Kirjoitin muutama päivä sitten blogitekstin kotikaupungistani Oulusta. Nyt ajattelin kirjoittaa sen ”vastakohdasta,” pääkaupungistamme Helsingistä. Oulun hyviin puoliin kuuluvat halvat asunnot ja väljyys. Helsinki taas on tunnettu erittäin kalliista asunnoistaan ja keskustasta jonne ei kannata omalla autolla edes yrittää.
Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun asuntojen hintatasoahan on usen perusteltu tilanpuutteella. Tätä tilanpuutetta on vaikea havaita saavuttaessa kohteeseen lentokoneella, kaikkialla näkyy nimittäin pelkkää peltoa ja metsää. Samoin autolla pois päin ajettaessa ei tarvitse ajaa kovinkaan kauaa kun ollaan perinteisessä Suomalaisessa maalaismaisemassa.
Työläisiä Helsinkiin ajavat työpaikkojen keskittyminen yhteen paikkaan. Vastapainona tälle (tekaistu) asuntopula ja kallis asuminen lohkaisee kuitenkin varsinkin matalapalkkatyöläisen tilipussista liian suuren osan. Ollaan tilanteessa, jossa matalapalkkatyötä tekevät on ajettu liian ahtaalle. Heidän asemansa yhteiskunnassa on huonompi kuin työttömillä, ja tämä taas ei kannusta työntekoon. Poliittisissa puheissa puhutaan kannustinloukusta. Helsinki näyttää parhaat puolensa näin ollen vain erittäin hyväpalkkaisille ja kokonaan työttömille.
Ruotsissa tilanne on edennyt vielä pahemmaksi, sillä siellä asuntolainoja ei ehditä maksaa takaisin edes yhden ihmiselämän aikana. Nyttemmin onkin puhuttu Ruotsin asuntokuplasta joka saattaa puhjeta. On hyvin mahdollista että tämä kupla etenee meille saakka ja kohtuullistaa asumisen hinnoittelua myös pääkaupunkiseudulla. Asuntopulaa lievittää hieman toki myös uusi rakennuskanta, mutta vaikuttaa siltä että uudet asunnot rakennetaan pelkästään miljonääreille.
Mitä mieltä sinä olet aiheesta?