kallis

Pari sanaa Sipilän sijoituksista

Useissa medioissa kritisoitiin taannoin pääministeri Juha Sipilän sijoituksia. Lehtien pääotsikot kiljuivat kuinka Sipilän osakesalkusta löytyi muun muassa sekä nuuska- että olutyhtiö. Tutkimme tarkemmin Sipilän omistuksia ja otimme selville millaisella painolla nämä suuresti uutisoidut päihteet ovat hänen sijoitusportfoliossaan. Hän on kertonut omistuksistaan hyvin tarkasti blogissaan.

Sipilän sijoitusvarallisuus perustuu pääosin Nordean rahastoihin ja tuottokoriin. Näiden lisäksi hänellä on säästöhenkivakuutus sekä kasvutuottotili. Nordean hallinnoimien rahastojen sisältöön hän ei voi itse vaikuttaa.

Nordea Pohjoismaat- rahastosta löytyy nuuskayhtiö Swedish Match 3,45% painolla. Tämä rahasto kuuluu Sipilän eläkesijoituksiin ja on siellä kolmasosan painolla. Näin voidaan todeta että hänen suora omistuksensa eläkevakuutuksen sisällä nuuskayhtiöstä on noin 1,15%.

Belgialainen Anheuser-Busch InBev– olutyhtiö edusti Nordea Eurooppa- rahastossa puolestaan 1,36% osuutta. Tämä rahasto sisältyy tuottokoriin ja on siellä mukana kokonaisuudessaan 0,11% painolla. Sipilän suora omistus tästä yhtiöstä on siis mitättömän pieni, vain joitain promilleja.

Kun ottaa huomioon, että nämä rahastot ovat Sipilän portfoliossa vain pieni osa kokonaisuutta, suhteellinen suora omistusosuus on vielä esitettyjä lukuja pienempi, vain joitain prosentin(olutyhtiön tapauksessa promillen) osia. Tarkkaa painotusta emme tietenkään voi tietää koska sijoitettuja summia ei ole paljastettu.

Tästä päästään siihen johtopäätökseen, että lehtien otsikot olivat ”hieman” yliampuvia ottaen huomioon kokonaisuuden. Median motiiveja juuri näiden yhtiöiden esiintuomiseen ei tarvinne ihmetellä, onhan sentään kyse uskonnollisesta, päihteettömästä miehestä. Sattuneesta syystä nämä osuudet vain jäivät uutisista pois.

 

Pikavisiitti Tampereella

Suoritin alkuviikosta työmatkan Tampereelle. Tampereen saavutettavuus Oulusta käsin on helpointa junalla, joten valitsinkin menopeliksi tällä kertaa lentokoneen sijasta Intercity-junan. Vihdoinkin lähinnä Onnibussin aiheuttaman kilpailun takia VR joutui taipumaan ja uudistamaan lippuhinnoittelunsa sille tasolle, että junaa voi siviililiikenteessäkin pitää vaihtoehtona omalle autolle. Tällä kertaa kuitenkin bisnesmatkan ollessa kyseessä työnantaja maksoi viulut, joten kuluista viis. Tarkoituksenani oli viettää Tampereella yksi yö majoittuen Scandic-hotellissa.

Junaa ei turhaan mainosteta rennoksi tavaksi matkustaa. Matkalla ehtii lukea sähköpostit ja hoitaa työasioita. Nykyään jokaisessa junassa on saatavilla langaton verkko, jonka nopeus tuli toki testattua. Huomionarvoista lienee se, että itseasiassa Norwegianin lentokoneissa internet on aavistuksen nopeampi. Jos missasit aikaisemman tarinan Helsingin reissustamme, se löytyy tästä.

Saavuttuani Tampereen asemalle huomasin välittömästi epäkohdan kotikaupungissani Oulussa. Tampereen asemarakennus nimittäin oli hieno ja moderni. Kun turisti saapuu Ouluun hän ei erota onko saapunut Kauhavalle tai muuhun vastaavaan pienempään maalaispitäjään. Pohjoisen pääkaupungista puuttuu selvästi suurkaupunki meininki vaikka Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Oulussa matkustajaa tervehtii vanha asemarakennus suoraan vuodelta 1886. Palvelujakin löytyy, nimittäin R-Kioski ja muutama penkki. Kuinka ihmeessä Oulussa ollaan uuden matkakeskuksen rakentamista lykätty näin pitkään, eikä vieläkään ole mitään valmista saatu aikaiseksi? Viimeisimpien tietojen mukaan aseman viereen ollaan rakentamassa, yllätys yllätys, kerrostaloja ja ehkä joskus myöhemmin hamassa tulevaisuudessa matkakeskusta.

Mutta pysytäänpäs tarinassa. Nappasin Scandicista pari kuvaakin.

Huone oli siisti ja kyllähän siellä kelpasi köllötellä.

Kun olin seuraavana päivänä lähdössä takaisin pohjoisen pääkaupunkia kohti, nappasin kuvan vielä uudehkosta hotelli Tornista. Siinä on kyllä sellainen maamerkki jota kaipaisimme Ouluunkin. Muistaakseni torinrannan seutuville oli jossain kaavassa suunniteltu vastaavaa tornihotellia mutta lieköhän nuo suunnitelmat on jo haudattu?

Paluumatka ei sitten mennytkään ihan putkeen. Aikaisemmin lähteneen tavarajunan veturi oli hajonnut, ja jouduimme odottelemaan niin kauan kunnes tavarajuna saatiin hinattua pois tieltämme. Usein VR:ää syytetään siitä, että olivat olosuhteet mitkä tahansa syytetään aina säätilaa ongelmien aiheuttajaksi.

VR:n kuulutus IC27

Hiljalleen alkoi tuntua siltä ettei matka ala ikinä. Lopulta olimmekin aikataulua yli kaksi tuntia jäljessä.

Mikäpäs siinä sitten odotellessa kun nettikin toimii ja samalla hoitelin työasioita.

Vähän ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa, oli Junassa hetken aikaa mukava tunnelmavalaistus. Tälläinen valaistus johtui kai siitä, että veturia oltiin liittämässä takaisin vaunuihin.

Saavuttuani takaisin Ouluun, ajattelimme kollegani kanssa ottaa tolpalta taksin ja suhahtaa samalla taksilla kotiin. Ikävä kyllä junan myöhästymisestä johtuen taksitolppa olikin tällä kertaa tyhjä. Vaikuttaa siltä, että taksarit eivät ehdi työssään seurailla junien aikatauluja kun ajoa on niin paljon. Se on hienoa se, tämähän kertoo suoraan siitä että talouden rattaat pyörivät laakerit punaisina. Lopulta löysimme yhden taksin käveltyämme 500 metriä Oulun keskustaan päin. Taksikuski oli ystävällinen ja sammutti taksamittarin 100 m ennen kotioveani.