Meillä osakesäästäjillä säästöasteet ovat perinteisesti monin verroin suuremmat kuin rahansa kuluttavalla kansanosalla. Jokainen säästetty euro on paljon arvokkaampi kuin tienattu ero, sillä säästetystä eurosta ei enää viedä päältä erilaisia sivukustannuksia kuten veroja. Mitä aikaisemmassa vaiheessa sijoittajan uraa eurot saa tuottamaan, sitä enemmän ne ehtivät kasvaa korkoa korolle vuosien saatossa.
Nyky-yhteiskunnassa kuluttamisesta on tehty hyve. Tästä syystä varmasti moni tavallinen osakesäästäjä on törmännyt ilmiöön jossa rahan säästämiseen suhtaudutaan epäasianmukaisesti. Säästämispäätöstä kyseenalaistetaan ja asiasta jopa nälvitään. Usein näiden henkilöiden arvomaailma ja esimerkiksi varautuminen tulevaisuuteen on lähtökohtaisesti hieman erilainen.
Säästäminen tai säästämättä jättäminen on jokaisen henkilökohtainen asia ja siihen vaikuttaa useita eri muuttujia kuten palkan suuruus ja elämiskustannukset. Tästä huolimatta mielestäni jokaisen palkansaajan tulisi säästää ja sijoittaa edes pieni osa tuloistaan. Tähän pystyy jokainen työssäkäyvä. Säästäminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan sen eteen on oltava valmis tekemään hieman selvitystyötä saadakseen selville mihin rahaa kuluu. Mikäli menot ovat yhtä suuret tai suuremmat kuin tulot, pitäisi olla huolestunut. Tällöin elät liian kallista elämää tuloihisi nähden. Säästämisen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa elämänlaadun heikkenemistä vaan pikemminkin turhan kulutuksen karsimista.
En ole materialisti enkä usko että kuluttaminen ja tavarat tekevät ketään onnelliseksi pitkällä tähtäimellä. Markkinamiehet ovat onnistuneet tehtävässään hyvin, sillä nykyään shoppailu mielletään harrastukseksi muiden joukossa. Lyhytaikainen ilo voittaa helposti pitkäjänteisyyden ja tylsän säästämisen. Tulevaisuuteenkaan ei jaksa oikein varautua kun huomennahan voi olla jo haudassa eikä viimeisessä puvussa ole tunnetusti taskuja.
On aika muuttaa asennetta säästämiseen. Jo pelkkä sana aiheuttaa negatiivisen ilmapiirin keskusteluissa. Säästäjä on mielikuvissa se henkilö joka kahvilassa asioidessaan laittaa palasokeria taskuun kotiinviemisiksi, ei tarjoa vieraille pullaa ja autokin on vanha Toyota vaikka olisi varaa Porscheen. Merkkivaatteiden sijaan hän pukeutuu mukavaan kahisevaan tuulipukuun.
Säästämisen ei tarvitse tarkoittaa kituuttamista. Kun rahavirrat osaa kanavoida oikein, jää rahaa enemmän myös harkittuihin kulutuspäätöksiin. Krääsän sijaan voi säästää laadukkaampiin kulutuskohteisiin, esimerkiksi vaikka ulkomaanmatkaan joka parhaassa tapauksessa tarjoaa elämyksiä ja muisteltavaa kiikkustuoliin asti. Sen sijaan tuskin muistat sitä kun vaihdoit televisiota tuuman isompaan joka vuosi.
Olennaista on löytää jokaiselle se kultainen keskitie jolloin rahaa jää säästöön ilman että tarvitsisi luopua mistään välttämättömästä. Tällöin takaa itselleen sekä nautintoja että turvaa myös tulevaisuuteen. Tehdään säästämisestä luonnollinen osa meidän jokaisen arkea.
Palvelut vievät Suomessa paljon rahaa. Baarit yms ravintolat, niihin saisi kulumaan sievoisen summan joka kuukausi jos niin haluaisi.
Toden totta. Vähän tekee itseasiassa pahaa käydä täällä kahvilassa tai ravintolassa jos vertaa vaikka keskieuroopan hintoihin.