Tuulipuku.fi

Tekijä: Osinkko

  • Osingot ovat rahan tulostamista

    Osingoista ollaan sijoittajien keskuudessa montaa mieltä. Joillekin ne ovat avain taloudelliseen riippumattomuuteen ja toiset taas haluaisivat ettei niitä maksettaisi ollenkaan.

    Osingot mielletään usein raha-automaatiksi, joka palkitsee sijoittajan keväisin. Vasta-argumenttina sanotaan, että osingot ovat vain rahan siirtoa taskusta toiseen, ja välissä sekä verottaja että osakevälittäjä ottavat potista oman osuutensa. Näin ollen sijoittaja siis pikemminkin menettää osingon saatuaan varojaan.

    Jotta osingonmaksu koituisi todella osinkosijoittajan reaaliseksi tappioksi, vaatisi tämä kurssin jäämistä pysyvästi alle osingon irtoamista edeltäneen kurssin, kunnes seuraava osinko tulee jälleen maksuun ja irtoaa. Ensituntumalta tämä kuulostaa harvinaiselta ainakin niiden yhtiöiden kohdalla, jotka pyrkivät kasvavaan osingonmaksuun vuosi toisensa perään. Mikäli osakkeen kurssi palautuu osingon irtoamista edeltävälle tasolle viimeistään ennen seuraavan osingon irtoamista, ”ilmainen” osinkoautomaatti toimii kuin toimiikin.

    Ajattelin hieman tutkia onko asia todellisuudessa kuvaillun kaltainen. Otin vertailuun muutaman kansanosakkeen, jotka ovat tunnettuja hyvistä, kasvavista osingoistaan. Katsotaan seuraavaksi kuinka kurssit ovat palautuneet osingon irtoamisesta.

     

    Nokian renkaat

    Vuosi Pvm. Ennen osingon irtoamista Kurssi ennen osingon irtoamista
    2018 10.4.2018 34,71
    2017 10.4.2017 39,24
    2016 12.4.2016 30,82
    2015 8.4.2015 29,08

    Taulukosta nähdään, että Nokian Renkaiden kurssi on pääsääntöisesti noussut aina osinkodipin jälkeen entistä korkeammalle tasolle. Ainoan poikkeuksen tekee viime kevät jolloin osakekurssi ei ehtinyt palautua roimasta pudotuksestaan. Tähän lienee kuitenkin taustalla aivan muut syyt kuin osinkodippi, oletettavasti suurin yksittäinen syy oli Trumpin aikaansaama kauppasodan pelote.

    Nokian Renkaiden voidaan siis sanoa olleen osinkoautomaatti, joka ikään kuin huomaamatta toi sijoittajalle muhkeat osingot. Nokian Renkaiden kohdalla osinkojen maksu ei siis pääsääntöisesti ole ollut rahojen siirtämistä taskusta toiseen, vaan uuden rahan tulostamista, josta verottaja ja ehkä myös välittäjä ovat ottaneet omansa välistä mikäli sijoitti osingot saman tien takaisin.

     

    Olvi

    Vuosi Pvm. Ennen osingon irtoamista Kurssi ennen osingon irtoamista
    2018 16.4.2018 27,9
    2017 23.4.2017 28,1
    2016 14.4.2016 26,1
    2015 16.4.2015 25,96

    Laatuyhtiönä tunnettu Olvi kertoo hyvin samanlaista tarinaa kuin Nokian Renkaat. Osakekurssi on toipunut osinkodipistä vuodessa aina hieman korkeammalle tasolle. Ainoan poikkeuksen kaavaan toi viime kevät. Näin ollen Olvinkin tapauksessa kyseessä ei ole pääsääntöisesti ollut rahan siirto taskusta toiseen, vaan uuden rahan tulostaminen piensijoittajan tilille.

    Kuten ylläolevista esimerkeistä nähdään, laatuyhtiöiden kohdalla osingoissa on kyse aivan muusta kuin rahojen siirtämisestä taskusta toiseen. Laatuyhtiöt kasvattavat liiketoimintaansa vuosi toisensa perään, ja näin ollen myös tulos sekä maksettava osinko kasvavat vuosi vuodelta. Mikäli sijoittaja ei tee mitään, nämä yhtiöt toimivat rahatulostimina. Mikäli sijoittaja sijoittaa saamansa osingot aina takaisin, rahanprinttaustahti kiihtyy. Tällaisten yhtiöiden kohdalla sijoittaja voittaa aina, veroista ja mahdolllisista välityskuluista huolimatta.

    Otetaan seuraavaksi vielä yksi esimerkki yhtiöstä joka on takkuillut hieman kasvunsa kanssa, eli lääkeyhtiö Orion. Yhtiön liikevaihto sekä tulos on junnannut viime vuosina hieman paikoillaan kasvun puuttuessa.

     

    Orion B

    Vuosi Pvm. Ennen osingon irtoamista Kurssi ennen osingon irtoamista
    2018 20.3.2018 27,69
    2017 22.3.2017 51
    2016 22.3.2016 30,47
    2015 24.3.2015 28,99

    Kasvun puutteesta huolimatta myös Orion näyttää toimineen varsin mukavana rahantulostusautomaattina sijoittajalle. Jälleen kerran ainoa poikkeus on viime kevät, jolloin osake rojahtikin kunnolla yli 50 euron tähtitieteellisistä hinnoistaan. Tämä kuitenkin selittynee jälleen aivan muulla kuin osinkodipillä. Toisaalta on myös sanottava, että Orionin nousu varsinkin tuonne reilun 50 euron tasoille soti jo kaikkia realiteettaja vastaan.

    Vaikka nämä esimerkit näyttävät melko rohkaisevilta, on hyvinkin mahdollista tienata vielä paremmin sijoittamalla rahastoon joka pitää osingot sisällään. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan välttämättä päästä sijoittajan haluamaan painotukseen eri yhtiöiden välillä. Laadukkaat, osinkoaan kasvattavat yhtiöt voivat jäädä liian pieneen osaan salkussa, tämä taasen syö tulevaisuuden tuottoja. Näin ei myöskään salli itselleen edes mahdollisuutta indeksin voittamiseen. Pitkällä aikavälillä osakepoiminnalla tulee kuitenkin tehdä hieman kovempaa ylituottoa, jotta poiminnalla voittaisi esimerkiksi indeksirahastot ja pystyisi kuollettamaan vielä rahastojen saamien osinkojen veroedun. Tämän tempun vaikeusaste on sen verran suuri, että useimpien sijoittajien kannattaisikin sijoittaa suosiolla pelkkiin indeksirahastoihin(Itseni mukaanlukien).

    Ehkä tämä teksti viimein kumoaa vanhan kliseen, ”osingot ovat vain rahan siirtoa taskusta toiseen.” Näin voi joissakin tapauksissa olla, mutta se riippuu pääosin yhtiön omasta suorituskyvystä. Sanonta on siis liian karkea yleistys oikeasta vallitsevasta tilanteesta. Aivan kuten on tämän tekstin otsikkokin. 😉

    [adservice-comparison-feed-iframe]

  • Älä ylivakuuta talouttasi

    Kerroin edellisessä kirjoituksessani ajoneuvovakuutuksen kilpailuttamisesta. Usein kilpailutustilanteessa käydään läpi muutkin vakuutuskohteet kuten henkilövakuutukset, kotivakuutukset, matkavakuutukset ja niin edelleen. Erilaisten vakuutusten kirjo on erittäin laaja, ja oikeastaan lähes mitä tahansa omaisuutta voi vakuuttaa.

    Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, mitkä kaikki vakuutukset ovat todella tarpeellisia. Esimerkiksi ajoneuvovakuutuksen kohdalla kannattaa miettiä onko auton arvo niin mittava, että täyskasko tulee kysymykseen. Omalla kohdallani jätin erillisen tuulilasiturvan maksamatta, sillä se olisi maksanut noin 100 euroa vuodessa. Mikäli tuulilasia ei tarvitse tulevaisuudessa vaihtaa ihan joka vuosi, säästän vakuutuksen ottamatta jättämisellä todennäköisesti uuden tuulilasin vaihdon verran ja enemmänkin rahaa jo muutamassa vuodessa.

    Olen niin onnellisessa tilanteessa, että terveyspalvelut hoituvat työpaikkani kautta. Hammashoito, magneettikuvaukset ja muut kuuluvat pakettiin. Näistäkään minun ei siis kannata erikseen maksaa vakuutusten kautta. Mikäli sinulla on sama tilanne, erilaiset terveysvakuutukset ovat hyödyttömiä. Kannattaa kuitenkin selvittää kuinka erilaisiin vapaa-ajalla tai urheilussa tapahtuviin vammoihin suhtaudutaan.

    Matkavakuutukset ovat luottokorttien myötä jääneet sangen turhiksi. Esimerkiksi täysin ilmaiseen Bank Norwegian -luottokorttiin sisältyy matkavakutuus, kunhan vähintään 50% matkasta on maksettu kyseisellä kortilla. Vakuutus koskee myös kaikki talouden perheenjäseniä, kunhan talouden lapset ovat alle 21-vuotiaita. Itse maksan kyseisellä kortilla kaikki talouteni ostokset, myös matkat jolloin kerrytän samalla 1% lentopisteitä kaikista ostoksista. Kortti on ollu minulla käytössä nyt hieman reilun vuoden ja lentopisteitä on kertynyt tällä hetkellä noin 90 euroa. Ilmainen Keski-Euroopan matka häämöttää siis pian. 🙂

    Kotivakuutuksen kohdalla kannattaa miettiä esimerkiksi irtaimiston osalta omistaako mitään niin kallista, että irtaimistovakuutuksen on syytä olla yli minimitason. Perus tuulipukumiehenä arvokkaimmat kotoani löytyvät yksittäiset artikkelit ovat yli 10 vuotta vanhat kodinkoneet ja kodinelektroniikka. Tästä syystä mennään minimitasolla, joka sekin on tähän maalliseen omaisuuteeni nähden yläkanttiin.

    Kun turhista vakuutuksista pystyy karsimaan, jää rahaa enemmän käyttöön esimerkiksi omaan sijoitustoimintaan. Näin ollen sinulla on enemmän varallisuutta, vaikka joskus kävisikin jokin sattumus minkä vakuutus olisi korvannut. Tällä tavoin voit alkaa itse omaksi vakuutusyhtiöksesi ja sijoittaa omat rahasi parhaaksi katsomallasi tavalla. Todennäköisyydet ovat kuitenkin sinun puolellasi, sillä vakuutusmaksut menevät joka vuosi, mutta tapaturmia sattuu paljon harvemmin. Tämähän on edellytys sille, että vakuutusyhtiöitä yleensä on olemassa ja että ne ovat pysyneet hengissä.

    Jos oikein kunnolla haluat simuloida vakuutusyhtiötä, voit sijoittaa vakuutuksista säästämäsi rahat Sammon osakkeisiin. Mikäli summat jäävät pienehköiksi, tämä kannattaa muuten edullisemman kulurakenteen vuoksi tehdä esimerkiksi Nordean kautta, sillä heillä pienemmät kaupat onnistuvat 1% välityspalkkioilla. Mikäli joku lukoijoista tietää halvemman tavan sijoittaa pieniä eriä suoriin osakeostoihin, kirjoitathan siitä kommentteihin.

    [adservice-comparison-feed-iframe]

  • Kilpailutin ajoneuvovakuutuksen ja säästin

    On taas se aika vuodesta kun minua muistutetaan varsin aktiivisesti siitä, että auton omistaminen Suomessa on kallista puuhaa. Yleensä kesälle ajoittuvat nimittäin sekä ajoneuvoveron että ajoneuvovakuutusten laskut. Ajoneuvoveron olen minimoinut ostamalla vähäpäästöisen ja pienikulutuksisen hybridin. Tulevaisuuden unelmana on ostaa täyssähköauto, joka veron ohella nipistäisi vielä entisestään myös polttoainekuluista. Toistaiseksi hinnat ovat vielä liian korkeita tämän vaihdoksen tekemiseen.

    Saapuvat ajoneuvovakuutuslaskut ovat samalla kuitenkin hyvä muistutus itse kullekin, että on jälleen aika kilpailuttaa vakuutus. Tämä toimenpide kannattaa tehdä vuosittain, sillä hinnat tuntuvat tippuvan jatkuvasti. Näin kävi myös minun kohdallani tänään.

    Minulla on virheetön historia ja autossani on liikennevakuutuksen lisäksi osakasko joka sisältää myös hinausturvan. Tältä samalta pohjalta lähdin kilpailuttamaan eri yhtiöitä. Vakuutukseni ovat kohta kiertäneet lähes kaikki mahdolliset vakuuttajat, aikaisemmin olen ollut asiakkaana Lähivakuutuksella, POP Vakuutuksella, OP:lla sekä Tapiolalla. Tällä kertaa halvimman tarjouksen löi pöytään Nalle Wahlroosin leiri eli If.

    Vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutuksiinsa keskittämisalennuksia, näistä ei kuitenkaan kannata sokaistua liikaa vaan katsoa vain konkreettista euromäärää mikä lankeaa maksettavaksi. Näin ollen kotivakuutukseni jätin vielä vanhaan vakuutusyhtiöön, mutta tulevaisuudessa kilpailutan senkin kun seuraava lasku kolahtaa postiluukusta. Vakuutukset siis kannattaa kilpailuttaa tutkimalla mitä ne maksaisivat jos ottaa kaikki samalta tarjoajalta, tai mitä maksaa jos ne ottaa hajautettuna eri vakuuttajille. Tämä vaatii vähän vaivaa, mutta yleensä tällä pääsee ihan hyville tuntipalkoille.

    Tällä kertaa pelkän ajoneuvovakuutukseni säästösummaksi tuli hieman reilut 80 euroa. Aikaa kilpailutamiseen ei tällä kertaa mennyt kovinkaan montaa minuuttia, sillä kaikkien tarjoajien sivuilla on selkeät laskurit joista näkee ainakin osviittaa missä summissa liikutaan. Ifin laskurista saamani tarjous oli itseasiassa niin hyvä, että varmistin vielä asiakaspalvelusta onko vakuutus tosiaan noin edullinen. Sain asialle varmistuksen ja itseasiassa hintaa jopa pudotettiin vielä muutaman prosentin verran sillä sain ammattiliittoni kautta lisäalennuksen. Ammattiliittoon kuulumisesta on siis sittenkin ainakin jotain rahallistä hyötyä.

    Summa summarum, näin pienellä vaivalla säästin parin koneen osakkeen verran, taikka muutaman ruokakassillisen. Kilpailuta siis aina vakuutuksesi kun saat laskun, näin et ainakaan unohda asiaa. Todella pienellä vaivalla voi saada suuriakin säästöjä aikaiseksi!

     

    [adservice-comparison-feed-iframe]

  • Ammattiliitot, Kojamo ja ahneus

    Viime aikoina uutisissa on kirjoitettu entisen VVO:n eli Kojamon listautumisesta ja samanaikaisista ammattiliittojen johtajien palkkionkorotuksista. Olen havainnut asian ympärillä melko negatiivista ilmapiiriä. Antihintaa pidetään yleisesti korkeana peilaten Kojamon tulevaisuuden kasvunäkymiin sekä toisaalta nykyiseen osinkoon nähden. Samalla listautumista pidetään rahan siirtämisenä ”ammattiliittoherrojen” korotettuihin palkkioihin. Onhan tunnettua, että suurin osa Kojamosta on ammattiliittojen omistuksessa, jotka nostavat tietysti osinkonsa verottomasti. Tässä annissa piensijoittajat osallistuisivat yhtiön rahoittajiksi, joka taas kasvattaisi vastaavasti ammattiliittojen verotonta osinkokertymää. Kun tietää miten Suomessa kohdellaan verotuksellisesti meitä piensijoittajia, piilee tässä annissa pieni moraalinen dilemma. Haluaako sijoittaja osallistua kasvattamaan sijoituskentän verotuksellista epätasa-arvoa?

    Samaan aikaan annin kanssa Kojamon hallituksen palkkioita päätettiin nostaa, mikäli suunniteltu anti toteutuu. Esimerkiksi Kojamon hallituksen puheenjohtajan ja Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon korvaus on kohoamassa 26 000 eurosta 60 000 euroon. Korotus on siis varsin nimelliset 130 prosenttia. Hallituksen rivijäsenten palkkiot yli kolminkertaistuvat 9 000 eurosta 30 000 euroon. Perusteluna korotuksille mainittiin, että palkkiot ovat nyt samaa tasoa kuin muissakin pörssiyhtiöissä. Perustelu on varsin koominen kun otetaan huomioon, että muutama vuosi takaperin Aalto vaati pörssiyhtiöiden hallituksiin palkkamalttia ja korotusten jäädyttämistä. Kuitenkin tilaisuuden tullessa omalle kohdalle palkkamaltti unohtui välittömästi. Palkkamaltti unohtui vajaa vuosi takaperinkin kun Aallon palkkaa korotettiin yli 60 prosenttia Teollisuusliiton muodostuessa. Tuolloin nähtiin jopa pettyneiden jäsenten eroamisaalto liitosta.

    Pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden korotukselle on vain yksi oikea perustelu. Korotuksilla on tarkoitus saada houkuteltua kaivattua talenttia taloon. Kun palkkiot ovat korkeat, on osaavia hallitusjäseniä helpompaa houkutella myös muualta. Samalla saadaan pidettyä nykyiset jäsenet tyytyväisinä. Kojamon tilanne on kuitenkin siitä eriskummallinen, että hallituksen vaihtuvuus tulee olemaan vain hyvin pientä. Toisekseen on vaikea kuvitella, että ammattiliittojen johtajat olisivat kovinkaan kuumaa tavaraa muissa pörssiyhtiöissä. Näin ollen voidaan mietiskellä mikä oli todellinen motiivi palkkioiden korotuksille. Toivon mukaan duunareiden puolustaja, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tulee puuttumaan asiaan. 😉

    Ammattiliitot ovat työntekijöiden asialla neuvottelemassa parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Historiallisesti katsottuna ammattiliitot ovat olleet erittäin tarpeellisia, ja oletettavasti ovat sitä myös edelleen ainakin joissain määrin. Toimin itse alalla, jossa on erittäin vahva ammattiliittotausta ja yhä melko hyvät edut. Ehkä vähän häpeällisesti joudun tunnustamaan että olen myös ammattiliiton jäsen. Liityin liittoon ollessani määräaikaisena työntekijänä, koska kuvittelin sitä kautta saavani apua luottamusmieheltä mahdollisissa riitatilanteissa. Olen kuitenkin viimeaikoina pohtinut, mitä oikeen saan jäsenmaksuani vastaan ja kannattaako minun enää edes kuulua liittoon. Jäsenmaksut kuitenkin lähtevät jokaisesta palkasta, ja tulee väkisinkin mietittyä mitä kaikkea parempaakin käyttöä tuolle rahalle olisi ollut. Väkisinkin mielessäni pyörivät ammattiliittojohtajien ylisuuret palkat sekä liittojen saamat epätasa-arvoistavat verottomat osingot. Jos liittojen miljardiomaisuutta verotettaisiin kuten meitä piensijoittajiakin, pääomatulojen kokonaisveroastetta voitaisiin mahdollisesti laskea.

    En tunne kovinkaan suurta ylpeyttä myöskään ammattiliittojen tavasta toimia vaikean paikan tullen. Liitoilla on todella suuri valta, käytännössä pienenkin ”risahduksen” sattuessa ne voivat käytännössä pysäyttää koko maan. Riittää, että yhdellä liitolla on aavistuksen tiukemmat neuvottelut ja pian tukilakossa ovat kaikki muutkin. Asiat tulisi pystyä ratkaisemaan maamme kannalta kestävämmällä tavalla. Jokaisen vientiämme vaikeuttavan lakon kohdalla koko maa kokee samalla kolauksen. Kysymys liittoon kuulumisesta on siis sekä rahallinen että moraalinen.

    Vastapainona tälle pohdinnalle on puolestaan solidaarisuuskysymys, onko oikein että alkaisin ikäänkuin vapaamatkustajaksi kollegoideni joukossa? Varsinkin kun alallani yleisesti järjestäytymisprosentti lähentelee sataa. Luulen, että ainakaan hieman vanhemman väestön keskuudessa en saisi kovin mairittelevaa vastaanottoa tiedon tullessa ilmi. Päätös on tästäkin huolimatta kuitenkin henkilökohtainen, ja kun mitään pakkoa ei ole, nämäkään syyt eivät periaatteessa ammattiliitosta eroamistani estäisi. Kun näistä asioista keskustelee tuttujen kanssa, yllättävän moni ei muuten edes tiedä, että on mahdollista kuulua pelkkään työttömyyskassaan. Liitot ja kassat olivat ennen niin tiukassa symbioosissa keskenään, että ne ajatellaan yhä samana asiana.

    Mitä tulisi tilalle, jos ammattiliitot katoaisivat? Voisiko minimipalkat ja tyypilliset työehdot kirjata perustuslakiin ja loput sopia paikallisesti? Alkaisivatko työnantajat välittömästi polkemaan työntekijöitä? Asiantuntijatöissä eroa tuskin huomaisi, sillä palkat on nykyäänkin sovittu hyvin pitkälle paikallisesti neuvotellen. Teollisuuden rivityöntekijöillä puolestaan korotukset ovat tähänkin mennessä olleet melko maltillisia, joten ehkä sielläkään ei mitään radikaalia tapahtuisi. Työnantajat toivottavasti osaavat nykyään jo ajatella niin, että palkkaus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä, ja mitä tyytyväisempi on työntekijä, sen parempaa jälkeä hän tekee työssäänkin.

    Kuulisin mielelläni kommenteissa mitä mieltä sinä olet ammattiliitoista?

  • Viimeisessä puvussa ei ole taskuja

    Ajattelin kirjoitella tekstin säästämisen perimmäisestä olemuksesta. Meistä varmasti jokainen kokee säästämisen hieman eri tavalla, jotkut näkevät sen vain kitsasteluna, penninvenytyksenä ja toisille se taas on elämäntapa. Minä kuulun näihin jälkimmäisiin oikeastaan edes tiedostamatta koko asiaa. Minulle säästäminen on ollut itsestäänselvää siitä lähtien kun opin käyttämään rahaa. Ehkä se tulee kotikasvatuksesta, ehkä luonteesta, en osaa sanoa miksi. Olen kuitenkin aina nauttinut enemmän siitä tunteesta että minulla on rahaa säästössä, kuin kuluttamisesta.

    Tässä vaiheessa on hyvä eritellä sairaalloinen ja terve säästeliäisyys toisistaan. Hommahan voi hyvinkin mennä myös liian pitkälle, mikäli elämää alkaa aivan liian paljon optimoimaan säästämisen ehdoilla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka henkilö, joka hoitaa vessa-asioinnitkin julkisissa tiloissa kodin sijaan vain säästön vuoksi, ja ehkä hakee sieltä pulloon samalla juomavedet. Tai suihkii kaupassa hajuvedet kainaloon ilmaisilla testereillä kun ei raaski ostaa omaa pulloa kotiin. Nämä menevät jo hyvän maun rajan ylitse, enkä tässä kirjoituksessani puhu tällaisesta säästämisestä.

    Tervettä säästämistä on esimerkiksi kesäisin työmatkojen taittaminen polkupyörällä, jolloin säästää matkakuluissa ja kuntokin kohenee samalla. Tervettä säästämistä on myös ylikulutuksesta luopuminen. Yleensä säästäminen on jonkinlainen järkivalinta, ja luopumista vain jostain sellaisesta joka ei tuo elämään lisäarvoa.

    Mielestäni jokaisen tulisi olla hyvällä tavalla säästäväinen. Ei ole kestävää taloudenpitoa elää jatkuvasti kädestä suuhun. Jos tili menee nollille joka kuukausi, ovat talouden menot liian suuret. Tällöin on tarkasteltava tarkemmin mihin kaikki rahat oikein menevät. Pienistä puroista syntyy usein suuri joki, joten rahaa ei kannata kylvää kaikkialle kovin huolettomasti. Voi olla mahdollista, että tilkitsemällä näitä pieniä puroja rahaa alkaa jäädä säästöön karsimatta oikeastaan juuri mistään oleellisesta. Kun menojen jälkeen rahaa jää vielä tilillekin, seuraava askel on tietysti sijoittaa ne kustannustehokkaasti.

    Ymmärrän, että elämä ei ole reilua eikä meillä kaikilla ole tasavertaiset olosuhteet. Näin ollen syystä tai toisesta kaikki eivät välttämättä säästämiseen kykene. Omallakin kohdallani olen miettinyt kuinka onnekas olenkaan ollut, että olen esimerkiksi saanut työpaikan jo ennen valmistumistani korkeakoulusta. Tänä päivänä monella nuorella on vaikeuksia saada edes sitä elämän ensimmäistä kesätyötä. Nuorilla aikuisilla taasen on vaikeuksia löytää vakituista työtä, aktiivimalleista huolimatta. Huonommalla tuurilla minäkin voisin olla työtön, ihan yhtä hyvin kuin moni muu.

    Säästäminen on siis hyve, mutta tällä säästetyllä rahalla sitten saa? Kohteita on varmasti niin monia kuin on säästäjiäkin. Joku voi säästää esimerkiksi asuntoon, autoon, veneeseen tai vaikka festarilippuun. Minulle säästäminen ja sijoittaminen ovat taanneet ainakin hyvät yöunet, sillä rahahuolia ei ole liiemmin ikinä ollut. Ajattelen rahan ikäänkuin potentiaalienergiana, mitä kaikkea se voisikaan halutessani mahdollistaa. Kun tiedän, että voisin saada ostettua kaikenlaista, se tuo minulle mielenrauhaa. Jos esimerkiksi jokin kallis kodinkone hajoaa, voin samantien hakea uuden, tai jos auto hajoaa voin sen heti korjauttaa. Toki tarkoituksena on myös jossain vaiheessa elämän leppoistaminen pääomatulojen kautta. Ja ultimaattisena tavoitteena taloudellinen riippumattomuus. En kuitenkaan ole pettynyt jos en aivan tuohon asti pääse. 🙂

    Välillisesti säästäminen toi minulle uuden harrastuksenkin. Osakesijoittamiseen liittyvien asioiden parissa kuluu viikossa tunti jos toinenkin. Kiinnostus näitä asioita kohtaan on poikinut esimerkiksi myös tämän blogin ja juuri käynnistyneen osakekilpailun. Ehkä voitaisiin tiivistää, että säästäminen ja sen kautta sijoittaminen toivat rutkasti mielenkiintoista sisältöä elämään.

    Säästämisen ei tarvitse tarkoittaa jokaisesta eurosta kynsin ja hampain kiinni pitämistä. Kun on säästöjä, on myös enemmän varaa panostaa itselle tärkeisiin asioihin.

    Tämän kirjoituksen otsikko on vanha sanonta, jonka kuulee välillä humalaisten ystävien suusta kun puhutaan säästämisestä ja sijoittamisesta. ”Säästäminen on turhaa, elämä on tässä ja nyt!” Kyllä, elämä on tässä ja nyt ja elän siinä mukana. Säästäminen ei kuitenkaan ole turhaa, joskaan ei pakollista. Mikäli rahansa haluaa tuhlata turhuuksiin, se on jokaisen oma valinta. Tällöin kuitenkin ottaa samalla suuremman riskin, että elämä tuo taloudellisia yllätyksiä eteen sekä unettomia öitä, ehkä myös hieman kurjemman vanhuuden.

    Viimeisessä puvussa ei ole taskuja, mutta olen onnellinen tähän elämänlaatuun mikä minulla jo on. Aion jatkossakin säästää ja sijoittaa kaiken rahan mitä en elämiseen tarvitse. Minulle säästäminen ei ole kirosana, vaan viisaampaa varautumista tulevaisuuteen.

     

  • Tuulipuvun sijoituskilpailu alkaa jälleen

    Tuulipuvun historian toinen sijoituskilpailu alkaa tänään maanantaina 4.6.2018 ja kestää vuoden loppuun saakka. Kilpailusivu on auki osoitteessa kilpailu.tuulipuku.fi ja mukaan voi rekisteröityä heti. Kaupankäynti alkaa maanantaina heti pörssin auetessa kello 10. Linkki kilpailuun löytyy myös täältä blogin yläreunasta.

    Kilpailun tarkoituksena on kasvattaa 20 000 euron alkupääoma mahdollisimman suureksi. Se, jolla on vuoden lopussa suurin salkku voittaa kilpailun sekä pääpalkinnon. Koska kilpailuaika on pitkä, jaamme palkintoja myös kahdelta väliperiodilta, joista ensimmäinen päättyy 31.7.2018 ja toinen 30.9.2018. Näin ollen mukaan ehtii hyvin myös kesken kilpailun.

    Viime vuoden kilpailusta saamamme palautteen perusteella asetimme yhden oston maksimisummaksi 4000 euroa. Näin ollen sijoittajien tulee hajauttaa salkkuaan useampaan osakesarjaan. Näin estämme ”loton” pelaamisen, eli koko pottia ei enää voi sijoittaa yhteen senttiosakkeeseen rakettinousun toivossa.

    Tämän vuoden uudistuksiin kuuluvat myös osingot. Mikäli sijoittaja on oikeutettu osinkoihin, ne tulevat tilille normaalisti maksupäivänä. Ainoa ero oikeaan ympäristöön on, että veroja ei huomioida.

    Yhteistyökumppaneinamme on viime vuoden tapaan Nordnet, lisäksi tänä vuonna mukana ovat myös OP, Osakesäästäjien Keskusliitto / Nuoret Osakesäästäjät ja Fellow Finance. Palkinnot tulevat olemaan ruhtinaalliset, myös niistä löytyy tarkemmat tiedot kilpailusivuilta.

    Toivomme, että lähdet mukaan ja haastat samalla ystäväsikin kilpailuun. Ollaan yhdessä mukana levittämässä sijoittamisen ilosanomaa kaikille!

  • Lehto Group päivitys

    Lehto Group on vuoden alusta rojahtanut alas liki 18 prosenttia. Rakennusbuumin pelätään olevan hiljalleen takana päin ja pelot valtaavat sijoittajien mielen. Jännitystä ei ainakaan vähennä se, että jokin aika sitten Lehdon sisäpiiriläiset tekivät isoja osakemyyntejä. Q1 oli liikevaihdoltaan hyvä, mutta tulos oli sijoittajille pettymys. Onko Lehto jo menneen talven lumia?

    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Lehto tulee pärjäämään myös taantumassa muita rakennusfirmoja paremmin. Tämä johtuu tietysti Lehdon alaa mullistavasta kustannustehokkaasta moduulirakentamisesta, joka tulee eittämättä olemaan koko rakennusalan tulevaisuus. Moduulit rakennetaan turvallisessa, siistissä ympäristössä kosteudelta suojassa ja laatu voidaan pitää tällä tavoin vakiona. Sarjatuotanto tuo sekä kustannus- että toimitustehokkuutta. Projektille voidaan määritellä kattohinta jo ennen töiden aloittamista, näin asiakaskin välttyy ikäviltä yllätyksiltä.

    En valitettavasti ole vielä päässyt vierailemaan Lehdon tehtailla, mutta oletan että automaatio ollaan näissä viety pitkälle. Puhutaan, että pian rakennukset 3D-tulostetaan, mutta luulisin varsinkin Suomen vaativissa oloissa pitkälle viedyn automaation olevan todennäköisempi skenaario. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kokonainen seinäelementti ulkopintoineen ja sisäeristyksineen voitaisiin valmistaa mahdollisimman pitkälle automaattisesti. Pian muistelemme huvittuneena aikoja, jolloin sotkuisilla työmailla kulki ristiin rastiin tehottomasti toimivia ulkomaalaisia rakennusmiehiä tehden välillä silkkaa sutta ja sekundaa. On hienoa, että Lehto kulkee rakennusalan edelläkävijänä.

    Jos pohditaan tulevaa rakennusalan taantumaa Lehdon tilauskannan kehityksestä käsin, ei näköpiirissä ole havaittavissa ainakaan hidastumista. Lehto on odottanut päätöksiä kahdesta jättimäisestä noin 200 miljoonan euron rakennusurakasta, kauppakeskus Lippulaivasta Espooseen sekä Jyväskylän Hippos2020 liikunta- ja hyvinvointipalvelukeskuksesta. Eilen saatiin positiivinen päätös Jyväskylästä, joka tuonee Lehdolle liikevaihtoa tuleville vuosille, kunhan projektin rahoituskuviot ensin selviävät lopullisesti ja hanke päästään aloittamaan. Päätöstä Lippulaivasta sen sijaan odotetaan aivan lähiaikoina.

    Palataan takaisin Lehdon Q1 tulokseen, joka pelotti sijoittajat myymään osakkeitaan. Liikevaihto kasvoi odotetusti, mutta tulos niiasi ollen vain hieman reilut 2% liikevaihdosta. Yhtiö kertoi ensimmäisen kvartaalin liikevaihdon kuitenkin koostuvan pienempikatteisesta urakoinnista, eikä kvartaalin aikana tuloutettu yhtään luovutuksen mukaan tuloutettavaa omaperusteista hanketta. Näin ollen suurempi kasvu ja suurempi voittomarginaali tullaan näkemään loppuvuoden tulevilla kvartaaleilla. Muistutetaan mieliin, että Lehdon ohjeistus tälle vuodelle on liikevaihdon kasvu 20-30% ja liikevoittomarginaalin odotetaan olevan yli 10%. Uskon vakaasti että näihin lukuihin tullaan pääsemään.

    Kun katsotaan Lehdon nykyistä arvostusta tämän päivän kurssilla 10,40€, on viime vuoden tulokseen perustuva P/E-luku vaivaiset 12. Ei uskoisi että nyt puhutaan voimakkaasti kasvavasta yhtiöstä. Yhtiön ohjeistuksen mukaisesti liikevaihto tältä vuodelta tulee olemaan 713- 772 miljoonaa euroa sekä liikevoittoa yli 71,3-77,2 miljoonaa. Osaketta kohden tämä tekisi liikevoittoa noin 1,22-1,33 euroa. Varsinainen osakekohtainen tulos tulee ennusteen mukaan siis olemaan noin euron tai vähän päälle. Näin ollen tulevalla ennusteella P/E-luku ensi vuodelle tulee nykykurssilla olemaan noin 10 luokkaa. Osinkotuottoa Lehto tarjoaa viime kevään osinkoon peilaten 3,4%. Eivät ollenkaan huonoja lukuja kasvuyhtiölle.

    Voimakas kasvu tuo tietysti mukanaan riskejä, varsinkin tässä tapauksessa kun Lehdolla on tiettävästi ollut pulaa sekä työntekijöistä että tehdashalleista. Uskon kuitenkin, että yhtiö kykenee nämä haasteet selvittämään kunnialla ja kasvutavoitteisiin päästään ohjeistuksen mukaisesti.

    Tätä kirjoittaessa nähtiin Euroopan pörsseissä Italian luoma punainen aalto, joka pyyhkäisi Lehdonkin kurssista pois 3,35%. Mikäli samanlainen tunnelma pörssissä jatkuu, ostonappi houkuttelee minua lisäämään osaketta salkkuuni kesän mittaan. Patoutunut käteinen ja kevään osingot odottavat uutta kotia kuumeisesti.

     

  • Metsäteollisuus pakkojarruttaa jälleen

    Kirjoitin alkuvuodesta metsäteollisuuden tulevaisuudennäkymistä ja niitä varjostavasta puupulasta. Tuolloin lämmin alkutalvi esti routakerroksen syntymisen, ja esti raskaiden metsäkoneiden menon metsiimme. Metsäyhtiöt ovat tuostakin vaikeudesta toipuneet ja tehneet alkuvuonna loistavia tuloksia yksi toisensa perään. Valitettavasti vanha tuttu ongelma on jälleen palannut kuvioihin, ja se on materiaalin riittämättömyys.

    Tilanne on kimurantti, sillä tällä hetkellä sellusta ja jopa joistakin paperilaaduista maksetaan ennätyshintoja. Esimerkiksi Stora Enso ilmoitti tehneensä paperiliiketoiminnoissaan parhaan tuloksen 10 vuoteen johtuen pääasiassa paperien hinnankorotuksista. Sellu käy kaupaksi ennätyshinnoin ja olisi ensiarvoisen tärkeää saada sellutehtaat ajolle täydellä kapasiteetillaan. Tämä ei kuitenkaan sellutehtaissamme ole onnistunut viime aikoina. Tuotantoa on jouduttu jälleen rajoittamaan puupulan vuoksi. Tähän on syynä esimerkiksi kelirikkokausi, joka esti puun korjuuta. Keskikokoisella sellutehtaalla tuotannonmenetys voi olla jopa reilut 1000 tonnia viikossa.

    YLE:n uutisen mukaan sahatukkien hinnat ovat nousseet viime aikoina ja ajaneet perinteisiä sahoja ahdinkoon. Yhtenä syynä mainitaan, että sellutehtaat haalivat myös tukkipuita haketettaviksi. Ymmärrettävästi tässä tilanteessa kaikki materiaaliksi kelpaava hyödynnetään, vaikka kustannukset olisivat hieman kovemmat. Valitettavasti tämä tilanne ei tiedä pienikatteisille sahoille kovin hyvää.

    On jälleen mielenkiintoista seurata millaisia vaikutuksia tämä ilmiö tuo metsäyhtiöiden tuloksiin ja mainitaanko asiaa tuloskatsauksissa. On kuitenkin selvää, että sillä on vaikutusta alan tuloksiin lyhyellä tähtäimellä.

    17.11.2023 alkaen lukukerrat: 234

  • Osakegurut ja indeksin voittaminen

    Koska markkinoiden sanotaan olevan tehokkaat, on indeksin voittaminen pitkällä aikavälillä vaikeaa. Maailman tunnetuin sijoitusguru Warren Buffet suositteleekin sijoittamaan vain indeksirahastoihin ja unohtamaan osakepoiminnan suosiolla. Indeksisijoittaminen on tylsää, mutta samalla erittäin kustannustehokasta. Yhdellä ostoksella voit päästä mukaan kymmeniin tai satoihin eri yhtiöihin ja voit olla varma, että saat sijoituksillesi keskimääräisen markkinatuoton. Sijoittamalla indeksiin voitat todennäköisesti pitkällä aikavälillä osakepoimijat ja aktiiviset kaupankävijät.

    Kuinka indeksi on sitten mahdollista voittaa? Tämä vaatii tietysti jonkinlaista poikkeamista indeksin sijoitusportfoliosta tai painotuksista. Käytännössä tämä vaatii osakepoimijalta isompaa riskiä, esimerkiksi muutaman osakkeen suurempaa painoarvoa salkussa tai sijoituksia pieniin yhtiöihin, joilla on joko pieni painotus indeksissä tai ne eivät edes pääse sinne. Esimerkkeinä voitaisiin ottaa sijoittaja, joka on viime vuodet pitänyt suurta painoa entisessä pienyhtiössä Revenio Groupissa tai vaikka Nesteessä. Mikäli jompi kumpi näistä on ollut salkun suurimpia omistuksia, ovat nämä yhtiöt kasvunopeudellaan taanneet melko varman voiton indeksistä, olettaen että muutkaan sijoitukset eivät samanaikaisesti ole kuopanneet merkittävästi.

    Ehkä paras esimerkki indeksin peittoamisesta pääasiassa pienyhtiöiden kautta on Inderesin mallisalkku. Salkussa on muutama suuryhtiökin, mutta sen ydin koostuu pienistä yhtiöistä joista osa on listattu First North- markkinapaikalle. Myös tämä salkku sisältää Revenio Groupin ja Inderes lienee niitä ensimmäisiä tahoja jotka aikanaan toivat yhtiön minunkin tietoisuuteeni, siitä heille suuri kiitos. Inderesin mallisalkussa Revenio on tuottanut toistaiseksi varsin mukavat 870%. Tällaisen ”härkäyhtiön” selässä on mukava istua ja seurata aitiopaikalla kuinka yhtiön maailmanvalloitus etenee suunnitellusti.

    Jos hieman opponoin Inderesin salkkua, tulee ottaa huomioon että se on perustettu vuonna 2011, joka on ollut lähivuosien kenties optimaalisinta aikaa hypätä mukaan markkinoille. Vuosi toisensa perään on ollut vakaata nousumarkkinaa, joten heidän strategiansa toimivuutta ei ole vielä päästy testaamaan kunnon markkinaturbulenssissa. Toki markkinoiden alati jatkuva muutos ja muun muassa digitalisaatio ovat tuoneet mukanaa sen, että markkinoiden hyytyessä pienet ja ketterät yhtiöt voivat jatkossakin menestyä suuria ja kankeita paremmin.

    Talouslehdissä viitataan usein muutamiin kotimaisiin sijoitusguruihin, joista voidaan ottaa esimerkiksi Erkki Sinkko. Sinkko on tunnettu sijoittaja, joka opettajan palkastaan sijoitti osakkeisiin jo 1970-luvulta lähtien. Sittemmin hänestä on tullut monimiljonääri. Kun Sinkko kertoo mediassa osakeostoksistaan ja salkustaan, käy nopeasti ilmi että parempaan tulokseen hän olisi todennäköisemmin päässyt sijoittamalla samalla kurinalaisuudella indeksirahastoihin. Hänen salkkunsa sisältää joidenkin tietojen mukaan lähes koko Helsingin indeksin. On kuitenkin huomattava, että indeksituotteita on ollut tarjolla vasta vähän aikaa, ja tästä syystä Sinkon on ollut aikaisemmin pakko ostaa osakkeita poimimalla ne suoraan pörssistä.

    Sinkolla on omintakeinen tyyli ostaa osakkeita, esimerkiksi viimeisin muistamani tapaus on hänen lupauksensa ostaa Nordeaa vain siksi että se muuttaa pääkonttorinsa Suomeen. Olennaista siirrossa ei ollut siitä vapautuvat rahavarat vaan se, että yhtiö on siirron jälkeen suomalainen ja täten Sinkolle ostokelpoinen. Sinkko ei liene paras esimerkki nuoremmille osakepoimijoille ostokriteeriensä kanssa, mutta hänen kurinalaisuudestaan voivat muutkin ottaa mallia. Olennaisinta on sijoittaa ja pysytellä markkinoilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sinkko on kuitenkin eräänlainen sijoitusmaailman Matti Nykänen, joten häneen liittyvät uutiset klikkailen aina hymyssä suin auki. 🙂

    Tovi sitten eräässä sosiaalisen median sijoitusryhmässä nähtiin hauska skenaario, kun eräs talousmediassakin silloin tällöin esiintyvä piensijoittaja mainosti voittaneensa indeksin ostamalla vain Helsingin pörssin suurimpia yhtiöitä omalla systemaattisella tavallaan painottaen muutamaa yleisintä tunnuslukua(P/E, P/B, osinkotuotto). Näiden tunnuslukujen perusteella hän laittoi osakkeet parhausjärjestykseen ja poimi salkkuun osakkeita.

    Lähemmässä tarkastelussa kävikin ilmi, että laskelmissa oli vaatimaton 100 prosenttiyksikön virhe, ja tosiasiallisesti salkku oli tuottanut lähes indeksin tahdissa. Tämä on tietysti loogista, koska tuolla kuvaillulla systeemillä salkku tulee muodostumaan väkisinkin indeksin kaltaiseksi ajan saatossa. ”Guru” ei kuitenkaan suostunut myöntämään virhettään, vaan asia kierrettiin muun muassa laittamalla kuvia autosta, mainitsemalla tyttären koulumenestyksestä, piikittelemällä muita ryhmän jäseniä asuinpaikkakunnan perusteella ja kertomalla kuinka häneltä kysytään jatkuvasti sijoitusvinkkejä ja apua. Toki ohimennen mainittiin että hänen sijoitussalkkunsa on miljoonaluokassa, jota en tietenkään epäile. Kovin vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan laskeutuminen gurun maineesta tänne tavallisten piensijoittajien keskelle.

    Pieni ajatusleikki tähän tekstini loppuun. Indeksirahastot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan piensijoittajien keskuudessa ja on riskinä, että rahaston sisältämien yhtiöiden arvostukset nousevat liikaa tuloksiin nähden. Voisiko olla mahdollista, että indeksisijoittaminen luo tällä tavoin arvostuskuplia ja näiden purkautuessa käy tästä syystä lopulta tehottomammaksi? Tällöin osakepoimijoilla olisi huomattavasti paremmat tulevaisuudennäkymät edessään.

     

  • Keliber ja litium

    Edellisessä blogissa kirjoitin Outokummusta ja sivusin jutussa Kemin kaivosta. Jatkoin menneenä viikonloppuna kaivosteemalla. Kävin maakuntakierroksella ja matkan varrelle osui Kaustinen. Mutta miten Kaustinen ja kaivostoiminta liittyvät toisiinsa?

    Toholammintien varrella olevat kyltit johdattavat Keliberiin.

     

    Matkan varrella huomasin kyltissä tutun nimen, Keliberin, jonka spodumeenikaivosta sekä litiumkarbonaattirikastamoa ollaan perustamassa paikkakunnalle. Vielä toistaiseksi tiedonnälkaiselle tuulipuvulle nähtävää oli melko vähän, sillä kaivokselle on vasta haettu ympäristölupaa huhtikuun lopussa. Ainoat nähtävyydet olivat pari hallia, joiden seinää koristi Keliberin logo. Yhtiön litiumkemiantehdas on tulossa noin 50 kilometrin päähän Kokkolan teollisuusalueelle.

    Keliber on ollut paljon otsikoissa liittyen suurimman omistajan Nordic Miningin mahdolliseen luopumiseen 22% omistuksestaan yhtiössä. Tämä voisi mahdollistaa myös meidän piensijoittajien hyppäämisen mukaan suoriksi osakkeenomistajiksi, tällä hetkellähän piensijoittajille ainoa tapa omistaa Keliberiä on omistaa sitä Nordic Miningin kautta. Nordic Mining ASA:n lisäksi muita suurimpia omistajia ovat muun muassa Tesi Industrial Management Oy eli Suomen Teollisuussijoitus. Listalta löytyy myös muutamia yksityissijoittajia, jotka pääsivät mukaan edellisessä suunnatussa osakeannissa. On kuitenkin selvää, että mikäli kaivokselle saadaan rakennuslupa, vaaditaan siihen tavalla tai toisella massiivisesti uutta rahoitusta noin 170 miljoonaa. Tällöin yhtenä vaihtoehtona yhtiö saattaisi listautua pörssiin.

    Miksi Keliber voisi olla hyvä sijoitus? Maailman litiumin kysynnän on ennustettu kääntyvän roimaan kasvuun jo lähitulevaisuudessa muun muassa sähköisen liikenteen yleistyessä. Sähköautojen sekä hybridiautojen akuissa käytetään litiumia, tämän lisäksi käyttökohteita ovat esimerkiksi pienelektroniikan akut. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan litiumin nykyinen maailmanlaajuinen tuotantomäärä tulee 21-kertaistaa vuoteen 2040 mennessä, jotta sillä voitaisiin tyydyttää pelkästään liikenteen akkujen vaatiman litiumin määrä. Tätä näkemystä tukee esimerkiksi Tesla, joka on kaavaillut uuden akkutehtaan perustamista Eurooppaan. Yhtenä mahdollisena kohteena mainittiin Vaasa.

    Raaka-aineen kysynnän kasvaessa luonnollisesti hinnoilla on tapana nousta. Seuraavassa on esitetty litiumin hintakehitystä kuvaava käyrä indeksinä lähimenneisyydestä sekä vuotuinen tonnihinta viime vuosilta:

    Litiumin hinnan kehitys. Lähde Tradingeconomics.

     

     

    Litiumin hinta viime vuosina. Lähde Metalary.

     

    Litiumin kaikkien aikojen korkein hinta ajoittui tämän vuoden tammikuulle. Sen jälkeen hinnat ovat hieman tasaantuneet. Keliberin suorittamien kannattavuuslaskelmien mukaan litiumkarbonaatin tuotantohinta on kaivoksen avautuessa noin 4000–5000 dollaria tonnia kohden. Tämä tarkoittaisi sitä, että suunnitelmien onnistuessa kaivos tulisi olemaan huippukannattava.

    Tällaisiin uusiin kaivoshankkeisiin sisältyy toki aina riskinsä, kuten huomattiin esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa. Sijoittajille on sijoituspäätöksen tueksi tarjolla vain laskelmat joihin voi tukeutua. Keliberin tekemä kannattavuusselvitys eri skenaarioineen on kuitenkin todella kattava. Uuteen kaivostoimintaan sijoittavan tulee uskoa projektin etenemiseen suunnitellusti ilman suurempia yllätyksiä tai viiveitä kaivostoiminnan aloittamisessa. Tällaisen sattuessa eteen on mahdollista, että omistajien kukkarolla jouduttaisiin käymään uudelleen.

    Itsekin sähköautoilevana tuulipukuna voisin jokusen roposen sijoittaa Keliberin antiin mikäli sellainen mahdollisuus jossain vaiheessa tulee eteen.