä matkustelu mainittiin kutakuinkin suurimpina ympäristörikoksina. Halla-Ahon ehdotus on näin myös ympäristön kannalta ehdottomasti tutkimisen arvoinen asia.

Mikä on sinun ratkaisusi, millä syntyvyys nousuun ja Suomen kestävyysvaje paikataan?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top