Asiantuntijat ja vähemmänkin asiaa tuntevat toitottavat jatkuvasti, miten mailmassa on
käynnissä historiallinen työelämän uudelleenmuotoilu. Nuoret valitsevat arvopohjalleen
soveltuvia työpaikkoja, sovittavat työn muuhun elämään(eivätkä elämää työhön kuten
vanhempansa tekivät) ja haastavat ahkerasti näkemykset työn tekemisen tavoista. Samaan
aikaan kuitenkin keskustellaan yhä kovemmalla äänellä siitä, miten korkeakaan koulutus ei
enää takaa hyvää työpaikkaa ja vakituiseen työsuhteeseen pääsee vain vuosien
määräaikaisuuksien tai vuokratyön kautta. Suomea myös kritisoidaan usein muodollisen
koulutuksen liiallisesta arvostamisesta ja asian korjaamiseksi vaaditaan toimenpiteitä,
lakimuutoksia, verohelpotuksia ja synnytystalkoita.
Kaikesta tästä huolimatta maailma ja Suomi sen mukana ovat täynnä esimerkkejä, miten
ihminen päätyy aivan toisaalle kuin tarkoitus oli. On miljoonia tienaavia pokeriammattilaisia,
kuten Felix Schneiders, joka on koulutukseltaan matemaatikko. Koto-Suomesta löytyy Antti
Herlin, jonka taustalta löytyy maanviljelijäopinnot USA:ssa. Toki Herlinin maatila on
edelleen kovin elinvoimainen, muttei häntä kuitenkaan maajussina tunneta. Vaikea kuitenkin
mennä sanomaan, olisiko Antti Koneen hallituksen puheenjohtaja, jos kyseessä ei olisi
perheyritys. Puhtaampi esimerkki toisaalle päätymisestä on osakesijoittaja Erkki Sinkko. Hän
on koulutukseltaan opettaja ja toiminut parinkymmenen vuoden ajan äidinkielen ja
yhteiskuntaopin opettajana. Paremmin hänet kuitenkin tunnetaan miljoonien eurojen
arvoisesta osakesalkustaan.
Mikä sitten saa ihmisen hakeutumaan täysin toisaalle? Miksi heitä on nykymaailmassa niin
paljon? Syyt lienevät moninaisia ja useimpia voimme vain arvailla. Voi olla, että alan
avoimet paikat ovat liian kaukana kodista ja perheestä. Tai ala ei tarjoa riittävää
toimeentuloa. Yhä useammin esille nousee kuitenkin koulumaailman kykenemättömyys
vastata työelämän tarpeisiin.
Työelämän muutokset etenevät nopealla tahdilla, eivätkä oppilaitokset kykene niihin
vastaamaan. Toisaalta yliopistojen luennoilla harvemmin kuulee professorin antavan vinkkejä
yliopistomaailman ulkopuoliseen työelämään. Mutistaan tutkijan työn vaatimuksista, aivan
kuin tämä maa kaipaisi 100 uutta tutkijaa vuosittain alalle kuin alalle. Useasti nuoret
vastavalmistuneet aloittavat siis työssä, jonka vaatimuksista heillä ei ole harmainta aavistusta.
Taitojen suhteen hän on alkutaipaleella. Työpaikoille ei kuitenkaan enää tulla kasvamaan,
vaan yritys palkkaa valmiin ammattilaisen. Heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien työn
asettamat vaatimukset ovat liian kovat. Ei tarvitse olla akatemiatutkija tajutakseen, että tämän
työsuhteen pituutta ei lasketa vuosissa. Asiaintilan korjaamiseksi onkin sitten viime aikoina
lisätty harjoittelujaksoja kouluun kuin kouluun tarkoituksena lisätä koulun ja työelämän
kontaktia. Käytännössä kuitenkin alan kuin alan raadollisuus ja kovat vaatimukset
läväytetään opiskelijan silmille jo alkumetreillä. Turhan usein tällä vain on liian negatiivinen
vaikutus opiskelumotivaatioon ja maa alkaa täyttyä kesken jääneistä tutkinnoista.
Suomessa on myös ollut perinteisesti vallalla ajatus, että työssä eteneminen tarkoittaa
esimiestehtäviin siirtymistä. Monet korkeasti koulutetut pettyvätkin niin sanottujen
lateraalisten etenemismahdollisuuksien puutteeseen. Vanha työ ei enää tarjoa riittävästi
haasteita, mutta tarjolla ei myöskään ole haastavampia tehtäviä ilman pomon pallia. Syitä
oman työelämänsä rukkaamiseen on siis miljoonittain. Miten se sitten tehdään? Miten
harmaan arjen musertamasta Pekasta tai Pirkosta urat saadaan uuteen nousuun?
Meistä jokainen on aamuisella työmatkallaan keksinyt maailmaa mullistavan idean, jolla
tienataan miljoonia. Hymy nousee kasvoille, sydän lyö aavistuksen nopeammin, kädetkin jo
hiukan hikoilevat. Sitten valot vaihtuvat vihreäksi ja pyyhkeen kokoiset räntähiutaleet iskevät
tuulilasiin. Pyyhkijät päälle ja ykkönen silmään. Varo tuota pyöräilijää. Onkohan se
moottoritien risteys taas tukossa? Mikähän se minun suuri keksintöni taas olikaan?
Arki ja arjen vaatimukset riistivät taas maailmalta suuren innovaation. Ajatukset oli pakko
siirtää arkiseen ajamiseen ja illalla kotona uusi, uljas innovaatio alkaakin tuntua kovin
työläältä ja mahdottomalta. Ihmiselle on ehdottomasti tarpeen huonoja ideoita torppaava
ajatusjärjestelmä. Täytyyhän jonkun estää meitä hyppäämästä kaverin perässä sinne kaivoon.
Tai hillitä haluamme testata, mitä tapahtuu jos lentokoneen oven avaa 11 kilometrin
korkeudessa. Samaan aikaan toinen ajattelujärjestelmämme innovoi, muokkaa maailmaa
uudeksi, tekee siitä paremman ja mikä parasta, tekee sinun elämästäsi helpompaa. Nämä
kaksi järjestelmää olisi hyvä saada tasapainoon siten, että molemmilla on mahdollisuus
kukoistaa. Lisäksi tarvitaan myös lateraalista ajattelua, jota toisinaan kuvaillaan
ajattelemiseksi laatikon ulkopuolella.
Osakesijoittaja ei tarvitse ylivertaisia matematiikan taitoja, kuten monesti kuulee ajateltavan.
Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja syitä sen takana.
Erkki Sinkon tausta äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettajana on mitä osuvin
osakesijoittajalle. Kun työksesi analysoit yhteiskuntaa, lienee harvinaisen helppo ennustaa
ihmisten toimia tietyissä olosuhteissa. Viivan vetäminen äidinkielen ja sijoittamisen välille
saattaa olla haasteellisempaa. Kieli ja miten sitä käytetään milloinkin kertovat paljonkin
ihmisen psyykestä. Kielitiedettä opiskelleelle tämä lienee harvinaisen selvää. Arki ei ole
ainakaan Sinkkoa musertanut. Tyhmien ideoiden torppaajakin on pysytellyt riittävän
hiljaisena ja lateraalisen ajattelun taidot ovat olleet hallussa. Jos siis nykyinen työsi maistuu
puulta, eikä uuden ammatin opiskelu houkuttele, kirjoita hakusanaksi lateraalinen ajattelu ja
hiljennä torppaajasi hetkeksi.