Nokian Renkaiden tulos julkaistaan ensi keskiviikkona. Koska yhtiö antoi juuri tulosvaroituksen, ei raportti sisältäne suurempia yllätyksiä. Nokian Renkaat arvioi vertailukelpoisen liikevaihtonsa pysyvän tänä vuonna viimevuotisella tasolla ja liikevoiton olevan noin 20 prosentin tasolla suhteessa liikevaihtoon. Tulosvaroituksen syynä oli yhtiön mukaan auto- ja rengasmarkkinoiden heikentyminen. Ajattelin nopeasti laskea hieman auki mitä tämä tarkoittaisi tulospohjaisesti sekä miltä yhtiön tunnusluvut näyttävät päivityksen myötä.
Nokian renkaat eivät tänä vuonna käy kaupaksi entiseen tahtiin.
Peilattuna viime vuotiseen tulokseen, päivitetty ohjeistus olettaa osakekohtaisen tuloksen olevan noin 1,84€. Kurssin ollessa noin 27€ tarkoittaisi tämä P/E-lukua 14,67. Yritysarvo suhteessa liiketulokseen eli EV/EBIT on 11,3. Mielestäni nämä luvut osoittavat, että nykyinen arvostus on jo melko hyvin linjassa päivitettyyn ohjeistukseen sillä tulospohjainen arvostus ei kieli suurista kasvuodotuksista.
Osinkotuotto on viime vuoden osingolla 5,9% vallitsevalle kurssille. Laskevallakin tuloksella Nokian Renkaiden osinko (1,58€) on turvallisella pohjalla, sillä tulos tulee ilman suurempia yllätyksiä olemaan osinkotasoa suurempi. Tämän yhtiön kohdalla näemme tuskin Nokian, Nordean ja Sampon kohtaloa leikkaantuvista osingoista.
Menen Nokian Renkaiden tulospäivään levollisin mielin. Suurin huomio kiinnittyy siihen, miten yhtiö ennakoi markkinoiden kehittyvän loppuvuoden, sekä seuraavan vuoden aikana. Haluan myös kuulla, että Amerikan investoinnit etenevät suunnitellusti ja ajallaan.
Tänä päivänä kun Nokian kurssi on romahtanut noin -23% ja Revenio Groupin kurssi taas puolestaan keulii noin +13,5% olen tullut miettineeksi riskin merkitystä indeksin voittamisessa. Kuten olette ehkä joskus kuulleet, varovaisen ja riskejä karttavan sijoittajan ei tulisi omistaa yhtä osaketta liian suurella painoarvolla. Tämä vinkki olisi ollut hyvä Nokian omistajille, mutta toisaalta taas huono Revenion omistajille. Mielestäni tämä on kuitenkin tuottojen kannalta erittäin petollinen neuvo. Painoarvon suuruus tulee aina pohtia myös yhtiön kehityksen mukaan.
Indeksin voittaminen ei ole mahdotonta, se vaatii vain poikkeamista indeksin koostumuksesta.
Jälkiviisaana voin tänään sanoa olevani onnekas sillä suurin omistukseni on nimen omaan päivän suurin nousija Revenio Group noin 32% osuudella salkustani. En ole itse koskaan osannut pitää tätä suurena riskinä, sillä yhtiö on kehittynyt vakaasti ja varmasti vuosien saatossa. Jos olisin ollut varovainen sijoittaja, olisin saattanut vähentää Revenion painoa salkussani sen kasvaessa liian suureksi. Mielestäni tällainen skenaario on yksi pahimmista virheistä joita sijoittaja voi tehdä. Miksi katkaista tuottojen rullaaminen salkkuun turhan takia? Ja mitä ostaa tilalle myynnistä säästyneillä rahoilla? Varmaa on vain se, että verottaja vie voitoista omansa.
Muuan talousviisaatkin ovat kertoneet, että mikäli haluaa tehdä suuria tuottoja kannattaa sijoitukset keskittää vain muutamaan yhtiöön. Näin tehdessään tulee luonnollisesti yhtiön laadun olla priimaa. Omassa salkussani Revenion tapauksessa yhtiö itse on hyvin pitkälti suorittanut varojen keskittämisen puolestani, sillä osakkeen kasvuvauhti on ollut niin kovaa etten luultavasti olisi varoillani edes saanut pidettyä muuta salkkua samassa vauhdissa.
Jotkut saattavat muistaa aikaisemman kirjoitukseni jossa kerroin voittaneeni indeksin jo kolme vuotta putkeen. Tämä vuosi tuskin tekee poikkeusta tähän sarjaan, kiitos sijoitusten pääosan keskittämisen parhaisiin yhtiöihin. Niin kauan kuin hyvien yhtiöiden kehitys näyttää suotuisalta, ei niitä ole tarvetta vähentää riskien pelossa.
Säästämisestä puhuttaessa muodostuu useimmille mielikuva rahan sivuun laittamisesta. Varojen keräämisestä yhteen paikkaan, säästäen jotain tarkoitusta varten ja saaden siitä korvausta korkojen muodossa. Yleinen tunnelataus siinä on se, että pidättäydytään kulutuksesta jotain myöhempää hetkeä varten.
Tämä näkemys säästämisestä on kuitenkin pohjimmiltaan harhaanjohtavaa. Jos asiaa tovin miettii, niin kyseinen skenaariohan kuvaa oikeastaan säästämistoiminnan määränpäätä ja tekee sen hyvin yksioikoisesti. Itse prosessiin kuitenkin kuuluu paljon muitakin vaiheita. Se pitää sisällään pieniä oivalluksia ja onnistumisen etappeja, eikä vain ikävää pidättäytymistä ja nautinnon lykkäämistä hammasta purren hamaan tulevaisuuden päämäärään saakka.
Toisille säästämisen aloittaminen tuntuu olevan aivan mahdotonta. Miksi aloittaa pidättäytyminen nyt, jotta myöhemmin voidaan kuluttaa hieman enemmän? Säästäminen sanana itsessään on jokseenkin kaksinapainen sekin. Se kun voi tarkoittaa sitä, että jokin resurssi säästetään (kulutukselta) kokonaan tai vain osittain. Toisessa päässä spektrumia kasvatetaan säästöjä ja toisessa voidaan säästää ostoksissa. Säästämisen on enemmänkin elämäntapavalinta, jossa ensimmäinen askel on turhan kulutuksen ja menojen minimointi.
Ylimääräisten kulujen karsiminen on tärkeä osa sijoitusharrastusta.
Älä päästä juoksevia kuluja karkuun
Kiinteät juoksevat kulut ovat sellaisia, joista säästäminen kannattaa aloittaa. Se taas tapahtuu hintoja vertailemalla. Nykyään netistä löytyy useita vertailusivustoja, kuten liittymavertailu.fi, joiden avulla voi vertailla nettiliittymiä ja puhelinliittymiä. Hinnat toki muuttuvat jatkuvasti, mutta tarjousten seuranta ja kilpailutus kannattaa useammankin kerran vuodessa.
Sähköhintojen vertailu sahkovertailu.fi-sivuston kautta kannattaa samalla tavalla. Varsinkin perusmaksuista tuntuu saavan usein alennuksia tietyksi ajaksi. Onneksi sähkönmyyjän vaihtaminen on näiden sivujen kautta vaivatonta, sillä hinnat kyllä vaihtuvat jatkuvaan tahtiin. Vakuutukset kannattaa myös kilpailuttaa. Niiden vertailu on tosin aika vaikeaa vakuutusten sisältöjen ja myyntipakettien ollessa hyvin erilaisia. Myös keskittämisbonukset jäävät usein vertailuissa huomiotta. Autovakuutus on suhteellisen vertailukelpoinen vakuutus, joka ainakin kannattaa kilpailuttaa.
Muita juoksevia kuluja tulee nykyään hyvin helposti erilaisista kuukausimaksullisista tilauksista. On erilaista suoratoisto-, sisältö-, verkko-, tietoturva-, data- ja pelipalveluita. Sitten on erilaisia jäsenyyksiä, tukimaksuja tai muita lahjoituksia mitä itse on joskus halunnut laittaa alulle. Liittojen jäsenyyksistä voi saada myös erilaisia jäsenetuja, mitä voi hyödyntää esimerkiksi sijoituspalveluiden kuluissa, pankkien palvelukokonaisuuksissa ja lehtitilauksissa. Ammattiliittojen ulkopuolelta esimerkiksi Veronmaksajain Keskusliitto ja Suomen Osakesäästäjät ovat tutustumisen arvoisia.
Useista pienistä kuukausi- tai yksittäismaksuista kerääntyy helposti isompi kuukausimeno ja vielä isompi vuosimeno. Näistä kannattaa karsia silloin tällöin pois sellaiset mitä ei oikeasti edes tarvitse. Onko sinulla käytössä Netflix, Viaplay sekä HBO – vai riittäisikö yksi kerrallaan? En voi suositella uhkapelaamista, mutta mikäli haet tätä kautta pientä arjen jännitystä kannattaa Veikkauksen suosimisen sijasta käydä läpi eri nettikasinot ennen pelaamista. Tähän tarpeeseen löytyy newcasinos.com/fi/-sivusto, joka on listannut uudet, luotettavat ja testatut kasinot.
Kulut ja kulutustottumukset eivät oikeasti hahmotu kunnolla ennen kuin niistä alkaa pitämään jonkinlaista kirjaa. Seurannan myötä ne pienetkin hinnat alkavat kiinnostamaan ja etenkin kaupoissa tuotehintojen alta ne kilohinnat. Etsitään sellaisia sopivan hintaisia tuotteita, mitkä ovat omaan makuun hyviä ja laadukkaan oloisia. Kestohyödykkeitä hankkiessa kannattaa odotella tarjouskausia, joita nykyään on aika usein. Ostaessa ruokaa suoraan kulutukseen kannattaa hyödyntää kauppojen punaisia hintalappuja. Kotitekoinen ruoka tulee usein halvemmaksi, kun sitä tekee kerralla enemmän ja laittaa osan pakkaseen.
Säästöjen tulovirrat
Nyt kun tähän saakka on säästetty lähinnä kuluissa, päästään seuraavaksi kiinni siihen itse rahan säästämiseen, eli sivuun laittamiseen. Ensimmäisenä voisi rakentaa oman puskurirahaston, jotta luotollista rahaa ei tarvitse käyttää yllättäviin tarpeisiin tai välttämättä isompiin hankintoihinkaan. Tällaisiksi sopivat pankkien säästötilit, joiden korot ovatkin nykyään hyvin vaatimattomina 0,75–1,00 % paikkeilla. Se on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Jos tämän tilin tarkoitus on olla varakassa, niin silloin rahojen pitäisi olla nopeasti saatavilla. Eli sellainen tili, jossa ei ole minimitalletuksia, talletusaikoja tai nostorajoituksia on oikea valinta – talletussuojaa unohtamatta. Samalla kun tilille siirtää kuukausittain osan tuloista oppii jo vähän sitä, että ei se säästäminen nyt niin kamalaa olekaan.
Eikä se raha ole jossain kiven alla, kun sitä kaipaa takaisin käyttöönsä. Sitten kun on säästöt tehty juokseviin kuluihin, kulutukseen, rahan hintaan ja hätäkassakin löytyy, voidaan säästää vielä enemmän kasvattamalla tulovirtaa. Kuukausittain ja neljännesvuosittain osinkoa tai korkoa maksavat sijoitusinstrumentit luovat tasaisen konkreettisesti tuntuvan tulovirran, joka kannustaa itsessään lisäämään säästöjä niihin. Ja ilman arvonnousuun perustuvan sijoittamisen jännityselementtiä ja spekulaatiota.
Tämä artikkeli on yhteistyökumppanimme kirjoittama.
Otin asuntolainan lähes kolme vuotta sitten. Sain tuolloin tingattua pankin marginaalin mielestäni sopivan alhaiselle tasolle. Kuten tiedetään, korkojen ollessa negatiiviset pankin marginaali on ainoa kulu mitä lainasta tällä hetkellä koituu.
Lompakko pysyy paksumpana kun maksat pankillesi vähemmän lainaamistasi pääomista.
Viimeisten vuosien aikana lainojen marginaalit ovat yhä joustaneet alaspäin, joten ajattelin aivan spontaanisti kysyä marginaaliini alennusta. Sain vastaukseksi, että marginaalia voidaan pudottaa hieman välittömästi, ja mikäli siirrän sijoituksiani jonkin verran kotipankkiini marginaalia voidaan myöhemmin laskea lisää. Lisäksi alennus tapahtui ilman mitään kuluja.
Suosittelen siis kysymään alennusta asuntolainasi marginaaliin mikäli et ole näin tehnyt aivan viime vuosien aikana. Parin lauseen näpytys nettipankkiin voi osoittautua rahanarvoiseksi. Oma marginaalini tipahti välittömästi 0,7%:sta 0,5 prosenttiin. Luonnollisesti nämä luvut eivät eri asiakkaiden kesken ole vertailukelpoisia keskenään, koska lainojen kuluihin vaikuttaa niin monta erilaista tekijää. Tämä antaa kuitenkin osviittaa siitä suuruusluokasta johon pääsin käytännössä ilman mitään vaivannäköä.
Koska kotipankkini on Nordea ja siellä myös sijoittamisen kulut ovat kohtuullisella tasolla, saatan avata pankkiin esimerkiksi uuden osakesäästötilin vuodenvaihteen jälkeen. Tämä takaisi luvatusti lisää laskupainetta asuntolainani marginaaliin myös tulevaisuudessa.
Osakesäästötili tekee tuloaan vuodenvaihteen jälkeen ja Nordea ehti jo ensimmäisenä julkaisemaan hinnastonsa kyseiselle tilille. Ainakaan Nordean hinnasto ei sisältänyt erityisempiä yllätyksiä, sillä hinnoittelu pysyi täysin samanlaisena kuin perinteiselläkin arvo-osuustilillä.
Monia varmasti askarruttaa, millaisia sijoituksia tilille kannattaa tehdä. Kannattaako esimerkiksi suosia osinkoa kasvattavia yhtiöitä vai nopeasti arvoaan kasvattavia kasvu-yhtiöitä? Ajattelin tehdä muutamia taulukkolaskelmia ja tutkia asiaa hieman tarkemmin. Seuraavassa on muutamia laskuesimerkkejä erilaisista tilanteista. En ottanut laskelmissa huomioon välityspalkkioita, sillä oletan ne molemmissa tapauksissa yhtä suuriksi.
Kaivoin laskimen esiin ja laskin auki onko sijoitussäästötili järkevä tuote. Yllätyin laskelmieni perusteella negatiivisesti. Vaikuttaa siltä, ettei osakesäästötili sovellukaan siihen mihin se on suunniteltu. Onko kyseessä verottajan salajuoni?
Esimerkkilaskelmia
Ensimmäisessä skenaariossa jäljittelin Telian tyyppistä hyvää ja vakaata kuuden prosentin osinkoa maksavaa yhtiötä. Osinko ja osakkeen arvostus eivät kasva vuosien saatossa lainkaan, vaan sijoittaja saa vuosittain samansuuruisen 6% osingon jonka sijoittaa takaisin saman yhtiön osakkeisiin.
Tilanne jossa osinko pysyy joka vuosi samansuuruisena eikä osake myöskään nosta arvoaan. (PääomaP=perinteinen arvo-osuustili, PääomaS=osakesäästötili.)
Luonnollisesti osakesäästötili vie voiton johtuen osinkojen edullisemmasta verokohtelusta. Ero ei kuitenkaan ole läheskään niin merkittävä kuin osinkoaan vuosittain kasvattavalla yhtiöllä.
Toisena skenaariona on yhtiö, joka ei maksa osinkoa lainkaan mutta kasvattaa sen sijaan arvoaan vuosittain 10 prosenttia. Näin ollen osakesäästötili ei kerää sijoitusaikana minkäänlaista veroetua verrattuna tavalliseen arvo-osuustiliin. Ensimmäisten 9 vuoden aikana sijoituksia realisoitaessa verotuskin on näin ollen identtinen, mutta 10 vuoden kohdalla hankintameno-olettama muuttaa tilanteen.
Tilanne, kun osakkeen arvo nousee 10% vuodessa ja sijoittaja haluaa realisoida salkun. Erotus tarkottaa tässä tapauksessa eroa verotuksessa tavallisen arvo-osuustilin hyväksi. Tämä taulukko oli alunperin virheellinen, päivitetty 9.10.2019.
Osakesäästötilillä ei oteta huomioon hankintameno-olettamaa lainkaan, mutta realisoidessa osakkeita tavalliselta arvo-osuustilitä voidaan vähentää 40%:n hankintameno-olettama. Tästä tulee merkittävä ero verotuksessa tavallisen tilin eduksi pidettäessä osakkeita vähintään 10 vuotta. Ja luonnollisesti mitä pidempään osakkeiden holdaus jatkuu, sitä merkittävämpi ero on tulevaisuudessa osakepääoman kasvaessa.
Yhteenveto
Uusi osakesäästötili sopii sijoittajalle, joka käy paljon kauppaa tai priorisoi tasaista osinkovirtaa. Koska tili nauttii verottomista osingoista, kasvaa salkku nopeampaa osingot uudelleen sijoitettaessa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että nykyisin kertyneet tappiot voi tavallisen arvo-osuustilin sisällä vähentää kaikista pääomatuloista, myös osingoista. Se taas ei onnistu osakesäästötilillä. Tämä tasaa omalta osaltaan tavallisen arvo-osuustilin riskiä.
Huomionarvoisin seikka on, ettei osakesäästötili sovi sijoituksiin jotka on tarkoitus pitää yli 10 vuotta, mikäli ne kohdistuvat yhtiöihin jotka kasvattavat reilusti arvoaan vuosien saatossa. Tällöin hankintameno-olettaman puuttuminen tekee liian suuren kaulan perinteisen tilin hyväksi. Jos kuvitellaan yhtiö joka kasvattaa vuosi toisensa perään sekä tulostaan että osinkoaan, seuraa osakekurssi väistämättä perässä. Näin ollen osakesäästötili ei sovellu holdaukseen mielestäni oikein muille kuin Telian kaltaisille lypsylehmille joiden osinko saatika osakkeen arvokaan ei liikahda mihinkään suuntaan.
Mielestäni tämä seikka vie pohjan koko osakesäästötililtä. Nykyehdoilla osakesäästötili soveltuu pelkkien lypsylehmien omistamiseen tai vaihtoehtoisesti aktiiviseen kaupankäyntiin. Pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa mielestäni pysytellä jatkossakin perinteisellä arvo-osuustilillä.
En itsekään huomannut tätä seikkaa ennen kuin laskin nämä skenaariot Excelillä auki. Mielikuvissani oli, että viimeinkin myös me ”holdaripiensijoittajat” pääsemme nauttimaan kevyemmästä verotuksesta ja nopeammasta arvonnoususta. Näillä vallitsevilla ehdoilla en tule näillä näkymin avaamaan itselleni osakesäästötiliä, ellen innostu treidaamaan esimerkiksi Telian osakkeella.
Lisätietoja osakesäästötilin verotuksesta löytyy tästä linkistä: Vero.fi
Valtion ja kuntien tehtävä on huolehtia kansalaisten perusoikeuksista. Näihin perusoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi tasavertainen oikeus koulutukseen sekä laadukas hoito myös vanhuksille. Jos perustoimintojen rahoituksen jälkeen on kertynyt ylijäämää, vasta sen voi osoittaa toissijaisiin kohteisiin.
Kuten olemme saaneet aikaisemmin tänä vuonna lukea, perustoimintoja ei ole kyetty ylläpitämään tarpeeksi laadukkaasti. Etenkin vanhusten hoitoa on laiminlyöty jo pitkään. Tänä vuonna ennen vaaleja asia nousi kohuksi asti Esperi Care-jupakan vuoksi. Nyt eletään siis maalaisjärjellä ajateltuna tilannetta, jolloin varoja tulisi priorisoida näihin perustoimintoihin ja lopettaa rahan viljeleminen toissijaisiin kohteisiin.
Lyhyen tutkimukseni perusteella uuteen hoitajamitoitukseen löytyisi varat mikäli ne vain haluttaisiin kohdentaa oikein.
Tänään näimme ulostulon hallituksen valmistelemasta hoitajamitoituslaista. Alunperin tarkoituksena oli, että lakiin säädetään kiinteä 0,7 henkilön hoitajamitoitus varmistamaan riittävä hoitohenkilökunnan määrä. Ennen vaaleja nykyiset hallituspuolueet julistivat kilvan, että tämä myös tullaan kirjaamaan lakiin mikäli he ovat hallituksessa.
Nyt näyttääkin yllättäen siltä, että tästäkin asiasta on tulossa pannukakku. Enää ei puhuta hoitajamitoituksesta, vaan henkilömitoituksesta johon lasketaan mukaan henkilökuntaa johtajista aina talonmiehiin saakka. On ilmiselvää, että kyseessä on silmänkääntötemppu jolla ei tule olemaan parantavaa vaikutusta varsinaiseen ongelmaan eli hoitotasoon. Näin kansalaisena ei voi kuin ihmetellä mitä hyötyä on valmistella lakia jolla ei todellisuudessa ole mitään vaikutusta? Miksi keskitytään tällaiseen näpertelyyn sen sijaan, että pyrittäisiin oikeasti ratkaisemaan ongelmia? Oma veikkaukseni on, että tällä näpertelyllä pyritään peittämään jälleen yhden vaalilupauksen kariutumista.
Henkilöstömitoituksen uudistamisen yhteydessä huomioidaan myös hoitoisuus. Näin varmistetaan se että minimimitoituksesta ei tule samalla maksimia.
Hoivan lisäksi huomioimme myös välillisen työn. Siivous, ruoka, pyykit ja kiinteistöhuolto ovat välttämättömiä hyvälle hoivalle.
Hieman aikaisemmin pääministeri Antti Rinne nousi uutisiin kertomalla etteivät rahat riitä 0,7 hoitajamitoituksen toteuttamiseen. Asiantuntijoiden arvion mukaan hoitajamitoitus maksaisi noin 250 miljoonaa euroa. Summa ei kuulosta järin suurelta jos sitä vertaa esimerkiksi Suomen 989 miljoonan euron kehitysapumäärärahoihin. Näitä rahasummia miettiessä tulee väkisinkin mieleen miksi varoja ei kohdisteta niihin perustoimintoihin joita oman maan kansalaiset nyt kipeästi tarvitsevat? Mitä lisäarvoa saamme sillä, että verorahoja uhrataan ulkomaille noin paljon? Esimerkiksi pelkästään Afrikkaan verorahojamme lähetetään yli 500 miljoonan euron edestä.
Voidaan perustellusti kyseenalaistaa onko esimerkiksi Afrikkaan rahan lähettäminen aikaisemmin kuvailemani tarpeellinen perustoiminto ja onko se todellakin tärkeämpää kuin omien kansalaistemme hyvinvointi? Mitä hyvää saamme itse vastineeksi tälle rahamäärälle ja mitä näkyviä vaikutuksia sillä on vuosien saatossa ollut? On mielestäni erittäin kyseenalaista, että Suomen kokoinen valtio lähettää varojaan pitkin kokonaista maanosaa. Jos Afrikan pelastaminen onkin niin tärkeää, voisimmeko silti budjetoida 250 miljoonaa kotimaisiin hoitajiin ja vasta sen jälkeen lähettää loput 739 miljoonaa euroa Afrikkaan? Paljon kysymyksiä, mutta näihin saan tuskin koskaan vastausta.
Viime aikoina on kohistu paljon Veikkauksesta ja siitä kuinka poliitikot ovat ottaneet sen erityissuojeluunsa, koska nauttivat Veikkauksen tarjoamista erilaisista etuuksista jotka taas puolestaan rahoitetaan peliongelmaisten varoilla. Nyt ei kuitenkaan takerruta tähän asiaan, vaan siihen että Veikkaus tukee esimerkiksi kulttuuria ja taidetta 246 miljoonalla eurolla vuosittain. Summa on sattumalta lähes täsmälleen sama kuin mikä vaadittaisiin hoitajamitoituksen korjaamiseen. Voisiko tässä olla jälleen priorisoinnin paikka? Kulttuuri ja taide eivät ole ihmishenkiä tai kunnollista huolenpitoa tärkeämpiä.
Että mitenkä on Antti Rinne ja hallitus, olisiko meillä sittenkin rahaa jos ne haluttaisiin kohdistaa oikein omille kansalaisillemme?
