Tag: sipilä

SAK lobbasi omaa veromalliaan hallitusneuvotteluissa

Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti työntekijöiden keskusjärjestö SAK, joka kävi lobbaamassa hallitusneuvotteluissa omaa verolinjaansa. Kuten arvata saattaa, tuo listaus ei varsinaisesti suosinut meitä sijoittajia, tai ylipäätään ketään jolle on saattanut kertyä edes jonkinlaista omaisuutta. Oman osansa saivat niin metsänomistajat, maatalousyritykset kuin osakesijoittajatkin.

SAK:n esittämän veromallin vaikutus kuluttajien lompakolle.


SAK:n mukaan verotusta tulee lisätä Suomessa, jotta selviämme tulevasta taantumasta ilman lisävelanottoa. Heidän suunnitelmiensa mukaisesti veropohjaa laajennettaisiin monipuolisesti koskemaan niin yrittäjiä kuin sijoittajiakin. Veropohjan laajennus ei yllättäen tälläkään kertaa koskenut esimerkiksi ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeiden poistamista, ei ammattiliittojen verottomia osinkoja tai niiden verottomia vuokratuloja. Kyseessä on hyvin samanlainen ilmiö kuin viherpesussa, on helppo osoittaa toisille mitä he tekevät väärin sen sijaan, että tarkasteltaisiin omaa toimintaa kriittisessä valossa. Tämä on tietysti jollain tapaa myös inhimillistä, kukapa haluaisi poistaa omia saavutettuja etujaan vapaaehtoisesti?


Voidaan pohtia, olisiko himoverotuksen Suomessa muitakin tapoja varautua tulevaan taantumaan kuin verojen nosto. Verotuksen lisääminen nykyisestä korkeasta tasosta tulee näkymään väistämättä jossain kohtaa toimeliaisuuden vähenemisenä sekä pääomapakona. Vaihtoehtoisina keinoina himoverottamiselle voisivat olla esimerkiksi verorahojen parempi kohdentaminen, ja julkisen talouden ylimääräisten kulujen karsiminen. Suomi on Euroopan kärkimaita kun verrataan julkisen sektorin kuluja bruttokansantuotteeseen. 


Otetaan esimerkiksi vaikka koulutus, josta on kohistu eduskuntavaalien aikaan. Meillä ei ole varaa kouluttaa ihmisiä kortistoon, vaan koulutusta tulisi kohdentaa paremmin työelämän tarpeisiin. Jokainen työttömäksi koulutettu henkilö on kirjaimellisesti hukkaan heitettyä rahaa. Tutkintojen pituuksista olisi varaa karsia, esimerkiksi korkeakouluopinnot sisältävät paljon niin sanottua ”tyhjäkäyntiä.” Samoin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen toisesta turvallisesta maasta menee tähän samaan kategoriaan. Kohdennettu humanitäärinen apu suoraan kohdemaahan on huomattavasti tehokkaampaa. Tässä vain pari esimerkkiä, vastaavia tehostamismahdollisuuksia on lukemattomia muitakin.


Himoverotusta tehokkaampi tapa kerätä puskuria valtion kassaan olisi onnistua työllistämispolitiikassa vieläkin paremmin. Tämä ei tosin tule onnistumaan näillä SAK:n ehdottamilla keinoilla. Yrittäjiä pitää kannustaa perustamaan yrityksiä sen sijaan, että heiltä leikataan. Suurin osa suomalaisista työskentelee pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Ilmastoasioiden ollessa nyt kaikkien huulilla, voitaisiin erilaisten viherverojen miettimisen sijaan panostaa voimakkaammin puhtaaseen teknologiaan ja tehdä tästä suomalainen vientituote maailmalle. Ei tapeta lypsävää lehmää verottamalla, vaan sen sijaan kehitytään ja luodaan samalla parempaa maailmaa pienemmällä veroasteella.


Erityisesti SAK:n hyökkääminen osakesäästötiliä vastaan ihmetytti, sillä tiliä ei vielä olla saatu edes lanseerattua käyttöön. Tilin vastustaminen kertoo kuitenkin SAK:n vihamielisyydestä kansankapitalismia kohtaan. En usko, että he ovat asiassa täysin ymmärtämättömiä, vaan ajavat tälläkin omaa etuaan. Heille, kuten myös esimerkiksi SDP:lle ja Vasemmistoliitolle kansan vaurastuminen olisi huono asia ja vähentäisi sekä jäseniä että äänestäjiä. Kansa täytyy pitää köyhänä, jotta voidaan taas puhua kuinka rikkaat alistavat köyhiä ja eriarvoisuus lisääntyy. Mikäli tuleva hallitus päättäisi koskea osakesäästötilin ehtoihin, tämä voisi samalla syöstä koko tilin kuolemaan, ei varmasti herätä kansan luottamusta että pitkäaikaiseen säästämiseen tarkoitetun tilin ehtoihin puututaan välittömästi.


Jää nähtäväksi, ottaako hallitus näistä esityksistä joitain kohtia omaan ohjelmaansa. On kuitenkin vaikea kuvitella, että Keskusta voisi hyväksyä suurta osaa ehdotetuista veronkorotuksista. Esimerkiksi yrittäjävähennyksestä luopuminen, sukupolvenvaihdoshuojennuksen leikkaaminen sekä metsälahjaveron vähennysoikeuden poistamisen voisi kuvitella olevan Keskustalle kynnyskysymyksiä. Toki Keskusta petti äänestäjät jo lähtemällä ylipäätään hallituskeskusteluihin mukaan selvän vaalitappion jälkeen, joten en kovin suuresti yllättyisi mikäli ”Kepu” toimisi jälleen erään vanhan sananlaskun mukaisesti. 😉

Tulevasta hallituspohjasta puuttuvat talousosaajat

Hallituksen muodostuminen otti askeleen eteenpäin kun hallitustunnustelija Antti Rinne ilmoitti jatkokeskusteluja käytävän SDP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden, RKP:n ja Keskustan kesken. Tarkkasilmäisimmät huomasivat heti, että suuret oikeistopuolueet loistavat kokonaan poissaolollaan. Näinpä tätä hallitusta kutsuttaneen jatkossa ”hillopurkkihallitukseksi” koska siitä puuttuu muun muassa talousrealiteetteja tuova vastavoima. Nyt ei ole kukaan toppuuttelemassa mikäli hallitus haluaa esimerkiksi pelastaa koko maailman ilmastonmuutokselta meidän verorahoillamme.

Kokonaan oma lukunsa on vaalien suurimman häviäjän ottaminen hallitusneuvotteluihin mukaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä mainitsi heti vaalituloksen nähtyään opposition kutsuvan. Toisin näyttää kuitenkin käyvän, Keskusta kamppailee kansan tahtoa vastaan mikäli se liittyy hallitukseen suunnitellusti. Tällä liikkeellä Keskusta riskeeraa myös oman tulevaisuutensa, mikäli tämä hallitus osoittautuu maallemme lopulta katastrofaaliseksi.

Luonnollisesti meille sijoittajille tämä hallituspohja on erityisen riskialtis. Hallituksessa lähes joka puolue on sijoittajavihamielinen poislukien RKP ja Keskusta. Muiden puolueiden elinehtona on kansan pitäminen köyhinä, joten kaikki kansaa mahdollisesti vaurastuttava on pahasta ja tulee verottaa kuoliaaksi. On mielenkiintoista nähdä saako aikaisemmin kaavailtu osakesäästötili pysyä sellaisenaan, lakkautetaanko se vai tehdäänkö siihen viilauksia.

Rinne on korostanut useampaan otteeseen, että heidän tavoitteenaan on eriarvoistumisen vähentäminen. Tämä kyseinen eriarvoistuminen on varsinkin vaalipuheissa korostunut myytti, jonka todenperäisyydestä ei ole kunnollista dataa. Esimerkiksi Kokoomuksen Elina Lepomäen mukaan eriarvoisuus ei ole juuri viime vuosina lisääntynyt. Lääkkeeksi eriarvoistumiseen eivät kuitenkaan auta tulonsiirrot, vaan eriarvoistumista tulisi paikata tukemalla työllisyyttä. Näin saataisiin samalla leveämpi veropohja sekä nostettaisiin ihmisiä pois syrjäytymisen tieltä ilman tulonsiirtoja.

Mikäli selviämme tulevasta hallituskaudesta joten kuten ehjin nahoin, sataa oppositioon sulkeminen takuuvarmasti Kokoomuksen sekä Perussuomalaisten laariin. Äänestäjien tahto jää toteutumatta erityisesti Perussuomalaisten sulkemisella oppositioon, sillä he olivat vaalien suurin voittaja.

Turvallisuusvaalit tulossa

Oulusta lumipallon lailla vierimään lähtenyt raiskausaalto ravistelee maatamme sen verran rajusti, että ajattelin kirjoittaa asiasta muutaman sanan. Asia on todella vakava, sillä kohteina ovat olleet lapset. Uusia tapauksia tuntuu tulevan julkisuuteen tämän tästä. Mitkä seikat ovat vaikuttaneet tilanteen syntyyn ja vieläkö on jotain tehtävissä?

Lähes poikkeuksetta tekijöiden epäillään olevan turvapaikanhakijoita. Niinpä jäljet johtavat jo vuoteen 2015 kun turvapaikanhakijoita virtasi maahamme jatkuvana virtana, eikä rajoilla ollut minkäänlaista kontrollia. Pienen tuumaustauon jälkeen saatiin sentään uusia rekisteröintikeskuksia esimerkiksi Tornion rajan lähelle. Tuossa vaiheessa maamme turvallisuus oli kuitenkin jo heikentynyt merkittävästi. Nykytilanteesta saamme ensisijaisesti kiittää hallitusta, erityisesti pääministeri Juha Sipilää joka vielä omalla henkilökohtaisella kampanjallaan markkinoi Suomea turvapaikanhakijoille tarjoamalla heille Kempeleen kotiaan. Luonnollisesti tämä oli tarkoitettu hyväksi eleeksi, mutta osoittaa sen kuinka pihalla Sipilä oli asioiden todellisesta luonteesta.

Media maalasi tilanteesta tunnetusti vain yhtä näkökantaa, maahanmuutto on rikkaus ja turvapaikanhakijat ovat meille uusi Nokia. Asiassa on osa totuutta, mutta tässä menee pahasti sekaisin työperäinen maahanmuutto sekä niinsanottu haittamaahanmuutto joka luo ainoastaan lisäkustannuksia veronmaksajille. Työperäistä maahanmuuttoa alhaisen syntyvyyden Suomi tarvitsee, mutta turvapaikanhakijat eivät missään nimessä ole ratkaisu tähän ongelmaan. Kielitaidottoman ja kouluttamattoman turvapaikanhakijan on lähes mahdotonta työllistyä vaikka työhaluja olisikin. On kuitenkin varsin selvää ettei työllistyminen ole ensisijainen tavoite turvapaikanhakijalla, joka läpi turvallisen Euroopan on matkustanut Suomeen tietäen, että täällä sosiaaliturvan suuruus on paljon houkuttelevampi kuin matkan varrella olleissa maissa. Myös pelkän kotoutuksen onnistumisen todennäköisyyttä voi tutkailla esimerkiksi länsinaapuristamme, jossa ollaan asiassa jo huomattavasti pidemmällä. Vai pitäisikö sanoa syvemmällä?

Kriittistä sanaa ei suvaittu, vaan kritisoijat leimattiin helposti rasisteiksi myös poliittisessa keskustelussa. Kriisin ollessa pahimmillaan pelkästään turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelu laskettiin rasismiksi tai vihapuheeksi, vaikka tälle keskustelulle oli selvät perusteet nähtävillä. Todennäköisesti suurin osa tulijoista oli hyväosaisia nuoria miehiä, joilla oli riittävästi varallisuutta matkustaa halki Euroopan. Kritiikin tukahduttaminen loi lopulta omanlaisiaan lieveilmiöitä, joista esimerkiksi MV-Lehti oli yksi ääri-ilmentymä. Kansa tuntui jakautuvan kahtia niihin jotka toivottivat turvapaikanhakijat tervetulleiksi sekä niihin jotka osoittivat mieltään rajojen sulkemiseksi.

Vielä viime päiviin asti rasisti- ja natsikortit ovat viuhuneet siellä missä yhtä ainoaa virallista totuutta on kehdattu kritisoida faktoilla. Viimeisimpien tapausten johdosta yleisessä ilmapiirissä tapahtui kuitenkin selvästi havaittava muutos. Iltalehti uutisoi kriittisen kirjoituksen turvapaikanhakijoista, ja ministeri Kai Mykkänenkin myönsi että toimia ulkomaalaistaustaista rikollisuutta vastaan pitää lisätä ja nopeuttaa. Harmi, että asioihin aletaan reagoimaan vasta nyt kun viattomat ovat joutuneet kärsimään.

Poliittisella kentällä turvapaikanhakijamyönteisillä yhden totuuden puolueilla on ollut kiire julistaa, ettei näiden tapahtumien johdosta millään puolueella ole syytä kalastella irtopisteitä. Tällä viitataan tietysti Perussuomalaisiin, joiden kanta turvapaikanhakijaongelmaan on ollut kriittinen. Kiistaton fakta on, että Perussuomalaiset on ainoana puolueena ollut alusta pitäen asiasta huolissaan sekä oikeassa. Jo vuonna 2015 he pitivät turvapaikkahakijavirtaa kestämättömänä ja vaativat rajakontrollia. Mitään ei kuitenkaan tehty.

Voidaan spekuloida, olisiko Halla-Ahon Perussuomalaisten johtama Suomi oleellisesti erilainen paikka kuin mitä se on tänä päivänä. Kaikki varmasti muistavat näiden tuoreiden raiskaustapausten lisäksi esimerkiksi Turun raa’an puukotustapauksen jossa kaksi sai surmansa ja useita loukkaantui. Pelolle ei saa kuulemma antaa valtaa, mutta silti suurten tapahtumien yhteydessä on nykyään raskaita ajoneuvoja tai betoniporsaita estämässä ajoneuvojen pääsy yleisön joukkoon. Nykyhallituksen huonoista päätöksistä ovat joutuneet kärsimään monet ja turvallisuustaso maassamme on laskenut. Perussuomalaiset jätettiin hallituksen ulkopuolelle vedoten muun muassa ”ihmisarvoon,” koska he halusivat hallituksen noudattavan niitä aikaisempia maahanmuuttolinjauksiaan jotka eivät Soinin ollessa vallassa toteutuneet. Kuten on nähty, nyt muutkin ovat kääntymässä Mykkäsen johdolla tähän samaan ”epäinhimillisyyteen.” Kaikki näyttää sittenkin olleen vain jälleen kerran teatteria. Toinen vaihtoehto on, että poliitikotkin voivat oppia uusia asioita toisiltaan.

Ainakaan vielä toistaiseksi silmiini ei ole sattunut, että kukaan hallituspoliitikko tai puolue olisi myöntänyt tehneensä virheen tämän turvapaikanhakijajupakan yhteydessä. Ja vieläkin tuntuu olevan vaikea nähdä asioiden oikeat taustat ja reagoida tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Vuonna 2018 seksuaalirikosten määrä nousi huimat noin 15%. Raiskauksista yli joka neljäs oli ulkomaalaisten tekemiä. Poliisin tilastoissa seksuaalirikokset ovat lisääntyneet ja ulkomaalaiset ovat yliedustettuna. Helsingissä seksuaalirikosten määrä kasvoi häkellyttävät 48 prosenttia. Helsingissä ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksista on noin 54 prosenttia mitä voidaan pitää todella korkeana. Kansalaisuuksista ovat korostuneet irakilaiset, afganistanilaiset ja virolaiset. Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen listaa syiksi, että pääkaupungissa liikkuu niin paljon enemmän ihmisiä kuin muualla Suomessa ja että ihmiset eivät enää osaa käyttäytyä verkossa. Varsinkin jälkimmäinen on myös vasemmistopuolueiden viljelemä syy tuoreille lapsiraiskaustapauksille. Voisiko päätään enää syvemmälle työntää pensaaseen?

Ensinnäkin, onko Helsingin väkiluku todella kasvanut niin paljon, että väestöä liikkuisi nyt huomattavasti enemmän? Tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2017 Helsingin väkiluku kasvoi hieman reilun prosentin. Oletettavasti viime vuoden kasvu ei ollut paljon tuosta poikkeavaa. Silti seksuaalirikostapaukset kasvoivat 48 prosenttia. On selvää, että syy on jossain aivan muualla kuin siinä että väkeä liikkuu enemmän. Vai tarkoittiko poliisiylijohtaja tällä nimenomaan turvapaikanhakijoiden kokoontumista keskustojen kauppakeskuksiin, kuten esimerkiksi täällä Oulun Valkeassa on nähtävillä? Jos näin, niin asiasta voisi kertoa suoraan sen oikealla nimellä. Ja sitten on tämä tapaus some. Somehan on näissä tapauksissa ollut vain rikoksenteon väline ja itse rikollinen on somen sijaan syyllinen. Rikollinen kyllä löytää aina välineen rikoksenteolle tavalla tai toisella.

Nyt nähtyihin toimenpiteisiin kuului myös seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen. Tämänkin toimivuutta voidaan toki miettiä, ja sitä onko esimerkiksi suomalainen vankila täyshoitoineen uhka vai pikemminkin houkutin turvapaikanhakijalle jota odottaa karkotuspäätös.

Eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Alunperin luultiin, että näistä tulee ilmastovaalit, mutta nyt näyttääkin siltä että saamme sen sijaan turvallisuusvaalit. YLE kysyi viime syksynä puoluejohtajien kantaa maahanmuuttopolitiikkaan. Erityisesti pari kohtaa tuosta osui silmääni nyt kun turvallisuusvaalit ovat ovella.

 

On mielestäni ongelmallista sallia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tai rikoksia tehneiden turvapaikanhakijoiden jääminen maahan. Tämä on omiaan lisäämään turvallisuusuhkaa, sillä toimeton ja turhautunut tukiverkkojen ulkopuolelle jäänyt ihminen radikalisoituu helpommin. Näin ollen maassamme tikittäisi useita potentiaalisia aikapommeja ellei karkottamista nopeuteta ja tehosteta. Esimerkiksi Ruotsissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat kadonneet viranomaisten näkymättömiin.

Lopuksi haluan sanoa mahdollisten väärinymmärrysten ehkäisemiseksi, että ihmisten syrjiminen pelkän viiteryhmänsa takia on väärin. Monella turvapaikanhakijalla on oikea syy hakea apua maastamme. On perusteetonta syyttää kokonaista ihmisryhmää nyt nähdyistä rikoksista. Teot ovat aina yksittäisten rikollisten suorittamia.