Korona-rajoituksia purettiin Suomessa ja tämän innoittamana tuulipukukin uskaltautuu jo liikkumaan kotiterassiaan pidemmälle. Mitäpä muuta olisinkaan kaivannut yhtä paljon kuin tuoreiden autojen tuoksua. Niinpä varasin koeajoon mielenkiintoisen uutuuden, Hyundai Ioniq Electricin 38kWh akulla.
Tämä auto on mielenkiintoinen, sillä se kilpailee tällä hetkellä järkevän hintaisten sähköautojen kärkipaikasta. Akun kapasiteetin nosto vanhemman mallin 28kWh:sta toi lisää kantamaa 200 kilometristä noin 274 kilometriin. Tämä kantama alkaa olemaan jo siinä rajoilla että se riittäisi myös omiin tarpeisiini. Minimiksi olen asettanut, että autolla tulisi päästä talvellakin vähintään 250km lataamatta.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun hyppäsin Ioniqin rattiin. Yllätyin siitä, että liikkeelle lähdettäessä ei kuulu yhtä voimakasta jalankulkijoita varoittavaa ääntä kuten sisarmallissa Konassa. Konassa tuo ääni kuului sisätiloihin jopa häiritsevästi. Liikkeelle päästyä huomasi että äänieristys on valitettavasti perinteisellä ”itäauto”-tasolla, rengasmelu kantautuu voimakkaasti ohjaamoon. Ajotuntuma ei tarjonnut mitään erityistä mainittavaa, Ioniq on sopivan mukava ajettava.
Autona Ioniq ei tarjoa sen kummempia hienouksia, koeajoautosta löytyi kuljettajan sähkösäätöinen istuin sekä turvallisuuspaketti joka sisälsi aktiivisen kaistavahdin. Sisätilan materiaalina on käytetty lähes kauttaaltaan kovaa ämpärimuovia. Istuimet eivät ole erityisen mukavat ja reisituki jää lyhyeksi. Plussaa annan digitaalisesta mittaristosta joka on hieno ja selkeä.
Akuston vuoksi auton lattia ja tavaratilan pohja ovat tavallista Ioniqia korkeammalla. Tämä näkyy siten, että takapenkillä saa juuri ja juuri varpaat sopimaan etuistuinten alle. Lisäksi pää osuu kattoon keskimittaisellakin miehellä. Virtaviivainen, energiatehokas muotoilu vaatii tässä veronsa. Tavaratilan pohja on niin korkealla, ettei autoa voi harkitakaan perhekäyttöön mikäli on tarvetta kuljettaa lastenvaunuja.
Parasta tässä, kuten muissakin sähköautoissa on miellyttävän tasainen ja tarvittaessa välitön voimantuotto. Ioniqista löytyy eri ajomoodeja, joista sport tuntuu antavan autolle enemmän potkua. Autolle luvataan huipputehoksi 136 hevosvoimaa joka riittää liikuttamaan tämän kokoista autoa enemmän kuin hyvin.
Auto oli ladattu täyteen ennen koeajoa ja mittaristossa kantamaksi luvattiin 274km. Tämä tuntui koeajolenkin perusteella pitävän hyvin paikkansa ja tarvittaessa nopeutta hieman laskemalla autolla päästään sen korimuotoilun avulla hyvinkin pieniin kulutuksiin. Talvella pakkasesta riippuen kantama laskee todennäköisesti noin 250 kilometriin tai sen alle. Ioniqia voi ladata sekä kotona että myös matkan varrella CCS-pikalatureilla.
Tämän koeajoauton hinnaksi muodostui tarjouksen perusteella metallivärillä, safetypackilla sekä tummennetuilla takalaseilla 39 314,64 euroa kun huomioon otettiin valtion 2000 euron hankintatuki sekä 4000 euron kampanja-alennus. Lisävarusteiden arvo oli noin 1500 euroa joten hinnassa on hieman nipistämisen varaa mikäli karsii kaikki mahdolliset hienoudet pois.
Mielestäni Ioniq Electricin hinnoittelu on sen ominaisuuksiin nähden liian raskas, sillä se sijoittuu jo melko lähelle esimerkiksi Teslan model 3:sta. Model 3 tarjoaa enemmän kantamaa, laatutunnelmaa ja ominaisuuksia noin 10 000 euron lisäpanostuksella. Valitettavasti Ioniqin kapasiteetti niin matkustajia kuin tavaraakin kuljetettaessa on erittäin rajallinen ja tämä karsii suuren osan potentiaalisista ostajista(kuten myös minut) muiden automerkkien pariin. Työautoksi Ioniq soveltuisi hyvin, mutta omilla ajoillani se ei tulisi käytännössä koskaan maksamaan ostohintaansa takaisin esimerkiksi polttoainesäästöinä.