Varsinkin tänä vuonna talous- sekä iltapäivälehdissä on nähty lukuisia uutisia koskien taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua. Aivan tavalliset työssäkäyvät ihmiset tavoittelevat eläkkeelle jäämistä jo nuorella iällä. Useimmiten puhutaan sinkkutaloudessa asuvista nuorista miehistä, jotka ovat kyenneet nostamaan säästöasteensa suuriin lukemiin.
Taloudellisen riippumattomuuden kaava on yksinkertainen, säästä mahdollisimman suuri osa palkastasi ja sijoita se tuottavasti. Säästöasteen ollessa tarpeeksi suuri menee projektissa vähemmän aikaa. Taloudellinen riippumattomuus on lopulta saavutettu kun sijoitusten tuotot riittävät elämisen kustannuksiin. Kuulostaa helpolta ja periaatteessa kuka tahansa työssäkäyvä pystyy tähän. Erilaiset muuttujat ihmisten välillä ovat tulojen ja menojen suuruus sekä sijoituksille saatava tuotto. Näitä eroja voi tasoittaa säästämällä vain vastaavasti hieman pidemmän ajan ennen eläkkeelle jäämistä jotta pääomatulot varmasti riittävät. Parhaassa tapauksessa alkuperäiseen sijoitettuun pääomaan ei tarvitse koskea ollenkaan, vaan elämiseen riittävät siitä saatavat osinkotuotot. Joihinkin strategioihin voi myös kuulua alkuperäisen pääoman syöminen, mutta tähän liittyy vaikeuksia oikean ajoituksen kanssa.
Ulkopuolisen silmään helposti vaikuttaa, että nämä ihmiset heittävät nuoruutensa hukkaan tavoitellessaan rennompia eläkepäiviä. Asia ei kuitenkaan ole näin, vaan sijoitusharrastus on temmannut heidät mukaansa tavallista voimakkaammin. He eivät koe luopuvansa mistään tärkeästä vaan nauttivat elämäntyylistään. Säästeliäällä ihmisellä on enemmän varaa myös huvitteluun, sillä esimerkiksi pari ulkomaanmatkaa vuodessa ei tuntuvasti heilauta vuotuista säästöastetta suuntaan tai toiseen.
Henkilökohtaisesti minulla on hyvin paljon samanlaisia ajatuksia. Olen joitakin vuosia ehkä tietämättänikin ollut matkalla kohti taloudellista riippumattomuutta. Tämä johtuu siitä, että olen jo opiskeluaikoinani ollut innokas sijoittaja ja kun valmistumisen jälkeen pääsin työelämään kasvoivat tulot ja sijoitettava pääoma huomattavasti mutta elämisen kulut pysyivät samalla tasolla. Säästöaste nousi kuin vahingossa välillä jopa 80% lukemiin. Asuminen Oulussa on helpottanut säästöasteen pitämistä korkealla tasolla, koska täällä asumisen kustannukset ovat hyvin pienet verrattuna etelän suuriin kaupunkeihin. Olenkin leikkisästi kiusannut etelän ystäviäni, että täällä voi elää kuin kuninkaat. ( 🙂 )
En ole kuitenkaan laittanut lukkoon mitään vuositavoitetta, vaan katsotaan vuosi kerrallaan kuinka asiat etenevät. Tämän projektin päämääränä ei välttämättä tarvitse olla kokonaan töistä pois jääminen. Jo sekin on vapauttava tunne kun tiedät ettei töissä ole ehkä enää välttämätöntä käydä, eikä pipo enää kiristä päätä niin lujasti. Uusimmassa Viisas Raha- lehdessä päätoimittaja Antti Lahtinen muuten kommentoi juuri tätä sanoen että kun oma rahan käyttö on hallinnassa ja talous tasapainossa ihmisen mielikin voi paremmin. Allekirjoitan tämän täysin. Olisi vaikea kuvitella elävänsä kovin vapautunutta elämää tilin saldon lähennellessä nollaa aina kuukauden lopulla.
Koska tähän aiheeseen on niin monta erilaista lähestymistapaa kuin on ihmisiäkin, kuulisin erittäin mielelläni ajatuksianne aiheesta kommenteissa.
Mullakin käyttötilin saldo on aika lähellä nollaa, mutta se johtuu vaan siitä että rahat on töissä 😀
Juuri näin, tuossa tilanteessa se ei niin haittaa. 🙂
Minusta suomalaiset ovat aina arvostaneet säästäväisyyttä. Uutta on se, että säästöt sijoitetaan osakkeisiin ja puhutaan avoimesti osingoilla elämisestä. Se herättää kritiikkiä, koska suomalaiset keskimäärin tuntevat suurta epäluuloa rahoitusmarkkinoita kohtaan. Pörssi nähdään pelikasinona ja keinotteluna.
Jo peruskoulussa lapsille pitäisi opettaa, miksi osakkeisiin sijoittaminen on järkevää pitkällä tähtäimellä.
En minä ainakaan koe, että olen heittänyt nuoruuteni hukkaan, kun olen tavoitellut taloudellista riippumattomuutta. (Olin kyllä jo päälle kolmekymppinen kun ymmärsin asettaa tavoitteen). Nyt tavoitteen saavutettuani en todellakaan kadu ’säästö’ aikaa. Se oli ihan luksus elämää, nähdä kun varallisuus kasvaa. Siis arjen luksusta! Ja nyt ainakin arki on ykköstä! Suosittelen.