Archive: 26 elokuun, 2019

Kelpaisiko sinulle lyhyempi työviikko?

Menneellä viikolla liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin(SDP) herätti laajaa keskustelua kuuden tunnin pituisista työpäivistä sekä neljän päivän mittaisista työviikoista. Pohdiskelin hieman tämän esityksen soveltuvuutta nykyiseen työelämään.

Esitys kuulostaa näin perusduunarin mielestä varsin mukavalta. Kukapa meistä ei haluaisi enemmän vapaa-aikaa? Esityksen ongelma on siinä, että mielestäni palkan tulisi laskea samassa suhteessa tehtyjen työtuntien mukaisesti, Marinin mukaan tulotason pitäisi olla sama. Koska Suomessa työvoima on kallista, ei tällaista työtuntien hinnan korotusta voida ottaa kovin vakavasti, ellemme halua eroon niistä viimeisistäkin investoinneista joita maahamme tehdään.

Jotta palkan ei tarvitsisi laskea tehtyjen tuntien mukaisesti, tulisi tämän mallin tuoda hirmuinen tuottavuusloikka. Oletettavasti osittainen tuottavuusloikka olisikin tulossa, sillä onhan hyvin levännyt ja paremmin motivoitunut työntekijä aina väsynyttä kollegaansa tuottavampi. Hyvinvointi vapaa-ajalla lisää hyvinvointia myös töissä. Oletuksena voidaan kuitenkin lähteä siitä, että kovin järisyttävää tuottavuusloikkaa tällä mallilla ei saavutettaisi, ja tästä syystä palkan tulisi olla tehtyjen työtuntien mukainen.

Helsingissä ja yleisesti pääkaupunkiseudulla mallin toimivuutta voidaan myös kyseenalaistaa, sillä siellä asuminen on niin kallista että osa-aikaista työviikkoa tekevä putoaisi helposti asumistuen piiriin. Sen sijaan ruuhka-Suomen ulkopuolella edes tulojen putoaminen ei vaikuta niin merkittävästi työntekijöiden henkilökohtaiseen talouteen. Ehkä tämä malli lisäisi samalla maakuntien houkuttelevuutta?

Megarendi työelämässä Suomessa tukee Marinin visiota, esimerkiksi Y-sukupolvi jota minäkin edustan arvostaa huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin työelämälle annettuja uhrauksia. Ja tämän kehityksen on vaikea nähdä muuttuvan tulevaisuudessa.

Tulevaisuudessa konttorit saattavat olla perjantaisin autioita.

Itseasiassa minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää edellisten sukupolvien edustajia jotka eläköidyttyään tuskailevat kuinka kotona ei ole mitään tekemistä ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Minulla taas tunnit loppuvat vuorokaudesta aina kesken ja tekemistä riittäisi enemmän kuin ikinä ehdin tehdä. Kysymyksessä lienee ero yleisessä elämään orientoitumisessa. Ennen työ oli kaikki kaikessa, nykyään taas vapaus on kultaakin kalliimpaa.

Marinin esittämä malli sopisi mielestäni erinomaisesti esimerkiksi tuotantolaitoksiin jotka käyvät vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Jos systeemiä on nyt pyöritetty kolmella vuorolla, voitaisiin työpäivien pituutta pudottaa kuuteen tuntiin ottamalla töihin yksi ylimääräinen vuoro. Tämä toki pienentäisi työntekijöiden palkkapussia, mutta toisi enemmän vapaa-aikaa sekä todennäköisesti parantaisi työntekijöiden terveyttä. Vuorotyöhän on pidemmän päälle tehtynä usein riski esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn sekä unettomuuteen. Erotus entiseen palkkaan kapenisi verotuksen vuoksi, jokaisesta tehdystä työtunnista käteen jäävä osuus olisi suurempi. Valtion verokertymään tällä olisi sen sijaan suuri vaikutus sillä työntekijöitä tarvittaisiin enemmän ja työttömyysaste luonnollisesti pienenisi. Valtio jäisi tällaisessa järjestelmässä todennäköisesti tuntuvasti voiton puolelle sillä se muuttuisi työttömyystukien maksajasta verotulojen saajaksi.

Oma kompetenssini ei riitä arvioimaan sitä, miten tämä vaikuttaisi työnantajan kustannuksiin. Nousisivatko esimerkiksi tapaturmavakuutusmaksut niin suuriksi, että se tekisi tämän mallin käyttöönoton mahdottomaksi?

Joustavassa työelämässä työaika on vanhahtava mittari. Mielummin tulisi pyrkiä mittaamaan työn tuloksia sen mukaan mitä on saatu aikaan. Jos asetetut tavoitteet saavutetaan, ei pitäisi olla väliä menikö siihen aikaa 6 vai 10 tuntia. Myöskään vakioitu työaika ei kuulosta enää nykyaikaiselta muualla kuin virastoissa. Esimerkiksi jo nyt luulisi olevan helppo toteuttaa malli, jossa työntekijä tekisi neljänä päivänä viikossa 10 tunnin työpäivät ja pitäisi sen jälkeen pidemmän viikonlopun.

Mitä mieltä olet aiheesta, tekisitkö lyhyempää työpäivää vaikka palkka laskisi tehtyjen tuntien mukaiseksi?

Ohituskaistalta poliisiksi?

Poliisikoulutusta on pidetty jo pitkään epätasa-arvoisena johtuen siitä, että eri sukupuolille on pääsykokeissa määritelty eri rajat. Totuttuun tapaan miehiltä vaaditaan poliisiksi pääsyyn kovempia suorituksia kunto-osiossa kuin naisilta. Kyseessä on siis suora sukupuolinen syrjintä. Tätä on vaikea perustella esimerkiksi työnkuvien erilaisuudella, niin miehet kuin naisetkin tekevät poliisissa aivan samanlaista työtä, joten luonnollisesti vaatimustenkin tulisi olla samanlaiset.

Poliisit toimivat kansalaisten turvana.

Monesti tälle seikalle näkee perusteluksi sen, että naiset eivät joudu yhtä usein kamppailutilanteisiin jolloin vahvemmasta fysiikasta olisi hyötyä, sillä he osaavat paremmin hoitaa asiat puhumalla. Mielestäni tämä on miehiä halventava kommentti, aivan kuin mies ei yhtä hyvin osaisi sekä puhua että vääntää rikollista maahan. Erityisen vaarallisen tästä sukupuolisesta syrjinnästä juuri poliisien kohdalla tekee se, että ihmisten henki voi oikeasti vaarantua mikäli turvaksi saapuukin heiveröisemmällä fysiikalla varustettu konstaapeli. 

Tilanne on ollut tämä jo vuosia ja siihen on totuttu. Nyt soppaa ollaan kuitenkin nähdäkseni hämmentämässä lisää. Luettuani Maria Ohisalon(Vihreät) kommentteja pelikoneista sekä valtion budjetista huomasin, että sisäministeri kertoi haluavansa poliiseiksi enemmän erilaisista etnisistä taustoista tulevia ihmisiä. Heti tuoreeltaan kuulostaa siltä, että jälleen kerran ollaan keksimässä uusi ohituskaista poliisiksi ohi syrjittyjen suomalaismiesten.

On vaikea kuvitella, miten ei-syrjivin keinoin voitaisiin laatia poliisikoulutuksen hakuprosessit niin, että tämä Ohisalon tavoite voitaisiin saavuttaa. Esimerkiksi kielivaatimuksesta ei voida luistaa, sillä tämä vaikeuttaisi asioiden hoitamista enemmistön eli suomalaisten kanssa. Luonnollisesti poliisin työssä vaaditaan lisäksi hyvää suomen kielen kirjallista osaamista, sillä erilaista raportointia on valtavasti.

Voidaan myös pohtia, onko tästä Ohisalon tavoitteesta mitään aitoa hyötyä. On vaikea kuvitella mitä sellaisia kykyjä muista etnisistä taustoista tulevilla poliisioppilailla voisi olla mitä suomalaiset eivät hallitse. Jos kyseessä on ainoastaan halu diversiteetin lisäämiseen, on riski että se tullaan tekemään turvallisuuden kustannuksella.

Yritin kysyä asiaa heti tuoreeltaan Ohisalolta Twitterissä saamatta kuitenkaan vastausta. Toivottavasti joku toimittajista huomaa kysyä tarkennuksia tämän lausunnon yksityiskohdista.

Nokian Renkaat hyvässä tuloskunnossa

Talouden indikaattorit ennakoivat laman alkamista, ja tämä on näkynyt kotipörssissämmekin verenpunaisina päivinä. Helsingin pörssin indeksi on tällä päivämäärällä syönyt lähes kaikki alkuvuonna kertyneet tuotot. Rationaalinen sijoittaja etsii tällaisessa markkinatilanteessa sopivia osakkeita salkkuun paniikkimyyntien sijaan. Mielestäni Nokian Renkaat on yksi tällainen yhtiö, joka on laskun myötä painunut sopiville ostotasoille. Kirjoitin yhtiöstä joitakin kuukausia sitten, tuolloin osaketta sai ostaa vielä edullisemmilta tasoilta.

Nokian Renkaita valmiina asennettaviksi.

Osinko tuo turvaa laskumarkkinassa

Nokian Renkaat on perinteinen vahvaa tuottoa pääomilleen tekevä laatuyhtiö. Vaikka tänä vuonna on raportoitu aikaisempaa heikommasta markkinasta, yhtiön varsinaiset kilpailuedut eivät ole kadonneet mihinkään. Päinvastoin investoinnit uuteen tehdaskapasiteettiin Amerikassa tuovat tulevaisuudessa lisää kannattavaa kasvua. Lisäkapasiteetin turvin Nokian Renkailta katoaa yksi pidemmän aikavälin kasvun rajoite. On todennäköistä, että uuden kapasiteetin turvin yhtiö kykenee jälleen pitkään kannattavan kasvun kauteen, jolloin lisäinvestointeja ei tarvita. Nykyiset investoinnit luonnollisesti rasittavat tulosta vain tilapäisesti. Uuden Amerikan tehtaan tuotannon on määrä alkaa jo ensi vuoden alussa.

Nokian Renkaat on jakanut tyypillisesti noin 80% tuloksestaan osinkoina. Osingon ennustetaan olevan ensi keväänä noin 6,2% nykykurssille(26,46€). Koska yhtiö on profiloitunut tasaisena osingonmaksajana ja tekee tänäkin vuonna kohtuullisen hyvää tulosta, osinkotaso ei ole uhattuna. Tämä tuonee kurssitasoon suojaa suuremmilta laskuilta.

Ensimmäinen vuosipuolisko sujui markkinatilanteeseen nähden hyvin

Investointien myötä tältä vuodelta osattiin jo etukäteen odottaa hieman heikkenevää tulosta. Ensimmäisen vuosipuoliskon jälkeen liikevaihto on laskenut vuoden takaiseen verrattuna -0,3% sekä liikevoitto -12,6%. Oikaistu osakekohtainen tulos oli 0,86€(H1 2018: 0,97€) joten tulos on -11,4% vertailukautta heikompi. Verokiistojen positiivisen vaikutuksen vuoksi raportoitu osakekohtainen tulos ensimmäiseltä vuosipuoliskolta oli 1,94 euroa. 

Jos oletamme, että sama operatiivinen tahti jatkuu myös loppuvuonna, tulee Nokian Renkaat tekemään tänä vuonna noin 1,90 euron oikaistun tuloksen. Tänä keväänä maksettu 1,58 euron osinkotaso on siis turvattu investoinneista huolimatta ellei markkina sula täysin alta. P/E-luku tällä ennusteella tulisi olemaan noin 13,9 mitä voidaan pitää halpana tulospohjaisena arvostuksena Nokian Renkaiden kaltaiselle kasvuyhtiölle.

Lähivuosina voi odottaa reipasta liikevaihdon kasvua, mutta tuloskasvu ei välttämättä ole aivan yhtä voimakasta sillä uuden kapasiteetin käyttöönotto tuo luonnolliseti omat haasteensa sekä vaikuttaa heikentävästi liiketulosmarginaaliin. Kunhan uuden tehtaan tuotanto sekä markkina stabiloituu, voidaan odottaa ripeämpää kasvua sekä tulokseen että marginaaleihin. Siihen asti reilun kuuden prosentin osinko sekä kasvuoptio lämmittävät sijoittajan mieltä.

Elisa on edullisten liittymien ykkönen

Minulla on ollut Saunalahden/Elisan puhelinliittymä jo vuosikaudet. Periaatteeni on etten juurikaan soittele tai lähetä tekstiviestejä, joten ainoa merkittävä asia liittymän valinnassa on dataliittymän ominaisuudet. Dataa taas käytän pääasiassa työpaikalla tai reissussa ollessani, kotona puhelin on aina kytkettynä wifiin. Rajaton data on kuitenkin tärkeä kriteeri, sillä en halua kytätä datan määrää jatkuvasti.

Suorittamani kuluttajatestin mukaan Elisa on tarpeisiini nähden yhä halvin operaattori.

Nykyinen liittymäni on Elisan Tarkka, johon sisältyy 1M rajaton netti ja sekä puhelut että tekstiviestit maksavat kulutuksen mukaan 0,069 €/min tai per kappale. Minun kohdallani noista ei käytännössä tule lainkaan lisäkuluja. Tästä liittymästä minulla oli vuoden mittainen määräaikainen tarjous, joka oli 7,90 euroa kuukaudessa. Nyt tarjouksen loputtua hinta nousi 9,90 euroon kuukaudessa. Vaikka hinnan nousu sekä kuukausisumma on mitätön, ajattelin että nyt voisi olla hyvä sauma hypätä salkkuyhtiö Telian kyytiin. Tuntuu näet ikävältä maksaa kuukausittain rahaa ”oman” yrityksen sijasta sen pahimmalle kilpailijalle.

Kävin kauppareissun yhteydessä paikallisessa uudessa Telialiikkeessä. Siellä kävi yllättävän kova kuhina, kaikki asiakaspalvelijat olivat varattuja ja täytyi ottaa vuoronumero automaatista. Varsin positiivinen näky osakkeenomistajan silmin katsottuna. Päästyäni asiakaspalvelijan luo selvisi kuitenkin nopeasti, ettei Telialla ole tarjota mitään vastaavaa liittymää. Olisin voinut jopa samaan hintaan ja samoin ehdoin suostua vaihtamaan heille, mutta heillä ei ollut myydä vastaavaa pakettia.

En luovuttanut vaan laitoin Telian asiakaspalveluun vielä viestin. Kirjasin kaikki tiedot tarkasti ja pyysin heitä ottamaan yhteyttä mikäli heillä on tarjota vastaavaa liittymää halvemmalla tai edes samaan hintaan. Sieltä soiteltiinkin seuraavana päivänä mutta valitettavasti sanoma oli sama. Telialla ei ole yhtä halpoja liittymiä ellen suostuisi vaihtamaan 0,256 megaiseen nettiliittymään. Tässä siirossa ei olisi kannaltani mitään järkeä, sillä kyseisen liittymän kanssa netin käytöstä ei tulisi mitään. Olen siis pakotettu pysymään jatkossakin Elisan asiakkaana.

En tiedä onko sattumaa, mutta Telian liikevaihto oli toisella kvartaalilla laskussa ja toimitusjohtajakin on juuri tulleen tiedon mukaan lähtemässä. Ongelma on siinä mielessä vakavan oloinen, että omassa tapauksessani edes asiakas joka haluaa siirtyä Telialle ei pysty sitä tekemään. Telialta puuttuu kilpailukyky halvoissa liittymissä Elisaa vastaan. Telian omistajana toivoisin, että rahastus toimisi myös tässä kuluttajasegmentissä paremmin.

Tarkastin luonnollisesti myös DNA:n sekä Moi:n valikoiman, mutta niistäkään ei löytynyt vastaavaa yhtä halpaa rajatonta liittymää. Näin ollen kattavan kuluttajavertailun lopputulemana totesin, että operoin tällä hetkellä optimaalisella kustannustasolla tarpeisiini nähden.

Mikäli sinun tarpeesi liittymän suhteen ovat samanlaiset ja 1 megan netti riittää, suosittelen vaihtamaan rajattomaan Elisan Tarkka Perus 1M– liittymään.

Päivitys: Moi ajoi Elisan ohi

Myöhemmin huomasin, että Moin tarjoama kuuden euron simmi on omiin tarpeisiini riittävä. Moin kautta mobiilinetin teoreettinen nopeus nousee Elisan 1 megabitistä peräti 100 megabittiin.

Liittymän ostajien on hyvä muistaa, että kyseessä ovat aina teoreettiset maksiminopeudet. Ohessa nopeustestillä ajamani tulos Moin 100mbit liittymällä:

Aivan teoreettisiin maksimeihin ei siis päästä ainakaan näin iltapäivästä. Signaali oli yhtä palkkia vajaa täydet ja testi ajettu Oulun keskustan kupeessa.

Lehdolle jo neljäs negari putkeen

Harva pysyy enää laskuissa mukana kuinka mones perättäinen Lehdon negari nähtiin tänään. Tänään nähty negari oli itseasiassa jo neljäs perättäinen ja sen mukaan yhtiön koko tämän vuoden tulos jää negatiiviseksi. Aikaisemmin yhtiö ohjeisti vielä 2-5% liikevoittoa.

Mielestäni koko Lehdon konseptin voi tässä vaiheessa asettaa kyseenalaiseksi. Yhtiö mainostaa talousohjattua rakentamista, mutta kuinka tämä talousohjaus on näkynyt sen taloudellisessa tuloksessa ja miten sitä on käytetty hyväksi nyt markkinan heikentyessä? Jos johdon ohjeistukset eivät pidä paikkaansa edes muutaman kuukauden päähän, on vaikea luottaa yhtiöön pidemmälläkään aikavälillä.

Onnekseni olen jo jonkin aikaa seurannut Lehtoa omistamatta sen osakkeita. Kuittasin Lehdosta keräämäni tappiot ja myin yhtiön pois salkustani 9.5.2019 3,15 euron kappalehinnalla. Myynnin syy tuolloin oli kärsivällisyyteni loppuminen, ja näin jälkikäteen voin taputella itseäni olkapäälle tästä peliliikkeestä. Noista lukemista on nyt laskeskeltu vielä -36% lisää.

Yksi asia mikä monia varmasti mietityttää on Lehdon johtajien täydellinen ajoitus myynneissä. Ohessa lainaus Twitterissä seuraamani sijoittajan Juha Kankaanpään twiitistä:

Lehdon johtajistoon aikaisemmin kuulunut Asko Myllymäki on ollut myyntien ajoituksessa erityisen onnekas. Hän myi enemmistön osakkeistaan nopeutetussa tarjousmenettelyssä 1.3.2018. Tuolloin hänelle jäi vielä 1,1% Lehdon osakkeista. Heinäkuussa ennen nyt nähtyä osavuosikatsausta hän myi jäljelle jääneistä osakkeistaan liki puolet pois. Joku voisi luonnehtiä häntä mestariajoittajaksi.

Joka tapauksessa meille piensijoittajille Lehto antoi arvokasta oppia. Jos johto myy, kannattaa pohtia myös omien osakkeidensa myymistä. Ja voi olla että putoaviin puukkoihin tarttumisesta tulee lisää oppia vielä tulevaisuudessa. Juuri nyt Lehto näyttää ajelehtivan virran mukana vailla minkäänlaista ohjausta.

Suomen kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ovat vaarallisia

Suomi tarvitsee uutta vientiä ja tulevaisuuden paras tapa voisi olla clean tech eli puhdas teknologia johon lukeutuu myös ydinvoima. Ympäristöystävällisen energian ja teknologian kysyntä on nousussa, mutta tarvitaan vielä lisää lakkoilevia koululaisia, muutaman lämmin kesäpäivä ja mausteeksi sosiaalisessa mediassa lietsottua hysteriaa jotta voitaisiin saada optiot nousuun.

Suomen pitäisi unohtaa liian kunnianhimoiset, omaa tuotantoaan jarruttavat ilmastotavoitteet ja keskittyä järkevään, täysin markkinaehtoiseen puhtaan teknologian kehitykseen ja energian vientiin. Koska ydinvoima on tällä hetkellä puhtain järkevä energiantuotantomuoto, Suomen tulisi kaikin voimin rakentaa lisää ydinvoimaloita. Tällä tavalla Suomi voisi olla puhtaan energian tuottaja ja viejä koko Euroopassa.

Sähkön vienti tulevaisuudessa olisi hyvä bisnes Suomelle, me kun emme ole hätäillen ajaneet ydinvoimaloita alas kuten Saksassa tehtiin. Nyt täytyy kuitenkin olla tarkkana ettemme jäljittele Saksan virhettä uhraamalla teollisuustuotantoamme ilmaston alttarilla.

Pyhäjoen ydinvoimalahankkeessakin on valitettavasti ollut ongelmia jotka pitäisi ratkaista nopeasti. Toivottavasti Olkiluodon kolmannen yksikön rakentamisesta on opittu edes jotain kantapään kautta. Projektien aikataulujen sekä budjettien ei aina tarvitsisi venyä äärimmilleen. Yksi uusi ydinvoimala ei tietenkään vielä riitä, vaan niitä tarvitaan tulevaisuudessa lisää.

Ilmasto on globaali, mutta lait ovat pitkälti valtiollisia. Suomi on runsaiden metsiensä sekä pienen populaatiomme ansiosta ehkä lähimpänä hiilineutraaliutta. Suomi kuitenkin verottaa kansalaisten elämistä jo tarpeeksi, eikä mielästäni ole enää tarpeen alkaa verottamaan lisää sen takia, että jossain muualla roskataan meret muovilla, sähköt tuotetaan kivihiilellä ja syödään lihaa. Myöskään muovin käytön rajoittaminen ei ole tarpeen Suomessa, koska meillä ihmiset osaavat laittaa roskat roskiin ja jopa lajitella jätteensä.

Tietenkin on satunnaisia tapahtumia joissa ihmiset humalassa roskaavat, mutta onneksi nämäkin tapahtumat ovat yleensä hyvin alueellisesti rajattuja ja siivous tapahtuu tehokkaasti. Suomessa ei ole tapana kaataa jätteitä mereen tai jokeen vaan ne poltetaan tai jalostetaan energiaksi.

Yhdysvaltain huippuyliopistoissa on tälläkin hetkellä meneillään useita tutkimuksia puhtaasta ja ympäristöystävällisestä energiateknologiasta. Vaikka Trump kuinka haistattelisi Pariisin ilmastosopimukselle, niin se ei vaikuta tiedeyhteisöjen tutkimuksiin. Pelkään, että jos Suomi ei ota ympäristöteknologiaa tarpeeksi nopeasti haltuunsa, me menetämme pelin ennen kuin se edes pääsee kunnolla alkamaan. Suomen pitää panostaa puhtaaseen teknologiaan ja energian vientiin niin kuin se aikanaan panosti Nokiaan.

”Kunnianhimoisessa” ilmastotavoitteessa puhdas luonto pitäisi olla tärkeä, mutta kuitenkin tuulivoimala on suurin yksittäinen roska luonnon keskellä. On irvokasta ajatella, kuinka maaseudun arvokkaita maisemia järjestelmällisesti pilataan tuulivoimaloilla. Esimerkiksi Pohjanmaa on pitkälti tuulivoimaloiden valtaamaa aluetta. Menet sitten Lapualle, Kurikkaan tai vaikka Kauhajoelle, näet horisontissa tuulivoimaloita. Jos ajat Kemistä Vaasaan, näet tuulivoimaloita kaikkialla. Uusia tuulivoimapuistoja on noussut kuin sieniä sateella.

Tuulivoimaloita Kurikassa.

Tämä yhtälö on helppo ymmärtää siinä mielessä, että köyhät kriisikunnat sekä yksityiset maanomistajat saavat tuulivoimaloiden perustajilta korvauksia ja tarttuvat näin ilomielin tarjoukseen ”ilmaisesta rahasta.” Haittana on maisemien turmeltuminen, lisäksi voimaloiden infraäänen vaikutuksista ihmisiin ja eläimiin on tutkittu melko vähän. Voitot tuulivoimaloista siirtyvät kuitenkin pääosin ulkomaisiin yhtiöihin ja haitat jäävät kotimaahamme. Hyvä tarkoitus tuottaa puhdasta energiaa sisältää tuulivoiman osalta valitettavasti synkän reunuksen.