Archive: 30 marraskuun, 2018

Stora Enson tulevaisuus ja Oulun tehtaiden henkilöstön lomautus

Stora Enso julkaisi vastikään tiedotteen jossa se ilmoitti harkitsevansa Oulun tehtaiden henkilöstön lomauttamista koskien kaikkia muita yksiköitä paitsi sellutehdasta. Syynä on hienopapereiden tilauskannan kutistuminen ja samanaikainen raaka-ainekustannusten nousu. Tämä on mietityttänyt osakkeenomistajia. Oliko Storan nousu nyt tässä ja liiketoiminta muuttumassa tappiolliseksi? Mistä oikein on kyse? Pyrin avaamaan asiaa tämän tekstin kautta. Tässä kirjoituksessa käyttämäni paikallisen tason tieto on kaikki toisen tai kolmannen käden tietoa, joten sitä ei kannata ottaa absoluuttisena totuutena.

Stora Enso Oulun paperitehtaan portti.

 

Kuten yhtiön raportteja seuranneet tietävät, Stora Enso onnistui muiden paperinvalmistajien kanssa ajamaan markkinoille hinnankorotukset hienopapereihin. Tämän myötä kallistuneiden raaka-aineiden hinnankorotukset saatiin kuoletettua ja samaan aikaan kiinteiden kustannusten karsiminen toimi jopa niin hyvin, että paperiliiketoiminnassakin nähtiin pitkästä aikaa hyviä voitollisia tuloksia.

Paperiliiketoiminnalle on tyypillistä, että tilauskanta kutistuu vuodenvaihteen molemmin puolin. Paperitehtaat eivät myy tuotteitaan suoraan painotaloille kuin poikkeustapauksissa, vaan tuotanto menee pääosin tukkureille Keski-Eurooppaan. Näin ollen tukkureiden oma varastonhallinta näyttelee suurta roolia tilauskannan vaihtelussa. Osittain kyse on siis aivan normaalista paperimarkkinoiden aaltoliikkeestä. Kuitenkin Euroopan markkinoiden hiljentyessä tilanne on tänä vuonna ollut jonkin verran normaalia huonompi. Tämä on johtanut siihen, että Oulussa paperikoneita on ajettu vajaalla kapasiteetilla.

Jokainen varmasti ymmärtää ettei tällainen tilanne ole kestävä vaan vaatii johdolta toimenpiteitä, jollaisia ollaan nyt aloittamassa. On oletettavaa, että tilauskanta piristyy pitkin kevättä ja tehtaalla palataan jälleen normaaliin toimintajärjestykseen. Sitä odotellessa on meidän osakkeenomistajien etujen mukaista, että henkilöstöä lomautetaan määräajaksi mikäli tilauskanta ei osoita alkuvuodesta piristymisen merkkejä. On huomionarvoista, että nyt käytävät YT-neuvottelut ovat vasta varautumista tulevaan. Lomautustoimet otetaan käyttöön vasta mikäli tilauskanta sen vaatii ensi vuoden puolella.

Kyseessä ei ole johtajien ahneus kuten olen toisaalla saanut lukea, vaan osakkeenomistajien etujen ajamista. Tämähän on aina pörssiyhtiön johdon ensisijainen tehtävä. Monesti tässä yhteydessä otetaan puheeksi paperimiesten palkat sekä liittoänkyrät menneiltä vuosilta, mutta kyse ei ole myöskään näistä asioista. Palkkakustannukset tuotettua tonnia kohti ovat alalla hyvin pienet.

Samaan aikaan Oulun tehtailla harkitaan siirtymistä kartongin valmistukseen. Päätöksen asiasta pitäisi tulla viimeistään ensi vuoden alkupuoliskolla. Tämä on myös saattanut vaikuttaa osaltaan paperipuolen asiakkaisiin ja tilauskantaan, sillä Oulun tehdas on suurimpia toimijoita Euroopan markkinoilla. Oulun tuotteille täytyy hyvissä ajoin löytää sopivat korvaavat tuottajat. Tämä ei ole yksinkertainen prosessi, sillä eri painotalojen täytyy vakuuttua uuden toimijan laadun tasaisuudesta, ja tutkimukset vievät paljon aikaa.

Osakkeenomistajille Oulun tehtaiden siirtyminen kartongin tuottajaksi olisi todennköisesti positiivinen asia. Vastaava liike tehtiin Varkaudessa vain pari vuotta sitten. Varkaudessa kannattamattomaksi jääneestä koneesta saatiin vielä tulosta tekevä työjuhta. Varkaudessa tosin konvertoitiin kartongille vain yksi paperikone, Oulussa niitä on kaksi.

Yritin etsiä tietoa kuinka paljon Varkauden tehtaan tulos koheni kartonkiin siirtymisen jälkeen, mutta Stora Enso ei julkaise näin yksityiskohtaisia tietoja. Voidaan kuitenkin kuvitella että sulkemishetkellä kone teki aika lähelle nollatulosta. Ainoa tieto kartonkikoneen käynnistyttyä löytyi Savon Sanomista, jonka artikkelissa mainitaan Varkauden tehtaan parantaneen divisioonansa kannattavuutta noin 9 miljoonan edestä. Kyse on siis varsin merkittävästä muutoksesta.

Koska Oulun tehtailla konekanta on uudempaa, paperikoneita on kaksi ja tehdasintegraatti sisältää vielä arkittamon, on Oulussa huomattavasti Varkautta paremmat saumat tehdä hyvää tulosta. Oulussa on tarkoitus tehdä toisella koneella identtistä tuotetta kuin Varkaudessa, eli ruskeaa pintakartonkia(kraftlineria) 400 000 tonnia vuodessa ja toisella koneella päällystettyä pakkauskartonkia 450 000 tonnia vuodessa. Pakkauskartonkia myydään myös arkkituotteena, johon Oulussa on hyvät valmiudet olemassa.

Metsä Board tiedotti tässä kuussa investoivansa Äänekosken kartonkitehtaalla uuteen arkkileikkuriin, jonka vuosikapasiteetin kerrottiin olevan 35 000 tonnia. Samalla tehtaalla varsinaisen kartonkikoneen kapasiteetti on 220 000 tonnia. On Stora Enson Oulun tehtaiden tulevaisuuden suunnitelmiin nähden positiivista, että kapasiteetiltaan näinkin pieniä koneita pystytään pyörittämään kartonkibisneksessä kannattavasti.

Mikäli investointi päätetään toteuttaa, alkaa kartongin valmistus Oulussa suunnitelmien mukaan jo vuonna 2020. Kuulemani mukaan tehdasalueella tehdään jo jonkinlaisia rakennustöitä. Tästä voinee vetää varovaisen johtopäätöksen investoinnin todennäköisyydelle.

Yhtä kaikki, osakkeenomistajien ei tarvitse olla tästä lomautusilmoituksesta huolissaan. Johto on ajan tasalla ja reagoi tilanteen vaatimalla tavalla. Huomio kannattaa lomautusten sijasta kiinnittää tulevaan päätöksen Oulun tehtaan muutoksesta kartonginvalmistajaksi. Toteutuessaan tällä investoinnilla on huima tuloksenkasvatuspotentiaali joka näkynee myös osakkeenomistajan kukkarossa.

Suomen kestävyysvajeen paikkaus

Yksi seuraavien eduskuntavaalien teemoista tulee olemaan Suomen kestävyysvajeen korjaaminen. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ollaan havahduttu siihen, että tulevaisuuden veronmaksajat ovat käymässä vähiin. Syntyvyys on nyt laskenut kaikkien aikojen pohjalukemiin ja tänä vuonna jäädään alle 50 000 syntyvän lapsen. Miksi suomalaiset eivät enää lisäänny? Ja mikä voisi olla lääke syntyvyyden parantamiseksi? Ajattelin pohtia asiaa tämän tekstin muodossa. Uskon että ilmiölle on monia eri syitä, mitään suoraviivaista ratkaisua näin monimutkaiseen asiaan tuskin on olemassa.

Aikaisemmin perheet olivat luonnostaan suurempia. Taloudelle suuresta lapsimäärästä oli hyötyä, sillä he toimivat samalla talon työapulaisina. Nykyään elämä on kuitenkin sen verran helppoa, että lapset nähdään helposti vain ylimääräisenä vaivana. Mikäli ajatellaan että vaiva ja hyöty eivät kohtaa, ei lasten hankkiminen ole mielekästä. Lapsihan tunnetusti vie kaiken vapaa-ajan, herättää öisin ja haiseekin usein erilaisilta kehon eritteiltä. Ei kuulosta helpolta nykyelämältä johon olemme tottuneet! Normaalien elinkustannuksien lisäksi maksettavaksi lankeavat muun muassa päivähoitomaksut jotka ovat niin suuret, että siihen hintaan vuokraisi jo hienon sähköauton kuukausimaksulla.

Yle haastatteli taannoin eri puoluiden puheenjohtajia, ja avainteemoiksi nousivat perhevapaauudistus, varhaiskasvatuksen muuttaminen ainakin osittain ilmaiseksi ja työperäisen maahanmuuton lisääminen. Vihreiden Pekka Haavisto mainitsi, että parhaat keinot vaikuttaa alhaiseen syntyvyyteen ovat niitä, jotka vähentävät epävarmuutta. Mielestäni Haavisto poimii tässä yhden hyvin olennaisen syyn ongelmaan. Työelämä on muuttunut epävarmemmaksi kuin ennen. Nykyään hyväkään koulutus ei takaa ensinnäkään edes sitä ensimmäistä työpaikkaa. Pahimmassa tapauksessa opiskelija valmistuu viiden vuoden koulutuksen jälkeen suoraan kortistoon. Koulutuspolut voivat olla aivan liian pitkiä ja huonosti kohdennettuja työelämän tarpeisiin. Mielestäni tässä olisi selvästi kehittämisen paikka.

Reaalimaailmassa ollaan kuitenkin menty samoilla vanhoilla raiteilla. Yliopistotutkinnot sisältävät usein vain muutaman luennon viikossa ja tästä syystä tutkinnot pitkittyvät turhaan. Samalla tavalla ammattikorkeakoulututkinnoista voisi karsia hukka-aikaa pois tehostamalla varsinaiseen opiskeluun käytettävää aikaa. Kokonaan toinen asia on, onko tutkintojen edes tarpeellista olla niin laajoja, suuri osa opiskeltavasta teoriasta on käytännössä turhaa. Toivoisin että nämäkin tutkinnot toteutettaisiin jollain tapaa yhteistyössä yritysten kanssa, jolloin koulutus olisi varmasti tarpeellista ja tiedot ajantasaisia. Opiskelijoitakin olisi varmasti helpompi motivoida oikean työelämän haasteilla perinteisten luentosalilla pidettävien kalvosulkeisten sijaan. Nykytilanteesta kuitenkin seuraa se, että valmistuvat oppilaat ovat taidoiltaan vajavaisia oikeaan työelämään sekä yhä vanhempia.

Mieleeni tulee esimerkki poliisikoulutuksesta. Poliisikouluhan muutettiin joitain vuosia sitten noin kahden vuoden koulutuksesta ammattikorkeakoulututkinnoksi, joka kestää nyt noin kolme vuotta. Linjalta tulee aivan samanlaisia poliiseja kuin ennenkin, mutta nyt koulutus kestää paljon pidempään. Kuka tässä voitti ja mitä hyötyä tästä uudistuksesta oli?

Tavallinen polku vakituiseen työsuhteeseen kulkee määräaikaisuuksien tai vuokratyöfirman kautta. Tätä voi pahimmillaan kestää vuosikausia. Kokemuksesta voin sanoa, että määräaikaisessa työsuhteessa ollessa tulevaisuus tuntuu todella epävarmalta, sillä elämää voi suunnitella usein vain muutaman kuukauden eteenpäin. Sen jälkeen ei ole varmuutta siitä onko enää töitä vai viekö tie jälleen työvoimatoimiston asiakkaaksi. Työelämästä on muodostunut pätkätyösopimusten tilkkutäkki. Sitten kun vakituinen työsopimus tulee kohdalle, vaanivat YT-neuvottelut arvatenkin jo nurkan takana.

Parlamentaarisessa keskustelussa kuultiin aikaisemmin tällä viikolla myös 1000 euron vauvarahasta, mutta mielestäni tällaiset kertaluontoiset palkkiot eivät auta ongelman ratkaisussa. Syyt eivät ole kuitenkaan pohjimmiltaan taloudellisia. Epäilen, että kukaan rahanhimoissaan ryhtyy vauvatalkoisiin tällaisen rahapalkkion innoittamana. Parempana ideana pidän esimerkiksi aikaisemmin mainittua päivähoidon muuttamista ilmaiseksi. Tämä toisi jo tuntuvaa helpotusta ja joustavuutta ruuhkavuosiaan elävien lapsiperheiden arkeen.

Perhevapaiden uudistaminen parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla, jolloin lapsen saaminen ei aina välttämättä katkaisisi urakehitystä. Perheiden sisällä tulisi voida joustavasti pohtia perhevapaiden jaksotuksista vanhempien kesken. Kutakuinkin jokainen puoluejohtaja otti tämän asian esille, joten siinä mielessä tulevaisuus näyttää tämän uudistuksen kannalta hyvälle.

Samoin Halla-Ahoa lukuunottamatta jokainen puoluejohtaja edistäisi työperäistä maahanmuuttoa. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatuksena se kuulostaa hienolta, mutta kuinka saamme käytännössä haalittua maahan ahkeria työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin? Humanitäärinen maahanmuutto ei ole ratkaisu tähän ongelmaan, me tarvitsisimme jo valmiiksi koulutettua ja osaavaa, mielellään kielitaitoistakin työvoimaa.

Humoristisena loppuhuomiona mainittakoon, että Halla-Aho näyttää olevan tällä kertaa vihrein puoluejohtajista. Hänen mukaansa syntyvyyttä ei pelasteta sosiaalipoliittisilla toimilla, eikä hän usko työperäiseen maahamuuttoon. Sen sijaan hän tarjoaa ratkaisuksi yhteiskunnan toimintojen tehokkuuden kehittämistä esimerkiksi lisäämällä automaatiota Japanin malliin. Vielä pari viikkoa sitten kohistiin ilmastonmuutoksen parissa ja tuolloin nimenomaan lapsen saaminen sekä matkustelu mainittiin kutakuinkin suurimpina ympäristörikoksina. Halla-Ahon ehdotus on näin myös ympäristön kannalta ehdottomasti tutkimisen arvoinen asia.

Mikä on sinun ratkaisusi, millä syntyvyys nousuun ja Suomen kestävyysvaje paikataan?

Diesel ja käyttövoimavero

Dieselin hinta on paikoitellen ohittanut 98-oktaanisen bensiinin hinnan. Tästä syystä tehtiin pikaisesti kansalaisaloite dieselin käyttövoimaveron poistamiseksi. Aloite keräsi tarvittavat 50 000 kannattajaa noin vuorokaudessa. Tämä ei ole ihme, sillä kansalaisista tuntuu varmasti epäoikeudenmukaiselta maksaa käyttövoimaveron muodossa siitä, että saavat ajaa kalliimmalla polttoaineella kuin bensiiniautoilijat.

Dieselin hinnan kohoaminen johtuu kovasta kysynnästä. Tämä taas puolestaan johtuu siitä, että taloudella menee hyvin eikä dieselin tuotanto pysy kulutuksen vauhdissa. Polttoaineiden hinnat kuitenkin vaihtelevat eri aikajaksoilla, ja on todennäköistä että tämäkin hintapiikki on vain tilapäinen.

Yle julkaisi uutisen jossa kerrottiin että dieselin käyttövoimaveron poistaminen ei ole niin yksinkertaista, sillä vero jouduttaisiin joka tapauksessa siirtämään polttoaineen hintaan. Tästä taas seuraisi, että dieselin litrahinta kohoaisi noin 1,80 euroon. Tämä toisi etua vähemmän ajaville, mutta rokottaisi voimakkaasti enemmän ajavia sekä raskasta liikennettä. Toisaalta dieselauto ostetaan yleensä juuri sen vuoksi, että kilometrejä kertyy enemmän ja käyttövoimaveroineenkin kertyy säästöä verrattuna bensiiniautoon.

Autoverotus Suomessa kaipaa suurempaa uudistusta, sillä kokonaistavoitteena on puhtaampi liikenne. Tämä tarkoittaa sitä, että autokantaa on pikaisesti saatava uudistettua sekä siirtymää sähköautoihin on saatava nopeammaksi. Petteri Orpo kommentoi aikaisemmin, että autoveron uudistus olisi tulossa seuraavalla hallituskaudella. Hänen mukaansa verotusta tulisi siirtää auton hankinnasta auton päästöihin. Tämä kuulostaa oikeudenmukaiselta, sillä silloin ne jotka saastuttavat eniten myös maksaisivat eniten.

Tällä hetkellä puhtain tieliikennemuoto on sähköautoilu. Sähköautoihin siirtymistä kuitenkin hidastaa ensinnäkin korkea hankintahinta sekä puute autovalikoimassa. Toivottavasti molemmat ongelmat korjaantuvat jo lähivuosien aikana. Ainakin autoteollisuuden kehitys näyttää siinä mielessä lupaavalta, että perinteiset autonvalmistajat ovat Teslan vanavedessä siirtymässä varteenotettaviksi sähköautovalmistajiksi. Näin ollen hinnoilla on hyvät edellytykset laskea kilpailun lisääntyessä.

Autoverotuksen muuttaminen niin, että auton hankinnasta koituvat verot poistuvat kokonaan vie todennäköisesti enemmän aikaa. Päätöksen tekeminen on siinä mielessä ongelmallista, että se saattaisi pahimmillaan padota autokaupan hetkeksi kokonaan. Mikäli olisi tiedossa, että autovero poistuu jollain siirtymäajalla, kukaan tuskin ostaisi uutta autoa enää vanhojen säädösten ollessa voimassa.

Yhtä kaikki, nopeita poliittisia toimia todella tarvitaan liikenteen puhdistamiseksi. Itse en lähtisi dieselin käyttövoimaveroa poistamaan vielä tällaisen tilapäisen piikin takia. Toisaalta dieselautoilussa lähipäästöt ovat myös voimakkaimmat mikä osaltaan myös puoltaa korkeampaa verotusta. Euroopan suurimpien kaupunkien keskustoista on jo kielletty vanhat dieselautot, ja nyt kiellot ovat laajentuneet jopa saksalaisille moottoriteille.

Jotkin autonvalmistajat kuten Volvo ovat jo lopettaneet uusien dieselmoottorien kehityksen. Saksalainen Mercedes-Benz sen sijaan on povannut dieseleiden valmistuksen jatkuvan vielä pitkään. Tämä olisi mahdollista heidän kehittämänsä pakokaasujen moninkertaisen takaisinkierrätyksen sekä puhdistusjärjestelmän avulla joka vähentäisi merkittävästi lähipäästöjä. Hajontaa kentällä siis on, tietysti tulee ottaa huomioon että autotehtailla on omat intressinsä lobata asioita suuntaan tai toiseen. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että tällaiset kompleksiset puhdistusjärjestelmät lisäävät vain autojen monimutkaisuutta ja tätä kautta lisäävät huoltokuluja. Dieselautojen hiukkassuodattimethan ovat jo nyt Suomen talvessa ja varsinkin lyhyessä pätkäajossa ongelmallisia.

Jollain aikavälillä verotuksen keinoin autoilu fossiilisilla polttoaineilla tullaan joka tapauksessa kuihduttamaan, joten katseet kannattaa hiljalleen suunnata sähköautojen suuntaan. Olisiko esimerkiksi Ampera hyvä välimalli siirryttäessä kohti täyssähköautoja? Vai kiinnostaisiko hypätä suoraan Teslan rattiin varsinkin nyt, kun käytettyjen markkinatkin alkavat maassamme kukoistaa?

Mitä mieltä olet aiheesta? Kirjoita kommentti!

Osakesäästäjien verotiedot

Viime viikolla julkaistiin verotiedot, jota kansan keskuudessa myös kateuslistaksi kutsutaan. Jokainen taloudesta ymmärtävä kuitenkin tietää, että tämän listan henkilöt ovat niitä suurimpia iloisia veronmaksajia joille hyvinvointivaltion ja meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia.

Jos oma nimi ei vielä löytynyt listalta, siinäkään tapauksessa kadehtiminen ei auta mitään vaan on tehtävä päätöksiä ja toimittava sen eteen. Oma strategiani on kasvattaa pääomatuloja hiljalleen, ja ehkäpä joku päivä niitä on sen verran että nimensä saa tuonne kunnialistalle.

Ajattelin koostaa pienen listan eri sijoitusmaailman henkilöistä joita listalta löytyi. Kriteereinä oli etsiä tunnettuja osakesäästäjiä joihin olen sijoitusurani aikana törmännyt. Sijoituskirjailijoita tai tunnettuja osakesijoittajia löytyi melko vähän. Tämä voi luonnollisesti johtua myös esimerkiksi tulopuolen yhtiöittämisestä, jolloin kaikki tulot eivät näy henkilöverotuksessa. Mutta pidemmittä puheitta mennäänpä listan pariin:

Ansiotulo Pääomatulo Yhteensä
Kakkonen Kyösti 47 405 1 874 908 1 922 313
Lindström Kim 55 181 431 661 486 842
Matikainen Kimmo 89 966 270 983 360 949
Sinkko Erkki 12 652 100 530 113 182
Saario Seppo 89 805 374 946 464 751
Harkimo Harry 164 395 82 906 247 301
Oksaharju Jukka 134 414 49 417 183 831
Kajaani Petri 71 600 46 106 117 706
Rautanen Mikael 145 899 32 604 178 503
Rothovius Timo 91 170 24 748 115 918
Vilén Sauli 136 371 9 781 146 152

Järjestin listan pääomatulojen mukaan suurimmasta pienimpään. Ensimmäisenä listalta löytyy tunnettu sijoittaja Kyösti Kakkonen, joka on pääomatuloilla mitattuna aivan omassa luokassaan. Kakkonen tuli minulle tunnetuksi varsinkin sijoituksestaan Revenio Groupiin juuri oikeaan aikaan. Loppu onkin historiaa ja tässä tapauksessa Kyöstiä kannatti peesata. Nyttemmin hän on ollut aktiivinen muun muassa Afarakin parissa.

Toisena listalla on Kim Lindström jonka koko kirjatuotannon olen jossain vaiheessa tainnut kahlata läpi. Kim liputtaa arvosijoittamisen puolesta ja ajan kanssa arvosijoittaminen on näyttänyt toimivan ja tuovan mukavat pääomatulot tullessaan. Toinen kirjailija, pörssiraamatun isä Seppo Saario tulee heti Lindströmin kannoilla 374 000 euron pääomatuloillaan.

Neljänneksi listallani kiilaa ehkä suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi yllätysnimi Kimmo Matikainen. Kimmon ajatuksiin törmäsin ensimmäisen kerran Twitterin kautta ja olihan hän mukana myös Nordnetin vuoden sijoittaja- kilpailussa. Valitettavasti tuossa kilpailussa ei nimestään huolimatta haettukaan vuoden sijoittajaa vaan ilmeisesti vuoden sijoittajasomepersoonaa. Näin ollen Kimmo ei tuota titteliä saanut, vaikka onkin osoittanut kykenevänsä erinomaisiin tuottoihin myös tänä vuonna.

Seuraavalla sijalla on pitkän linjan osakesäästäjää, Erkki Sinkko. Erkki tunnetaan sijoittajana joka palkkatöistään säästäen ja kurinalaisesti sijoittaen on saavuttanut merkittävän sijoitusomaisuuden. Hän toimii hyvänä inspiraationa meille tavallisille tuulipuvuille. Hänen esimerkkinsä kertoo että pitkäjänteisellä työllä kaikki on mahdollista.

Lisäsin listalle Harry Harkimon, sillä tätä nykyä hän jakaa muun muassa sijoitusvinkkejä Youtubessa. Vinkit eivät kylläkään olleet kovin kummoisia, mutta mukavansuuruiset pääomatulot Hjalliskin on saanut kerättyä.

Jukka Oksaharjun varmaan tuntevat kaikki. Itse olen hänen ajatuksiaan seurannut lukemalla muun muassa kaikki hänen kirjansa. Jukka on paljon esillä mediassa kirjoittaen muun muassa kolumneja useampaan lehteen. Jukan pääomatulot lienevät todellisuudessa paljon suuremmat, sillä hän hoitaa sijoituksiaan myös oman yrityksensä kautta.

Listan loppupäässä on useampi Inderesistä tuttu kasvo. Toimitusjohtaja Mikael Rautanen, pääanalyytikko Sauli Vilén sekä analyytikko Petri Kajaani ovat onnistuneet analyyseissaan sekä sijoituksissaan myös siviilielämässä. Heidän ympäröimänä listassa on Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja sekä Vaasan yliopiston rahoituksen professori Timo Rothovius.

Mielestäni tämä lista on hyvä esimerkki siitä kuinka eri tavoilla osakesäästämisen parissa voi menestyä. On pienyhtiöitä kehittävää sijoittajaa, pitkäjänteistä puurtajaa, alaa mullistavia innovaattoreita, analyytikoita sekä kirjailijoita ja akateemikoita.

Haluan onnitella jokaista listalla olevaa hienosta työstä sekä toivon hyvää menestystä myös tuleville vuosille!

Lehto Groupilta sittenkin torjuntavoitto

Lehto Group julkisti tänään kolmannen kvartaalin tuloksensa. Analyytikoiden konsensukseen nähden tulos heikkenikin yllättävän vähän verrattuna vuoden takaiseen. Vuoden takaiseen kvartaaliin nähden liikevaihto kasvoi komeat 63% ja tammi-syyskuussa verrattuna vuoden takaiseen 46,1%. Liiketulos heikkeni vuoden takaiseen kvartaaliin nähden -18,8% ja tammi-syyskuussakin -14,1%. Osakekohtainen tulos heikkeni viime kvartaalilla 0,11 euroon vuoden takaisesta 0,14 eurosta, eli -21,4%. Analyytikoiden konsensus ennakoi 0,05 euron osakekohtaista tulosta. Tammi-syyskuun osakekohtainen tulos heikkeni 0,30 euroon vuoden takaisesta 0,35 eurosta eli -14,2%.

Lehdon ennusteen mukaan konsernin liikevaihto tänä vuonna kasvaa noin 20-25 % vuoteen 2017 verrattuna  ja että liikevoitto on noin 5-6 % liikevaihdosta. Koska viime vuoden kolmen ensimmäisen kvartaalin liikevaihdosta ollaan jo edellä reilut 46% tullaan liikevaihtotavoitteeseen pääsemään ongelmitta. Tammi-syyskuussa liikevoitto oli 4,5% liikevaihdosta. Näin ollen tässä on viimeiselle kvartaalille hieman kirittävää(Ellei Lehdon tulkinnan mukaan 4,5% ole ”noin 5%”). Viimeinen kvartaali on kuitenkin historiallisesti ollut Lehdolle vahva. Viime vuonna viimeisen kvartaalin aikana tuloutui 46% koko vuoden liiketuloksesta.

Lehdon aikaisemmin julkistaman negatiivisen tulosvaroituksen perusteella tiesimme odottaa huonoa tulosta Korjausrakentaminen-palvelualueelta. Korjausrakentamisessa on ollut useita matalakatteisia tai tappiollisia kohteita. Tänään saadun tiedon mukaan Lehto suunnittelee lakkauttavansa Korjausrakentaminen-palvelualueen ja sulauttavansa korjausrakentamisen toiminnot muihin palvelualueisiin. Meneillään olevien peruskorjaushankkeiden arvioidaan päättyvän vaiheittain vuoden 2019 toisen neljänneksen loppuun mennessä. Näin ollen tästä murheenkryynistä päästäisiinkin eroon jopa yllättävän nopeasti.

Liikevaihto on jakautunut eri palvelualueille seuraavasti:

 

Lehdon liikevaihdon jakautuminen palvelualueittain.

 

Valitettavasti palvelualuekohtaisia liiketuloksia emme saaneet, olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaista tulosta Lehto on korjausrakentamisessa tänä vuonna tehnyt. Se puolestaan helpottaisi ennakoimaan millaisen taloudellisen helpotuksen yhtiö saa korjausrakentamisesta luopuessaan.

Arvioin aikaisemmin Lehdon negatiivisen tulosvaroituksen yhteydessä saamien tietojen perusteella osakekohtaisen tuloksen tältä vuodelta olevan noin 0,59 – 0,75 euroa. Uskon, että tänä vuonna jäädään selvästi tämän ennustehaarukan alalaitaan. Nykyhinnallaan 5,22 euroa P/E-luvuksi saadaan oletetulla 0,59 euron osakekohtaisella tuloksella 8,84. Tulostuotoksi eli E/P saadaan täten 11,3%.

Lehdon osinkopolitiikkana on vakaa osingonjako ja se pyrkii jakamaan vuosittain 30–50 % nettotuloksestaan huomioiden liiketoiminnan kasvun vaatimat panostukset. Näin ollen osinko saattaa pysyä viimevuotisella tasolla, mutta sillä tuskin on varaa kasvaa ainakaan kovin paljoa. Viimevuositella 0,34 euron osingollaan se tarkoittaisi nykyhinnalle 6,5% osinkotuottoa.

Tein henkilökohtaisen päätöksen ostaa Lehtoa tänään tulosraportin luettuani. Tulostaso ei näytäkään romahtavan aivan niin paljon kuin analyytikot ennustivat. Kaiken lisäksi rönsyistä päästään eroon yhtiön asettaman aikataulun mukaan yllättävänkin nopeasti. Toki rakennusmarkkinan hiipuminen kokonaisuudessaan tuo vielä vaikeuksia jokaiselle rakennusfirmalle, mutta Lehdon laskenut kurssitaso on jo mielestäni houkutteleva, kuten edellä olevista tunnusluvuistakin voi päätellä. Lyhyellä tähtäimellä pahin kurssilaskettelu on nyt toivottavasti Lehdon osalta nähty.

Näin jälkiviisaana todettakoon, että kun julkaisin listan mekaanisen seulan läpäisseistä yhtiöistä, pohdin jo tuolloin Lehdon ostamista sillä yhtiön horisontti oli tuolloin vielä sysimusta. Rohkea sijoittajahan ostaa silloin kun muut myyvät ja yhtiön tulevaisuus näyttää katastrofaaliselta. En ollut tällä kertaa kyllin rohkea ja tämänpäiväinen reilun 10 prosentin rakettinousu jäi saamatta. 🙂