Välillä törmään keskusteluihin yhteisten kustannusten jakamisesta kotitalouksissa. Rahan puute kiristää helposti pinnaa ja kiristää myös tunnelmaa kotona. Tässä tekstissä en kuitenkaan sen kummemmin ota kantaa itse rahanpuutteeseen, vaan pohdin mikä olisi varmin tapa jakaa kotitalouden kulut oikeaoppisesti niin, että puolisot tulevat kohdelluiksi tasapuolisesti.
Melko moni pariskunta jakaa kulunsa niin, että se joka tienaa enemmän maksaa prosentuaalisesti yhteisistä menoista hieman enemmän. Tämä on toimiva tapa varsinkin silloin, kun syystä tai toisesta toinen puoliso ei käy töissä. Molempien käydessä töissä tämä ei kuitenkaan välttämättä ole kaikista tasa-arvoisin tapa, sillä se vaikuttaa helposti motivaatioon tienata enemmän esimerkiksi tekemällä ylitöitä. Näin ollen efekti olisi sama kuin verottajalla. Koska rahaa ei kuitenkaan jää sen enempää omiin käsiin, ei jaksa myöskään ponnistella ylimääräistä.
Reiluin tapa on tietysti perinteinen 50-50 kulujen tasajako, sillä edellytyksellä että molemmat aikuiset käyvät töissä. Molemmilla säilyy motivaatio ja halukkuus kehittyä urallaan tai tehdä hieman enemmän töitä lisäansioiden eteen. Mikäli vähemmän tienaava kokee tilanteen epäreiluksi, voi hän omilla ansioillaan pyrkiä kohti parempia tuloja. Näin ollen taloudessa kukaan ei olisi vapaamatkustajana elämässä puolisonsa siivellä. Tässä tapauksessa tietysti elintason on mukailtava vähemmän tienaavaa, mikäli tuloerot ovat merkittävästi toisistaan poikkeavat. Olisi melko epäreilua jos vähemmän tienaavalla menisi esimerkiksi 80% tuloistaan yhteisen asunnon maksamiseen.
50-50-malli sallii myös lisäansioiden siirtämisen suoraan sijoitustilille, joka on meille osakesäästäjille tietysti erittäin tärkeää. Näin jokainen lisäeuro menee töihin luomaan tulevaisuuden tuottoja.
Kulujen jakamiseen liittyvissä asioissa on toki muitakin muuttujia kuin se käyvätkö molemmat töissä, ja jokainen kotitalous valitsee oman tapansa kulujen jakamiseen. Olen nähnyt sellaisenkin tapauksen jossa toinen osapuoli kävi läpi ison nipun ruokakaupan kuitteja, sillä mies söi niin paljon enemmän että joutui tästä syystä kompensoimaan panostaan yhteiselle ruokatilille. Melko puuduttavan näköiseltä näytti kuittien läpikäynti tuote kerrallaan, jotta varmasti jokainen kanapaketti tuli laskettua kulutuksen mukaan. 🙂
Kuulisin mielelläni kommenttejanne aiheesta.
Mielestäni enemmän tienaavan on oikeudenmukaista maksaa enemmän, muttei välttämättä tulojensa suhteen, vaan vain hieman enemmän. Silloin ei tule tuota ”verottajavaikutusta”.
Aivan, eli prosentit voisi lyödä lukkoon jo etukäteen jolloin mahdollisista ylitöistä tai muista extra-ansioista jäisi kuitenkin itselle enemmän käteen.
Meillä jaetaan kaikki yhteiset kulut tasan puoliksi riippumatta tuloeroista. Vaimokkeeni ei edes suostuisi siihen, että maksaisin enemmän yhteisistä asioistamme vaikka enemmän tienaankin. Jos vaimokkeeni joskus tulee jäämään äitiyslomalle, niin maksaisin hänelle siitä ”palkkaa”. Tällöin hänelle ei tule niin suuri pudotus tuloissa ja säästäminen onnistuu vieläkin, jos on halua.
Kuulostaa hyvältä ja mahdollisen perheenlisäyksen ollessa joskus ajankohtainen olen itsekin suunnitellut kompensoivani rankasti jotta saadaan tuloeroja tasattua.
Avioliitossa ollessani kaikki raha oli yhteistä. Sellaista järjestelyä en enää koskaan halua, eikä se oikeastaan olisi mahdollistakaan. Jos ja kun laitamme kihlatun kanssa hynttyyt yhteen, niin asunnon koon sanelee osittain se, että minulla on kaksi lasta. Mahdollisesti ratkaisemme asian ottamalla asuntoon eri kokoiset lainat (minä isomman, kun tilaa tarvitaan lasten takia enemmän) ja arjessakin pitää minusta miettiä jotakin tasapainotusta esimerkiksi syömiseen ja vedenkulutukseen (lapset ovat joka toisen viikon isällään).
Se mikä itseäni ihmetyttää on, kun ydinperheeseen, jossa aiemmin tulot on jaettu 50-50 tulee lapsi ja homma jatkuu samanlaisena. En suosittele täysin yhteisiä rahoja (enää) kellekään, mutta mikäli vanhemmat eivät vuorottele lapsen hoidossa, vaan ainoastaan toinen jää kotiin ja/tai vanhemmilla on keskenään iso tuloero, niin asioista kannattaa varmasti etukäteen keskustella. Lapsesta (ja varsinkin lapsista) tulee niin paljon kuluja, että niitä ei minusta ole mielekästä aina puolittaa 50-50, mikäli toinen osapuoli tienaa reilusti enemmän. En tiedä sitten onko tämä kummallinen ajatusmalli, mutta minusta lapsi ja lapset vaan muuttavat pakkaa. Joskus näkee tilanteita, joissa 50-50 järjestely vetää toisen vanhemman lapsen syntymän jälkeen taloudellisesti todella tiukkaan paikkaan. Olisiko lapsi siis pitänyt jättää hankkimatta? En nyt osaa sanoa, että miten se asia pitäisi järjestää, mutta kiveen hakattu 50-50 tuntuu lapsiperheessä vaan kummalliselta.
Juuri näin, varmasti toisen puolison ollessa kotona hoitovapaalla vaaditaan rankkaa kompensointia paremmin tienaavalta osapuolelta. Tällöin 50-50 kannattanee heittää romukoppaan siksi aikaa että molemmat ovat jälleen työelämässä.
Meillä menee vakioprosentti käteenjäävästä palkasta yhteiselle taloustilille, josta maksetaan ruuat, vastikkeet, vakuutukset yms. päivittäiseen talouden pyörittämiseen liittyvät menot. Kummallakin on tälle tilille kortti ja pankkitunnukset. Prosentti on reippaasti alle 50%. Molemmat saavat käyttää loput omat rahansa kuinka haluavat ja omat tavarat ostetaan itse. Helppoa ja yksinkertaista.
Molemmilta menee lisäksi joka kuukausi siivu säästöön osakkeisiin eli varallisuus lisääntyy koko ajan. Tästä summasta kumpikin tietysti päättää itse. Jos toinen saa palkankorotuksen niin korotuksen saaneelle jää enemmän euroissa käteen ja yhteistä maksuprosenttia voidaan pienenpää kulujen pysyessä samana, jolloin palkankorotukset ja ylityöt hyödyttävät koko taloutta.
Toisinpäin ajateltuna pidemmät palkattomat lomat, työttömyydet yms. tuovat vähemmän rahaa talouteen, jolloin yhteiselle tilillemaksettava prosenttiosuus nousee. Eli myös vähemmän tienaava joutuu maksamaan pienestä tilistään prosentuaalisesti enemmän yhteiselle tilille kuin töissäkäydessä. Tällöin omaan käyttöön jää myös vähemmän ja tämä motivoi tuomaan rahaa talouteen.
Prosenttiosuus on meillä toiminut hyvin ja säästänyt monelta riidalta. Vaimo saa ostaa laukkuja ja kenkiä omalla rahallaan niin paljon kuin haluaa ja hän ei puutu myöskään minun moottoripyörän tai veneen hankintoihin.
Vaimo on hiukan hövelimpi rahankäyttäjä, josta johtuen hän on kehittänyt oman systeemin eli prosentuaalisesti menee yhteiselle tilille, osakkeisiin, niin sanotulle ”höpsistelytilille” ja loput jää kuukauden kulutukseen. ”Höpsistelytili” on tarkoitettu elämästä nauttimiseen ja sinne ei ole tarkoitus kerätä rahaa vaan käyttää se aika ajoin tyhjäksi ja ostaa sillä jotain itselleen mukavaa ja isompaa. Esimerkiksi ulkomaanmatkoja yms. Höpsistelytili oli hänelle sopiva ratkaisu, koska koki pelkän osakkeisiin säästämisen epämotivoivaksi muuten.